EU - kasvissyöjä lihansyöjien maailmassa?

 Euroopan johtajat ovat juuri päättäneet kokouksensa Unkarissa. Euroopassa - erityisesti Euroopan Unionissa - ollaan monella tavalla tienhaarassa. USA:n presidentinvaalien jälkeen, Trumpin voitettua selvästi, Euroopassa pohdiskellaan vakavasti syntynyttä tilannetta. Olisi löydettävä reaalinen pohja luottamukselliselle yhteistyölle, niin taloudellisessa, poliittisessa kuin puolustukseenkin liittyvässä yhteistyössä. Askelmerkit tästä eteenpäin eivät ole selkeitä, huolenaiheita on niin runsaasti.

Vaikka juuri Trump nosti jo edellisellä presidenttikaudellaan voimakkaasti tunnuksekseen "Make America great again!" iskulauseen, myös Bidenin hallinto ajoi juuri päättymässä olevalla kaudella samansuuntaista talouspolitiikkaa. On perusteltua todeta, että kilpailu suurten makrotalousalueiden, kuten Kiinan, Venäjän ja myös Euroopan Unionin kesken  on pitkälle sanellut politiikan painottumisen kilpailevien makrotalousalueiden etenemisen estämisen suuntaan. Venäjän vahva osallistuminen Euroopan energiatarpeen tyydyttämiseen, Kiinan silkkitieohjelma "Belt and Road" ja Euroopan yritys itsenäistyä vahvaksi taloudelliseksi ja poliittiseksi toimijaksi on "rapakon" takana nähty suurimmaksi esteeksi Amerikan nousulle maailman johtavaksi poliittiseksi, taloudelliseksi ja moraaliseksi toimijaksi.

USA:n suhtautuminen näihin suuriin kysymyksiin painottaa jatkossakin Euroopan ja USA:n suhteita. Talouspolitiikassa USA näkee Euroopan myös kilpailijaksi, vaikka poliittinen arvopohja koetaankin yhteiseksi. Venäjän viholliskuvan vahvistaminen on osoittautunut voimakkaaksi keinoksi NATO-laajentumisen, Venäjän energian näkeminen myrkyllisenä, maan autoritaaarista ja Ukrainan sodan muodossa provosoitunutta sodankäyntiä tukevana voimavarana. Samaan aikaan USA on ottamassa käyttöön  lisää mm. maaperästä särötetekniikalla käyttöönotettavaa öljyä ja kaasua myös Euroopan tarpeisiin Venäjän hanojen tyrehdyttyä tai tultua toistaiseksi selvittämättömissä olosuhteissa räjäytetyksi Itämerellä.  Sinänsä surullinen ja traaginen sota Ukrainan itsenäisyydestä tukee siirtymistä laadultaan huonomman ja hinnaltaan moninkertaisesti kalliimman särötysöljyn ja -kaasun käyttöönottoa Euroopassa ja uhkaa samalla Euroopan maiden taloudellista selviämistä.

Ukrainan sota ja irtiotto Venäjästä on johtanut lähes viisikymmentä vuotta jatkuneen, Helsingin ETYK-kokouksessa vanvistetun, luottamuksen ja yhteistyöhön perustuvan turvallisuusrakenteen tuhoutumiseen. Tilalle on tullut irrationaalia poliittista käyttäytymistä edustava moraalisen suuttumuksen ja aina pinnan alla vaikuttaneen ryssävihan sekoitus. Poliitisesti patologista kielenkäyttöä, yhä uudelleen toistuvia ja laajentuvia sanktiopaketteja sisältävä, hengeltään autoritaarinen ja vihanpitoa voimistava käyttäytyminen on jo nyt tuhonnut pitkälle tulevaisuuteen lähes kaiken rationaalisen, diplomatiaan ja keskustuun  perustuvan   kanssakäymiseen. Suhteessa Kiinaan tilanne ei ole yhtä huono, mutta protektionistiset tullit ja "tariffit" ovat johtamassa yhä raaempaan kauppasotaan ja vastakkainasetteluun myös Kiinan kanssa.

Dramaattiseksi tilanteen tulevaisuuden kannalta tekee myös se, että rinnan Euroopan ja USA:n sanktioiden ja eristämispolitiikan kanssa on syntynyt ns. BRICS-maiden (lyhenne tulee Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan englanninkielisistern nimien alkukirjaimista) yhteistyö. USA-EU-yhteistyö kattaa n. 1/6 ihmiskunnan väestöstä, BRICS-maiden väestömäätä on jo nyt yli puolet koko ihmiskunnasta. Euroopan Unioni myöntää jo nyt menettäneensä Afrikan, Etelä-Amerikassa suhtaudutaan perinteisesti - ja ilmeisen oikeutetusti - suurella varauksella amerikkalaiseen makrotalouspolitiikkaan, johon monet maat ovat vahvasti sidoksissa. Intia ja Brasilia näyttävät myös pitävän etäisyyttä "läntiseen arvoyhteisöön" ja osallistuvat ilmeisen suurin odotuksin BRICS-yhteistyöhön.

Eurooppa on jo tämänkin kuvauksen perusteella pahassa puristuksessa muiden suurten makrotalousalueiden kanssa. Ranskan presidentin Macronin Unkarin juuri päättyneen johtavan tason kokouksessa käyttämä ilmaisu Euroopasta kasvissyöjänä lihansyöjien maailmassa kuvastaa hyvin edessäolevia uhkakuvia. Ulkopuolisten makrotalousalueiden kilpailun ja painostuksen lisäksi kuvaan astuu Euroopan Unionin oma epäproduktiivinen ja vanhaan, jopa toista maailmansotaa edeltävään inflaatiota ja velkaantumista kauhisteleva kultakantakauden aikainen ajatteluperinne, johon EU:n suurin jäsenmaa Saksa on perustuslakipäätöksin edelleen ja huolimatta joistakin muutoksista edelleen vahvasti sidottu. Se näkyy erityisesti EU:n peruskirjan raha- ja finanssipolitiikkaa vahvasti rajoittavana, ulkopuoliseen l. eksogeeniseen talousvaikutukseen perustuvana strategiana. 

Presidentti Macron ja Italian entinen pääministeri ja EKP:n aikaisempi pääjohtaja Mario Draghi tuntuvat olevan vahvasti tietoisia näistä rajoituksista. Miksi he eivät esitä ainakin rivien välissä vaatimaansa radikaalia vaihtoehtoa vapaammasta monetaarisesta politiikasta, jota pääjohtaja Draghi jo osittain toteutti yritysmaailman suuntaan vuosina 2014-22 tuhansiin  miljardeihin euroihin kasvaneen ns. määrällisen elvytyksen (QE) muodossa? Syynä tähän näyttää olevan EU:n perustuslakitaspoinen "Korjausmekanismi", joka kieltää vastausten hakemisen Euroopan Unionin aikanaan yksimielisesti hyväksytyn petussopimuksen ulkopuolisista ratkaisukeinoista.  

Olisiko Euroopan Unionin suunnalle nykyistä parempi, uhkakuviin ja ongelmiin vastaava vaihtoehto? Vaihtoehto olisi endogeeninen, omapäätöksinen raha- ja finanssipolitiikka, jonka puitteissa ja tarvittaessa velkaan perustuvia suunnitelmapäätöksiä tehden  ryhdyttäisiin rohkeaan politiikkaan USA:n IRA-lainsäädännön tapaan. Itsenäinen valtio tai yhteisö, jolla on oma valuutta ja oma keskuspankki ei voi koskaan ajautua konkurssiin. Keskuspankki voi aina määrällisen elvytyksen tapaan tukea myös jäsenvaltioita resurssien - ennenkaikkea työvoiman - käyttöönottamisessa. Euroopan infrastruktuuri ja sosiaaliset olot suorastaan huutavat suurta muutosta makrotalouspolitiikkaan. Resurssien optimaalinen käyttö on ratkaisevaa, rahasta ei ole puutetta. Verotuksella voidaan ehkäistä inflaatio-odotuksia ennakoivat ylilyönnit.

Kasvisruokailun ottaminen tässä yhteydessä metafooraksi on sen terveysvaikutuksista johtuen hieman ontuva vaihtoehto. Parempi mielikuva olisi sotien jälkeen Kanadaan muuttanut suomalainen metsätyömies, jolle sen enempää selittämättä lyötiin metsätyömaalla moottorisaha käteen. Vaivoin sai moottorisahaa tuntematon mies kokoon samaan mottimäärän kuin mitä oli tehnyt kotimaassa puupäisellä käsisahallaan. Työnjohtaja ihmetteli ja halusi nyt näyttää, mitä moottorisahalla saa aikaan - ja nykäisi sahan käyntiin. Suomalainen metsätyömies säikähti ja totesi: "Tuota temppua minä en tiennytkään." 

Moderni rahateoria saattaisi sopia paremmin presidentti Macronin lihansyöjien maailmaan. Kone pitäisi nykäistä käyntiin  vapaamman, omapäätöksisen raha- ja finanssipolitiikan muodossa. Julkisen sektorin - valtion ja muiden veroa kantavien yhteisöjen - taloudelliset moninkertaistajat pitää saada käyttöön. Kansalliset ongelmat obvat hoidettavissa maanosassamme asettamalla uusia, rationaalsia vaatimuksia Euroopan Unionin politiikalle ja sen uudistamiselle.

Euroopan Unionin peruskirjaa olisi muutettava dynaamisemman makrotalouden suuntaan. Peruskirja on kuitenkin lukittu yksimielisillä päätöksillä ja muutosehdotusten on pysyttävä nykyisen vaihtoehdon puitteissa, jonka keskeinen sovellutus on Maastrichtin Kasvu- ja Vakaussopimus. Se ei ole kuitenkaan tarjonnut sen enempää kasvua kuin vakauttakaan nimeensä liittyvistä odotuksista huolimatta. Tuleeko USA:n presidentinvaalien tuloksesta se musertava voima, joka pakottaa löytämään tien Euroopan Unionin voimaperäiseen uudistamiseen? Jotta maanosastamme ei tulisi itsetehty ja lukittu linnoitus, jossa kuollaan heinätukko suussa?

Kokoomuksen tuulimyllyt

Orpo esittää on nyt esittänyt kysymyksiä muille eduskuntapuolueille edellyttäen niiden kannanottoa Kokoomuksen ehdottomina pitämiin leikkauksiin  valtion talouden turvaamiseksi. Pidän tätä leikkauskiihkoa enemmänkin uusliberaalin oikeiston hyökkäyksenä vahvaa valtiota vastaan ja Cervantesin "Don Quijote"romaanin surullisen hahmon ritarin tyyppisenä hyökkäyksenä tuulimyllyjä vastaan. Tässä muutamia poimintoja tähän liittyvästä keskustelusta sosiaalisessa mediassa ja siellä antamistani vastauksista.

Lauantaina 15.4. 2023 TV1:n ykkösaamussa oli haastateltavana Sixten Korkman,  joka esittää mielenkiintoisia mielipiteitä kansantaloudesta, kansallisista valinnoista nyt eduskuntavaalien jälkeen sekä keskuspankkipolitiikasta, sen ja vahvuuksista ja heikkouksista. Haastattelusta oli havaittavissa Korkmannin  itsenäisyys ja levollisuus suurten kysymysten edessä. Vaikutelmaksi jää se, että talousosaaminen Korkmannin mielestä on Suomessa heiveröisellä pohjalla. Oppositionkin - lähinnä sosialidemokraatien - talouspolitiikka on "höttöisellä", sisällöllisesti epävarmalla pohjalla. Siltä osin Korkman antaa tukea sosialidemokraattien lähestymistavalle että hän kannattaa markkinan ja valtion vuorovaikutteista ja molempia puolia hyödyntävää talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa. 

Kokoomuksen valitsema linja suurista menoleikkauksista taloudellisesti epävarmana aikana, inflaation aiheittaman hintojen nousun, Ukrainan sodan ja suurten ympäristöhaasteiden edessä tuntuu olevan Korkmannin  mielestä uhkarohkeaa politiikkaa. Sellaista tarvetta suuriin leikkauksiin ja valtion surkastuttamiseen ei eurooppalaisittain ole - Suomi on  velanoton suhteen edelleen vähintäänkin eurooppalaisessa keskiarvossa ja pikemminkin sen turvallisemmalla puolella. 

Kokoomuksen pelottelu valtion velalla alkaa siis muistuttaa yhä enemmän Don Quijoten surullisen hahmon ritaria joka ryhtyy hyökkäykseen itse kehittämiään tuulimyllyjä vastaan. Tarvitaan siis Korkmannin tyyppisiä Sancho Panzoja, jotka rohkenevat esittää analyytistä kritiikkiä nyt valtaan päässyttä talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa kohtaan. Hallitukseen mukaanlähteminen merkitsisi myöntymistä taloudellisen valtavirran uusliberaaliselle lähes kritiikittömälle markkinapolitiikalle, jonka soveltaja kansallisella tasolla ovat talouden arviointineuvosto ja valtionvarainministeriön virkamiehet. Niiden linjaukset kertovat vain sopeutumisesta Euroopan Komission vaatimuksiin palata takaisin vuoden 2024 alusta ns. kasvu- ja Vakaussopimuksen pakkopaitaan, mikä rooli niillä Euroopan Unionin perussopimuksen mukaan onkin. Korkmannin kritiikki näiden ehdotuksia kohtaan suuntautuu  siten samalla myös Euroopan Unionin harjoittamaan politiikkaan. 

Suraavassa muutamia kommentteja valtion velasta ja ajankohtaisesta taloustilanteesta. Olen poiminut ne keskusteluistani Facebookista näihin asioihin liittyvistä keskusteluista

Kirjanpidon tasapainoperiaatteen - kirkjanpitoidentiteetin - mukaan valtion velka on yritysten ja kansalaisten pääomaa. Kokoomuksen säästötavoitteet - siis valtion pääoman lisääminen - tarkoittaa kansalaisten ja yritysten köyhdyttämistä. Julkisen sektorin moninkertaistajat ovat itseasiassa vasta nyt pääsemässä käyntiin, kun Marinin hallituksen ohjelmallinen työ alkaa tuottaa hedelmää. Kokoomuksen leikkausohjelmat ovat kontraproduktiivisia ja sellaisina täysin käsittämättömiä. Säästötoimet kohdiostuvat laajalla rintamalla kansalaisiin, joiden ostovoima väistämättä heikkenee. Tämä on myrkkyä myös kansalaisten ostovoimasta ja kysynnästä riippuvalle yritystoiminnalle, erityisesti ja etenkin palvelualoilla. Konkursseja alkaa tulla ja investoinnit eivät lähde liikkeelle vaikka EKP:n korkojen nostopolitiikka pikapuolin pysähtyisikin. Juuri ttä kautta myös yritysten toimintaympäristö tulee väistämättä heikkenemään. Oikeistohallitus jättää käyttämättä tajunnan räjäyttävän mahdollisuuden..

Vastauksena Reijo Paanaselle 3.4. 2023 “Nyt pukkaa sinipunaa” fb-päivitykseen: Porvarihallituksen vähemmistöosapuolena joutuu hyväksymään myös koko joukon ikäviä ja sosialidemokratian keskeisiä arvoja vastaan toimivia linjauksia. Yhtenä todella pahana pitäisin indeksien eli automaattisten vakauttajien leikkaamista. Tosiasiassa ne - yhdessä ammattiyhdistysliikkeen melko onnistuneiden palkkataistelujen seurauksena saavat aikaan työeläkkeiden ja palkkojen nousun muodossa jo nyt n. 6%:n devalvaation, mikä alentaa samalla prosenttimäärällä valtionvelan suhteellista arvoa. 150 mrd:sta summa on n. 9 mrd euroa - eli juuri se mitä leikkauksilla pitäisi saada aikaan kahden vaalikauden aikana. On kyseenalaista, kykeneekö EKP palauttamaan makrotalouden pitkän tähtäyksen kahden prosentin tasoon, kun pohjainflaatiokin on jo yli 7%:n luokkaa. Elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet vuositasolla jopa 17 prosenttia.

Kun kaksi vaalikautta on kahdeksan vuotta, ehtii siihen mukaan vielä monta indeksikorotusta ja myös palkansaajien palkkataistelua. Lisäksi muitakin keinoja on olemassa mm. korkojen maksuun. Nyt työnsä päättäneen hallituksen ohjelmalliset päätökset nostavat vielä tämän vuoden ajan työllisyyttä ja vähentävät velanoton tarvetta. Jos saataisiin Kokoomus ymmärtämään että leikkaukset ovat pahinta mahdollista myrkkyä julkista sektoria ja yritysten toimintaa edistävälle kasvupolitiikalle ja tosiasiassa lähes tarpeettomia, sinipuna voisi olla toimiva ratkaisu ilman suuria uusia yhteiskunnallisia uudistuksia.

Kommentoin myös Hannu Ikosen postausta koskien Social Europe verkkolehden kirjoitusta, jossa povataan Sanna marinille tärkeitä tehtäviä Euroopan Unionin johtotehtävissä:”"No, ei siellä ole vielä yhtään osaajaa ollutkaan, joten Marin kelpaa hyvin joukon jatkoksi."

Ilpo Rossi kommentoi Hannu Ikosen postausta: “ Ainoita osaajia ovat olleet ne uusliberaalit poliitikot, jotka onnistuivat sementoimaan markkinoiden unilateraalin johtoaseman Euroopan Unionin peruskirjaan. Tässä suhteessa Euroopan Unioni ei ole sen kummempi kuin Kiinakaan, joka on sementoinut Kommunistisen puolueen autorisoidun aseman perustuslakiinsa. Kuvaavaa on, että pohjosimaisista, kansanvaltaisista hyvinvointivaltioiista ei ole vielä yksikään poliittinen toimija päässyt keskeisiin tehtäviin Euroopan Unionissa. Euroopan Unionin porvarillista ylivaltaa heijastaa käyttäytymissäännöstö, jota kutsutaan "korjausmekanismiksi". Sen mukaan oikeastaan kukaan kansallisissa tai eurooppalaisissa julkisissa tejhtävissä oleva ei saa esittää mitään korjauksia peruskirjan periaatteiden ulkopuolelta. 

Suomen Pankin pääjohtaja on valittu EKP:n riskiryhmän varapuheenjohtajaksi, kertoo Taloussanomat. .Ensimmäinen riski on toteutumassa jo tämän vuoden puolella, jos inflaatiota ei saada taltutettua ja hintatasoa palautumaan takaisin niin alas, että vuositason inflaatio jäisi "keskimäärin" kahden prosentin tasolle. Kuka uskoo todella näin käyvän? Keskuspankkipolitiikassa on Euroopassa jotakin pahasti vialla...

Jos ja kun on pakko tasapainottaa taloutta kesken suurten muutosprosessien, jotka johtuvat paitsi omista päätöksistä myös ulkopuolelta tulevista paineista, ei pidä ensimmäisenä ryhtyä uhraamaan keskeistä voimavaraa, hyvinvointivaltiota. Keinoja on toki käytettävissä ja niitä on myös Marinin hallitus ja siinä mukanaolleet puolueet - keskustapuoluetta lukuunottamatta - esittäneet. Keinovalikoimaa löytyy ja niistä pitäisi avoimesti ja rohkeasti keskustella siinä vaiheessa kuin todellinen tarve iskee päälle.