Metsä ja puut

Vuoden 2018 budjettikäsittelyissä vuorossa olivat eduskunnan oppositiopuolueiden varjobudjetit. Näitä käsiteltiin eilen 14.11. 2017 Eduskunnan täysistunnossa, joka televisioitiin. Kansalaisilla oli täten mahdollisuus seurata vaihtoehtoisten budjettien esittelyitä ja arvioida niitä suhteessa hallituksen linjaan.

Oppositiopuolueet esittelivät kukin koko joukon vaihtoehtoisia ajatuksia budjettikehykseen, joilla sinänsä olisi tasapainoittava vaikutus. Hallituksen kilpailukykyohjelma iskee rajusti ja pitkäaikaisesti kaikkein puolustuskyvyttömimmässä asemassa olevien elämäntilanteeseen. Tämä koskee joko rahalliseti tai rakenteellisesti kaikkia ikäryhmiä lapsista vanhuksiin, opiskelijoita, työttömiä ja erilaisia prekariaattiryhmiä unohtamatta.

Keskustelussa kävi selväksi, että hallitus ei aio antaa  tippaakaan periksi sovituista kilpailukykyvyn parantamiseen tähtäävistä toimistaa. Päinvastoin, oppositiota moitittiin verojen korottamisvaatimuksista, yritystoiminnan ja yrittäjien rokottamisesta  ja vastuuttomuudesta suhteessa yrityselämän voimistamiseen ja sitä kautta tapahtuvaan uusien työpaikkojen luomiseen.

Valtionvarainministerin kielenkäyttö oli kovasanaista ja uhmaavaa suhteessa opposition esityksiin. Taloudessa näyttäisi menevän hyvin vaikka ostovoima ei suurilla kansalaisryhmillä olekaan kasvamassa. Nousukautta kuitenkin eletään. Tosin kovin yksipuolista ja tässä mielessä siipirikkoista kasvu ja sen jakautuminen näyttää olevan. Mihin valtionvarainministerin ja Kokoomuksen vakuuttuneisuus poliittisen suunnan oikeutuksesta perustuu?

Yksityiskohtiin menevien muutosesitysten rinnalla keskustelusta jäi  puuttumaan yksi suuri - ja todennäköisesti hallituksen  ideologisen lihastenpullistelun oikeuttava - näkökohta. Menossa on nimittäin valtava Euroopan Keskuspankin määrällisen elvytyksen ohjelma, joka on ollut voimassa lähes täsmälleen yhtä kauan kuin mitä talouden piristymistä on ollut havaittavissa. Kuudensadan miljoonan kuukausittainen potti, joka syntyy pääosin valtion velkakirjojen myynnistä pankkien kautta edelleen Euroopan Keskuspankin taseeseen luo huimasti liikkumavaraa. Uusia velkakirjalainoja ei tarvitse laskea yhtä paljoa liikkeelle ja siitä huolimatta jää miljardeja käytettäväksi niihin tarkoituksiin, joita markkinayhteisön päätökset ja säännöt sallivat niitä käyttää. Tätä läpivirtausta oppositio ei näytä huomaavan eikä ymmärtävän.

Meillä telakkateollisuus on juuri saanut lainoja ja takuita Finnveran kautta 2,5 miljardin edestä. Uusia yrittäjiä tuetaan myös miljoonapotilla. Nämä ovat sellaisia kohteita, joihin tällä kertaa voidaan määrällisen elvytyksen euroja sijoittaa. Tarkkana täytyy kuitenkin olla, koska toisaalta kilpailun vääristymisteen johtavat valtion tuet ovat jyrkästi kiellettyjä ja sanktioituja. Nyt on löytynyt muutama alue joissa näitä määrällisen elvytyksen vapauttamia euroja voidaan käyttää. Paratiisilaivat käyvät maailmalla kaupaksi hyvin ja meillä niiden rakentaminen tapahtuu laadukkaalla ja hintatasoltaan kohtuullisella tasolla. Kilpailijat Euroopassa eivät tähän pysty - siinä näkyy palkkamaltin lisäksi monia koulutukseen, kansanluonteeseen ja korruptoitumattomaan elämäntapaan liittyviä aineksia.

Voisi lyhyesti todeta, että määrällisen elvytyksen vapauttama piristysruiske näkyy selvästi Suomen taloudessa. Muutoin yritykset ovat olleet äärimäisen varovaisia investoinneissaan. Peliteollisuutta ja metsäteollisuuden uutta, biojalostuksen tukien varaan perustuvaa nousua lukuunottamatta sydän-Suomen keskuksissa on edelleen hyvin hiljaista. Ostovoima ei ole kasvanut, kulutuskysyntä mataa ja laaja liikkeellelähtö näyttää antavan edelleen odottaa itseään.

Sosiaalisen ja terveyteen, koulutukseen ja julkisen sektorin arvokkaaseen työhön rahaa ei ole käytettävissä. Siellä odottavat suuret leikkaukset ja säästötoimenpiteet, jotka murentavat uskoa hyvinvointivaltion perustaan. Juuri koettu Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin suuri yksityistämishanke varaslähtönä ennen SOTEn liikkeellelähtöä on yksi oire tästä huolestuttavasta tilanteesta.

Määrällisen elvytyksen suuri  - myöskin rakenteita vääristävä ja tuloeroja polarisoiva - vaikutus jäivät vaihtoehtobudjettikeskustelusta puuttumaan. Puhuttiin puista mutta metsää ei nähty. Suomi elää jo nyt täysin Euroopan Unionin, sen lainsäädännön ja poliittisen - myös rahapoliittisen ohjauksen - vaikutuksessa. Rahaa on käytettävissä markkinoiden elvyttämiseen enemmän kuin lääkäri määrä, mutta julkisiin rakenteisiin ja  meillä perustuslain takaamaan kansan perusturvallisuuteen ei senttiäkään. Se on Euroopan Unionin ja keskuspankinperuskirjoissa kielletty ulottuvuus. Tässä suhteessa nykymuotoiset eurooppalaiset rakenteet jättävät pohjoismaisen hyvinvointivaltion tuuliajolle - ja iskevät rajusti ja autoritaarisesti korvalle eurooppalaista sosialidemokratiaa ja ylipäätään vasemmistolaista lähestymistapaa .

Keinot Euroopan Unionin politiikan muuttamisen ovat ainakin toistaiseksi heiveröisiä ja pelisääntöjä noudatettaessa poissuljettuja, mahdottomia. Saattaa kuitenkin käydä niin, että Euroopan Unionin jäsenmaissa tästä yksipuolisuudesta kasvavat ja kärjistyvät kriisit pakottavat Unionin keskustelemaan myös markkinayhteisön bioksessa olevasta vääristymästä. Tuleeko tulevaisuudessa muutoksia - se riippuu markkinaliberalismia ajavien voimien etiikasta ja mahdollisesti vielä sivistyneistän sydämessä elävästä yhteiskunnallisesta humaanisuudesta. Demokraattisin keinoin ei ratkaisua ole muutoin saavutettavissa.

Eurooppalaisella sosialidemokratialla ei ole mitään syytä suostua syvenevään integraatioon ja federalistisen eurooppalaiseen "valtioon", jos perustassa olevaa valuvikaa ei korjata. Sama koskee myös eurooppalaista yhteistä asevarustelua - aiotaanko yhteinen puolustus  nostaa yövartijavaltion hengessä sosiaalisen ulottuvuuden edelle? Vaihtoehtobudjettikeskustelussa se näkyy sinänsä kannatettavina yksittäisinä korjausehdotuksina. Puiden ohella pitäisi nähdä myös metsä, taustassa oleva ja kaikkeen vaikuttava rakenne. Valtionvarainministerin elekielessä näkyi tietoisuus tästä määrällisen elvytyksen tarjoamasta aseesta oppositiota vastaan. Arvattavista syistä hän ei ryhtynyt avaamaan taustalla vaikuttavaa voimakenttää. Oppositiolla ei ole ollut kiinnostusta ja halua nähdä metsää puilta. Se näkyy voimattomuutena oppositiopolitiikassa.

Kotitalousvähennystä myös kaikkein pienituloisimmille

Eläkkeensaajien Keskusliiton liittokokouksessa Lappeenrannassa, kokoushotellin aulassa oli levitettynä panderolli "Aina heikomman puolella". Tämä yksi maamme merkittävimmistä ikäihmisiä edustavista järjestöistä julisti siinä peruslähtökohtaansa, tasa-arvoista yhteiskuntaa, oikeutta kaikille, heikomman vahvistamista ja kuntouttamista. Kysymys on ihmisyyteen, kansankotiin ja hyvinvointivaltioon kuuluvasta peruslähtökohdasta: oikeus ihmisyyteen ja voimavarojensa täysimääräiseen kehittämiseen ja toteuttamiseen kuuluu kaikille. Heikompaan asemaan joutuneet, olivatpa ne mitä ikäryhmää tahansa, on se kansanryhmä jota on yhdessä nostettava. Ei ole sattumaa, että juuri emerituskansalaiset, hyvinvointivaltion rakennnustyön käynnistäneet, ovat vaarassa jäädä taloudellisilta edellytyksiltään köyhyysrajalle ja jopa sen alapuolelle.

EKL:n lehti Eläkkeensaaja nostaa vanhenevan sukupolven elämäntilannetta ja tavoitteita jatkuvasti esille. Liitto on ottanut edunvalvonnan aivan ilmeisesti keskeiseksi teemakseen ja  sen pää-äänenkannattaja kirjoittaa jokaisessa numerossaan sekä puheenjohtajan  että toiminnanjohtajan palstoilla tästä poliittisesta tehtävästään. Esimerkinomaisesti nostan juuri viimeisimmästä, syyskuun 2017 lopulla ilmestyneestä lehdestä  käsiteltyjä teemoja esille.

Kotitalousvähennys myös pienituloisten ulottuville
Liiton puheenjohtajaksi kesäkuun kokouksessa valittu Simo Paassilta kirjoittaa kotitalousvähennyksestä ja siinä olevassa, eriarvoisuutta lisäävästä ja kansalaisia eriarvoisesti kohtelevasta piirteestä. Hän kirjoittaa hallituksen suunnitelmista kehittää kotitalouysvähennystä nostamalla työn osuuden korvausta 50:stä 70:een prosenttiin. "Esitettyä suunnitelmaa ei ole aihetta vastustaa, mutta kotitalousvähennystä pitäisi kehittää niin, että myös pienituloiset voisivat hyötyä siitä" , Paassilta kirjoittaa.

Hän jatkaa:
"Nykyjärjestelmässä verosta tehtävää kotitalousvähennystä voi hyödyntää vain silloin, jos henkilö maksaa tuloistaan veroa vähintään sen verran, kuin hän olisi oikeutettu saamaan verovähennystä saamistaan palveluista. Esimerkiksi eläkeläisellä pitäisi olla veronalaista ansiotuloa noin 20 000 euroa vuodessa, jotta hän pystyy hyödyntämään kotitalousvähennyksen täyden määrän 2400 euroa.

Jos eläkeläisen veronalaiset ansiotulot jäävät alle 11067 euron vuodessa, tuloista ei makseta lainkaan ansioverotuloa, jolloin myöskään kotitalousvähennyksestä ei ole henkilölle mitään hyötyä. Noin 150 000 henkilöä koko ikäryhmästä  ei voi  hyödyntää laisinkaan nykymuotoista kotitalousvähennystä.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on jo vuonna 2015 ideoinut sellaisen kotitalousvähennysmallin, joka hyödyntäisi myös pienituloisimpia (Sitran selvityksiä 95) Mallin ajatuksena on, että kaikilla 75 vuotta täyttäneillä olisi tuloista riippumatta mahdollisuus hyödyntää kotitalousjärjestelmää, kun he ostavat kotitalouspalveluja.

Kotitalousvähennys olisi täten pienituloiselle suoran tuen ja verohuojennuksen yhdistelmä. Jos maksetut verot ovat vähennykseen oikeuttavaa summaa pienemmät, vähentämättä jääneen osan verovähennyksestä saisi suorana tukena. Rahamääräinen tuki olisi enimmillään 1200 euroa vuodessa.

Sitran esitys avaisi toteutuessaan uusia mahdollisuuksia kotitalousvähennyksen käyttöön. Se saattaisi myös osaltaan tukea sitä tavoitetta, että omassa kodissa asuminen pitempään olisi mahdollista entistä useammalle eläkkeensaajalle tulevaisuudessa. Kotitalousvähennyksellä tuetaan ikäihmisen arkea, mutta se myös lisää työllisyyttä ja elvyttää paikallista taloutta."

Tällaisen tärkeän ehdotuksen tekee siis EKL:n puheenjohtaja Simo Paassilta, puuttuen samalla taas yhteen eriarvoistavaan piirteeseen yhä markkinaliberaalimpia piirteitä saavassa politiikassa. Siinä on kysymys konkreettisesta aloitteesta liittokokouksessakin vahvasti esillä olleeseen teemaan: "Aina heikomman puolella."