Yksilö ja demokratia

Yksilön vapaus, yhteisöllisyys, demokratia
Porvarillinen yhteiskunta väittää taistelevansa yksilön vapauden ja yksilön oikeuksien puolesta. Samalla se pitää vastakohtanaan kollektiivisuutta, yhteisöä ja yhteisöllisyyttä. Kollektivismi tuhoaa yksilön vapauden, sanotaan. Neuvostokommunismi on tästä yhtenä suurena, historiallisena esimerkkinä. Yksilön omaisuuden suoja on yksi tunnusomaisimpia esimerkkejä yksilön vapaudesta, omanaan pitämisestä ja itselleen varaamisesta.

Mihin perustuu työväenliikkeseen juurtunut ajatus yhteisöllisyydestä? Mikä siinä on yksilön vapauden ja oikeuksien osuus? Ja miten tämä lähestymistapa kytkeytyy demokratiaan ja kansanvaltaan?

Muitsan lapsuudestani kesäjuhlan Viitasaaren työväentalon juhlakentällä ja sen monipuolisen, paikkakunnan työväenyhdistysten esittämät runot, laulut, puhe- ja laulukuoroit, sketsit ja huumorin. Lindlöfin Aatto Löytänän kylältä esitti runion ihmisyydestä, päivettyneenä kuin suoraan töistä tulleena, virittyneenä korostamaan ihmisen oiketta tulla vihdoinkin ihmiseksi.

Tuo hetki jäi mieleeni ja on pysynyt ajatuksissani jo seitsemisenkymmentä vuotta. Miten tuon runon ihmisyys sitten eroaa porvarillisesta yksilönvapaudesta vai eroaako se mitenkään? Ja miten se liittyy kansanvaltaan, ihmisoikeuksiin ja omaehtoisuuteen, itsensä toteuttamiseen?

Kun työväenliike puhuu ihmisestä, puhuu se ihmisestä lajiolentona. Se ei tarkoita vain yhtä ihmistä, yhtä yksilöä vaan ihmistä kaikenkaikkiaan sellaisena kuin se maapallolla esiityy rodullisine, kulttuurisine ja uskonnollisine eroineen. Se tarkoittaa lajiolento  ihmistä tämän kehittymisen kaikissa vaiheissa, jokaista meistä - myös niitä joita emme ole kosaan nähneet emmekä koskaan tule näkemäänkään. Se tarkoittaa kaikkia, hyviä ja pahoja, lahjakkaita ja lahjattomia, tiedon valaisemia ja  pimennossa vaeltavia.

Yksilön oikeudet ja vapaudet ovat yhteydessä kanssaihmisen vastaaviin oikeuksiin. Erityisesti työväenliikkeessä se tarkoittaa kaikkein eniten nöyryytettyjä ja alistettuja, proletariaattia - jo Rooman valtakunnassa käytössä ollutta ilmaisua niistä, joilla ei ollut muuta menetettävää kuin kahleensa. Miksi juuri heitä - tai nykyajan prekariaattia? Siksi että heillä oletettiin olevan kaikkein suurin tarve ja kutsumus itsensä ja oikeuksiensa löytämiseen. Tämän ihmisyyttä tavoittelevan ihanteen varaan syntyi se työväenliike, joka tänäkin päivänä tavoittelee tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden nimissä "oikeutta kaikille".

Millaisissa oloissa tällainen kaikkia koskeva yksilöllisyys voisi sitten toteutua? Yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta on eräs niitä eettisiä lähtökohtia, jonka sovellutuksena kansanvalta, mies ja ääni, henkilö ja ääni periaate löysi heti alusta saakka sovellutuksia. Syntyi osuuskauppaliike, kuluttajain yhtäläisiä oikeuksia ajava liike; syntyi ammattiyhdistysliike:"Kootkaamme vähäiset voimamme yhteen" - kuului Suomen Ammattiliitojen Keskusjärjestön tunnus jo vuonna 1907 kun keskusjärjestö perustettiin.

Joukkojärjestöt ja niiden perusyhdistykset rakennettiin alunalkaen kansanvallan periaatteen varaan. Se siivitti viime vuosisadan alun kansalaisia rakentamaan tuon yhteisen aatteen ympärille työväentaloja, osuuskauppoja, ammattiyhdistyksiä, teattereita, sivistysjärjestöjä, torvisoittokuntia, puhekuoroja, lauluryhmiä ja jopa liikunta- ja urheilujärjestöjä. Kansanvallan suuri periaate ei levinnyt hetimmiten koko kansalaisyhteiskuntaan; demokratian suuret periaatteet otettiin käyttöön porvarillisellakin puolella pikkuhiljaa.

Demokratian nimeen vannotaan nyt kaikkialla; joillekin se tarkoittaa vain vaalijärjestystä, ei juurikaan muuta. Se syntyi kuitenkin  työväenliikkeen suuren, suurlakkoon perustuneen voimannäytön vaatimusten myötä. Yleinen, yhtäläinen ja salainen äänioikeus, vaalioikeus, kokoontumisvapaus, järjestäytymisoikeus suurten joukkojen oikeuksien ajamiseksi. Työväenliike järjesti oman toimintansa kansanvallan pohjalle. Sellaiset käsitteet kuin hyvä toveruus, solidaarisuus, tasa-arvo, luovuus ja omaehtoisuus ovat tämän yksilönvapauden sovellutusta. Se on joka hetki tietoisuuden ja tarkastelun kohteena, ei välttämättä omistamisen vaan olemisen ja elämisen henkenä, tietoisuutena.

Kansalaisyhteiskunnan vastaus

Kun yhteiskunnallinen tilanne on vastakkainasettelun elementtejä sakeana eikä vastauksia tahdo löytyä uuden,  rakentavan, vaihtoehtoisen tien löytämiseksi, on taas kerran koottava ajatukset ja yritettävä katsoa, mikä olisi myönteinen, dynaaminen ja aitoa toivoa herättävä  ja vastauksia antava  tie tulevaisuuteen.

Hallitus ja kansalaisyhteiskunta näyttävät olevan tässä vastakkain; hallitus perää kilpailukykyä ja vaati työttömiltä aktiivitoimenpiteitä kykenemättä kuitenkaan osoittamaan kohtuullisesti saavutettavia ja kunnolla maksettuja työpaikkoja.  Rahaakin on paljon liikkeellä ja talouden ennustetaan kasvavan jopa kolmen prosentin vuosivauhtia. Kohtaanto ei kuitenkaan toimi: pääoma ei  investoi eikä luo työpaikkoja. Työttömät pysyvät työttöminä - heitä odottaa nykyisillä ehdoilla kurja tulevaisuus ja vielä kurjempi, köyhyyden rasittama ja elämää lyhentävä vanhuus.

Mikä voisi olla kansalaisyhteiskunnan vastaus tähän idioottimaiselta vaikuttavaan  tilanteeseen meillä ja laajemminkin Euroopassa? Mielestäni vastaus on säästämisessä, yhteisessä säästämisessä, yhteisessä voimavarojen kartuttamisessa - ja näiden varojen sijottamisessa yhteisillä päätöksillä tärkeinä pidettyihin investointeihin, uusiin toimintakulttuureihin ja  palvelutehtäviin. Noudatan tässä yhden oppi-isäni, Työväen Akatemian suurenmoisen 1950- ja 60-lukujen rehtorin ja talousajattelijan Väinö Liukkosen esittämää yksinkertaista mutta alati toimivaa vaihtoehtoa. Yhteisellä säästämisellä luodaan uutta, sosiaalista ja demokraattista kansalaisyhteiskuntaa.

Yhteisestä säästämisestä meillä on voimakkaita esimerkkejä. Itseasiassa koko mahtava kuntaverkosto, paikallisen, kansanvaltaisen hallinnon ja palvelujen kokonaisuus on syntynyt yhteisen säästämisen päätöksillä ja yhteisiin tarkoituksiin suunnatun toiminnan tuloksena. Valtiojohtoisen teollisuuden luominen 1950-luvulta lähtien oli  suuri yhteiskunnallinen, yhteisen voimavarojen kokoamiseen ja generoimiseen suuntautut toimintatapa.

Kuntien sähkölaitokset ja satamat miellettiin myös paitsi tärkeäksi palvelutehtäväksi, myös julkisten voimavarojen kartuttajaksi. Raha-automaattiyhdistys ja Veikkaus ovat vuosikymmeniä keränneet kansalaisten pelihaluja ohjaamalla varoja kansanterveyteen ja liikunnallisen elämäntavan toteuttamiseen.

Loistava esimerkki yhteisestä säästämisestä ovat työeläkeyhtiömme nykyään jo valtavine voimavaroineen.  Sijoitustoiminnallaan ne ovat onnistuneet luomaan omista voimavaroistamme riippumatonta tuottoa, jolla kevennetään niin julkisen kuin yksityisenkin sektporin välitöntä vastuuta nykyisten ja tulevien eläkkeiden maksamisesta.

Yhteisen säästämisen ei tarvitse pysähtyä siihen, mitä on menneinä vuosikymmeninnä saatu aikaan. Esitin jo 1980-luvun alussa "kansallista palkkarahastoa" vastauksena työttömyyden hoitamiseen. Jo silloin maata vaivasi sama, ajattelutavan jäykkyyteen ja kapea-alaisuuteen ja yhteisöllisen vastuunoton puutteeseen  perustuva ongelma. Oli kasvava määrä työttömiä, oli huutavaa tarvetta saada työntekijöitä varsinkin julkisen sektorin palvelutehtäviin, oli polttava tarve kehittää kansalaisyhteiskuntaa, mutta raha - olihan sitä jo silloinkin - oli sellaisissa taskuissa että asioita ei saatu lähtemään liikkeelle.

Palkkarahasto voisi lähteä liikkeelle vaikkapa virattomaksi ja vallattomaksi kääntymässä olevan kuntaverkon kautta. Pankkitoiminta vapautuu juuri tänä vuonna ja esimerkiksi kunta/kaupunki voi perustaa itselleen pankin. Mikä olisikaan parempi joukkovelkakirjan muoto perustettavassa pankissa kuin perustaa paikallinen "palkkarahasto", johon erilaisin toimenpitein ryhdyttäisiin keräämään varoja paikallisen työttömyyden poistamiseksi ja juuri kunnallisissa palvelutehtävissä olevan resurssipulan helpottamiseksi. Työpaikkaan sijoitettu raha tarjoaa kunnalle verotuksen muodossa 20%:n "pylläysoikeuden" - sen parempaa ja menestyvämpää liiketoimintaa on lähes mahdotuonta löytää. Kunnalla on oikeus käyttää itsehallintoaan oman toimintansa voimistamisen ja ohjaamiseen.

Toinen suuri ulottuvuus voisi olla "Osallistava kunta" rahaston perustaminen - edelleen yhteisin paikallisin toimenpitein. Ei mikään tee paikkakuntaa elävämmäksi kuin siellä toimivat, nykyään vapaaehtoistoiminnan varassa pyörivät yhteisöt. Niitä voidaan tasapuolisesti voimistaa, tehtävistä voidaan maksaa laillisia ja sopimuksin vahvistettuja korvauksia. Samalla saadaan uusi elävöittävä ja visioita avaava ulottuvuus paikalliseen toimintaan.

Tosiasia on että yhteisellä säästämisellä julkinen yhteisö voi luoda työpaikkoja, ostovoimaa ja uusia investointeja. Yritys tarvitsee liikkeelle lähteäkseen ostovoimaa, se ei investoi hyvän hyvyyttään edes hallituksemme edellyttämään 8 tunnin työvelvoitteeseen. Yrityksessä yritysintressi menee yhteiskuntavastuun edelle - muunlainen lähestymistapa yritysmaailmassa ei ole mahdollinen. Siksi kansalaisyhteiskunta on aktivoitava yhteisen säästämisen periaatteella. Kuntakenttä - ja joka kuntien ja kaupunkien oma henkilökunta - voi olla tässä aloitteentekijä. Paikalliseen sopimukseen voidaan liittää vaatimus oman pankin ja palkkarahaston perustamisesta.

Vaikeissakin olosuhteissa voidaan lähteä liikkeelle, kuten "Wörglin ihme" itävaltalaisessa kylässä 1930-luvulla osoittaa. Oma raha muodosti tuolloin kylän uuden ja itsenäisesti toimivan pankin. Wörglin ajatukset alkoivat levitä jo yli Itävallan rajojen, kunnes kansallissosialistien otteessa ollut Itävallan keskuspankki omilla päätöksillään teki hommasta lopun. Tämä sama vaara saattaa edelleenkin olla olemassa - mutta siitä enemmän toisessa yhteydessä.

Martin Schulz: Saksa ja Eurooppa tarvitsee meitä

Referaatti Martin Schulzin puheesta Bonnin puoluepäivillä 21.1. 2018 13.15-14.00 (Suomen aikaa):

Kiittää osallistumisesta keskusteluun ennen puoluepäiviä. Meillä on erilaisia käsityksiä siitä, mikä olisi parasta sosialidemokratalle. Meillä on kutenkin paljon yhteistä sekä Saksassa ettää koko Euroopan mantereella. Vahva ja päättäväinen sosialidemokratia voi muuttaa Eurooppa palan paremmaksi. Elämän tekeminen paremmaksi on sosialidemokratian tehtävä. Menimme vaaleihin tehdäksemme Euroopan paremmaksi ja muuttaaksmme Saksaa. Olimme vamiita menemään oppositioon. Jamaika-koalitio olisi tehnyt Saksan uusliberaalimmaksi, konservatiivisemmaksi ja olisi johtanut Saksan väärälle uralle. Jamaika-koalition epäonnistuminen oli käännekohta. Me olemme vastanneet syntyneeseen tilanteeseen. Kuuntelimme liittopresidenttiä tässä erikoistilanteessa. Minulle kävi selväksi että meidän on tehtävä tässäkin tilanteessa kansalaisten asemaa paremmaksi. Teimme joulukuussa päätöksen lähteä keskustelemaan muiden puolueiden kanssa miten luotsata maata eetenpäin. Tältä pohjalta olemme kuusi viikkoa keskustelleet ja nyt päätämme, lähdemmekö neuvottelemaan hallitiksen muodostamisesta. Olemme näiden kuuden viikon aikana keskustelleet syvällisesti maan ja sosialidemokratian tulevaisuudesta. Tämä keskustelu on ollut hyvä, se on ollut avoin ja energinen, hyvä prosessi. Keskustelusta voimme olla tyytyväisiä vaikka se onkin tuntunut joskus raskaalta.
Puolueet eivät ole itsetarkoitus, vaan niiden tarkoitus on parantaa ihmisten elämää. Kaikkea ei voi saada kerralla, on edettävä pala palalta. Olemme saavuttaneet luotauksessa paljonkin, Pariteettinen osallistuminen palautetaan tasapuolisena sairausvakuutukseen. Olemme saavuttaneet parannuksia hoitotyössä olevien asemaan. Työntekijöiden ja toimihenkilköien eläkeasemaan saatiin parannuksia, vaikka peruseläkettä emme saaneetkaan aikaan.Pitkäaikaistyöttömien asemaan on saatu myös neuvotteluissa parannusta. Schulz kertoo esimerkin nuoren pitkäaikaistyöttömän asemasta. Pienituloisten asemaa parannetaan. Muutoksia on saatu myös solidaarisuusavustukseen Saksan uusissa osavaltioissa asuville. Sosiaaliseen asuntorakennukseen on saatu 2 mrd euroa. Paljon siis saatu omia tavoitteita läpi luotausneuvotteluissa miljoonille ihmisille. Olemme estäneet myös militääriset puolustusfantasiat, jota konservatiivit viljelevät turvallisuuskysymyksinä. Asevientiä rajoitetaan maihin, jotka ovat sotkeutuneet konflikteihin. Tätä pidän edistyksenä, eikä tällaisia rajoituksia olisi tullut Jamaika-koalition hallitessa.
Laaja digitaalisen ulottuvuuden rakentaminen, liikenneratkaisut, alueellisten keskusten vahvistaminen, uusia ratkaisuja ilmastonsuojeluun: saisimme ensimmäisen ja uuden ilmastonsuojelulain.

Mikä on valomme? - minulta kysyttiin?  Jokainen yksityinen ratkaisu tuo lisää valoa tulevaisuuteen. Saamme uuden alun myös koulutuspolitiikkaan. Haluamme maksuvapaan lastenhoidon. Olemme saaneet myös osavaltioiden välisen yhteistyökiellon poistamisen koulutuskysymyksissä. Parempaa koulutusta alkaen lastentarhasta ja jatkuen yliopistoihin saaka. Tämä saatiin kokonaisuudessaan läpi luotausneuvotteluissa. Tulkea opiskeleville, paketti lasten köyhyyttä vastaan - koskee viittä miljoonaa lasta Saksassa. Tämä edustaa sitä valoa jota me voimme osoittaa.

Eurooppaosion neuvottelin minä itse saadaksemme solidaarisen ja rohkean näköalan Euroopalle. Uusi kurssi Saksan Eurooppapolitiikalle on saavutettu. Kysymys on manifestista koko Euroopalle. Taistelemme koko Euroopan tasolla nuorisotyöttömyyttä vastaan. Sopimus on kyllä-vastaus Euroopalle, työntekijöille, reilulle sopimiselle ja uusille rahastoratkaisuille. Vaadimme oikeudenmukaista verotusta Euroopassa, erityisesti Internet-jättiläisille. Tämän me myös olemme saavuttaneet.

Uusliberalismi on pysäytettävissä Euroopassa ja me voimme sen saavuttaa. Eurooppa on näiden ratkaisujen jälkeen sosialidemokraattisempi kuin sitä ennen.Tältä pohjalta aloitamme siis hallitusneuvottelut, jos me näillä puoluepäivillä saamme valtuutuksen ryhtyä neuvottelemaan uudesta koalitio-hallituksesta.

Euroopan läpi velloo oikeistoaalto. En ole kaikissa asioissa presidentti Macronin kanssa samaa mieltä, mutta juuri Eurooppakysymyksissä meidän on löydettävä yhteinen tie Ranskan kanssa. Tämänkin vuoksi on mentävä taistelemaan hallituksen sisällä oikeudenmukaisemmasta ja sosiaalisemmasta Euroopasta.

Politiikka Saksassa näyttää suurelta showlta, markkinapolitiikalta. Meidän työmme lähtee toiselta pohjalta, huolen kantamisesta ihmisten tilanteeesta. Elämänläheistä politiikka, arkipäivähuolten ottaminen vakavasti. Tätä kautta voimme saavuttaa menettämämme luottamuksen takaisin. Uudet vaalit saattaisivat edelleen vahvistaa oikeistolaisia, nationalistisia voimia. Pidän sitä vaarallisempana kuin konkreettisia tavoitteita sisältävää politiikkaa hallituksessa. Ihmisten huolia on kuunneltava. Sanomamme on: antakaa meidän olla mukana muovaamassa tämän maan politiikkaa! Tätä me halusimme jo ennen vaaleja ja haluamme jatkaa tällä tiellä edelleen.

Kaikkea emme ole saavuttaneet. Kansalaisvakuutusta emme saaneet läpi. Maahanmuutto oli yksi kaikkein vaikeampi kysymyksiä. Mitään ylärajaa pakolaisuudelle ei ole asetettu. Luotausneuvottelujen tulos täyttää Saksan perustuslailliset, juridiset ja aikaisemmin päättämät tavoitteet. Perheiden yhdistäminen vaatii edelleen parantamista. Taistelemme hyvällä omallatunnolla viimeiseen neuvottelupäivään saakka.

Saadaksemme tuloksia meidän on löydettävä yhteistyökumppaneita. Olemme keskustelleet myös uusista yhteistyömuodoista liittopäivillä. CDU/CSU on nämä tässä vaiheessa torjunut. Kysymys kuuluu: Koalitiohallitus vaiko uudet vaalit? Olen koalitiohallituksen kannalla. Siitä me päätämme tänään.

Olemme uudistamassa myös puoluettamme. Pyrimme monipuoliseen yhteyteen kansalaisyhteiskunnan kanssa. Olemme tiiviimmin yhteydessä ihmisiin. Hyödynnämme digitaalista ulottuvuutta. Tulemme terästämään profiiliamme myös ohjelmallisesti. Asennoidumme työstämään Eurooppaa ja koko globaalia kokonaisuutta. Tästä suunnasta löydämme uuden tulevaisuutemme. Meistä tulee tämän vuosisadan muutoksen moottori. Suuret muutokset ovat käynnissä ja ne etenevät olimmepa hallituksesa tai emme.

Puolueen on annettava ajatukset ja tahti työllemme hallituksessa. SPD:n on oltava näkyvä ja kuuluva hallituksessa. Koalitiohallituksen on oltava myös meidän hallituksemme. Työn on oltava avointa, transparenssia. Tämä kuuuluu luonnollisena asiana moderniin yhteiskuntaan. Välittömyyden tulee lisääntyä politiiklassa. On keskuteltava kansalaisten kanssa katsekorkeudella. Maailma on jatkuvassa muutoksessa ja siksi myös hallituspolitiikan tulee tulla tarkastelluksi jo kahden vuoden jälkeen tällä vaalikaudella. Sopimuksia ei rikota eikä sitä hyväksytä kummaltakaan puolelta.
Tänään katsovat meitä kaikki, meitä äänestäneet ja äänestämättä jättäneet. Me voimme muuttaa maata ja koko Eurooppaa. Me kannamme vastuuta oman maan lisäksi myös koko mantereesta ja koko maailmasta. Tähän mahdollisuuteen meidän on tartuttava.

Kaikella kunnioituksella epäileviä kohtaan: minä pyydän teiltä luottamusta. Maa ja koko Eurooppa tarvitsee meitä. Jos etenemme tätä tietä rohkeasti ja epäilemättä, uskon että tämä rohkea tie on myös oikea tie. Tällainen SPD on neljän vuoden jälkeen vahvempi kuin ennen.
Kiitos tarkkavaisuudesta!

(Tein mustiinpanot puhetta kunnellessani, IR)

EU:n hiljainen vallankumous

Euroopan Unionin hiljainen vallankumous - onko se politisoitavissa? Julkaisen tämän taloustieteilijä Roland Ernen luennon referaatin  nyt - kahden vuoden kuluttua - uudelleen, koska luennossa edellytettyä ymmärrystä ei ole vieläkään havaittavissa. 

Verkkolehti "Social Europe" julkaisi 20.1. 2016  irlantilaisen taloustieteilijä Roland Ernen luennon Unionin uudesta hallintotavasta. Kysymys on Euroopan Parlamentissa hyväksytystä linjasta. Tässä lyhyt yhteenveto luennoitsijan sanomasta:

Kolmen prosentin kasvuraja ja 60 %:n velkaantumisraja on nyt istutettu EU-lainsäädäntöön tavoitteena. Lisäksi on hyväksytty toiminnallinen tasapainottomuusmenettely, joka mahdollistaa komission esitykset jäsenvaltioille esiintyvien tasapainottomuuksien poistamiseksi. Kysymys ei ole ainoastaan toteamuksista, vaan myös taloudellisista pakotteista tasapainon uudelleensaavuttamiseksi. 

Aikaisemminkin on ollut tällaisia määräyksiä mutta ministerieuvosto on pysäyttänyt ne enemmistöllään. Nyt komission ehdotus menee läpi ellei tarkkailussa oleva valtio saa kokoon omalle veto-ehdotukselleen ministerineuvoston enemmistöä. Kysymys on siis käänteisestä menettelystä aikaisempaan verrattuna. Kysymys on radikaalista muutoksesta, josta komission silloinen puheenjohtaja Barroso käytti nimitystä "Hiljainen vallankumous".

Mikä on siis jäsenvaltion rikos kun tasapainottumuustilanne syntyy? Tässä komissiolle annetaan valta päättää siitä, mikä on asianmukaista tai epäasiallista talouspolitiikkaa. Tässä mennään keskittämisessä luennoitsijan mukaan jo pidemmälle kuin mitä tapahtuu federatiivisen hallinnon puitteissa esimerkiksi Yhdysvalloissa, Saksassa tai Sveitsissä. Se mikä on asiallista ja hyväksyttävää, sekin on kokonaisuudessaan jätetty toimeenpanevien elinten päätettäväksi. 

On nimetty 11 indikaattoria, joiden tehtävänä on kertoa mikä on hyvää talouspolitiikkaa. Näitä indikaattoreita ministerineuvostojen on noudatettava. Jos puutteita löytyy, toimenpiteisiin ryhdytään. Asiallinen talouspolitiikka tarkoittaa samaa kuin uusliberaali sääntely. Mm. palkanmuodostus kuuluu tämän uuden sääntelyn piiriin. Sopimusten desentralisointi yrityksiin ja paikallistasolle on osa tätä säätelyä.

Euroopan Unionin tasolta pitää löytyä ammattiyhdistyspoliitikkoja, europarlamentaarikkoja ja vasemmistolaisia tutkijavoimia jotka kiinnittävät huomiota tähän radikaaliin muutokseen. Luennoitsija Roland Erne pitää välttämättömänä että poliittista huomiota kiinnitetään tähän toimintatapaan.

Miksi ammattiliitoille on ollut niin vaikeaa kehittää toimintatapaa tätä uutta hallintotapaa vastaan?
Jack Deloirs kirjoitti aikanaan artikkelin, jonka mukaan markkinat eivät voi yksin hallita yhteismarkkinoita ja siksi tarvitaan yhteinen eurooppalainen hallinto säätelemään taloudellista toimintaa. 

Luennoitsijan mukaan tämä on vanha keynesiläinen ajatus, ja sen mukaan markkinavoimat edellyttävät vastapainokseen yhteistä julkista hallintoa. Tarvitaan koordinaatiota mm. palkka- ja sopimuspolitiikassa jotta vältyttäisiin liian suurilta tasapainottomuuksilta palkka- ja työehdoissa jäsenvaltioiden välillä. Ilmeisesti tästä syystä eurooppalainen ammattiyhdistysliike ei asettunut vastustamaan komission alustavaa politiikkaa vaikka olikin jossakin määrin skeptinen Deloirsin esittämää linjaa kohtaan. 

Komission uudessa tasapainottumuuksien hallintamenettelyssä voi valtio työnantajana osallistua julkisen sektorin palkkojen muodostukseen ja näin menetellessään se ei kuitenkaan riko työmarkkinaosapuolten neuvotteluautonomiaa. Tätä kautta komissio voi nyt pakottaa valtiota tasapainottomuuksien hallitsemiseksi mm. alentamaan julkisen sektorin palkkoja ja muodostamaan täten reunaehtoja koko työehtosopimuskentän sopimismenettelylle. Tätä komission menettelytapaa on em. syistä todella vaikeaa vastustaa. Tämä on yksi tärkeimmistä eurooppalaiseen ammattiyhdistyspolitiikkaan liittyvistä haasteista. Kansalliset erot tasapainottomuuksissa aiheuttavat sen, että yhteiseurooppalainen tahdonmuodostus palkansaajien puolelta käy entistä vaikeammaksi.

Jos Euroopassa olisi ollut yhteistä sääntelyä palkanmuodostuksesta, eläkeijistä ja muista tärkeistä työelämään liittyvistä ehdoista, tällainen komission ehdotus ei olisi koskaan läpäissyt europarlamentin käsittelyä läpihuutojuttuna. Nyt sosiaaliset ongelmat ja taloudelliset erot on keskitetyllä päätöksenteolla siirretty kansallisten hallitusten ratkaistaviksi ja ehdollistettu uudella komission tasapainottumuuksia ratkaisemaan tarkoitetulla uusliberaalilla "hiljaisella vallankumouksella". Luennoitsija korostaa että kilpailu palkkatasosta työntekijöiden keskuudessa on luonnollista ja että se on yksi tärkeä motiivi järjestäytymiselle ja ammattiliittojen toiminnalle.

Lopuksi luennoitsija esittää kolme aluetta, joilla olisi toimittava:
1) Kuinka sosiaalistaa Euroopan uusi hallintomalli? Siinä on toki mukana jotakin sosiaalista, mutta komissio jakaa sen edistykselliseen ja taannuttavaan sosiaalipolitiikkaan. Tämä haastaa myös vasemmistopoliitikkoja: jos palkanmuodostukselle määritellään yläraja, miksi ei määritellä myös minimiä? Tasapainottomuuksien kurissapitäminen edellyttää vain asianmukaista talouspolitiikkaa. Komisiolla on tässä kuitenkin entistä enemmän parlamentilta saatua perustuslaillista sananvaltaa kuin kansallisilla toimijoilla.

2) Merkitseekö tämä uusliberalismin sisällyttämistä perustuslailliseksi ulottuvuudeksi? 

3) Kuinka haastaa Euroopan uuden hallintomallin mukainen metodologinen kansallistaminen? Uudessa hallintomallissa jäsenvaltiot ovat omissa laatikoissaan, jossa niiden on löydettävä menetelmät ongelmien ratkaisemiseen - komission haluamalla tavalla. Kaikkia asioita ei voi kuitenkaan ratkoa kansallisella tasolla - onhan yksi keskeisimpiä motiiveja Unioniin liittymiselle ollut ongelmien ylikansallinen luonne. Jopa EKP näyttää ymmärtävän että kaikkia ongelmia ei sittenkään voida ratkaista jäsenvaltioiden tasolla.

Kun nyt meilläkin ollaan aloittelemassa sovitteluun tähtääviä neuvotteluja ns. pakkolakimenetelyssä, on Euroopan Unionin uudella hallintomallilla, uusliberaalilla "hiljaisella vallankumouksella" valtavan paljon merkitystä.

Sosiaalista demokratiaa vai markkinademokratiaa?

Andrea Nahles, Saksan SPD:n liittopäivien sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja ja aikaisempi SPD:n puoluesihteeri kuvaa Nuorsosialistien, "Juusojen" kritiikkiä sondeerausneuvottelujen loppuasiakirjaa kohtaan "fundamentaalioppositioksi". Kysymys ei ole siis yksittäisistä mielipiteistä tai asiakirjan kohdista, vaan sen rakenteseen liittyvästä kritiikistä. Mitä voisivat olla tällaiset "fundamentit", peruskysymykset jotka jakavat Saksan SPD:tä ja mahdollisesti koko eurooppalaista sosialidemokraattista liikettä? Onko niin, että jos perusasenne on virheellinen, yksittäiset ohjelmakohdat ja lauseet kauniista kielestä huolimatta johtavat eitoivottuun lopputulokseen? Yritän tässä kuvata muutamia mahdollisia fundamentaalieroja suhteessa sosiaalisuuteen ja demokratiaan.

Sondeerausasiakirjassa todetaan: " Sosiaalinen markkinatalous, joka lepää yritysvastuun, sosiaalisen kumppanuuden, myötämääräämisen,  tuotetun hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisen jaon perustalla, tarvitsee uuden renesanssin, ennenkaikkea digitalisoinnin aikakautena." Käytäntö on osoittanut, että myös Euroopan Unionin toinen keskeiset johtajavaltiot  Saksa ja Ranska toteuttavat tätä periaatetta Euroopan Komission johdolla tavalla, jossa sosiaalinen ulottuvuus on asetettu alisteiseksi markinoille ja ns. kilpailukyvylle. Tämän politiikan ideologinen perusta on Euroopan Unionin konsolisoidussa perusasiakirjassa ja sillä on siis oikeudellinen perusta.

Sosialidemokratian lähtö kohta on ihmisen kohtalossa ja kansanvallassa, sosiaalisesti toteutetussa demokratiassa. Markkinoiden kilpailukyvylle alistettu sosiaalisuus ei ole sopusoinnussa sosialidemokratian ytimessä olevan oikeudenmukaisuuden ja "matriarkaalin" prinsiipin kanssa, joka edellyttää ehdotonta välitämistä ja huolenpitoa jokaisesta. Matriarkaalisessa lähestymistavassa tämä "ehdottoman rakkauden" periaate tule näkyviin äidinrakkaudessa, kaikelle faunalle yhteisessä elämän säilyttämisen periaatteessa. Tätä lähestymistapaa, jossa ollaan valmiita yhdenvertaisuuteen ja yhteiseen vastuuseen elämästä, ei markkinaehtoinen ensisijaisena lähestymistapana näytä tunnustavan, vaan kamppailee puolestaan viimeiseen hengenvetoon saakka pyhän omistusoikeuden, suorituskykyyn perustuvan yksilöllisen erilaisuuden  ja ulossulkevana eriarvoisuutena ilmenevän yksilönsuojan puolesta. Tämä on yksi suuri periaatteellinen ero markkinaehtoisessa ja sosiaalisessa lähestymistavassa. Sondeerauspaperi asettuu tässä suhteessa markkinaehtoisen lähestymistavan kannalle. Pohjoismainen, kansanvaltainen hyvinvointivaltio, joka näkyy myös Suomessa jokaiselle luvattuina perustuslaillisina oikeuksina  ja niistä johdettuina julkisina palveluina, edustaa tässä suhteessa toista, sosiaaliseen demokratiaan perustuvaa lähestymistapaa.

Toinen fundamentaalinen ero koskee suhdetta työhön, ihmisen aktiviteettiin ja omaehtoisuuteen. Markkinaehtoinen yhteisö kannustaa ihmistä luovuuteen ja antamaan kaikkensa, mutta ymmärtää ihmisen aktiviteetin palkattuna työnä tai yrittämisenä. Ihmisen on onnistuttava "myymään" työpanoksensa ja osaamisensa joko ammattityöntekijänä tai kekseliäänä yrittäjänä. Sellainen työ joka ei ole myyvää, ei ole juuri minkään arvoista markinayhteiskunnassa. Jopa taide ja kulttuuri alistetaan tälle markkinoiden kilpailukykyperiaatteelle. Työväenliikkeen arvoperinnössä työ ymmärretään ihmisen luovuutena ja universaalina oikeutena, jonka mukaan koko elämän tarkoitus on ihmisessä piilevien voimavarojen herättäminen ja täyteen mittaan kehittäminen. Tavoitteena tulee olla yhteiskunta, jossa nämä suunnattomat voimavarat vapautuvat ja tulevat koko ihmiskunnan yhteiseksi omaisuudeksi. Kysymys on käänteestä täyden aktiviteetin, omaehtoisuuden ja luovuuden suuntaan. Sosialidemokratia väittää, että tällaiset olosuhteet on luotavissa niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin sivistyksellisestikin. Tätä ei puolestaan markkinaehtoinen lähestymistapa tunnista eikä tunnusta. Kysymys on sovittamattomasta, fundamentaalisesta "ristiriidasta työn ja pääoman" välillä, kuten kuluneelta kuulostava - mutta yhä edelleen pätevä - sanonta kuuluu.

Kenellä on oikeus osallistua ja sanoa mielipiteensä?  Meidät kyllä opetetaan lukemaan ja kirjoittamaan, mutta noiden taitojen käyttämisen ja tuottamisen kanavat eivät juurikaan palvele omaehtoista itsensä ilmaisemista eikä julkaisemista. Lukemattomia kirjoja jää sananmukaisesti lukemattomiksi siksi, että ne eivät löydä julkaisijaa. Kysymys on siitä, myykö kirja tai kirjoittaja. Kun painotuksen tehdään kaupallisilla perusteilla, juuri uudet, toistaiseksi tiedostamatomat ulottuvuudet ovat taipuvaisia jäämään julkaisukynnyksen alapuolelle. Tämä on myös yksi syy siihen, että internettiä ja sosiaalisen media rajua voimaa pyritään rajaamaan mm. lehdistön toimesta.

Tunnettua on että koeteltu kansalaiskunto kasvaa osallistuttaessa. Toiminta järjestössä merkitsee kasvamista yhteisöön ja yhteistoimintaan, antaa mahdollisuuksia aktivoitua ja ottaa vastuuta vähitellen laajemmin ja viime kädessä koko yhteiskunnasta ja maailmasta. Osallistamisen rakenteet, järjestötoiminta yhtenä tärkeimmistä, on jätetty useista demokratiaprojekteista huolimatta vaille tukea. Se olisi voinut muodostua todella vahvaksi osaamista, aktiviteettia ja yhteiskunnallista tietoisuutta generoivaksi toiminnalliseksi ulottuvuudeksi. Nyt sen sijaan tuskaillaan osallistumattomuuden, alhaisen äänestysaktiivisuuden ja sekopäisten populististen ja nationalististen kansannousujen, täyttyvien ja tyhjenevien virtsarakkoliikkeiden kanssa.

Osallistaminen on myös fundamentaalinen perusrakennekysymys, olennainen ja välttämätön osa toimiva demokratiaa. Markkinaehtoinen Eurooppa jakaa parastaikaa - mm. ympäristöliikkeiden kohdalla - aiemmin niiden saamia resursseja yrityksille. Meilläkin kanslaisjärjestötoiminta on kilpaurheilua ja idolien palvontaa lukuunottamatta ajettu alas ja alistettu ylhäältäpäin luoduille keinotekoisille rakenteille. Osallistuminen, toiminta kansalaisyhteiskunnassa, aktivoituminen ja vastuunotto on fundamentaali perusasenne sekin - ilman oikoteitä ja pelkkää karriäärintavoittelua.

On vielä yksi fundamentalismin muoto, jota nimittäisin supertietoisuudeksi. Se näkyy pyrkimyksenä soveltaa omaan elämäntapaan oikeiksi ja tärkeiksi koettuja arvoja ja valintoja. Monet valitsevat kasvisdieetin säästääkseen ympäristöä. Vieläkin syvempää fundamentalismia osoittaa halu ymmärtää pelkäksi ihmisten ravinnoksi tarkoitettuja eläimiä, faunaa. Hindulaisuutta elämäntapana toteuttavat eivät syö kasvin pääjuurta, joka pitää yllä kasvin elämää. Elämän jatkumisen periaatetta rikkomattomat vegetaariset ravitsemistavat kuuluvat tähän elämäntapafundamentalismiin. Ei käytetä nahkavaatteita, ei lihaa, ei kalaa, ei kanan eikä kalojen munia. Puita halataan, kasveja ei kiskota maasta eikä oksia katkota tarpeettomasti. Maito on sen sijaan hyväksytty; en tiedä juovatko vegaanit maitoa tai käyttävätkö he voita.

Olen joutunut jo nuoruudessani hyväksymään sen, että minulle ei ehdottomuus elintavoissa eikä ihmissuhteissakaan sovi. Olen etsijä, etsijä, etsijä. Omar Kaiamin sanoin: "Koraani mulla kainalossa - ja (viini)kannu toisen alla, kuljen tiellä kaidalla ja tiellä lavealla. En ole pahin pakana, en suurin musulmaani, ikionnen sinikivisen taivaankannen alla."

Olenko siis sosialidemokraatti, joka yhdistää sosiaalisuuden ja kansanvallan demokraattiseksi sosialismiksi? Vai olenko markkinademokraatti, joka kokee yritysten menestyksen, kilpailukyvyn ja ensisijaisuuden sosiaalisuuden edelle menevänä ehtona ja sietää yritysvastuun kautta generoituvaa eriarvoisuutta?

Tästä on Saksankin hallitusneuvotteluissa lopulta kysymys.

Uusi alku Euroopalle?

Eurooppa?

Allaoleva teksti on käännökseni,  Eurooppaa koskeva osuus "sondeerausneuvottelujen" tuloksesta; SPD:n puheenjohtaja Martin Schulz oli itse aktiivisesti juuri tämän osion työstämisessä. Käänsin tämän osion kokonaan, koska siitä saa kuvan, mitä kaikkea ollaan valmiita uudistamaan, mikä on pysyvää ja erityisesti: mistä asioista halutaan puhua Ranskan kanssa Eurooppaa koskevissa neuvotteluissa.

I. Uusi alku Euroopalle

Euroopan Unioni on historiallisesti ainutlaatuinen rauhan ja menestyksen projekti ja sellaiseksi sen tulee tulevaisuudessakin muodostua. Se yhdistää integraation vapauteen, demokratiaan ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Tämän eurooppalaisen vision ydin on se, että EU hyödyntää yhteistä poliittista ja taloudellista voimaansa luodakseen rauhaa ulospäin ja hyvinvointia sisäisissä suhteissaan. Saksan on oltava loputtoman kiitollinen Euroopalle.   Olemme siksikin velvoitetut tähän menestykseen. Voimakas ja yhtenäinen Eurooppa on Saksalle paras takuu hyvästä tulevaisuudesta rauhan, vapauden ja hyvinvoinnin merkeissä. 

Globaalit olosuhteet ovat viime vuosina muuttuneet perustavalla tavalla - poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti. Uuden painotukset USA:ssa, vahvistunut Kiina ja Venäjän politiikka tekevät selväksi: Euroopan on otettava oma kohtalonsa paremmin kuin tähän saakka omiin käsiinsä. Ainoastaan yhdessä Euroopalla on mahdollisuus tehdä itsensä merkittäväksi ja toteuttaa yhteisiä intressejään. Ainoastaan yhdessä kykenemme puolustamaan solidaarista yhteiskuntamalliamme, joka on sidottu sosiaaliseen markkinatalouteen. Tämän vuoksi Eurooppa tarvitsee uudistumista ja uuden alun. 

II. Haluamme Eurooppaan demokratiaa ja solidaarisuutta

- Haluamme syventää Euroopan yhtenäisyyttä demokraattisten ja oikeusvaltioperiaatteiden pohjalta  kaikilla tasoilla ja vahvistaa täten vuorovaikutteista solidaarisuutta. 

- Haluamme Saksan osallistuvan aktiivisesti EU:n tulevaisuuden käytävään keskusteluun ja uskomme sen vahvistavan mukanaan tuomaa eurooppalaista integraatiota 

- Haluamme demokraattisen Euroopan, voimistetun eurooppalaisen parlamentin ja elävän parlamentarismin kansallisella, alueellisella ja kunnallisella tasolla. 

- Haluamme tehdä Euroopan kansalaisläheisemmäksi ja läpinäkyvämmäksi ja voittaa tätä kautta uuden luottamuksen. 

- Demokraattisia ja oikeusvaltioperiaatteita ja -arvoja, joiden varassa Euroopan yhdistyminen lepää, täytyy toteuttaa vielä päättäväisemmin kuin mitä on tapahtunut tähän saakka. 

III. Haluamme kilpailukykyä ja investointeja edistävän Euroopan

- Investoinnit Euroopassa on investointeja maamme hyvälle tulevaisuudelle. Kasvu ja hyvinvointi Saksassa on mitä tiukimmin sidoksissa Euroopan hyvinvointiin. 

- Me haluamme vahvistaa Euroopan kilpailukykyä ja voimavaroja globalisaation lähtökohdista, varmistaa ja luoda uusia tulevaisuuskelpoisia työpaikkoja. Ne ovat tulevan hyvinvointimme perusta. 

 - Sosiaalinen markkinatalous, joka lepää yritysvastuun, sosiaalisen kumppanuuden, myötämääräämisen,  tuotetun hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisen jaon perustalla, tarvitsee uuden renesanssin, ennenkaikkea digitalisoinnin aikakautena. 

- Me vahvistamme EU:n tutkimuspolitiikkaa, innovaatiokykyä ja digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamista. 

- Me haluamme vahvistaa investointivoimia myös siten, että me kehitämme  edelleen sellaisia rakenteita kuin eurooppalainen investointiohjelma EFSI .

IV. Haluamme mahdollisuuksien ja oikeudenmukaisuuden Euroopan

- Euroopan tulee olla mahdollisuuksien mantere, erityisesti nuorille ihmisille. He ovat Euroopan tulevaisuus. Haluamme nuorten ihmisten voivan asettaa toivonsa Eurooppaan. Haluamme että he löytävät hyviä työpaikkoja, voivat liikkua vapaasti/mobiilisti  Euroopassa, että he voivat luoda vuorovaikutteisesti ystävyyssuhteita ja että he kokevat eurooppalaisen yhteiselon käytännönläheisesti. Siksi haluamme että EU asettaa enemmän voimavaroja nuorisotyöttömyyden torjuntaan ja jatkaa edelleen sellaisten vaihto-ohjelmien kuin Erasmuksen kehittämistä. 

- Sosiaaliset perusoikeudet, erityisesti periaate "samasta työstä sama palkka" samalla paikkakunnalla Euroopassa - tätä haluamme sosiaalisopimuksessa vahvistaa. Haluamme paremmat reunaehdot työntekijöille ja työmarkkinapolitiikan paremman koordinaation. 

-  Haluamme kehittää EU-valtioissa puitteet vähimmäispalkkasääntelyyn sekä perusturvajärjestelmiin. Kun taistellaan johdonmukaisesti palkkojen alasajoa ja sosiaalista epätasa-arvoa vastaan  Euroopan taloudellisesti heikommissa maissa, vahvistaa se sosiaalivaltiota ja sosiaalista markkinataloutta Saksassa. 

- Haluamme edistää rehtiä liikkuvuutta, yhdistäen sen kuitenkin sosiaaliseen turvajärjestelmään perustuvan maahanmuuton väärinkäytöksiin. 

- Haluamme enemmän vertailtavuutta EU:n koulutusstandardeihin. 

- Taistelemme veronkiertoa, veropetoksia, verojenvälttelyä ja rahanpesua vastaan niin kansainvälisesti kuin EU:n sisällä. Tuemme oikeutettua suurkonsernien verotusta, tämä koskee ennenkaikka  internetkonserneja kuten Google, Apple, Facebook ja Amazon.

- Yritykset eivät saa enää tulevaisuudessa vetäytyä yhteiskunnallisesta vastuusta tavalla, jolla ne asettavat EU-jäsenmaat toisiaan vastaan. Verodumppaus on estettävä. 

- Tuemme yhteistä, yhteisesti muodollisesti vahvistettua yritysten vähimmäisverotusta. Tällöin tulee päteä periaatteen, jonka mukaan voittoja saava maa on myös verottava maa. 

- Haluamme yhdessä Ranskan kanssa tehdä aloitteen, antaaksemme eurooppalaisen vastauksen tällä teema-alueella myös kansainvälisesti, ei vähiten USA:ta koskevana.

- Haluamme viedä päätökseen  määrällisen varainsiirtoveron toteutuksen.

V. Haluamme rauhan ja globaalin vastuun Euroopan

- Globaalit haasteet edellyttävät eurooppalaisia vastauksia. Olemme yksimielisesti ja selvästi torjumassa protektionismia, eristäytymistä ja nationalismia. Tarvitsemme kansainvälisesti enemmän eikä vähemmän yhteistyötä.

- Paikalliset ongelmat voidaan ratkaista vain paikallisesti. Siksi tarvitsemme elävöitettyä subsidiariteettia, vahvistaaksemme kuntien ja osavaltioiden toimivaltaa.  

- Yhteistä eurooppalaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tulee vahvistaa "eurooppalaisen rauhanmahdin" hengessä. Sen tulee antaa ensisija poliittisille toimenpiteille ennen sotilaallisia ja suuntautua rauhan varmistamiseen, jännityksen lieventämiseen ja siviilien suojeluun kriisitilanteissa. Haluamme vahvistaa ja sävyttää elämällä yhteistyötä turvallisuus ja puolustuspolitiikassa PESCO-ohjelman puitteissa.

- Pakolais- ja maahanmuuttopolitiikassa EU:n tulee löytää oikeutettu humanitäärinen vastuu ja samalla järjestää ja ohjata maahanmuuttopolitiikaa. Haluamme taistella kokonaisvaltaisesti pakolaisuuden syitä vastaan, suojella toimivasti EU:n ulkorajoja sekä luoda solidaarinen vastuuasetelma EU:n sisällä.

- Haluamme rakentaa yhteistyötä ehyellä Afrikka-strategialla yhteistyössä ja kaikilla tasoilla Afrikan kanssa. 

- Haluamme avointa ja reilua kauppapolitiikkaa, joka toimii kaikkien hyväksi ja suuntautuu kasvuun, maltillisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. 

- EU:n tulee ottaa kansainvälisessä ilmastonsuojelussa esitaistelijan rooli ja edustaa kunnianhimoista Pariisin ilmastosopimuksen täytäntöönpanoa.

- EU tarvitsee yhteisen ulko- ja ihmisoikeuspolitiikan. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi haluamme vahvistaa EU:n ja erityisesti Europan parlamentin neuvottelu- ja toimeenpanokykyä. Haluamme vahvistaa EU:ta taloudellisesti jotta se voi paremmin hahmottaa tätä tehtävää: tästä tulemme huolehtimaan seuraavassa useamman vuoden kattavassa talouskehyksessä. Siksi annamme etusijan erityisille budjettiratkaisuille talouden tasapainottamiseksi, sosiaalisen lähentymisen ja rakenneuudistuksen aikaansaamiseksi; tämä voisi olla alku tulevalle investointitaloudelle euroalueella. Olemme myös valmiita suurempaan talousvastuuseen EU:ssa. Tässä tarkoituksessa olemme - erityisesti läheisessä yhteistyössä Ranskan kanssa - valmiita maltillisesti vahvistamaan ja uudistamaan euroaluetta, jotta Euro voi pitää paremmin asemansa globaaleissa kriiseissä. Haluamme viedä eteenpäin fiskaalista raha- ja talouskontrollia, taloudellista koordinaatiota sekä EU:ssa että euroalueella taistelussa veropetoksia ja veronkiertoa vastaan. Tästä asiasta tehdyt jäsevaltioiden ja EU-komission ehdotukset otetaan tarkasteltaviksi. Haluamme kehittää eurooppalaista vakausmekanismia (ESM) parlamentaarisesti kontrolloiduksi Eurooppalaiseksi Valuuttarahastoksi, joka tulisi ankkuroida oikeudellisesti Euroopan Unioniin.

Kokonaisuudessaan lähdemme siitä, että EU:n on suuntauduttava solidaarisuuteen ja sekä suhteessa jäsenvaltioihinsa että kansalaisiinsa. Molemminpuolisen solidarisuuden tulee koskea myös Euroopan Unionin taloutta. Samalla tulevaisuudessa tulee päteä sen periaatteen, että riskinottaminen ja vetovoimaisuuteen liittyvä vastuu ovat sidonnaisia. 

EU:n uudistaminen tulee onnistumaan vain, kun Saksa ja Ranska toimivat koko voimallaan tähän suuntaan. Siksi haluamme edelleen vahvistaa ja uudistaa saksalaisranskalaista yhteistyötä. Uusi Elysee-sopimus  on tässä suhteessa ensimmäinen ja tärkeä askel. Saksan ja Ranskan tulee toimia tässä myös innovaatiomoottoreina ja näiden tulee tässä tarkoituksessa mm. keinoälyn tutkimuksessa hakea näyttöjä ja ratkaisuja. Me tulemme ottamaan yhteistä kantaa mahdollisesti kaikkiin sellaisiin asioihin, joita kehitellään eurooppalaisessa ja kansainvälisessä politiikassa, alueilla joilla EU:n 27 jäsenvaltiota eivät ole neuvottelukykyisiä. 

(Käännös:IR)

Kommentti Pertti Paasiolta 17.1. 2018:

Suuret kiitokset tärkeistä teksteistä ja valtavasta työstä. Tulee miettineeksi asioita monelta kantilta. Sinun kuuluisa "sormi/kuu" mallisi on aspektin antajana. Synkkiä hetkiä tulee väkisin, kun tilanneanalyysimme ei saa voimaa. Porvarillinen henkinen ylivalta on kuin selviönä kaikenlaisissa koalitioissa. Poliitinen tilanne ei ahtaudessaan anna muunlaisille ajatuksille tilaa. Jos ja yhä kun me korostamme - me nuoret - sosialidemokratian inhimillistä tehtävää, me joudumme toteamaan, ettei meillä ole - eikä ole muillakaan avaimia muutokseen. Me asetamme Genosse Martinin johdolla jyryjä tavoitteita oletuksella, että poliittisella vaelluksella me olisimme ainoa liikkuja muiden pysähtyessä katselemaan. Tulee mieleen kysymys, onko sosialidemokraateilla mahdollisuus saada voimaa ja luottamusta jonkin suuren kriisin olosuhteissa. Kilpavarustelun tuhoa ennustavan ilmapiirin mursi Willy Brandt polvistuessan Varsovan ghetton muistomerkille. Siinä osoitti suuntaa eurooppalainen voima, joka ylitti kriittisen pisteen. Minkälainen olotila nykyoloissa panisi kontinentaalisen järjen luottamaan itseensä? Millaisellahan foorumilla eurooppalainen sosialidemokatia todella pohtii itseään?
Vastasin 18.1. 2018: 

Mitä tulee sosialidemokratian tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiin, markkinaorientoituminen on ottanut ylivallan koko mantereella. Myös demarinuoret meillä näyttävät tänään painottavan jonkinlaista kolmatta tietä. Saksassa Nuorsosialistit ovat lähteneet "fundamentaalioppositioon", millä he tarkoittavat sitä, että Saksan SPD on antanut periksi aivan perustavaa laatua olevissa lähtökohdissa "sosiaalisen markkinatalouden" sinänsä hyväksyttävän otsikon alla tapahtuneelle käänteelle, jossa markkinat ovat ottaneet niskalenkin sosiaalisuudesta ja sen taustalla olevasta oikeudenmukaisuudesta. Nuorsosialistit eivät näytä uskovan "kolmanteen tiehen" lainkaan ja kritisoivat nyt ensimmäistä kertaa sosialidemokraattisen liikkeen sisällä liittokansleri Gerhard Schröderin ja vihreiden hallituksessaan rakentamaa  Harz IV -ohjelmaa.

Minustakin näyttää siltä, että konservatiivit ja heitä tukevat uusliberaalit vetävät taas kerran Euroopan katastrofin ja tuhon kynnykselle. Sondeerausohjelman keskeiset arvot rakentuvat Saksassa ja EU:ssa nykyään toteutettavalle täysin markkina-alisteiselle, perussopimuksissa juridisesti lukkoonlyödylle uusliberalistiselle politiikalle. Kuinka näin on päässyt käymään - se tulee olemaan mielenkiintoinen kertomus sosialidemokratian historiaa tulevaisuudessa kirjoitettaessa. Kun rakenteet on kerran konsensuksella kunkin maan osalta lukkoonlyöty, niitä voidaan muuttaa vain yhteisillä, yksimielisillä päätöksillä. Saksassa tästä asiasta ei edes sondeerausneuvottelujen yhteydessä ole käytetty muita kuin retoorisia - sinänsä hyviä - puheenvuoroja. Oletin Martin Schulzin federatiivista Euroopan liittovaltiota ehdottaessaan pyrkivän perusasiakirjojen avaamiseen ja muuttamiseen uudessa Euroopan  liittovaltion perustuslaissa enemmän sekatalousmallia vastaavaksi, mutta neuvotteluissa tämä asia on CDU/CSU:n toimesta tyrmätty. Surullista sanoa, mutta EU:n nykyisen, peruskirjoihin perustuvan ohjelmallisen suuntauksen vallitessa sosialidemokraattinen hyvinvointivaltiopolitiikka ei tule Euroopan Unionin puitteissa kysymykseen. Vielä 1970-luvulla harjoitettiin sentään järjestöjen kanssa "comanagement" -lähestymistapaa - ja tuloksiakin saatiin aikaan. EU:n linja on kääntynyt sosialidemkrattista lähestymistapaa vastaan, eikä minullakaan ole mitään parlamentaarisen demokratiaan perustuvaa vaihtoehtoista mallia miten edetä.

Yritys tervehtyy - potilas sairastaa

Hampurin ja Düsseldorfin seudulla etsijät ilmestyivät varoittamatta sikälaisen osavaltion sairaskassan tiloihin ja ottivat mukaansa 45 suurta laatikkoa, yhteensä 320 miljoonaa laskua tutkittavakseen. Mistä syystä? Siitä, että sairaskassojen epäillään laskuttavan liikaa niitä rahoittavaa valtiota ja jopa kehittävän menetelmiä laskutuksen lisäämiseksi.

Tämä tarina perustuu der Spiegel-lehden numeron 50 (9.12. 2017) taloussivuillaan julkaisemaan artikkeliin. Rinnastukset Suomen tilanteeseen ovat luonnollisesti minun tekemiäni. Se antaa kuitenkin aihetta pohtia hallituksen ehdottaman ja pian päätöksentekovaiheeseen tulevan SOTE-ratkaisun onnistumismahdollisuuksia - myös sanan taloudellisessa merkityksessä.

Saksassa järjestelmä on erilainen kuin Suomessa, mutta nyt suuren SOTE-uudistuksen yhteydessä on vapaan pakollisen valinnan myötä syntymässä vastaavanlainen tilanne sairaalayritysten ja maakuntahallinnon välille. Yritykset näkevät SOTE-järjestelmän olevan avoin shekki rahastamiseen ja tuloksen tekemiseen.

Tärkeän rahastuksen kohteen muodostavat riskiryhmät, kuten suuria kansantauteja sairastavat ja tietenkin myös  ikääntyvät kansalaiset. Julkinen hallinto pyrkii varautumaan näiden riskitekijöiden hallitsemiseen rahoituksella ja yritykset puolestaan paremman kansanterveyden nimissä perusteellisemmalla ja laajamittaisemmalla hoidolla.

Hampurin hallinto on tullut tulokseen, jonka mukaan rahastajia on ryhdyttävä kontrolloimaan paremmin. Kuittikontteja on käytävä läpi ja katsottava, mitä oikein on laskutettu. Kysymys ei ole sen enempää laadullisesti kuin määrällisestikään ihan pienestä tehtävästä. Lainsäädäntöä on lähes mahdotonta saada vedenpitäväksi. Tarvitaan armeijoita talouden ja terveydenhoidon asiantuntijoita tällaisen tarkastuksen tekemiseen. Yritykset puolestaan kehittävät voimassaolevan lainsäädännön kannalta muodollisesti tarkastelunkestäviä ja lisää rahaa tuovia järjestelmiä.

Vastakkain ovat siis kustannuksia hillitsemään pyrkivät viranomaiset ja nälkäiset, kilpailuhenkiset  ja ahneet yritykset. Saksassa on kysymys koko järjestelmän romahtamisen vaarasta ja sama saattaa koskea tietenkin myös Suomea. Yritysten ja valtion intressit ovat vastakkaisia mitä resurssien käyttöön tulee. Julkisen sektorin "omana työnä" juuri tätä vaaraa ei ole. Siellä talouskuri pitää, mutta säästöjen vuoksi vaara toiminnan ja kehityksen pysähtymisestä on ilmeinen. Terveydenhoito ja sosiaalitoimi - nehän ovat molemmat SOTEssa valinkauhassa - ovat tähän saakka olleet Suomessa kustannuksiltaan vähintäänkin kohtuullisella tasolla.

Saksassa sairaskassat palkitsevat lääkäreitä uusien diagnoosien tekemisestä. Algoritmejä käytetään hyväksi ja yrityksen pilvipalvelu tekee lääkärille ehdotuksia siitä, mitä kunkin diagnoosin yhteydessä kannattaa vielä erikseen tutkia. Yritys palkitsee neljänneksittäin lääkäreitä uusien diagnoositarpeiden löytämisestä. Lääkäri saa neljännesvuosittain bonuksen uusista, hoitoa vaativista diagnooseista. Summa kasvaa suhteellisesti sitä mukaa kun uusia diagnoositarpeita löytyy. Yritys tervehtyy, potilas tulee yhä sairaammaksi, enemän hoitotoimia tarvitsevaksi.

Viranomaiset ovat yrittäneet löytää keinoja tämän yritysten rahastuskoneen pysäyttämiseen terveydenhoidossa. Lainsäädäntö ja siihen perustuvat toimenpiteet laahaavat jäljessä, keinoja pitää järjestelmä ajantasaisena on lähes mahdotonta löytää. Tilanne on vähän samanlainen kuin tietotekniikkamurroissa: hakkerit ovat aina askeleen edellä. Pääseekö Suomessa yrityksen kirjanpitoa ja laskuja edes tarkastelemaan - nehän kuuluvat yrityssalaisuuden piiriin?

Mitä tämä tarkoittaa siis esimerkiksi meidän pian päätöksentekoon tulevassa SOTE-lainsäädännössämme? Näyttää siltä, että terveysalan yritykset tervehtyvät ja voivat ainakin taloudellisesti ruhtinaallisesti, mutta potilaat tulevat yhä sairaammiksi ja ilmeisesti myös köyhemmiksi. Terveydenhoitoalan kustannuksia ei kyetä pitämään kurissa. Julkisen ja yksityisen terveyden- ja sairaanhoidon toimintamahdollisuudet polarisoituvat. Rahastajat ovat aina askeleen edellä - ehkä kokonaisen peninkulman. Vahtikoiran ääni ei  tule  järjestelmään yltämään.

Vapaus voimaannuttaa

Keskustelu käy kuumana Keskustan, Kokoomuksen ja Sinisen tulevaisuuden muodostaman hallituksen työttömiä koskevasta aktiivimallista. Se on herättänyt voimakasta kritiikkiä, suututtanut kansalaisia ja tietenkin erityisesti työttömiä.  Työtömien valtakunnallisen keskusjärjestön edunvalvontatyöryhmän puheenjohtaja toteaa hallituksen esityksestä: "Aivan pöyrityttävää ajattelua".

Työstä käytävän arvokeskustelun ja työn merkityksestä ihmisen elämässä on hallituksen esityksen kautta tullut tärkeä ja ajankohtainen asennoitumiskysymys. Kristillisessä perinteessämme - sehän on valtionuskontomme - tätä ulottuvuutta kuvaavia kohtia voi löytää paljonkin. "Tulkaa lasten kaltaisiksi" ; "Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, teillä ei ole pääsyä taivasten valtakuntaan". Eläkää kuin taivaan linnut tai kedon kukkaset.

Toimiessani viisikymentä vuotta sitten Nuorten Kotkain Keskusliiton, sosialidemokraattisen kasvamaansaattamisjärjestön sihteerinä pohdiskelin tätä kysymystä paljonkin ja aion vielä julkaista jo tuolloin työtä ja omaehtoisuutta koskevia ja yhteisesti hyväksytyksi tulleita kannanottoja. Tapaan jatkuvasti jo eläkkeelle jääneitä "varttuneita demarinuoria", jotka eivät lakkaa ihailemasta ja innostumasta tuon kasvatusjärjestön vapauttavasta ja toiminnassaan  toteuttamasta sanomasta.Totesimme jo silloin, että aktiivisuuden ymmärtämisen kannalta leikkivä ja ilman pakkoa juokseva lapsi käytännössä osoittaa, miten vapaus ja oamehtoisuus voimaannuttaa. Kun nyt jäljestäpäin vertaan tuolloin ottamaamme kantaa kristinuskon suuren opettajan sanomaan, näen siinä suurenmoisen aktiivimallin, voimaannuttamisen ikuisen ja kantavan periaatteen.

Tulkaa lasten kaltaisiksi; löytäkää itsessänne se nuoruuden optimismi ja innostus, joka saa ihmisen ponnistamaan kaikki fyysiset ja henkiset voimansa itsensä toteuttamiseksi ja sen tuoman ilon ja tyydytyksen mahdollistamiseksi. Ihmisen oikeus omaehtoisuuteen, itsensä toteuttamiseen, henkiseen ja fyysiseen vapauteen on se suuri yhteiskunnallinen tavoite, jota kohden on jatkuvasti pyrittävä. Tee arvoajattelussasi täyskäännös, parannus. Seuraa ihmiskunnan suurten opettajien sanomaa. Älä paaduta, koveta sydäntäsi suhteessa ihmisen ikuisiin ja luovuttamattomiin oikeuksiin.

Työväenliikkeen arvoperinnöstä tämä periaate löytyy mahtavana ja voimakkaana Karl Marxin "työn vapauttamisen" periaatteena ja sen soveltamisena koko työvoimaan. Ihmisen orjuuttaminen on lopetettava, ihmisen esihistorian on päätyttävä ja uuden, ihmistä voimaannuttavan aikakauden on päästävä alkuun. Se lähtee yhteiskunnallisen ajattelun ja sitä hallitsevan työfilosofian kääntämisestä päälaelleen. Vaatimus on arvopohjaisesti sama kuin mitä kristinuskon suuri profeetta opettaa.

Työväenliikkeen arvoperinteessä on toinenkin tätä samaa arvopohjaa avaava ulottuvuus. Tarkoitan tässä J.J. Bachofenin aktivoimaa matriarkaalista, ehdottoman rakkauden ja hyväksynnän periaatetta, joka ikuisena ja muuttumattomana näkyy äidinrakkaudessa. Kysymys on ehdottomasta, jokaista koskevasta rakkauden ja huolenpidon periaatteesta kaikissa olosuhteissa.  Yhteisöllisen hyvinvointivaltion arvopohjan generoija on juuri tämä matriarkaalinen prinsiippi, joka ei kyseenalaista yhdenkään kansalaisensa oikeutta arvokkaaseen elämään.

Parin viime vuosikymmenen aikana tätä suurta ja aidosti aktivoivaa ajattelutapaa ja arvopohjaa seuraa myös "voimaantumisen filosofia", jonka yksi merkittävä edustaja on Juhani Räsänen. Osaajia ja ymmärtäjiä on lähellämme, ottakaamme heidän luovan työnsä tulokset käyttöön kiittäen ja kunnioittaen.


Hallituksen työtä koskeva arvopohja ei seuraa kristinuskon tai valistusajan suurten ajattelijoiden rohkeita ja uraauurtavia näkymyksiä. Se ei ole käytänyt hyväkseen myöskään omassa ajassamme esiinnousseita ehdotuksia ja varoituksia. Hallituksen "aktiivimalli" seuraa suorastaan pelottavan johdonmukaisesti 1930-luvulla ajankohtaistunutta otsikkoa:"Työ tekee vapaaksi". Minä en näe itse ajattelutavassa suurta laadullista eroa tuohon ajattelutapaan. Erot löytyvät määrällisistä piirteistä, siitä mitä seuraa jos ei ymmärrä, halua tai osaa seurata hallituksen eri tavoin, useilla eri toimenpiteillä jatkuvasti kiristävää pakkopeliä. Hallituksen aktiivimallin esittäjät ovat velvollisia perustelemaan arvopohjansa ymmärrettävästi ja niin, että tuhosuuntaista repeämistä ei pääse tapahtumaan.

Matteuksen evankeliumissa kuvataan kristillistä suhtautumistapaa auttamiseen ja kristilliseen elämäntapaan. Älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee auttaessasi. Anna ihmiselle mahdollisuus toteuttaa elämässään omistamatonta, olevaa ja itseään etsivää elämäntapaa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.


12.6. 2020
Vastaus Seppo Tuoviselle hänen kirjoittamansa - erittäin ansiokkaan - Tampereen seudun metallityöväenosasto 195 historiikin johdosta:

Seppo!
Olen nyt lukenut kokonaan kirjoittamasi Tampereen seudun Metallityöväen osasto 195:n 70-vuotishistoriikin ja pidän sitä monessa suhteessa erittäin arvokkaana sodanjälkeisen yhteiskuntapolitiikan ja erään  tamperelaisen ammattiosaston kokemusten ja analyysin yhdistelmänä. Pidin myös siitä, että historiikki pitää sisällään selvästi sosialidemokraattisen painotuksen. Saatan kuvitella, että historiankirjoittajien keskustelussa 'objektiivisuudesta' tämä seikka nousee nousee esille ja ehkä olet siihen jo törmännytkin.

Minua tämä seikka kiinnostaa työväenliikkeen arvoperinnön tulkinnan kannalta, vetoavathan molemmat, sekä kommunistit että sosialidemokraatit demokraattisiin arvoihin. Lisäksi kiista tästä näyttää tieteelliseltä kannalta katsottuna toistaiseksi ratkaisemattomalta. Kun kysymys on työväenliikkeen arvoperinnöstä, on palattava aivan alkuperäiseen Karl Marxin 'fenomenologiaan', jossa hän kääntää päälaelleen Hegelin hierarkisen tietopyramidin nostaen kansalaisyheiskunnan ja - Marxin tapaan  ihmisen - lajiolentona kaiken keskukseksi. Kysymys on ihmisen oikeudesta kehittää itseään ja tietoisuuttaan kokonaisvaltaisesti. Kansanvalta ja mielipiteen - erilaisenkin - kunnioittaminen on tämän tietopyramidin soveltamisessa aivan keskeistä, ei autoriteettien kuten hallinnollisen hierarkian, armeijan tai uskonnollisten auktoriteettien seuraamisen vaatiminen. Siitähän juuri oli Hegelin ja Marxin fenomenologian eroissa oli ja on kysymys.

Marx itse kunnioitti sananvapautta mitä suurimmassa määrin. Luen juuri hänen ja Engelsin koottuja teoksia ja aivan ensimmäisiä suuria yhteenottoja on hänen vaatimuksensa lehdistön olemuksesta erilaisten mielipiteen ilmaisujen 'verenä ja lihana', jota hänen aikansa saksalaisissa lehdissä ei kunnioitettu. Kansanvalta sellaisena kuin sosialidemokraattinen liike on sitä 125 vuotta jo toteuttanut, edustaa sitä 'vallankumouksellista käytäntöä' jota Marx peräänkulutti fenomenologiassaan.

Kommunistinen liike puolestaan alkoi soveltaa autoritaarista  ja muullakin tavalla eiproduktiivista (Fromm) yhteiskuntaluonnetta omaan toimintaansa vaatien työväenliikkeen yhtenäisyyttä omien, autoritaaristen, väkivaltaisten ja jopa tuhosuuntaisten (Stalin)  pyrkimystensä tueksi. Demokratia elämäntapana ja yhteiskunnallisen uudistustyön perustana muodostaa mielestäni tieteellisesti johdonmukaisen tulkinnan työväenliikkeen arvoperinnön keskeisen auktoriteetin, Karl Marxin fenomenologian soveltamisesta käytäntöön. Erich Frommin loistava yhteiskuntaluonteen käsitys ihmisestä, vaistopohjastaan irronneena ja järkensä ja tunteensa avulla suunnistavana olentona saa sekä elämää ylläpitäviä (produktiivisia) että elämälle vihamielisiä, vieraantuneita (epäproduktiivisia) muotoja. Juuri tämä piirre näkyy kirjoittamassasi Metalli 195 historiassa selvänä juonteena. Tämä ulottuvuus meidän on aina pidettävä mielessä, palattava Marxin fenomenologiaan ja sen kansanvaltaiseen, ihmiskeskeiseen ja omaehtoiseen tulkintaan. Tämä on se työväenliikkeen arvoperinnön tieteellinen,  moraalinen ja eettinen perusta joka muodostaa demokratian pysyvän ytimen. Tässä suhteessa lähestymistapasi on mitä merkittävin ja arvoteoreettisesti myös kestävä ja perusteltavissa. Tätä 'vallankumouksellista käytäntöä' meidän on jatkuvasti vaadittava paitsi poliittisesti toisinajattelevilta, myös jatkuvasti itseltämme.

Sanan merkitys

Rohkenen lainata tähän pienen pätkän Yrjö Kallisen tekstiä kuuta osoittavasta sormesta; sen tarkoitus on osoittaa että paraskin teksti on vain yritys kuvata sen takana piilevää elämystä ja kokemusta jota kirjoittaja elää. Kun puhumme demokratiasta elämäntapana, meidän on ymmärrettävä että pyrkimys on kohden totuudellisuutta ja siihen  liittyvää elämystä.

"Suuren opettajan sanat ovat kuin taitettu kukka, joka käpristyy, kuivuu ja kuolee. Opettajan kerran lausumat sanat eivät ole samaa kuin totuus, vaikka ihmiset niin luulevat esimerkiksi puhuessaan Raamatun sanoissa ilmaistusta totuudesta. Niin kauan kuin uskomme niihin, totuuden täytyy pysyä meiltä suljettuna. Tämä pitäisi jokaisen ymmärtää, jos hän tahtoo päästä sovinnaisesta käsityksestään totuuden suhteen. Zen-buddhistit sanovat, että sana on sen takana olevan ihmisen käsityksen ilmaus. Tämä sana on sinnänsä on kuitenkin hyvin puutteellinen merkki, eika anna vielä kuvaa sen takana olevasta käsityksestä. Se käsitys voi vielä olla erilainen eri ihmisillä, joten sanat,  jotka opettaja sinkoaa, ovat hyvin ehdonalaiset. Näin ollen, kun valaistunut opettaja lausuu sanan, hän tarkoittaa sillä elämystä, joka on sen takana. Totuus on elämyksellinen eikä käsitteellinen, se on kaikkien käsitteiden tuolla puolen. Elämyksen ja sananvälillä on on yhtä suuri ero kuin omenan kukilla ja sen kuvalla. Sana ja totuus ovat eri ulottuvuuksissa. Tällä tavoin on aivan turhaa yrittää oivaltaa totuutta riippumalla kiinni pyhien kirjojen sanoista. Sanat ovat vain sormi, joka viittaa kuuhun. Se, johon sanan sormi viittaa, ei ole älyllinen selostus, eikä teoria, vaan se on eräs kokemus, jota ihminen elää. Sanat voivat luoda käsityksiä, mielikuvia, mutta totuus, jota valaistuneet kokevat, on jotakin aivan uutta, jota sanat eivät pysty ilmaisemaan."

(Tämä teksti on lainaus Suomen Teosofisen seuran kirjasta "Yrjö Kallinen - puheenvuoroja", Gummerus 1997)

Ihmisen etsinnästä
Yrjö Kallisen tekstiä 14.4. 1953
"(Esillä Acuna: "Sisäkohtainen elämä")
Tähän vaikuttavat monet seikat. Viime vuosisadalle, jota on sanottu luonnontieteiden vuosisadaksi, oli ominaista luonnon salaisuuksien tutkiminen ja ratkaiseminen, joka on mennyt niin pitkälle, että on päädytty atomipommiin. Nyt ihmiset ovat huomanneet, että luonnon salaisuuksien selittäminen ei riitä, että näkyväisten ja näkymättömien luonnon tosiasioiden tunteminen ei muuta ihmistä, että luonnon tuntemus, okkulttinen tieto sinänsä ei auta meitä. Tämän seikan joko tietoinen tai alitajuinen tunteminen alkaa nyt sarastaa ihmisille, ja sen vuoksi he alkavat kysyä oman itsensä, oman sielunsa arvoitusta. 
Panteismi tai advaita, johon sisältyy sama ajatus, kelpaavat viittaamaan siihen, mitä sanoilla voi ilmaista. Niin kauan kuin ihminen ei ole tajunnut todellisuutta, sisintä, hän voi puhua siitä paljonkin, mutta kun hän on tajunnut totuuden, hänestä tulee hiljainen.  Koko sanavarastomme on mielen luomusta, joka ei riitä kuvaamaan sellaista, mikä on mielen ulkopuolella. Silloin emme voi muuta kuin "sanan sormella viitata kuuhun". Sama koskee myös panteismin todellisuutta. Tavallisesti jokainen ihminen sisällyttää siihen oman käsityksensä mukaisen sisällön."

(Tämä teksti on lainaus Suomen Teosofisen seuran kirjasta "Yrjö Kallinen - puheenvuoroja", Gummerus 1997)