Tuo ilmi voimavarojasi!

Luovuus käsitteenä on suhteellisen uusi, vaikka se tämän päivän sukupolvelle on mitä tavanomaisin käsite. Koulussa, työelämässä, harrastuksissa - kaikkialla edellytetään luovuutta, omien voimavarojen esilletuomista.

Ensimmäisen kerran jouduin tämän käsitteen kanssa tekemisiin 1960-luvulla, kun ryhdyin kääntämän ruotsinkielestä lapsille ja nuorille tarkoitettua esteettisen kasvatuksen aineistoa nimeltään "Skapande lek". Leikki on sellaisenaan luovuuden ja sosiaalisuuden ilmausta. Kääntämäni aineisto ohjasi nuoria systemaattiseen värien, pintojen ja muotojen esittämiseen. Kysymys oli uudesta tietoisuudesta ja sen soveltamisesta käytäntöön nuorisotoiminnassa.

Kuten hyvin tiedetään, suomalaiselle luominen useimmiten tarkoitti arkista lumenluontia ja vitsikkäästi luovuudesta puhuttaessa tähän viitattiinkin. Kristillisessä kielenkäytössä jo tulivat mukaan henkiset arvot; Jumalan synonyyminä käytettiin ja käytetään edelleenkin ilmaisua "Luoja". Hän on luonut maailman ja kaiketi luomiskertomus on mitä vahvin kuvaus luovuuden voimasta. Luovuus ei kuitenkaan kristinopinkaan mukaan rajaudu pelkästään kaikkivaltiaan ominaisuudeksi. Luoja loi raamatun mukaan ihmisen omaksi kuvakseen ja antoi siten samalla ihmiselle kaikki ne voimavarojen ilmaisumahdollisuudet, joita meillä on tapana antaa kaikkivaltiaalle itselleen.

Luovuuden ilmeneminen on meille tietynlainen mysteeri, emmehän me tiedä mistä ihmiselle noita tavanomaisuuden ylittäviä voimavaroja siunaantuu. Kysymys ei ole tavanomaisesta puurtamisesta ainakaan ainoana ilmaisun kehittämisen muotona. Mukaan tulee intuitio, pieni, ohimenevän hetken mielessä vilahtava uusi ulottuvuus. Jokainen meistä tunnistaa tämän usein ohimenevän hetken, joka olisi tarjolla uutena mahdollisuutena.

 Suhtautuminen tuohon hetkeen paljastaa samalla tavanomaisen ja luovan asennoitumisen eron. Tavallisesti jätämme havainnon "omaan arvoonsa" ja pian se jo unohtuukin. Luova ihminen herää, nousee jopa puoliunesta ylös tai hakeutuu kirjoitus- tai muiden ilmaisuvälineidensä ääreen ja tekee ensimmäiset muistiinpanot. Se ei vaadi paljon ponnistelua, heräte mielen syvyyksistä tulee spontaanisti ja tarjoutuu samantien kehiteltäväksi. Keskittynyt esiinnousseen pohdiskelu alkaakin jo avata siihen sisältyviä uusia ulottuvuuksia. Parhaimmillaan lähes olemattomasta mielen häivähdyksestä avautuu uusi maailma joka alkaa manifestoida itseään.

Uskon edelläkuvatulla tavalla esteettisen ilmaisun eri muotojen, kten musiikin, kuvataiteen ja kirjallisuuden lähteneen liikkeelle, tehneen havaitsijasta harrastajan ja häntä hämmästelevien nostaneen etsijän ja löytäjän taiteilijaksi, muusikoksi, maalariksi, säveltäjäksi. Luovan ilmaisun maailma on rajaton ja tuo mahdollisuus lienee meissä jokaisessa muodossa tai toisessa olemassa.

Kun on kysymys uuden löytämisestä ja esilletuomisesta, astuu kuvaan mukaan myös muutosvastarinta, joka helposti pyrkii leimaamaan uutta tavoittelevan vähintäänkin erikoiseksi ellei peräti hulluksi. Turhaan ei puhuta "luovasta hulluudesta", koska siinä useimmiten on kysymys tavanomaisuuden rajojen ylittämisestä. Se vaatii rohkeutta, vapaata mieltä. Muistan Yrjö Kallisen korostaneen omassa heräämisessään rohkeutta luottaa omiin havaintoihinsa ja olla alistumatta yleisen mielipiteen asettamiin "normaaliuden" raameihin.

Joitakin rajoituksia luovuudelle ja sen käytölle on kuitenkin asetettava. Kun on kysymys ihmisestä ja ihmislajista, jonka käytössä tällaisia taitoja ja voimia on, tulee luovuuden myös asettua ihmiskunnan palvelukseen sen suojelijaksi ja rikastuttajaksi. Vastuullisuus kanssaihmisiä kohtaan kuuluu luovien voimien ilmaisemisen etiikkaan. Luovuus ei ole väkivaltaista eikä se loukkaa omaa tai kanssaihmisten koskemattomuutta.

Samoin siihen kuluu autenttisuus; luovuutta ei ole toisten keksinnöillä ja havainnoilla herrasteleminen. Plagiointi ei ole luovuutta, vaikka usein myös jo muiden keksimä ja kehittämä on oman luovuutemme pohjana. On annettava aina kunnia sille, kenelle kunnia kuuluu. Kyllä toistenkin saavutuksia voi ylistää - ja pitääkin, varsinkin  kun omat havainnot ovat tulleet rikastetuksi niiden kautta.

Luovuuteen kuuluu myös eheys, integriteetti, oman näkemyksen puolustaminen ja siinä pitäytyminen ainakin niiun kauan, kuin vastaansanomattomasti  havainto on osoitettu vääräksi tai hedelmättömäksi. Havainto, löytö voi olla yhteensopimaton oman aikansa kulttuurin kanssa - mutta itse kulttuuri, arvot ja asenteet ovat nekin jatkuvassa liikkeessä ajan virrassa. Tämän hetken arvottomana pidetty ulottuvuus saattaa aikahorisontin takana osoittautua mullistavaksi, pelastavaksi ja yhteistä hyvää vahvistavaksi tekijäksi.

Luovuus pyrkii rikastuttamaan omaa ja kanssaihmisten elämää, eikä se välttämättä pyydä edes vastalahjaa tai korvausta omasta suorituksestaan. Luovuus on mystinen voima, joka liikkeellelähtiessään pyrkii manifestoimaan itseään ilmaisun ja jakamisen kautta.

Nykyään puhutaan paljon tekijänoikeuksista ja sisällöntuottajan oikeudesta korvauksiin, immateriaalioikeuksista. Markkinayhteiskunnassa se on ymmärrettävää, sillä luovuus joutuu helposti riiston, varkauden ja kiittämättömyyden kohteeksi. Kiittäämttömyys on maailman palkka, niinhän sananlaskussa sanotaan.  Oikeamielinen yhteiskunta pitäisi huolta lahjakkuuksistaan, kansantaiteilijoistaan, luovista hulluistaan.

Ylenpalttinen rikastuminen ja sen edellyttäminen "idolien" palkitsemisen muodossa taitaa pikemminkin hajoittaa ja pirstoa sitä keskittymiskykyä, josta luovat ideat kumpuavat. Luovuuttaan rakastava pyrkii kurinalaiseen elämään siksi, että hän pitää hänelle avautuvaa ja löytöjään niin arvokkaana, etteivät mitkään maalliset intohimot saa muodostua esteeksi odotettavissa olevalle kehitykselle ja uusille löydöille.

Yksinkertainen elämä, pelkistäminen ei ole vastakohta luovuudelle ja sen mukana tulevasta ilosta ja elämästä nauttimiselle. Mieleeni tulee aina kuvaus erään yhteisössään kunnioitetun  Zenin mestarin löytymisestä; kunnioitettu tokaisija ja mietiskelijä löydettiin joen varresta kasvimaaltaan arkisista askareista.

Luovuuteen liittyy vielä ainakin yksi, mielenkiintoinen paradoksi; kysymys ei ole aktiivisuudesta vauhdin pitämisen tarkoituksessa, itsensä stressaamisesta äärimmilleen tai tuen hakemisesta hurraavista kansanjoukoista. Kysymys on pysähtymisestä, keskittymisestä, hiljentymisestä, mielen tyhjentämisestä - jotta tavanomaisuuden rajat ylittävät virikkeet saavat mahdollisuuden nousta "suuresta tuntemattomasta" ja alkaa ilmiantaa itseään. Tässä suhteessa muut kulttuurit voivat antaa suuria opetuksia länsimaiselle markkinahengelle, kilpailulle, voittamiselle ja häviämiselle. Kysymys on pysähtymisen kautta tulevasta salaisesta ja pyhästä  energiasta.

Näin toteaa joogaopettajani, joka päivittäin rohkaisee minuakin olemaan sitä mitä minä todella olen.

Pii ja ympyrä, ihminen ja yhteiskunta

Yrjö Ahmavaara on kiinnostanut minua ihmisenä ja tutkijana siksi, että hän toimi tiedemiehenä monialaisesti ja yhdisti tieteen eri aloja uusiksi kokonaisuuksiksi. Onko ihmistä koskevalla tieteellä ja esimerkiksi matematiikalla tai fysiikalla mitään tekemistä toistensa kanssa? Kun katselee Yrjö Ahmavaaran henkilöhistoriaa ja tuotantoa, päätyy olettamukseen että on - ja paljonkin.

Asioiden ilmaiseminen matematiikan tai fysiikan tiukkojen sääntöjen puitteissa tuntuu äkisteltään vaikealta tai jopa mahdottomalta. Kuitenkin esimerkiksi Karl Marx oli hyvinkin kiinnostunut matematiikasta. Hänen pääomaa ja sen kiertoa käsittelevät päättelynsä on usein ilmaistu matemaattisina, rationaalisina ja loogisina ajatusketjuina. Harmonian tavoittelu ihmisen ja yhteiskunnan suurena välitavoitteena ilmenee hänen pohdinnoissaan ihmiskunnan esihistorian päätöksenä ja uuden, tasapainoisemman aikakauden, ihmisen kaikkia voimavaroja toteuttavana dynaamisena vaiheena. Se  sai ilmaisunsa hänen sosialismia ja kommunismia koskevissa määritelmissään.

Rationaliteetin hakeminen yhteiskunnallisen keskusteluun edellyttää loogista, kestävää päättelyä. Kun puhutaan yhteiskunnasta, puhutaan samalla myös ihmisestä, luonnosta, resursseista ja toiminnasta. Miten matematiikan käsitteet ja määritelmät voisivat yhdistyä tähän päätelyyn?

Harmonia ja tasapaino on myös matemaattinen rationaliteetti. Sellaiset ulottuvuudet kuin ympyrä, pallo tai tasasivuinen kolmio ovat harmonian symboleja nekin. Ei liene sattumaa että muinaiset faaraot rakennuttivat hautamuistomerkkinsä tasasivuisen kolmion muotoon. Zenin mestari harjoittelee koko elinaikansa ympyrän piirtämistä. Ihmistä voisi hyvinkin symbolisoida pii ja sen  ikuisuuksiin jatkuva, päättymätön desimaalisarjansa  osoittamassa, että ihmistä ei voida koskaan täysin määritellä eikä pistää lopulliseen muottiin. Tai se paradoksaalinen ilmiö algebrassa, että kahden miinusmerkkisen  luvun kertominen keskenään tuottaa positiivisen tuloksen.

Matematiikka antaa vihjeen siitä, että kokonaisvaltainen, ehyt teoria on mahdollinen. Se pitää sisällään myös sen että ehyen teorian lopputuloksena syntyy elämänkäytäntö, praxis joka kaikessa luovuudessaan soveltaa ehyttä, loogista, harmoniaa tavoittelevaa teoriaa - ja ymmärtää, että täydellisen tuloksen saavuttaminen on yhtä mahdotonta kuin piin desimaalisarjan päättyminen. Zenin mestari ilmaisee asian omalla tavallaan: kuuta osoittava sormi ei ole kuu - vaan sormi.

Niin monimuotoista kuin tiede ylipäätään voi olla, siinäkin kokonaisuudessa on matemaattisia ulottuvuuksia. Kulkevatko tieteenalat ja siellä syntyvät sovellutukset aina eri suuntiin vai onko löydettävissä niitä yhdistävä, yhteenliittävä ja akseloiva, niveltävä ulottuvuus? Kun ajattelen koulutusjärjestelmää, erikoistumista ja tieteenalojen yhteistyötä, tuollaiselle yhdistävälle tekijälle on mitä ilmeisimmin tilausta.

Harmonian tavoittelu saa tärkeän ilmaisunsa   omaksumassamme demokratian soveltamistavassa. Ihmisoikeudet kuluvat kaikille. Kansanvalta tarkoittaa osallisuuden, resurssien, vastuun ja itsensä toteuttamismahdollisuuksien mahdollistamista kaikille. Se etsii pienintä yhteistä jaettavaa ja suurinta yhteistä tekijää yhteiskunnallisten sovellutusten muodossa ja tavassamme muokata käyttöömme luonnon ja ympäristön aineellisia ja henkisiäkin resursseja.

Yrjö Ahmavaara korosti viimeisimmissäkin kirjoissaan ja kirjoituksissaan matematiikan merkitystä ja hamotteli jopa kyberneettistä, matemaattista maailmanjärjestystä lainalaisuuksineen. Minä en kuitenkaan halua mennä ihan niin pitkälle. Olkoon pii desimaaleineen symbolina sille että rationaalisimmasakin lähestymistavassa ja ehyimmässäkin logiikassa on mukana tuo piin päättymätön desimaalisarja.

Sosialidemokratian juuret

"Sosialidemokratia on jo saavuttanut sen, mitä se tavoitteli; liikkeen on kyettävä määrittelemään tavoitteensa uudestaan ja uudistuttava jos se aikoo menestyä." Tämän toteamuksen kuulee poliittisessa keskustelussa tuon tuostakin. Voin kuvitella, että liikkeen arvoperintöä tuntemattomasta tuollainen suggestio tuntuu ahdistavalta ja lamauttavalta. Sellaiseksihan se on tarkoitettukin.

Ryhtyäkö siis kiihkeästi arvailemaan tulevaisuuden taktiikkaa ja strategiaa - vai yrittääkö löytää jotain arvokasta ja vielä toteutumatonta työväenliikkeen arvoperinnöstä, aikaisempien sukupolvien, isiemme ja äitiemme elämää ja toivoa ylläpitäneestä arvomaailmasta?

Hindutraditiossa - johon mm. jooga pysyvine asanoineen ja muine harjoituksineen kuuluu - pidetään juurta, lähdettä muuttumattomana, johon aina palataan ja jonka syvintä olemusta jatkuvasti tutkitaan ja avataan. Tradition arvot ovat pysyneet lähes muuttumattomina jo useita tuhansia vuosia. Aika-ajoin traditio on ollut lähellä katketa, mutta perinne on kuitenkin jatkunut niin vahvana, että se muodostaa mitä rikkaimman  perustan hindulaisuudelle.

Tuo perinne ei tavoittelekaan uudistumista siinä mielessä, että vanha koettaisiin jo saavutetuksi ja ylitetyksi. Päinvastoin, Patanjalia, Upanishadeja,  Bagavad Gitaa ja vanhoja mestareita, "guruja" tutkitaan ja niihin palataan yhä uudelleen ja uudelleen.

Minulla on tapana palata yhä uudelleen ja uudelleen myös ns. Frankfurtin koulukunnan suuriin mestareihin, joista erityisen intensiivisesti olen viitisenkymmnentä vuotta tutkinut tuon laitoksen sosiaalipsykologian eliniäkseen (mikä ei toteutunut) valitun johtajan Erich Frommin tuotantoa. Palaan jatkuvasti hänen löytöihinsä kuin varmalle lähteelle, josta aina löytyy mieltä kirkastavaa ja avartavaa eliksiiriä, "elämän vettä".

Pidän virheenä sitä, että niin  nopeasti aikaisempien mestareiden työ ja luova panos unohdetaan ja lähdetään haikailemaan uutta ilman jo ollemassaolevan arvopohjan ymmärtämistä ja tuntemista.

Sosialidemokratia, joka on sitoutunut ihmisyyden ja ihmisenä olemisen ehtojen maalliseen, "historian sisäiseen" kehittämiseen, on monessa suhteessa sukua muille maailman humanistisille perinteille, joihin hindulaisuus ja buddhismi - nämä kaksi keskenään hyvinkin läheistä harjoittamisen muotoa - ilman muuta kuuluvat. Perinteitä kunnioitetaan ja lähdettä, juurta tutkitaan ja avataan mitä erilaisimmilla tavoilla.  Voitaisiin todeta, että demokratia elämäntapana - sosialidemokratian tärkeä ulottuvuus - kaipaa tässä suhteessa yhteyttä paitsi oman arvoperintönsä avaamiseen, myös maailman muihin humanistisiin traditioihin.

Tämä saattaa kuulostaa selän kääntämiseltä tulevaisuudelle ja paluuta vanhaan. Toisaalta vaatimus vanhan ja jo muka toteutetun sivuuttamisesta tarkoittaa aikaisempien sukupolvien henkisen työn ja elämäntavan saavutusten aliarviointia ja historian kumulatiivisen kasvun vähättelyä.

Kun sosialidemokratia puhuu ihmisyydestä, demokratiasta elämäntapana, ihmisen omaehtoisuuudesta ja toiminnallisesta vapauttamisesta, tapaus ihmisen täydestä toteuttamisesta, on lähteellä, perinteellä, juurilla ja niiden radikaalilla avaamisella ja elvyttämisellä suurempi merkitys kuin historiattomalla ja perinteettömällä tulevaisuuden ennustamisella.

Sellaiset ulottuvuudet kuin autenttisuus, integriteetti, vastuuntunto ja  rikastuttaminen lähtevät liikkeen juurista, kaiken toiminnan ja ohjelmoinnin taustalla olevasta perustasta.

Tai ilmaiskaamme asia tietokonekielellä: jokaiselle tietokoneelle tärkeää on BIOS (lyhenne sanoista Basic Input-Output System), jonka varaan kaikki ohjelmalliset toiminnat rakentuvat. Poliittisen liikkeen arvoperintö on sen perustassa olevaa Input- ja Outputjärjestelmää, jolle tulevaisuutta rakennetaan. Tuohon perustaan ankkuroitu "tapaus ihmisen" toteuttamisen visio on sosialidemokratian ja ihmiskunnan kohdalla vielä mitä suurimmassa määrin kesken. Siksi sellaista uusiutumistarvetta, jossa vanha perusta hylätään ja unohdetaan, ei ole olemassa. Tradition ja siihen sisältyvän arvoperinnön sivuuttaminen poistaa liikkeen toiminnalle olennaisen syvyysulottuvuuden.

Palataan siis juurille, "sosialidemokratian biokseen", avataan sitä vanhojen mestareiden löytöjen pohjalta, jotta voisimme löytää kestävän tien tulevaisuuteen.

Kaupallisuus elämänasenteena ja mielikuvademokratia

Tamperelainen Seppo Tuovinen analysoi kesäkuun puolivälin aikoihin Ranskan uuden presidentin ja hänen uuden ja hyvin menestyneen puolueensa politiikkaa otsikolla "Takinkääntäjät" seuraavasti:

"Olen tuntenut suurta epäluuloa takinkääntäjiä kohtaan. Emmanuel Macron on sellainen. Olen havainnut, että kyseiselle herralle, joka tosin nyt on Ranskan presidentti on kolme asiaa ollut tärkeitä ja ylitse muiden: 1) Raha 2) Valta 3 Macciavelli ( Macronhan on Maciavellistä tehnyt opinnäytteensä yliopistossa ja paljon rahaa ykstyisessä liikepankissa). Aika hyviä yhdistelmiä, jos niitä oikein käyttää omaksi hyödykseen politiikassa. En tiedä, mitä näillä "arvoilla" on sosialidemokratian kanssa tekemistä.

Joku polittinen tarkkailija kirjoitti, ettei Macronilla ollut presidentinvaaleissa kiinteää ohjelmaa, vaan hän otti sekalaisen joukon "arvoja" sekä oikeistolta että sosialisteilta. Niillä ja sopivilla mielikuvilla voitettiin presidentinvaalit. Tietenkin Macron oli parempi valinta kuin Le Pen. Macron on machiavellinsa lukenut: Hajoita ja hallitse. Hän on hajoittanut aika perusteellisesti oman vanhan puolueensa sosialistit. Macronin leiriin on lähtenyt muistaakseni 27 kansanedustajaa sosialisteista. Kato on käynyt myös keskustaoikeistossa. Sieltäkin on siirtynyt Macronin leiriin väkeä - nimekästäkin. Arvailuksi jää mihin saakka Macronin ”lumo” parlamenttivaaleissa ja niiden jälkeisessä politiikassa kantaa."

Seppo Tuovisen analyysi Macronista, joka nappaa persoonallisuuspakettiinsa jotain sosialisteilta, jotain markkinamiehiltä, hiukan vanhaa ja vähän jotakin uutta, avaa tässä meille tilaisuuden tarkastella kaupallisen luonteenpiirteistön olemusta sosialipsykologian näkökulmasta.  Kysymys on mitä ilmeisimmin nykyajalle niin tyypillisestä arvovapaasta kaupallisesta luonteenpiirteistöstä, joka vuosia seuraamani Erich Frommin luonnekartoituksessa sijoittuu selvästi ns. epäproduktiiviseen oireryhmään, syndroomaan. Kun alamäki alkaa, siitä voi seurata varsin tuhosuuntaisia ihmiskohtaloita. Kysymys ei ole pelkästään Macronista itsestään, vaan siitä suuresta ihmisten massasta, joka on löytänyt tiekseen kaupallisen, positivistisen, tilanteeseen sopeutumista edellyttävän asennoitumistavan pärjätäkseen elämän kovassa kilpailussa.

 Kaupallinen asennoituminen lähtee siitä, että pitää rakentaa mahdollisimman myyvä paketti sekä itselle että puolueelle ja sitten ryhdytään "myymään" tätä mielikuvaa ikäänkuin todellisena luonteenpiirteistönä ja toiminnallisena mallina. Luonteenrakenne on kuitenkin Frommin mukaan hyvin pysyvää laatua oleva turvallisuuselementti ihmisessä, sen tarkoituksena on korvata menetetty vaistopohja ratkaisuja tehtäessä.

 Ei luonteenrakenne ole pöytälaatikosta vedettävä ominaisuus, puku tai naamari joka otetaan päälle sopivassa tilanteessa, vaan syvälle elämäntapaamme ja olemukseemme rakentunut osa. Autoritaarista ihmistä, alistuvaa tai alistavaa, on lähes mahdoton muuttaa elämää rakastavaksi ja kassaihmiseen tasa-arvoisesti suhtautuvaksi. Sama koskee omistushalua, väkivaltaa, tuhosuuntaista (destruktiivista) asennetta ja myös toisaalla elämää ylläpitävää, produktiivista, koko yhteisöä ajattelevaa ja siitä vastuuta ottavaa "sosialidemokraattista" luonteenrakennetta.

Kaupallinen asennoituminen (marketing character) on Frommin  kestävässä, yhteiskunnan perusrakenteista kasvavassa luonnekarakterologiassa suhteellisen uusi, ilmeisesti markkinavoimien voimakkaan vahvistumisen seurauksena syntynyt ilmiö. Tässä Fromm siis yhdistää onnistuneesti - ja nerokkaasti - Freudin psykoanalyyttista metodia (ei kuitenkaan Freudin libidosuuntautuneita perusteita) ja Marxin yhteiskuntarakenteen ja siinä elävän ihmisen vuorovaikutusta ja heijastumista ihmisen "haistamiseen ja maistamiseen":..Suomessa entinen Kulutusosuuskuntien Keskusliiton valistussihteeri ja sittemmin Yleisradion pääjohtaja Sakari  Kiuru on oivaltanut tämän asian kirjassaan "Mielikuvademokratia" (Into kustantamo ISBN: 978-952-264-172-4) erinomaisesti - ja on huolissaan sen esiinmarssista.

Totesin Frommia lainaten, että kaupallinen asennoituminen luonteenpiirteenä on eiproduktiivinen, kylmäkiskoinen, oletettuja myyviä eleitä ja ilmeitä haaliva ja käyttävä  tuhosuuntainen luonteen kaavautuma. Miten tämä ilmenee niiden miljoonien ihmisten elämässä, jotka ovat ottaneet 'positiivisen asenteen' eli positivistisen, omasta todellisesta minästään piittaamattoman mielikuvamaailman asennoitumistavakseen?

Hinta tästä todellisen itsensä poissulkemisesta on yksilötasolla todella suuri. Masentuminen työelämässä on edelleen lisääntymään päin, lääkkeiden käyttö samoin. Alkoholin ja huumeiden käyttö kielivät nekin siitä, että on päästävä irti työminästä, työelämästä, arjen rasittavista olosuhteista. Suruun pitää syödä ja ottaa kunnon känni mielen tyhjentämiseksi. Ruoka, jatkuva itsensä prameiuleva hemmottelu ylensyönnin tai ekstaasihakuisen ravinnon muodossa taitavat myös olla niitä kaupalliseen asenteeseen liittyviä  pakomekanismeja. Itsemurhan voi tehdä myös veitsellä ja haarukalla.

Kysymys ei ole siis pelkästään kansanjohtajien kuten Macronin, Trumpin tai Soinin valitsemasta persoonallisuuspaketista, joissa kaupallinen asennoituminen - sekoittuneena muihin luonteenpiirteistöihin kuten autoritaarisuuteen tai hillittömään hamuamiseen - saa ilmenemismuotoja. Kysymys on ennenkaikkea läntistä markkinahegemoniaa vaivaavasta kansantaudista, joka aiheuttaa yksilötasolla valtavasti tuhoa eri muodoissa.

Läntinen kulttuuri ei markkinahegemoniassaan tarjoa tietä henkisesti terveempään elämäntapaan. Samalla kun sosialidemokratia on ymmällään kannatuksensa putoamisen kanssa, juuri sen ulottuvissa saattaisi olla tie henkisen ja fyysiseen tasapainoon markkinahenkisen valtavirran vaihtoehtona. Se on kuuluisa periaateohjelmien lausahdus demokratiasta elämäntapana ja yhteistoiminnan välineenä yhtyneenä hyvinvointivaltion rakenteiden vahvistamiseen ja edelleenkehittämiseen. Kysymys on samalla tavalla vaativasta harjoituksesta kuin mm. joogassa, Zen Buddhismissa tai vaihtoehtoisista elämäntavoista uskoa elämäänsä hakevien kohdalla. 

Se on erikoistumista tavallisuuteen, demokratiaan elämäntapana, joka palkitsee hakijansa jo ensimmäisistä yrityksistä lähtien mielen tyyneydellä, elämää ylläpitävällä asennoitumisella suhteessa itseensä ja kanssaihmisiin. Kun siihen yhdistyy toive suuremmasta yhteisöllisyydestä ja poliittinen visio yhteisestä hyvinvoinnista, saatamme olla löytämässä myös  elämänasenteen tasolla vastauksia tuhosuuntaisen, eiproduktiivisen ja valtavia ongelmia aiheuttavan markkinahenkisen positivismin vastapainoksi.

Olet mahdollisuus

Joogaguruni Nithyananda lähetti terveisiä:

Ihminen on siemen, mahdollisuus. Ei ihminen synny valmiina. Kuvitelma valmiudesta ei ole totta. Olet siemen, olet liian tärkeä jätettäväksi sellaisekseen. Ei työpaikka ja avioliitto tee sinua valmiiksi. Jos kuvittelet itsesi valmiiksi, olet kuollut. Elämä ei ole sinulle enää tarjolla.

Älä tee sellaista rikosta itseäsi kohtaan että kuvittelet itsesi valmiiksi. Kehittele koko ajan uusia ideoita, ajattelutapoja, seikkailuja, koska ihminen on siemen, mahdollisuus. Sinun on kehityttävä. Olet muutakin kuin sisäelimesi, kehosi, ulkoinen olemuksesi. Olet suuri mahdollisuus.

Fyysisen todellisuuden ensimmäinen fakta on, että olet mahdollisuus, et lopputulos. Mitään ei ole vielä saatettu päätökseen, olet keskellä elämää. Olet tulevaisuuden mahdollisuus. Olet uuden elämän ja sen sisällön mahdollisuus. Niin kauan kuin jaksamme hengittää, me kannamme tätä mahdollisuutta mukanamme.

Et ole valmis, lopullinen pakkaus, olet siemen hedelmällisessä maaperässä. Elämä on mahdollisuus. Kaikki sisältäsi tulevat ajatukset sinun on täydellistettävä, tehtävä kokonaiseksi, kasvatettava täysiin mittoihinsa.

Katso sisällesi, kuinka monia kertoja suljit mahdollisuuden oven itseltäsi. Voit olla edustava, voit näyttää valmiilta, voit pitää itseäsi valmiina tuotteena. Kun annat rahaa, halaat, haluat vain osoittaa olevasi jo valmis.

En saarnaa tuomiopäivästä, vaan buuminpäivästä! ("Not for doomday but foor boomday) Sinun pitää sisäistää shakti pada, suuri mahdollisuus sisälläsi.

Jos olet tullut tulokseen että olet valmis, olet jo kuollut, riippumatta iästäsi tai asemastasi. Muista, että olet mahdollisuus. Se on Nithyananda voimasanoma. Vaikka olisit 97 ja sinulla olisi kymmenen lastenlastenlastenlasta, olet vieläkin mahdollisuus. Se on ensimmäinen asia joka sinun on sisäistettävä. Sinä olet mahdollisuus. Shakti pada.

Toinen sanoma: Kaikki mahdottomuudet, rajoittavat,  tuhoisat, destruktiiviset mielikuvat jotka rajoittavat voiman manifestointiasi, ovat kuolleita. Jos laiskuus tai ikävystyminen, väsymys tai haluttomuus rajoittavat Sinua, kaikki nämä rajoitukset ovat kuolleita jotka on murrettava. Ne eivät ole elävä osa Sinua. Ne eivät ole osa elinmekanismiasi.

Kaikki minkä luulet pysäyttävän sinut, olkoon se fysiikkasi, henkiset ulottuvuutesi, elämänhalusi, ovat kuolleita. Ne eivät voi pysäyttää sinua, jos itse niin päätät. Älä anna sielusi hyväksyä kuolleita, elottomia ulottuvuuksia. Elämä ei voi edistyä lähtökohtaisesti elotonta suosivassa . Tapasi ja totumuksesi eivät omaa itsenäistä elämää, voit polttaa ne pois mielestäsi ja vahvistaa todellista elämääsi. Sinun tulee vain tiedostaa, että tapasi saattavat olla kuolleita ja että Sinun on pyrittävä niistä eroon. Älä kanna mukanasi myrkyllisiä ajatuksia, tunteita tai tekoja. Moderni psykiatria on pääosin tällaista toksista lääketiedettä. Yrität löytää ratkaisuja, pyörit vuoteessasi. Löydät kaikkea muuta kuin todellisia ratkaisuja vahingollisiin tapoihisi. Toksisen psykiatrian tarkoituksena on pitää sinut jatkuvassa kontrollisssa, "asiakkaana". Pakotetut ajatustottumukset ja pakotetut toiminnot eivät edustaa elämää ollenkaan. Uskoessasi niihin - tai luopuessasi niistä sinun oma toimintasi on elävää, itsenäistä ja tottumuksistasi riippumatonta.
Tahtosi antaa toiminnallesi elämän. Jos heität huonot, toksiset tapasi pois, elämäsi vain vahvistuu. Tahtosi on elävä organismi, elävä mekanismi, elävä periaate. Jos tahtosi lakkaa antamasta tottumuksellsi valtaa, nuo tottumukset kuolevat pois eikä niillä ole valtaa sinun ylitsesi.