Julkaisin Facebookissa professori Jeffrey David Sachsin puheen, joka analysoi Venezuelan reaktioita Yhdysvaltain jo vuosia jatkuneeseen uhkailuun, kiristämiseen ja ulkopuoliseen vaikuttamiseen. Venezuela ei näytä alistuvan, vaan on aloittamassa taloudellista yhteistyötä, kansainvälistä kauppaa ja tavaranvaihtoa uuden kansainvälisen kaupan selvitysjärjestelmän BRICSin puitteissa.
Tämä professori Jeffrey Sachsin puheenvuoro herättää ajatuksia maailmanpolitiikasta erityisesti poliittisen vasemmiston ja sen keskeisen voiman, sosialidemokratian kannalta.
On käymässä yhä ilmeisemmäksi että Amerikassa sekä republikaanien että demokraattien vahvasti kannattama MAGA-aate "Make America Great Again" ei tarkoita pelkästään Amerikan vahvistamista kansakuntana kansakuntien joukossa, vaan myös taloudellista ja poliittista yliotetta globaalilla tasolla. Kuten Sachsin puheenvuorosta käy ilmi, Amerikka ei suvaitse itsenäistä politiikkaa harjoittavia hallituksia oikeastaan missään päin maapalloa mutta ei etenkään eteläisellä takapihallaan eli Väli-ja Etelä-Amerikassa. Tavoitteena on taloudellinen ja sotilaallinen ylivoima, uhkailu, pakotteet ja sotilaallinen väliintulo. Yhdysvaltain NATO-politiikka on yksi väline tämän yksinapaisen maailman rakentamisessa. Sachsin mukaan kaikki Yhdysvaltain presidentit sitten Neuvostoliiton romahtamisen ja Varsovan liiton hajoamisen ovat ajaneet NATOn laajentamista itään.
Kysymys ei ole läntisen arvoyhteisön sukupolvisen arvotyökalun eli demokratian vahvistamisesta, vaan kohta jo 100-vuotisen taloudellisen ja poliittisen etupiirin laajentamisesta kaikkialle, Kiina, Venäjä ja myös Eurooppa mukaanluettuna. Erityisen selväksi tämä on käynyt Bidenin ja Trumpin presidenttikausien aikana. Voidaan pitää tästä politiikan perspektiivistä katsottuna erinomaisena saavutuksena sitä, että Eurooppa on joutunut luopumaan Venäjän edullisten energiavarojen käytöstä ja on yhä selkeämmin pakotettu ostamaan öljyä ja kaasua huomattavasti kalliimpaan hintaan Yhdysvalloista. Tariffit, sanktiot ja jopa maiden (Kanada) ja maa-alueiden (Grönlanti) vaatiminen osoittavat, että keinoja ei kaihdeta yksinapaisen ja perinteisen amerikkalaisen ylivallan puolustamiseksi ja ylläpitämiseksi.
Huomattavaa on, että Euroopan keskeinen vaikuttaja Euroopan Unioni tukee edelläkuvattua Yhdysvaltain politiikkaa ja vahvistaa edelleen NATOa tämän yksinapaisen maailman keskeisenä sotilaallisena voimana.. Tätä yksinapaista poliittista ja taloudellista lähestymistapaa edusti aikanaan myös Neuvostoliitto "proletaarisen internationalismin" nimissä vielä 1970-luvulla. Onko Venäjän ja sen presidentin Putinin lanseeraama hyökkäys Ukrainaan osoitus Venäjän vastaavanlaisesta halusta globaaliin taloudelliseen, poliittiseen ja sotilaalliseen ylivoimaan?
Lännessä tunnutaan ajateltavan näin; varustaudutaan Venäjän potentiaalista maailmanvalloitusta vastaan. Kiinan ja Venäjän yhteistyötä tällaisen uhkakuvan toteutumisesta pidetään todennäköisenä ja vaarallisena.
Kuitenkin Kiinan, Brasilian, Intian, Venäjän ja Etelä-Afrikan aloittama taloudellisen ja poliittisen vaihtoehdon BRICSin rakentaminen kielii kokonaan toisenlaisesta, ei yksinapaisesta vaan monenkeskisestä kansainvälisestä yhteistyöstä. Sen keskeisen elementin, New Developement Bank -nimisen selvitys ja rahoitusjärjestelmän keskeinen suunnittelija oli Venäjän Keskuspankki. Syynä uuden suunnan etsimiseen oli Yhdysvaltojen ja Euroopan toistuvasti laatimat taloudelliset sanktiot, jotka suorastaan pakottivat etsimään vaihtoehtoa kansainväliselle kaupalle ja varojen siirrolle. Syntyi BRICS-yhteisö, jonka piiriin taitaa kuulua jo niin paljon valtioita, että niiden yhteinen väestömäärä ylittää reilusti yli puolet koko ihmiskunnasta.
Sosialidemokratian kannalta katsottuna kysymys kuuluu seuraavasti: pitäisikö sosialidemokratian kannattaa yksinapaisuuteen perustuvaa maailman taloudellista, sotilaallista ja poliittista järjestelmää, vai pyrkiä tukemaan moninapaista, itsenäisiä valtioita ja niiden omiin valuuttoihin perustuvaa kansainvälistä kauppaa eri muodoissaan, Joustava BRICS-järjestelmä tarjoaa tähän koko joukon vaihtoehtoja uuden kehityspankin maakohtaisten selvitysinstituutioiden muodossa. Järjestelmä ei rankaise ketään, vaan pyrkii tarjoamaan erityisesti globaalille etelälle mahdollisuuden kansainväliseen kauppaan niiden omilla valuutoilla, kehitysasteella ja raaka-aineilla.
Sosialidemokratian maailmanlaajuisella tasolla kädenvääntöä tästä asiasta on käyty jo pitkään. Suuri osa Sosialistisen Internationaalin eurooppalaisista jäsenpuolueista, Ruotsi ja Saksa mukaanluettuina, erosivat Sosialistisesta Internationaalista ja perustivat Euroopan Prgressiivisen Allianssin, jonka ydinvoimat toimivat Euroopan Unionissa. Näillä on erillisenä organisaationa FEPS-niminen aatteellinen instituutio, joka tekee laajaa ideologista ja myös ajankohtaista tiedotustyötä. Toisaalta Sosialistiseen Internationaaliin jääneet sosialidemokraattisen ja sosialistiset voimat hakevat nyt mahdollisuuksia arvopohjansa saavuttamiseen BRICS-yhteisön kautta. Tämän uuden, moninapaisen yhtesityöjärjestelmän arviointi näkyy FEPSin puolella olevan vasta alkuvaiheissaa. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue kuuluu jäsenenä molempiin ja Sosialistisen Internationaaalin entinen puheenjohtaja Eero Heinäluoma on jopa sen kunniapuheenjohtaja. Tästä ulottuvuudesta en ole nähnyt ainoatakaan puheenvuoroa tai selvitystä. Edes puolueen kansainvälistä politiikkaa koskevassa julkilausumassa viime puoluekokouksessa tätä ulottuvuutta ei mainittu ollenkaan.
Ydinkysymys tässä yhteydessä on seuraava: ajaako kansainvälinen sosialidemokratia yksinapaista poliittista, taloudellista ja sotilaallista järjestelmää sanktioineen, tulleineen ja vain johtavaa osapuolta hyödyntävine ominaisuuksineen vai onko liikkeen arvopohjan kannalta tärkeämpää rakentaa moninapaista, kansallisiin arvoihin ja rakenteisiin perustuvaa, kaikkia osapuolia hyödyttävää, keskinäiseen kunnioitukseen perustuvaa yhteistyötä?