Katselin juuri eilen Liisa Jaakonsaaren haastattelun "Itse asiasta kuultuna". Hyvä ohjelma - josta sain idean parastaikaa ristiriitaisen uudistuksen kohteena olevan eläkeputken poistoon 55 vuotiailta ja sitä vanhemmilta.
Olen aikaisemmin esittänyt kannanoton, jonka mukaan eläkeputki kannattaa pitää nykyisellään, jos mitään parempaa ei ole tarjolla. Pahin vaihtoehto on vajoaminen viimeisiksi tarkoitettuina työvuosinaan työttömyyteen ja toimeentuloluukun asiakkaaksi. Niin ei saa käydä.
Eläkeputkessa on yksi vika, joka pitäisi tässä yhteydessä korjata. Eläkeputki tarkoittaa siirtymistä eläkkeelle, pois työelämästä. Samalla se tarkoittaa sitä, että eläkettä ei enää kerry sitä 1,5 prosenttia palkasta kuukaudessa vaikka edessä voisi vielä olla kahdeksankin vuotta aktiivista työelämää. 12,5 prosentin pudotus työeläkkeeseen koko loppuelämäksi on paljon rahaa. Jos eläkeputkeen joutuvan palkka on ollut esim. 2500 euroa kuukaudessa, putoaa eläkkeestä odotusarvoisesti noin 300 euroa kuukaudessa samalla kun tulotaso eläkeputkessa pienenee. Lisäksi:kuinka monelle kertyy vuosittain täydet eläkekarttumat, kun katkoksia työsuhteisiin ja työssäoloon kuitenkin monille tulee?
Yli 55-vuotiaita pitäisi kaiketi pitää edelleenkin sidoksissa työelämään ja parantaa heidän mahdollisuuksiaan ansaita viimeisetkin vuodet eläketuloa. Edessä voi hyvinkin olla vielä jopa muutama vuosikymmen elämää ikääntyneenä ja kaiken kokeneena vanhuksena, seniorina ja senjoriittana.
Tarvittaisiin rakentavia ehdotuksia siitä, millaiseen työelämään eläkeputken sijasta ikääntyvä työntekijä voisi osallistua. Nyt vaikuttaa siltä että mitään ei ole tarjolla, jos sellaiseksi ei lasketa tilastojen odotusarvoista työllistymistä, johon niin useasti viitataan. Se huonompi vaihtoehto on työttömyyskorvauikselle siirtyminen ja lopulta toimeentulotuen hakeminen työttömyyskorvauspäivien loputtua.
Mitä ikääntyvällä työntekijällä on sellaista jota muilla työntekijöillä ei ole? Pitkä kokemus työelämästä, paljon hiljaista, ulospäin näkymätöntä ja välittymätöntä tietoa, erityisosaamista työelämästä, kokemuksen mukanaan tuomaa teknistä, kommunikatiivista ja sosiaalista osaamista. Kysymys kuuluu: olisiko näillä taidoilla laajempaakin käyttöä?
Kokonaisuutena katsellen yli 55 vuotiaiden kokemusosaaminen on todellinen ja toistaiseksi käyttämätön aarreaitta, jonka arvoa on vaikea edes mitata. Siihen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Tärkeää olisi että tämä tietotaito saataisiin laajempaan käyttöön relevanteilla toimialoilla. Näiden voimavarojen saaminen yhteiseen käyttöön edellyttää tämän ikäryhmän aktivoimista välittämään kokemuksiaan viimeisinä aktiivisuosinaan työelämässä sekä käytännön konsultteina työpisteissä, neuvonantajina sosiaalisessa kanssakäuymisessä ja vihdoin omien kokemusten ja osaamisen kirjallisena dokumentointina joko omatoimisesti tai haastattelujen ja esimerkkitilanteiden muodossa.
Mikä nimeksi tälle suurhankkeelle? Uudet työsuhteet voisivat syntyä niin julkiselle kuin yksityiselle sektorille, todennäköisimmin kuntiin, maakuntiin ja valtionhallintoon. Voitaisiin puhua työelämäkonsulteista, neuvonantajista ja kokemusasiantuntijoista. Palkkataso määräytyisi aikaisemman ammatillisen aseman perusteella, mutta tärkeätä olisi että tulotaso pysyisi vähintäänkin samana kuin mitä se oli ennen uusiin tehtäviin siirtymistä.
Näin tulisivat ikääntyvät työntekijät kuulluksi itse asiassa eli omassa osaamisessaan ja kokemuksineen kaikineen. Ymmärrettävää olisi sekin, etä kaikkien kokemukset työelämästä eivät ole niitä kaikkein ruusuisimpia. Juuri irtisanomisuhan alla olevien vanhempien työntekijöiden kokemusmpiiriin kuuluu paljon sellaista epäproduktiivista työelämästä, joka ansaitsisi tulla perinpohjaisesti selvitettyä. Myös työelämässä vallitsee filosofi Noam Chomskyn esiinnostama "Cancell Culture", sivuuttaminen, huomiotta jättäminen, luovan panoksen tyrmääminen ja hukkaaminen. Ehkä on jopa niin, että nämä loppuelämää rasittavat ja painajaisia aiheuttavat piirteet olisi nekin saatava talteen ja tutkittavaksi nykyistä tehokkaammin.
Jokainen meistä ansaitsisi tulla "kuulluksi itse asiassa", tarkoituksella kuvan saamiseksi työelämäkokemuksista, toimien kehittämiseksi virheiden korjaamiseksi ja ennenkaikka työkokemukseen liittyvän tietotaidon välittämiseksi nuoremmille sukupolville mahdollisimman seikkaperäisesti.
Palaan vielä Liisa Jaakonsaaren haastatteluun. Liisa teki listansa ja työelämäuransa sanomalehtitoimittajana ja poliitikkona. Voi olla että silläkin sektorilla kokemusten kokoamisesta on hyötyä,. vaikka Liisa ei eläketuloa heikentävään putkeen joutunutkaan. Tietääkseni Liisa Jaakonsaari onkin luvannut välittää tietotaitoaan konsulttina ja neuvonantajana - jos tarvetta esiintyy...