Mitä isot edellä, sitä pienet perässä?

  Australialainen Modernia Monetaarista Teoriaa edustava  -talousprofessori - myös Helsingin yliopiston vieraileva professori  -William (Bill) Mitchell kritisoi MMT-blogissaan Britannian työväenpuolueen talousanalyysia sen päästyä valtaan vuoden alkupuolella pidetyissä vaaleissa. Näyttää siltä, että vaihtoehtoisen politiikan sijaan tarraudutaan edelleen velkapelkoiseen ja kotitalouteen vertautuvaan valtavirtatalouden perustelutapaan:

"Näyttää siltä, ​​että sen jälkeen, kun brittiläinen työväenpuolue valittiin valittiin  vaaleissa hallituspuolueeksi, se on pitänyt tarpeellisena lähettää jatkuvasti lisääntyviä viestejä taloustilanteesta ja kovien verotoimien – eli säästötoimien – välttämättömyydestä huolimatta siitä, että he väittivät kosiskellessaan äänestäjiä, että he eivät käyttäisi tätä "Tory"-vaihtoehtoa. 

Kuitenkin he tekivät vanhan tempun, eli kun he pääsivät hallitukseen ja heillä oli pääsy "kirjoihin", he huomasivat suurena yllätyksenä, että valtiontalouden tila oli vieläkin huonompi kuin he olivat kuvitelleet, ja tämä tarkoitti, että kaikki oli pelastettava, mikä oikeuttaa heidän ryhtymään suunniteltua tiukempiin toimiin. Jokainen  viikko sen jälkeen näyttää siltä, ​​että kova puhe kovenee ja ydinlupaukset hylätään.

Toryjen politiikka, jotka ovat edistyksellisen politiikan kirottu vastakohta – kuten kahden lapsen etujen yläraja – säilyy. Ja muut tory-politiikat, jotka olivat luonteeltaan enemmän "Labour-politiikan kaltaisia", menevät - kuten Winter Fuel Payment -tuki - jota leikataan voimakkaasti. 

Olen esittänyt paljon  kritiikkiä pääministerin asenteesta (ks. aiemmat blogikirjoitukset), joka perustuu järjettömyyteen rakentaa Britannian hallituksen talous periaatteessa kotitaloutta vastaavaksi. 

Mutta noiden alkeellisten asioiden lisäksi on toinenkin asia, jota en ole nähnyt valtamedian tai varsinaisten poliitikkojen käsittelevän ehdotettuun säästötoimiin liittyen. Koko keskustelu näyttää käyneen tyhjiössä – ilman sisältöä. Näyttää siltä, ​​että nykyinen poliittinen tilanne, jota pääministeri väittää järkyttäväksi ja kestämättömäksi, eroaa Britannian nykyisestä laajemmasta taloudellisesta todellisuudesta. Ja  rakentaminen tähän lähtökohtaan tarkoittaa, että tehdään huonoja poliittisia päätöksiä, jotka vahingoittavat kansakunnan aineellista vaurautta."

Miten Suomen tilanne vertautuu Britannian tilanteeseen?

Hallituksemme antaa ymmärtää, että se toteuttaa hallitusohjelmallaan ainoaa oikeaa ja ainoaa mahdollista talouspolitiikkaa. Vaikka jätettäisiin sivuun hallituksen toimintalinjaan sisältyvät haavoittuvassa asemassa mobbaavat ja yrityksiä ja hyvätuloisia paapovat ideologiset painotukset, ohjelmassa on muutakin vastuutonta ja vaarallista "ideologista hapatusta". Sen ytimessä on valtavirtaisen talousajattelun uusliberaali uskomus, jonka mukaan työttömyys - ja haluttomuus työllistyä - on poistettavissa toimeentulon ehtoja heikentämällä.

Blogikirjoituksessaan Modernin Monetaarisen Teorian yksi keskeisistä esitaistelijoista, prof. William (Bill) Mitchell kiritisoi juuri tämän vuoden puolella murskavoiton saanutta Britannian  työväenpuoluetta taipumisesta valtavirtaisen talousajattelun aisankannattajaksi. Samalla kysyn tässä yhteydessä, mitä mahdollisuuksia Suomen poliittisella oppositiolla, lähinnä sosialidemokraateilla, vasemmistoliitolla ja Vihreillä olisi toteuttaa nyt oppositiossa lupaamaansa työllisyyttä parantavaa, yhteistä toimeentuloa elvyttävää talouspolitiikkaa niissä raha- ja finanssipolitiikkaa rajoittavissa raameissa jotka Euroopan Valuuttaunioni ja Euroopan Komissio jäsenvaltioilleen  asettavat? 

Tämä prof. Mitchellin postaus blogisivullaan on todella merkittävä - ja samalla huolestuttava ajankuva Brittien Työväenpuolueen ja laajemminkin demokraattisten sosialistien riippuvaisuudesta ns. valtavirtatalouden perustelutavasta ja toimintatavoista. Kun poliittisessa kielenkäytössä ilmoitetaan, että edustamme vaihtoehtoa, sen pitäisi todellakin tarkoittaa sitä - ja ennenkaikkea talouspoliittisessa analyysissa. 

Erityisesti Euroopan Unionissa ja Valuuttaunionissa, jossa Euroopan keskuspankki on saanut itselleen suvereenin oikeuden jäsenvaltioiden raha- ja finanssipolitiikkaan, liikkumavara on huomattavasti pienempi kuin Britanniassa, joka on eronnut EU:sta ja saanut samalla täysimittaiset oikeudet raha- ja finanssipolitiikkaan. 

Velka on modernissa kansantaloudessa väline, jolla uusia investointeja - ja uutta rahaa - saadaan aikaiseksi. Mutta velkaa ei voi ottaa vieraassa valuutassa, ja siksi tasapainoilu velanoton ja uusien työpaikkojen luomisessa on todella haastava tehtävä. 

Kun yritykset eivät investoi ostovoiman puutteesta johtuen, uudet työpaikat on luotava julksella tuella suoraan joko valtion tai kuntien alaisuuteen, tai valtio-omisteisten - siis puolijulkisten - tai valtion tuen varassa toimievien kansalaisjärjestöjen alaisuuteen. Tällöin käynnistyvät myös juuri julkisen sektoriin liittyvät moninkertaistajat, jotka muutaman vuoden viiveellä alkavat kannattaa itse itseään. Tämä johtuu erityisesti useampikertaisesta palkkakierrosta eli volaliteetista vuositasolla, mutta muitakin tekijöitä on olemassa. 

Mutta mistä otetaan rahaa työpaikkojen luomiseen? Lainaaminen korkeallakin korolla työeläkerahastoilta olisi yksi parhaimpia lähteitä, koska silloin maksetut korot tulisivat työeläkeyhtiöiden tuloksi ja tukisivat vastuunottoa ikääntyvät väestön toimeentulosta. 

Lainaaminen julkista tehtävää hoitavilta "omilta rahastoilta" tarkoittaa velkaantumista omassa valuutassa, mikä on aivan eri asia kuin velan ottaminen markkinapankeilta. Tärkeintä kuitenkin on, että jos ja kun vaaleissa tämän surkean kauden jälkeen taas menestytään, ei sorruta samaan kuin Brittien työväenpuolue kansan heille osoittaman kannatuksen jälkeen.

https://billmitchell.org/blog/?p=61955&fbclid=IwY2xjawFFPbRleHRuA2FlbQIxMQABHQtHcH8-duWVToewHHjMnXNT5y4eheN1_huPk79Ds2_vR_S6cd6tabJQGA_aem_mx6XD16v2nw62dRvd8mq1A

Eurooppalaista tragiikkaa Suomeen sovellettuna

Siirtyminen syksyyn kesäkauden jälkeen näyttää alkavan talouden osalta varsin surullisissa ja näköalattomissa merkeissä. Hallitus on käynnistänyt laaja-alaisiin leikkauksiin ja kaikki tulonsa kuluttaviin kansalaisryhmiin suunnatut veronkorotuksensa. Kaikki säästävät näiden uhkien edessä, ostovoima sakkaa ja talouden moottoriksi tarkoitettu pörssikin mataa jo kaiketi viidettä vuotta pohjalukemissa. Muutosta parempaan ei ole näkyvissä. 

Uutiset Euroopasta kertovat, että Euroopan keskeinen kansantalous Saksa on suurissa vaikeuksissa eikä nopeaa elpymistä sielläkään näytä avautuvan. Syynä on paitsi kuluisa eurooppalainen ja Saksassa  vuodesta 1949 perustuslakiin sidottu velkajarrupolitiikka, myös taloudelliseen rivaliteettiin (myrkylliseen kilpailuun) ja ilmeiseen ryssävihaan perustuva, NATOn laajenemisesta generoituva ja Ukraina sodan puhjettua edelleen kiihtynyt  sanktiopolitiikka sekä näiden seurauksena tapahtunut Venäjän kaasuhanojen sulkeutuminen EU-mailta sekä tästä kaikesta seurannut syntynyt tarjontainflaatio. Kaikkien näiden yhteisvaikutus - lisättynä Kiinan teollisuuden ja USA:n digitaaliseen kehitykseen perustuvan keinoälyn (AI) menestyksellä - ovat johtaneet jo vaaralliseen, alaspäin suuntautuvaan kierteeseen. 

Lyhyesti, Eurooppa ja sen suuret vanhat jäsenmaat ovat taloudellisesti aneemisessa tilassa. Muut suuret makrotalousalueet - kuten USA ja Kiina - ovat menestyneet hyvin. USA:n pörssi on suurista valtionveloista ja suorastaan dramaattisen vahvasta velkaelvytyksestä  huolimatta huippulukemissa. Nämä kilpailevat makrotalousaalueet muodostavat jatkuvan uhan Euroopan hyvinvoinnin kehitymiselle. Ei ole liioittelua puhua "eurooppalaisesta dystopiasta", niin vakavia ja hallinnollisesti perustuslailliseen sementtiin valettuja nämä ongelmat ovat.

 

Juuri tämän aamun (5.8. 2024) YLE:n mittausten mukaan Marinin hallituksen puolueiden yhteiskannatus on 55,7, Orpon johtaman hallituksen puolueiden yhteiskannatus vain 44,8. Hallituksen talouspolitiikan raamit tulevat Euroopan Unionista ja sen kasvu- ja vakaussopimuksesta, jonka pohjalta johdetussa Euroopan Komission raamissa hallituksen on pysyttävä. Kasvu- ja vakaussopimus on perustuslakitasoinen sopimus, jonka reunaehtoja ei mikään hallitus Suomessa saa rikkoa. Tästä seuraa, että nyt oppositiossa olevien puolueiden muodostaman hallituksen on pysyttävä näissä samoissa raameissa. Paitsi että alkuvaiheessa tarvittavat säästöt pitäisi suunnata uudelleen, satsausten työllisyyteen ja kasvuun pitäisi seurata kaavaa, joka käynnistää talouden moninkertaistajia. Näitä löytyy kaikkein eniten julkiselta sektorilta, veronkanto-oikeudella varustettujen yhteisöjen alueelta. Lisäksi kaikki elvytysvarat pitäisi suunnata suoraan työllisyyteen ja pääsääntöisesti julkisen sektorin tehtäviin, joissa noudatetaan tiukasti työehtosopimusten palkka- ja muita ehtoja ja jossa palvelusuhteet ovat täysimittaisia.  Laskelmani mukaan nykyisen suuruiset satsaukset osin säästöinä ja osin velanottona mahdollistaisivat itsekannattavan työllisyyteen 5-10 vuoden jaksolla laskien velkasuhteen nopeasti EU:n perussopimuksen hatusta vedettyihin raameihin.Suurimman jarrun talouden nopeaan tasapainottamiseen muodostaisi Kasvu- ja vakaussopimuksen 3%n kasvurajoitus.  Euroopan Unionin traagista makrotalouskuilua tämä ei kuitenkaan millään tavalla korjaisi.

Satimessa?

 Eilen, 4.9. 2022 valtionvarainministeri Annika Saarikko, pääministeri Sanna Marin ja elinkeinomoinisteri Mika Lintilä olivat YLE:n Areenassa esittelemässä nopeasti esiinnostetua ja ainakin jossakin määrin jo etukäteen valmisteltua takauspakettia energiayhtiöille nopeasti nousevien energiahintojen luomassa, mahdollisessa ja todennäköisessä likviditeettikriisissä. Asiasta päätetään hallituksessa jo tänään 5.9. 2022. Suomi seurasi varautumisessaan Ruotsia, joka on tehnyt loppuviikosta vastaavanlaisen ja vielä suuremman takuupaketin. Paketista valtio voisi myöntää sähköyhtiöille lainoja ja takauksia "tiukoin ehdoin", jos niitä uhkaa maksukyvyttömyys. Hätäapu on tarkoitettu vain sähkömarkkinoiden toiminnan kannalta keskeisille yhtiöille. Valtio joutuu siis tulemaan hätiin viimekätisenä lainanantajana, koska vapaan hintakilpailun sijasta energiamarkkinoilla vallitsee kartellinomainen tilanne, jossa kaiken energian hinta määräytyy tarjolla olevista vaihtoehdoista kalleimman mukaan.

Suomi seura siis päätöksissään Ruotsia - mutta onko Suomen tilanne rinnastettavissa viimekätisenä lainanantajana tai takaajana Ruotsiin? Vastaus on ei, sillä näiden maiden fiskaalipoliittiset ratkaisut ovat olleet sitten Euroopan Unioniin ja Valuuttaunioniin liittymisen suhteen erilaiset. Suomi liittyi Euroopan Valuuttaunioniin ja otti EKP:n euron valuutakseen. Euro on EKP:n lanseeraama valuutta ja Euroopan Unionin perussopimuksen ja Valuuttaunionin omien sääntöjen mukaan se ei voi toimia kriisitilanteessa viimekätisenä lainaajana. kuten tunnettua, tämä on aiheittanut paljon ristiriitaa jo COVID-19 koronakriisin merkeissä kehitetyn ja tosiasiallisesti moniin muihinkin haaasteisiin suunnatun "Next generation" 750:n miljardin laina- ja tukipaketin yhteydessä.

Euroopan Unioni voisi koko maanosaa koskevassa energiakriisissä tehdä koko Unionin aluetta koskevan hintakattopäätöksen. Jos energiayhtiöt ajautuvat likviditeettikriisiin - se on täysin mahdollista pilviin kohoavien hintojen nousun johdosta - Euroopan Komissio voisi tehdä hintakattopäätöksen. Komission puheenjohtajan Ursula von der Layenin juuri tekemät esitykset eivät kuitenkaan ole johtamassa tähän lähinnä Saksaa seuraavien ja tukevien esitysten johdosta.EU:n komissio puhuu keskusteluasiakirjassaan "hintakatosta" kaikille niille sähköntuottajille, joiden käyttökustannukset ovat alhaisemmat kuin kaasuvoimaloissa.

Toisin kuin "oikea" hintakatto, se ei alentaisi tukkuhintaa, vaan hyödyttäisi auringosta ja tuulesta saatavan sähkön kuluttajia.

Brysselin viranomaisten mukaan kaasulle ei pitäisi olla yleistä hintakattoa, kuten joissakin EU-maissa jo tehdään. Von der Leyen ei myöskään halua kattavaa ylituloveroa.

Ruotsilla ja myös muilla pohjoismailla  on oma, itsenäinen kansallinen keskuspankkinsa ja niillä on oma kansallinen valuuttansa. Modernin Monetaarisen Teorian mukaan oman keskuspankin omaava valtio ei voi koskaan ajautua niin pahaan tilanteeseen etteikö se voisi selviytyä mistä tahansa talouskriisistä.  Sellainen kriisi on energiaköyhyyden aiheuttaman inflaation johdosta juuri nyt käsillä. Suomella ei ole omaa valuuttaa, euro on EKP:n valuutta ja sen makrotaloudellisesta käytöstä päättää EKP:n hallintoelimet itsenäisesti. Suomen osuus päätösvallasta on parin prosentin luokkaa. Suomi on seurannut kaikissa suurissa päätöksissä - kuten esimerkiksi keskusteltaessa raepeesrta Euroopan Unionin peruskirjan muutoksiin - eurooppalaista valtavirtaa. Myöskään Suomen Pankki ei ole Suomen valtion itsenäinen keskuspankki, vaan osa EKP:n rakennetta ja sen noudattamaa politiikkaa. Se ei voi itsenäien keskuspankin tapaan luoda päätöksillään 'rahaa tyhjästä' ja vastata Suomen valtion, markkinoiden tai kansalaisten rahoitustarpeisiin.

Miten energiamarkkina tulee tässä kriisissä käyttäytymään? Suomen valtion keskeisesti omistama energiayhtiö Fortum on jo ilmoittanut tarpeestaan saada rahoitusta tai takauksia Suomen valtiolta. Markkinaehtoiset yhtiöt eivät periaatteessakaan hyväksy yhteiskuntavastuuta sellaisessa muodossa, että ne kriisin sattuessa ajattelisivat kansalaisia ja yhteiskunnan selviytymistä. Osakeyhtiölain mukaan niiden ainoa tarkoitus on tehdä voittoa. Tästä voi vetää johtopäätöksen, että jos lainaa ja valtion takauksia on saatavissa, niitä myös ennenpitkää käytetään. Valtio joutuu tällaisssa tilanteessa ottamaan lisää velkaa ja myöhemmin muodossa tai toisessa selviytymään velan kustannuksista. kuten tiedetään, EKP on vastannut inflaatiovaaraan ja nouseviin hintoihin nostamalla korkoja. Tilanne on samanlainen ja jossakin suhteeessa vielä pahempi muissa Euroopan Valuuttaunionin jäsenmaissa. Niiden riippuvuus venäläisestä kaasusta ajaa koko energiamarkkinan hintoja ylöspäin tavalla, jossa päätä ei ole väkyvissä. 

Suomi on siis joutumassa nyt siihen satimeen tai paremminkin talouspoliittiseen käpälälautaan, josta heterodoksinen, vallassaolevalle uusliberaalille talousajattelulle vieras ja vastenmielinen Moderni Monetaarinen Teoria on jo vuosia johdonmukaisesti varoittanut. Uuden uljaan utopian sijasta Euroopan Unioni on velkajarruineen, valtiota taloudellisena toimijana väheksymisineen ja irrationaalisti markkinoiden ensisijaisuuteen korostaen l'ähestymässä nyt eurooppalaista dystopiaa, arvopohjan romahtamista. Kaiken lisäksi energiaköyhä ja typerään talousajatteluun perustuva Eurooppa on vähintäänkin taloussodassa Venäjää, Kiinaa ja ja Brisc-ryhmään kuuluvuia maailman valtioita vastaan. Vallitsevilla rakenteilla nopea köyhtyminen on alkamassa. Pohjoismaissa se tarkoittaa Suomen ja muiden pohjoismaiden talouspoliittista erkaantumista ja yhä enenevässä määrin Suomen tappioksi.

Vapauta patentit - lopeta pandemia!

 

Markkinoiden mukainen suhde pandemiaan

- Miten EU taistelee teollis- ja tekijänoikeuksien vapauttamista vastaan ​​WTO: ssa

Euroopan unionista on tulossa uhka maailman terveydelle. Koska patentteja ja muita immateriaalioikeuksia ei myönnetä kansainvälisesti, se uhkaa miljoonien ihmisten elämää ympäri maailmaa, joilta puuttuu rokotteet ja hoidot Covid-19-tautiin. Maailman kauppajärjestön (WTO) TRIPS -neuvoston viimeisimmässä kokouksessa Genevessä 8. ja 9. kesäkuuta EU -komissio jatkoi viivytystaktiikkaansa - Saksan ja Itävallan liittohallitusten siunauksella.

Siksi Attac Austria aloittaa uuden kampanjan:

Vapauta patentit - lopeta pandemia!

Artikkeli: Thomas Fritz, AG Deprivatization, Attac Germany

EU: n keskeinen tavoite WTO -neuvotteluissa on estää Intian ja Etelä -Afrikan lokakuussa 2020 tekemä ehdotus keskeyttää osa teollis- ja tekijänoikeuksia koskevasta TRIPS -sopimuksesta koronapandemian ajaksi - niin sanottu  TRIPS -luopuminen . Erilaisia ​​teollis- ja tekijänoikeuksia, kuten patentteja ja liikesalaisuuksia, terveyshyödykkeille ja -teknologioille altistetaan vähintään kolmen vuoden ajan. Tämän seurauksena välttämättömien tavaroiden, kuten koronatestien, lääkkeiden, rokotteiden, suojavarusteiden ja happilaitteiden, tuotantoa voitaisiin laajentaa nopeasti ympäri maailmaa.

Komission sieppaustaktiikka

Yli kaksi kolmasosaa WTO: n 164 jäsenestä tukee nyt poikkeusluonnosta. Mutta nyt kahdeksan kuukauden ajan kutistuva joukko kovakantaisia on taistellut tätä vastaan, ennen kaikkea EU, Sveitsi, Iso -Britannia ja Etelä -Korea. Vapauttaakseen edelleen ehdotusta luopumisesta EU antoi vastaehdotuksen muutama päivä ennen WTO: n kokousta  . Teollis- ja tekijänoikeuksien välttämättömän keskeyttämisen sijasta hän luottaa vientirajoitusten poistamiseen, lääketeollisuuden vapaaehtoisiin lisensseihin ja olemassa olevien mutta täysin riittämättömien TRIPS -poikkeussääntöjen vahvistamiseen.

Kahdeksan kuukauden saarron jälkeen  TRIPS-neuvosto  päätti aloittaa ”tekstipohjaiset neuvottelut” teollis- ja tekijänoikeuksien mahdollisesta keskeyttämisestä. EU ja sen jäsenvaltiot onnistuivat kuitenkin varmistamaan, että neuvottelujen perustana ei ole vain Intian ja Etelä-Afrikan ehdotus, vaan myös täysin vastakkainen EU: n ehdotus, jonka pitäisi lopulta tappaa luopuminen. Kahden täysin päinvastaisen ehdotuksen perusteella TRIPS -neuvosto haluaa nyt laatia kertomuksen, joka, jos sopimus saavutetaan, voidaan toimittaa WTO: n yleisneuvostolle päätettäväksi. Yleisneuvoston seuraava kokous on 21. – 22. Huhtikuuta. Heinäkuu suunniteltu.

Mutta ottaen huomioon kaksi vastakkaista tekstikantaa, tarkkailijat pelkäävät  , että EU voisi vesittää poikkeuslupaehdotuksen TRIPS -neuvotteluissa ja viivyttää sitä edelleen - mahdollisesti seuraavan Geneven Geneven marraskuun 2021 lopussa pidettävän ministerikokouksen jälkeen. Miljoonille ihmisille, etenkin kehitys- ja kehittyvissä maissa, tämä tarkoittaisi sitä, että korona -rokotusta on  odotettava vuoteen 2023 ja mahdollisesti jopa pidempään  , kun taas testien, suojavaatteiden ja lääkkeiden puute jatkuu. Koronamutaatiot voivat levitä edelleen, mikä johtaa miljooniin lisäkuolemiin - monet niistä voidaan välttää.

EU luovuttaa maailman terveyden yrityksille

EU jättää viivytystaktiikallaan tärkeät päätökset rokotteiden tuotannosta yrityksille: "Teemme tiivistä yhteistyötä teollisuuskumppaneidemme kanssa, jotta voimme tarjota rokotteita pienille ja keskituloisille maille", sanoi komission puheenjohtaja  Ursula von der Leyen  (CDU) G20 -maiden terveyshuippukokous 21. toukokuuta Roomassa. Kumppanit olivat luvanneet toimittaa näihin maihin 1,3 miljardia rokoteannosta alennettuun hintaan yhdellä vuodella. BioNTech / Pfizer osallistuu miljardilla, Johnson & Johnson 200 miljoonalla ja Moderna 100 miljoonalla rokoteannoksella.

Mutta von der Leyen esitteli hyviä uutisia poliittisesta ja moraalisesta konkurssista: EU altistaa miljardeja ihmistä neljän lääkeyhtiön liikevoiton tavoittelun välikappaleiksi.  Ne voivat halutessaan päättää pitävätkö lupauksensa ollenkaan ja jos ovat, mitä maita ne toimittavat milloin ja mihin hintaan. Vielä enemmän: On myös yritysten asia, antavatko ne muille valmistajille lisenssejä rokotteidensa tuottamiseen ja tuottavat näin ollen tarvittavat määrät.

"Me kaikki tiedämme", väitti  von der Leyen , "että vapaaehtoinen lisensointi on paras tapa tarvittavaan teknologiansiirtoon". Mutta päinvastoin on totta. Koska tämä vapaaehtoisuus varmistaa, että massatuotantokapasiteetit pohjoisessa ja etelässä joko jäävät käyttämättä tai käyttämättä. Lukuisat yritysten  ja  Maailman terveysjärjestön pyynnöt  jakaa tietämystä ja teknologiaa ovat jo kadonneet monikansallisista lääkeyrityksisten toimintatavoitteista. Koska tuotannon puute sallii niiden nostaa hintoja ja voittoja. EU puolustaa tätä rakenteellista puutetta markkinoiden mukaisen pandemianhallinnan avulla.

TRIPS vaarantaa lääkkeiden saannin

Se, mitä EU: n komissio yrittää nyt torjua WTO: n jäseniltä, ​​on täysin riittämätöntä: olemassa olevien TRIPS -poikkeusten käyttö. Hallitukset voivat tietyin edellytyksin sallia pakolliset lisenssit tai käyttömääräykset vastoin patentinhaltijoiden tahtoa edistääkseen patentoitujen tuotteiden lisenssituotantoa. Vaikka nämä välineet ovat tärkeitä, niiden tehokkuus on hyvin vähäistä, kunhan kaikki muut TRIPS -säännöt, jotka estävät tarvittavan tiedon ja tekniikan siirron, pysyvät voimassa. Mutta mitkä ovat säännöt?

Ennen WTO: n perustamista ja TRIPS -sopimuksen voimaantuloa vuonna 1995 useat kehitysmaat ja kehittyvät maat olivat jättäneet lääkkeet  patentoitavuuden ulkopuolelle , kuten Argentiina, Brasilia, Intia, Bangladesh, Tunisia ja Turkki. Monet muut maat rajoittivat patenttien täytäntöönpanoa varmistaakseen tärkeiden lääkkeiden saatavuuden. Lääkkeitä ei myöskään pidetty patentoitavissa pitkään teollisuusmaissa, esimerkiksi Saksassa vuoteen 1968, Sveitsissä vuoteen 1977, Espanjassa, Portugalissa ja Norjassa vuoteen 1992 asti.

Ennen WTO: n aikakautta geneeristen lääkkeiden valmistajat Intian tai Brasilian kaltaisissa maissa pystyivät suunnittelemaan ja valmistamaan patentoituja lääkkeitä, rokotteita ja muita tuotteita ja viemään niitä paljon halvemmalla maihin, jotka eivät myöskään tunnustaneet kyseisiä patentteja. TRIPS -sopimus rajoittaa kuitenkin tätä mahdollisuutta huomattavasti. Koska se pakottaa WTO: n jäsenet myöntämään ja panemaan täytäntöön lääkepatentteja - maailmanlaajuisen terveydenhuollon massiivinen heikkeneminen.

Pieni myönnytys rikkaille: Dohan julistus

Tämä heikkeneminen tuli ensimmäisen kerran maailman yleisölle tiedoksi, kun Etelä -Afrikka muutti patenttilainsäädäntöään vuonna 1997 muun muassa halpojen HIV -hoitoon tarkoitettujen geneeristen lääkkeiden valmistuksen ja tuonnin mahdollistamiseksi. 39 farmaseuttista monikansallista yritystä haastoi Etelä -Afrikassa tätä muutosta vastaan ​​kanteen väittäen rikkovan TRIPS -sopimusta. Myös Yhdysvallat ja EU -komissio painostivat  voimakkaasti  Etelä -Afrikan lakimuutoksen kumoamista.

Sama oli Brasiliassa. Sen jälkeen kun hallitus uhkasi vuonna 2000 myöntää pakolliset lisenssit HIV -lääkkeiden halpatuotannolle, Yhdysvallat haastoi WTO: n oikeudenkäynnin Brasilian patenttilakiin. Thaimaa joutui myös Yhdysvaltain tulen alle, kun hallitus harkitsi pakollisia lisenssejä toimittaakseen AIDS -ohjelmaansa kohtuuhintaisia ​​lääkkeitä. Etelä -Afrikan ja Brasilian tapauksessa kansainvälisillä solidaarisuuskampanjoilla onnistuttiin saamaan lääkeyhtiöt ja Yhdysvallat ainakin peruuttamaan valituksensa.

Julkinen paine oli tuolloin niin voimakasta, että teollisuusmaat  hyväksyivät lopulta TRIPS -sopimusta ja kansanterveyttä koskevan julistuksen WTO : n Dohan konferenssissa marraskuussa 2001  , jossa vahvistettiin jäsenten oikeus myöntää pakollisia lisenssejä. Pakollisen lisenssin myöntämistä koskevat TRIPS -vaatimukset olivat kuitenkin edelleen voimassa, samoin kuin Big Pharman ja teollisuusmaiden painostus kaikkiin maihin, jotka halusivat käyttää tätä vaihtoehtoa.  

TRIPSin lukuisat esteet

TRIPS-sopimus sallii pakolliset lisenssit vain patenttisuojatuille tavaroille ja vain yksittäistapauksissa tietyille tuotteille ja "ensisijaisesti sisämarkkinoiden toimittamiselle" ( TRIPS , 31 f artikla). Sisämarkkinoiden hallitsevan tarjonnan rajoittaminen on täysin haitallista pandemiassa, jossa lääketieteellistä apua on tarjottava maailmanlaajuisesti.

 Esimerkiksi Venäjä on tällä hetkellä vaarassa rikkoa tätä TRIPS -vaatimusta sen jälkeen, kun se oli myöntänyt geneeristen lääkkeiden valmistajalle Pharmasyntezille pakollisen lisenssin tuottaa viruslääke Remdesivir yhdysvaltalaiselta Gileadilta tammikuussa 2021. Gilead teki välittömästi kanteen muutosta vastaan, jonka Venäjän korkein oikeus hylkäsi toukokuussa. Tämän seurauksena Venäjä toimitti 225 000 geneerisen lääkkeen pakkausta Intiaan humanitaarisena apuna - mutta vaarassa rikkoa TRIPS -vaatimusta pääasiassa kotimarkkinoiden toimittamiseksi.  

Myös TRIPS -rajoitus, joka sallii pakolliset lisenssit vain yksittäistapauksissa, on epärealistinen. Koska monimutkaisemmat lääkkeet ja lääkinnälliset tuotteet koostuvat lukuisista komponenteista, jotka on myös suojattu patenteilla ja muilla omistusoikeuksilla. Modernan, Biontech / Pfizerin ja Curevacin koronarokotteiden mRNA -tekniikalle on jo  satoja patentteja . Ja monia muita on jo haettu kansainvälisesti. Yleensä lääke- ja biotekniikkayritykset hakevat peräkkäin päällekkäisiä patenttipaketteja samalle, usein vain vähäisesti muokatulle tuotteelle, jotta patenttisuojaa voidaan pidentää vähintään aina 20 vuoteen - ja muuttaa sopimukset a " ikivihreiksi ".

Patenttiasiantuntija  Carlos Correa  selittää käytännön seuraukset: Korona -rokotteen patenttisuojan kumoamiseksi koko arvoketjussa, mukaan lukien kaikki komponentit, pakollisia lisenssejä olisi haettava ja pantava täytäntöön useissa maissa samanaikaisesti - tuskin kohtuuhintaista aikaa ja koordinointia. Lisäksi patenttihakemukset julkaistaan ​​vasta 18 kuukauden kuluttua, joten usein ei tiedetä, mitkä patenttihakemukset koskevat yksittäistä tuotetta. Tästä syystä kaikkien rokotetta koskevien rekisteröityjen patenttiväitteiden tunnistaminen on erittäin aikaa vievää.

Patenttien ulkopuolella on monia esteitä

Vähemmän ongelmallinen on TRIPS -vaatimus, joka rajoittaa pakollisten lisenssien sovellettavuuden patenteihin. Tämä johtuu siitä, että rokotteet, lääkkeet, testit tai happilaitteet on suojattu useilla muilla TRIPS -sopimuksessa luetelluilla immateriaalioikeuksilla, mukaan lukien tekijänoikeudet, tavaramerkit, teolliset mallit ja liikesalaisuudet. Esimerkiksi tekijänoikeudet suojaavat tietokoneohjelmia testien arviointia varten, teolliset mallit suojaavat lääkinnällisten laitteiden rakennesuunnitelmia ja liikesalaisuudet suojaavat tietoja kliinisiltä testeiltä.

Koska teollis- ja tekijänoikeuksien suojaaminen patenttien ulkopuolella luo myös lukuisia esteitä lääkinnällisille tavaroille, ei riitä, että vain vapautamme patentit pakollisilla lisensseillä. Pikemminkin tarvitaan välineitä, kuten Intian ja Etelä -Afrikan ehdottama TRIPS -luopuminen,  kaikkien keskeisten immateriaalioikeuksien  keskeyttämiseksi pandemian ajaksi.

Liikesalaisuudet, kuten testitiedot, joihin TRIPS -sopimuksessa viitataan  "julkistamattomina tietoina", muodostavat erityisen suuren esteen  . EU on yksi aggressiivisimmista liikesalaisuuksien suojelun puolustajista. Heidän lääkelainsäädäntönsä ylittää jopa TRIPS-sopimuksen ja myöntää lääkkeille kahdeksan vuoden yksinoikeuden tietoihin sekä kahden vuoden yksinoikeuden markkinoille niiden alkuperäisestä hyväksymisestä lähtien- EU-asetuksen 726/2004 14 artiklan 11 kohdan  mukaisesti .

Tietojen ja markkinoiden yksinoikeus estää geneerisiä lääkkeitä

Tämän EU -asetuksen mukaan testitiedot, jotka lääkkeiden valmistajien on toimitettava alkuperäisen tuotteen hyväksyntää varten, on suojattu kahdeksan vuoden ajan. Lääkeviranomaiset voivat käyttää näitä tietoja perustana tämän ajanjakson päätyttyä vain, jos geneeristen lääkkeiden valmistajat hakevat hyväksyntää saman koostumuksen omaavalle geneeriselle lääkkeelle. Jos geneerinen valmiste hyväksytään, se voidaan tuoda markkinoille vasta kahden vuoden kuluttua. Tiedot ja markkinoiden yksinoikeus varmistavat, että lääkeyhtiöt on suojattu halvalta geneeriseltä kilpailulta vähintään kymmenen vuoden ajan.

Lisäksi kymmenen vuoden tietoja ja markkinoiden yksinoikeutta koskeva EU: n asetus voi estää EU: n jäsenvaltioiden mahdollisuuden myöntää pakolliset lisenssit kansallisen patenttilainsa mukaisesti. Koska geneeristen lääkkeiden valmistajalle myönnetty pakollinen lisenssi kopioida huumeiden valmistus ei toimi, jos sitä ei voida hyväksyä jatkuvan tiedon ja markkinasuojan vuoksi.

Esimerkiksi vuonna  2016 Romanian hallitus harkitsi  pakollisen lisenssin myöntämistä hepatiitti C -lääkkeen Sovaldi geneerisen version valmistamiseksi. Yhdysvaltalainen yritys Gilead oli tarjonnut tätä lääkettä kohtuuttoman korkealla 50 000 euron hinnalla kahdentoista viikon hoidosta. Pakollinen lisenssi oli kuitenkin tuomittu epäonnistumaan, koska Gileadin alkuperäisen version yksinoikeus oli voimassa vuoteen 2022 ja markkinoiden yksinoikeus vuoteen 2024.  

Rajoittava EU: n asetus tietojen yksinoikeudesta ei myöskään tee poikkeuksia hätätilanteissa, kuten koronapandemiassa. Tiedemiehet ovat pitkään kehottaneet EU: ta ottamaan käyttöön poikkeuslausekkeet tai  luopumiset tiedoistaan ​​ja markkinoiden yksinoikeudesta  . Kriisin sattuessa tai kun jäsenvaltiot myöntävät pakolliset lisenssit, terveyttä vaarantavat EU-määräykset voitaisiin ainakin keskeyttää.

Kauppasopimus: EU panee täytäntöön TRIPS-Plus-säännöt

Mutta EU marssii aivan päinvastaiseen suuntaan. Avulla sen  vapaakauppasopimuksen, se  kansainvälistyy sen vaaralliset TRIPS-plus sääntöjä, jotka ylittävät WTO-oikeudessa. EU: n kauppasopimukset Kolumbian, Perun, Ecuadorin, Etelä -Korean, Vietnamin, Singaporen, Kanadan, Georgian, Moldovan, Ukrainan ja Karibian valtioiden kanssa edellyttävät tietoja ja markkinoiden yksinoikeutta vähintään viiden vuoden ajan. Joissakin näistä sopimuksista nämä suoja -ajat ovat vielä pidempiä.

Lisäksi EU pani kauppasopimuksiinsa lisää TRIPS-Plus-sääntöjä, kuten patenttisuojan 20 vuoden vähimmäisajan pidentämistä vielä viidellä vuodella (kuten Vietnamin, Etelä-Korean, Singaporen, Ukrainan, Moldova ja Georgia). Patentti laajennukset perustuvat myös asetuksen antamiseen EU: n sisämarkkinoilla, EU: n asetuksen 1868/92 lääkkeiden  lisäsuojan vahvistamiseksi .

Lisäksi EU laatii säännöllisesti mustia listoja maista, joiden väitetään loukkaavan teollis- ja tekijänoikeuksia. Esimerkiksi  tammikuun 2020 raportissaan  EU -komissio hyökkäsi Ecuadoriin, Intiaan, Indonesiaan ja Turkkiin pakollisten lisenssien myöntämisen vuoksi "epämääräisten ja mielivaltaisten kriteerien" perusteella. Se kohdistuu useisiin muihin maihin, joiden väitetään puuttuvan testitietojen suojaan siellä, mukaan lukien Argentiina, Brasilia, Kiina, Intia ja Indonesia.

Lyhyesti sanottuna: EU on kampanjoinut patenttilainsäädännön ja muiden lääkkeiden immateriaalioikeuksien kiristämisen puolesta vuosikymmenien ajan kotimarkkinoilla ja kansainvälisesti. Testitietojen ja muiden liikesalaisuuksien suojaamisella on yhä tärkeämpi rooli. Näillä toimenpiteillä EU kuitenkin heikentää maailmanlaajuista mahdollisuutta myöntää pakollisia lisenssejä ja jakaa tuotantotietoa. Tätä taustaa vasten on täysin epäluotettavaa, jos kaikkien ihmisten EU viittaa nyt TRIPS-yhteensopivaan pakollisten lisenssien mahdollisuuteen WTO: ssa. Loppujen lopuksi hän itse on järjestelmällisesti estänyt niiden käytön vuosikymmenien ajan.

Byrokraattinen hirviö: pakollinen vientilupa

Mutta TRIPS -asetuksilla on toinen merkittävä heikkous, joka vaikuttaa moniin maihin, joissa ei ole lääketeollisuutta tai se on riittämätöntä. Artiklassa 31 bis  , joka lisättiin TRIPS -sopimukseen vuonna  2005, sallitaan pakollinen erityislisenssi, jonka tarkoituksena on mahdollistaa geneeristen lääkkeiden vienti maihin, joilla ei ole omaa tuotantokapasiteettia. Artiklassa on kuitenkin niin paljon esteitä, että se on osoittautunut täysin sopimattomaksi kriisitilanteisiin. Siksi sitä käytettiin vain kerran ennen koronapandemian puhkeamista.

Esimerkiksi 31 a artiklan mukaan potentiaalinen tuojamaa ilmoittaa ensin WTO: n TRIPS -neuvostolle, jonka on sisällettävä erilaisia ​​tietoja. Tämä sisältää tuodun tuotteen nimen ja määrän ja - jos se ei kuulu köyhimpien kehitysmaiden (ns. Vähiten kehittyneiden maiden) ryhmään - todiste siitä, ettei sillä ole omaa tuotantokapasiteettia kyseessä oleva tuote.

Viejämaan on myös lähetettävä TRIPS -neuvostolle ilmoitus, jossa se vakuuttaa, että pakollisen lisenssin nojalla tuotetaan ja viedään vain täsmällinen määrä, jonka tuojamaa on määrännyt. Loppujen lopuksi kaikki pakollisen lisenssin nojalla valmistetut lääkkeet on merkittävä erikseen, esimerkiksi käyttämällä omaa pakkaustaan ​​tai värejään - hullu ja kallis lisäponnistus.

EU supistaa pakollisten lisenssien markkinoita

Kaikki nämä byrokraattiset vaatimukset varmistavat, että hallitusten lisäksi myös geneeristen lääkkeiden valmistajat välttelevät TRIPS -pakollisen vientiluvan käyttöä. Toinen monimutkainen tekijä geneeristen lääkkeiden valmistajille on se, että tuotannon siirtyminen ei ehkä kannata, jos ne voivat toimittaa vain yhden asiakasmaan rajoitetulla määrällä. Heille olisi usein kannattavaa vain, jos he saisivat viedä pakollisen lisenssin nojalla valmistettuja tuotteita muihin maihin. Lisäksi volyymietu auttaisi heitä alentamaan hintoja.

Yhdeksän WTO: n jäsentä, mukaan lukien Japani, Sveitsi, Yhdysvallat ja EU, ovat nimenomaisesti sulkeneet tämän vaihtoehdon pois. Koska 31 b artikla hyväksyttiin joulukuussa 2005, he käyttivät opt-out-mahdollisuutta. Tämä tarkoittaa: EU ja muut kahdeksan WTO: n jäsentä ovat nimenomaisesti sulkeneet pois sellaisten lääkkeiden tuonnin, jotka on tuotettu pakollisella lisenssillä   TRIPS -sopimuksen 31 b artiklan mukaisesti.

Tämä  järjetön päätös  tarkoittaa toisaalta sitä, että EU joutuu kieltäytymään maahantuomasta pakollisen lisenssin nojalla ulkomailla valmistetun rokotteen komponentin, vaikka se ei olisi saatavilla EU: ssa itsessään. Toisaalta se tarkoittaa, että EU pienentää tarkoituksellisesti kaikkien pakollisen lisenssin nojalla kolmansissa maissa valmistettujen lääkinnällisten tuotteiden markkinoiden kokoa, olipa kyse rokotteista, diagnostisista testeistä tai lääkkeistä. Tämä markkinarajoitus puolestaan ​​tarkoittaa sitä, että geneeristen lääkkeiden valmistajat voivat pystyä tuottamaan näitä tavaroita vain korkeammalla hinnalla tai jopa luopumaan kokonaan pakollisten lisenssien hakemisesta tuotannolleen.  

Ruanda ja Bolivia: TRIPS epäonnistuu stressitestissä

Kaikki nämä rajoitukset huomioon ottaen ei ole yllättävää, että 31 bis artiklaa sovellettiin alun perin. Heinäkuussa 2007 Ruanda ilmoitti   TRIPS-neuvostolle aikomuksestaan ​​tuoda HIV-lääke Apo-Triavir Kanadan geneeristen lääkkeiden valmistajalta Apotexilta. Apotexin neuvottelut alkuperäisten yhdisteiden - GlaxoSmithKline, Boehringer Ingelheim ja Shire BioChem - patenttien haltijoiden kanssa vapaaehtoisten lisenssien myöntämisestä epäonnistuivat, Apotex pyysi Kanadan hallitukselta pakollista vientilupaa viedä Ruandaan, minkä Kanadan hallitus lopulta myönsi. Kuitenkin Ruandan hakemuksesta kesti 14 kuukautta lääkkeen ensimmäisen erän toimittamiseen, ja koko tilauksen toimitus kesti lähes kolme vuotta - kohtuutonta hätätilanteessa.

Pandemian paineen alla Bolivia on yrittänyt muutaman kuukauden ajan ottaa käyttöön hankala 31 b artiklan mekanismi, jotta voimme ostaa koronarokotteita kanadalaiselta lääkeyhtiöltä Biolyse. Helmikuussa 2021 Andien valtio ilmoitti TRIPS -neuvostolle aikovansa käyttää pakollista lisensointimekanismia tuojamaana. Sen jälkeen kun Biolyse epäonnistui pyytämässä yhdysvaltalaista monitoimistoa Johnson & Johnsonia vapaaehtoiselta lisenssiltä koronavirusrokotteelleen, yhtiö on sittemmin yrittänyt hankkia pakollisen lisenssin Kanadan hallitukselta. Kanadan hallitus kieltäytyy myöntämästä Biolyselle pakollista lisenssiä Johnson & Johnson -rokotteen valmistamiseksi toimitettavaksi Boliviaan. Vaikka Kanadan hallitus on estänyt pakollisen vientiluvan jo kuukausia, se julistaa WTO: ssa,

Kanadalainen terveysalan  asianajaja Matthew Herder  arvostelee Kanadan hallituksen rypistymistä saartollaan lääkealan edessä. Hän ilmeisesti pelkää "seuraavia rokotetoimituksia putoavan, jos hän keskeyttää patentit". Kanada tekee siksi saman virheen kuin  Saksa ja muu EU . Sen sijaan, että hallitukset antaisivat pakollisia lisenssejä ja käyttömääräyksiä paikallisen tuotannon laajentamiseksi, ne antautuvat tietoisesti kourallisen rokotevalmistuksen monopolisoivan lääkeyhtiön mielivaltaan.

Saksa ja Itävalta: esteet EU -neuvostossa

Jotta TRIPS -vapautus voitaisiin panna täytäntöön, jota valtaosa WTO: n jäsenistä tukee, EU: n esteet on lopetettava. EU -komissio voi valvoa epäinhimillisiä sieppaustaktiikoitaan vain niin kauan kuin se saa riittävästi tukea Euroopan unionin neuvoston jäsenvaltioilta. Mutta hänen luopumiskeskustelustaan ​​on nyt tiukasti salassa pidettävä. Tätä ei enää edes mainita neuvoston virallisissa asiakirjoissa, kuten Corporate Europe Observatory -organisaatio   havaitsi.

Neuvoston salassapito ei kuitenkaan ole yllättävää, koska EU eristyy yhä enemmän kansainvälisesti vastustamalla luopumista. Maailmanlaajuiselle yleisölle on tulossa yhä selvemmäksi, kuinka tinkimättömästi EU asettaa lääketeollisuuden voitot terveyden yläpuolelle. EU on myös kaukana siitä, että koronarokotteita pidettäisiin "yleisenä yhteisenä", kuten  Ursula von der Leyen  täyteläinen ilmoitti pandemian alussa. Päinvastoin, EU puolustaa voimakkaasti henkistä omaisuutta koskevia yksityisiä monopoleja, jotka voittoa maksimoivat yritykset ovat kyenneet turvaamaan.

Liittovaltio on edelleen solidaarisuuden ulkopuolisen EU-politiikan tärkein pilari. Vaikka muut EU: n jäsenmaat, kuten Espanja, Ranska, Italia tai Puola, osoittavat ainakin olevansa avoimia luopumisvaatimukselle, mustavalkoinen liittohallitus on itsepäinen. Vaikka CDU: n edustajat, kuten  Angela Merkel  , noudattavat tiukkaa hylkäämistään, SPD pelaa kaksinkertaista peliä. Kun Bundestagin jäsenet  äänestivät  6. toukokuuta yhdessä unionin, AFD: n ja FDP: n kanssa luopumista tukevaa esitystä vastaan, heidän parlamentin jäsenet äänestivät  parlamentin päätöslauselmassa  20. toukokuuta  Indo-Etelä-Afrikkalainen ehdotus. Tämä tarkoittaa: Liittovaltion hallituksessa, jossa kurssin muuttaminen olisi erityisen tärkeää, myös SPD on epäonnistunut toistaiseksi.

Huomaa Attac Austria: Itävallan hallitus on myös toistaiseksi estänyt patenttien vapauttamisen

TRIPS -vapautus takaisi paremman oikeusvarmuuden

TRIPS -sopimuksen osien kumoaminen, kuten WTO: n jäsenten enemmistö vaatii, on epäilemättä tärkeä askel edistää välttämättömien lääkinnällisten tuotteiden tuotannon välttämätöntä laajentamista ympäri maailmaa. Ei vain patentteja, vaan kaikki asiaankuuluvat immateriaalioikeudet, kuten tekijänoikeudet, teolliset mallit ja liikesalaisuudet, paljastettaisiin kansainvälisellä tasolla.

Tämä ei ainoastaan ​​helpottaisi pakollisten lisenssien toimittamista kotimarkkinoille ja vientiä varten, vaan myös valtion toimenpiteitä, jotka pakottavat lääke- ja terveysalan yritykset, jotka eivät halua tehdä yhteistyötä, jakamaan testitietoja ja tuotantotietoa. Paremman oikeusvarmuuden vuoksi hallitukset voivat keskeyttää immateriaalioikeudet ja valvoa kansainvälistä teknologiansiirtoa. Koska kauppapakotteiden uhka menettäisi kansainvälisen oikeuden perustan. Kansallisilla tuomioistuimilla ja patenttiviranomaisilla olisi myös enemmän liikkumavaraa puolustautua lääketeollisuuden oikeudenkäyntejä ja vastalauseita vastaan ​​immateriaalioikeuksien keskeyttämistä vastaan.

Samaan aikaan TRIPS -vapautusta WTO: ssa olisi täydennettävä lisätoimenpiteillä. EU: n olisi myös keskeytettävä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat erittäin ongelmalliset säännöt kahdenvälisissä kauppasopimuksissaan, varsinkin kun ne ylittävät WTO: n oikeuden. Tällaisia ​​lausekkeita sisältävistä kauppasopimuksista ei voi enää neuvotella ja ratifioida. Samoin Saksan ja muiden EU-maiden kumppaneiden kanssa kahdenvälisen investointisuojasopimuksen sopimus olisi ainakin lykätä kaikkien pandemiaan liittyvien  investointien valittavat  sopia jopa paremmin lopettaa tämä enää perusteltua erityisten oikeuksien toimintaa.

Sosiaalista tuotantotietoa

Lääketeollisuuden julkisen rahoituksen on oltava sidottu vaatimukseen jakaa teknologiansa ja tietotaitonsa kansainvälisesti, esimerkiksi  C-TAP- teknologiapoolin  tai  WHO: n suunniteltujen  mRNA- teknologiakeskusten kanssa . Samanlaiset teknologian siirtoa koskevat vaatimukset on sisällytettävä myös tuleviin EU: n ja lääkeyhtiöiden välisiin rokotteiden ostamista koskeviin alustaviin sopimuksiin, varsinkin kun tämä vapauttaa yritykset kaikesta liiketoimintariskistä.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, lääketieteellinen julkinen perustutkimus olisi myös liitettävä ehtoon, joka koskee tietojen läpinäkyvyyden luomista tutkimustuloksille ja avoimen lisensoinnin mahdollistamista. Tulevaisuudessa on estettävä julkisten tutkimustulosten monopoli yksinoikeudellisten lisenssien avulla.

Koska pandemian kokemus osoittaa runsaasti: Yksityiset tiedon monopolit estävät tuotannon laajentamisen ja kaikkien ihmisten pääsyn välttämättömiin lääkinnällisiin tuotteisiin. Nämä monopolit on hajotettava ja tieto sosiaalistettava.

Taloudelliseen kansanvaltaan

Kun aikanaan, jo yli kuusikymmentä vuotta sitten opiskelin demokratian ulottuvuuksia Työväen Akatemiassa, kansanvaltaan katsottiin kuuluvan useita ulottuvuuksia. Puhuttiin poliittisesta, taloudellisesta ja sivistyksellisestä kansanvallasta. Poliittisesta  demokratiasta on näidenkin vuosikymmenten aikana käyty ankaraa taistelua. Työväenliike otti alusta alkaen toimintamuodokseen henkilö ja ääni periaatteen osuustoiminnassa, ammattiyhdistysliikkeessä ja omissa joukkojärjestöissään. Tuon askeleen mittavuutta ei kannata aliarvioida. Myös moderni yhteiskunta joutuu miettimään, miten yksilön vapaus, ihmisoikeudet ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen voidaan kytkeä yhteen. Vastaus ei ole anarkia, kaikkien sota kaikkia vastaan, eikä myöskään passiivisuus, vaan demokraattista elämäntapaa ja osaamista vaativa kansanvalta. Sen pohjalle meidän  hallitusmuotomme ja perustuslakimme rakentuvat.

Taistelussa poliittisen demokratian puolesta täytyy koko ajan olla valppaana. Sodan jälkeinen sosialidemokratian ja neuvostopainotteisen marxismi-leninismin suuri periaatteelinen ero liittyi juuri käsitykseen demokratiasta. Vuonna 1919 perustettu Suomen Kommunistinen puolue hylkäsi selvin sanoin demokratian ja rakensi toimintansa aina 1980-luvun lopulle 'kommunistisen puolueenm johtavan roolin' varaan. Sosialidemokratian tehtäväksi jäi puolustaa monipuoluejärjestelmää valtiollisella tasolla ja suhteellista vaalitapaa myös työväenliikkeen suurissa joukkojärjestöissä kuten osuuskauppaliikkeessä ja ammattiyhdistysliikkeessä. Tähän vastakkainasetteluun perustuu sosialidemokraattien aatteellisesta lähestymistavastaan käyttämä sanapari "demokraattinen sosialismi"

Kun kuuntelee tänään Suomen perustuslaillisten puheenjohtajan Halla-ahon  kritiikkiä Marinin hallitusta kohtaan, keskeinen perustelu näyttää olevan liian vahva valtio, joka raskaiden verojen muodossa estää yksilön vapaan toiminnan. Kokoomuksen Orpon mukaan valtio käyttää kansalaisten varoja ja taloudellisen vastuun tulee hänenkin mukaansa olla yksilöllä. Näistä anarkistisista lähtökohdista nousee opposition jatkuva kritiikki hallitusta ja sen politiikkaa vastaan. Vaaditaan kehysraameissa pysymistä, niihin palaamista ja sopeutustoimia, vaikka toisaalta myönnetäänkin että ilmasto-, ympäristö, digitalisaatio tai maanpuolustus vaativat yhteisiä ponnisteluja. Vastakkain ovat yksilölliset, usein anarkistiset tarpeet ja toiveet - ja sitten yhteisiin, kansanvaltaisiin päätöksiin perustuva lähestymistapa. Lyhyesti, kansanvaltainen hyvinvointivaltio ei ole yksilöllisyyden vastakohta, vaan askel anarkiasta ja passiivisuudesta korkeammalle, yhteensovitetun toiminnan tasolle 

Taloudellisen demokratian kannalta tärkeää olisi saada talouden kokonaiskuva ja kehittäminen itsesäätöiseen, siis kansanvaltaiseen hallintaan sen sijasta että Adam Smithin "näkymätön käsi" jatkuvasti puuttuisi ulkoapäin taloudellisten prosessien hallintaan. Makrotaloudessa puhutaankin endogeenisesta, itsesäätöisestä ja eksogeenisesta, ulkoa ohjatautuvasta lähestymistavasta. Menemättä kovin syvälle yksityiskohtiin voidaan todeta että nykyinen, valtavirtaan edustava, hengeltään uusliberaali talousajattelu lähtee juuri eksdogeenisesta, ulkoa ohjautuvasta, jatkuvasti uusia ja epämääräisiä uhkia luovasta talouskäsityksestä. 

Modernin Monetaarisen Teorian mukainen itsesäätöinen, endogeeninen talousajattelu  näyttää nyt nousevan valtaan erityisen selkeästi USA:ssa presidentti Joe Bidenin hallinnon ansiosta. Itsesäätöisyys tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että velkaa ei tarvitse pelätä, koska maan keskuspankki pysytyy vastaamaan mihin tahansa taloudelliseen haasteeseen vaikka USA:n velkakello tikittää yli kahdenkymmenen tuhannen miljardin lukemissa. Uusiin hankkeisiin tuleva raha ei ole amerikkalaisten etukäteen säästämää, vaan velalla luodaan uusia projekteja, jotka 'oppikirjan mukaan' kuitataan kirjanpidossa nollaantuneiksi kun  projekti on toteutunut. Myöskään kirjanpitomme ei tosin osaa täysin kuvata niitä laadullisia ulottuvuuksia, joita hyvinvointivaltiota vahvistavilla ingfra- ja palveluhankkeilla luodaan. Tältä osin poliittisen talouden fiskaalinen toimintakertiomus ei ole täysin tyydyttävä. Pitää vielä mainita, että raha siis syntyy tyhjästä velkapäätöksillä ja kirjanpitoulottuvuutena. Sen tukena on yksinkertaisesti vain luottamus ja valuutan vaihdettavuus. Kultakannasta luopuminen , sitoutuminen kullan arvoon päättyi jo viisikymmentä vuotta sitten Pretton Woods-sopim uksen irtautumispäätöksillä.

Endogeeninen, itsesäätöinen moderni raha- ja finanssipolitiikka (MMT) edustaa taloudellisen demokratian  suurta harppausta uudelle, edelleen moniarvoiselle tasolle. MMT on ideologisesti neutraali lähestymistapa, jota voidaan käyttää erilaisiin ideologisiin tarkoituksiin. 

Selvyyden vuoksi on tässä todettava, että Euroopan Valuuttaunioniin liittymisen myötä menetimme myös oman valuutan ja myös huomattavalta osalta päätösvallan raha- ja finanssipolitiikasta. Euro on meille eksogeeninen, ulkoapäin ohjautuva valuutta eikä meillä ole itsenäistä, omaa keskuspankkia. Siksi olemme suurelta osin riippuvaisia Euroopan Keskuspankin rahapolitiikasta ja Euroopan Komission finanssipolitiikasta. EKP ei toimi Suomen hallituksen viimekätisenä lainanantajana, vaan päinvastoin: Euroopan Unionin peruskirjassa EKP:n ja Komision vastuunotto valuuttaunionin jäsenmaiden lainoista on jyrkästi kielletty. Tästä syystä tarvitsisimme aktiivista raha- ja talouspoliittista osallistumista Euroopan Unionin tasolla. Tämä kummallinen muotopuolisuus taitaa koitua Euroopan Unionin kohtaloksi mannertenvälisessä makrotalouspoliittisessa kilpailussa.

Situtuminen pelkästään yritysten, pankkien ja rahoituslaitosten kasvua ja yhteistä hyvää luoviin, oletettuihin mahdollisuuksiin edustaa puoletaan ulkoa ohjautuvaa, odotusarvoista, eksogeenista talousajattelua.  Rahaa syntyy tyhjästä vain yritysten, ahtaasti tulkitun 'markkinan' tarpeisiin. Myös määrällinen elvytys, jota EKP toteuttaa, suuntautuu pankkien kautta pelkästään yrityksille. Kun tiedetään yritysten kiihkeä pyrkimys irroittautua kaikesta yhteiskuntavastuusta, oikeastaan ainoaksi keinoksi saada sinne pumpattu keskuspankkiraha myös yhteiskunnalliseen vastuuseen on verotus. USA:n uusi Bidenin hallitus onkin kiristämässä huimasti sekä yritysverotusta että vuosittaisia miljoonatuloja keräävien yksityishenkilöiden verotusta.

Itsesäätöisyys, ulkoaohjautuvuus, endogeenisuus ja eksogeenisuus ovat tärkeitä käsitteitä demokratian talousulottuvuuden ymmärtämisessä. Kokoomus, perussuomalaiset ja viimeksi - aivan erityisen selvästi - myös Keskustapuolue puheenjohtajansa Annikka Saarikon esiintuloilla on asettumassa perinteisen valtavirtaisen, eksogeenisen, ulkoaohjautuvan talousajattelun kannalle. Tästä syystä on erityisen huolestuttavaa se, että Annikka Saarikosta on tulossa valtionvarainministeri Matti Vanhasen jälkeen ilmeisesti jo tällä hallituskaudella.

Taloudellinen viisaus ei näy viihtyvän Suomessa, suomalaisessa politiikassa eikä valtavirtaisen, eksogeenisen talouden oppeja toistelevassa ja maailman menoa välilä kauhistelevassa, välillä ihmettelevässä suomalaisessa mediassa. Onneksi meillä on joukko nuoria taloustieteilijöitä, jotka lähinnä sosiaalista mediaa ja Vasemmistoliiton Kansan uutisia hyväksikäyttäen ovat saaneet jonkin verran ajatuksiaan ja analyysiaan julkisuuteen, Suomalainen ja eurooppalainen sosialidemokratia eim ole vielä havahtunut makrotaloudessa menossaolevaan käänteeseen. Suuri talouslaiva on jo kääntymässä ja ennenpitkää se täytyy tulla havaituksi myös sosialidemokratian piirissä. Valtavirran uusliberaali peesaaminen ei tarjoa sosialidemokratian ohjelmallisesti tavoittelemaa taloudellista demokratiaa, itsesäätöistä, kansnvaltaisiin rakenteisiin perustuvaa endogeenista lähestymistapaa.

Toukokuun ensimmäinen on työn vapauttamisen suuri juhlapäivä. Taloudellinen demokratia kuuluu sen saavuttamiseen, olkoonpa se sitten kuinka monen mutkan takana tahansa.