Kuinka oikeusmurha tehdään?

Omistajaohjausministeri Paateron eroilmoitus 29.11. 2019 ja siihen johtanut ryöpytys mediassa ja eduskunnassa on ollut viime päivien ja viikkojenkin keskeistä uutisaineistoa. Olen tähän keskusteluun  itsekin osallistunut lähinnä Facebookin kautta ja toteuttanut siten tasavallan presidentin itsenäisyyspäiväkutsujen teemaksi nostamaa tiedon ja yhteiskunnallisen keskustelun periaatetta. Seuraavassa muutamia postauksia Facebookin toimintalokistani poimittuna:

29.11. 2019
Poliittisen tahtotilan ja luetun ymmärtäminen
Postin hallituksen puheenjohtaja väittää, että hän - eikä Postin hallitus - ole saanut suullista tai kirjallista ohjetta miten toimia yhden ryhmän siirtämisessä toisen, eriarvoistavan, halvemman työehtosopimuksen piiriin. Hallituksen tahtotilasta sanotaan jo selvästi hallitusohjelmassa:"Edistämme palkkatasa-arvoa ja jatkamme samapalkkaisuusohjelmaa." Jo tämän yleisperiaatteen olisi pitänyt johtaa valtiojohtoisessa laitoksessa kriittiseen oman toiminnan tarkasteluun. Mielestäni postin hallitus ei voi vetäytyä tietämättömyyden verhon suojaan tässä asiassa. Ei voida edellyttää että ministeri on ällätikulla osoittamassa miten pitää päättää kun hallitusohjelman kanssa selvässä ristiriidassa oleva päätös aiotaan tehdä. Asiasta olisi pitänyt ilmoittaa ministerille jo etukäteen eikä jättää tehtyä päätöstä itse kaiveltavaksi jostakin sivulauseen sivulauseesta.
---
Parlamentaarisen demokratian ymmärtäminen
Ministeri Paateron ilmaisema luottamus Postin hallitukselle voidaan ymmärtää niinkin, että hän luottaa Postin hallituksen kykyyn lukea hallitusohjelmaa ja tulkita siitä hallituksen tahtotilaa. Kysymys on aivan keskeisestä parlamentaarisesta toimintatavasta ja erityisesti valtion omistamissa laitoksissa keskeisten poliittisten linjausten seuraamisen pitäisi olla jokapäiväistä ja luontevaa sopeutumista hallituksen ilmaisemaan tahtotilaan. Postin tapauksessa näin ei käynyt. Päinvastoin, Postin hallitus ja johto kokonaisuudessaan seurasi edellisen hallituksen kilpailukykyhenkistä politiikkaa. Lisäksi näyttää siltä, että Posti ei halua seurata Rinteen hallituksen tahtotilaa - siitä kielii Postin hallituksen puheenjohtajan Markku Pohjolan ilmoitus että hän ei aio erota. Kysymys on paitsi juridiikasta erillisen kirjallisen tai suullisen tiedon vaatimisesta hallituksen linjasta, myös poliittisesta painostuksesta aiemmin noudatetun linjan suuntaan. Onneksi paketinlakittelijoiden tapauksessa työtaistelun avulla Posti saatiin peräytymään.
---
27.11. 2019
Yksipuolinen media
Meillä puhutaan vapaasta lehdistöstä ja mediastakin, mutta tosiasiassa moniarvoisuudesta ei ole puhettakaan. Käy juuri niin kuin Aamulehden tapauksessa asiasta kerrot. Erityisesti sosialidemokratia on tämän vapaan lehdistön kattavan tulituksen kohteena eikä sosiaalista mediaa lukuunottamatta juuri mahdollisuutta ole sosialidemokratian lähtökohdista arvottavaan keskusteluun, tavoitteenasetteliusta puhumattakaan. Täytyy oikein ihmetellä, kuinka yhdistysten toimijat, valtuustojen jäsenet ja ay-liikkeen luottamusmiehet jaksavat pitää aatteestaan ja tietoisuudestaan kiinni tällaisissa olosuhteissa. Koko ajan on pelättävissä, että sanallinen tulitus muuttuu vihapuheeksi ja sen mukaisiksi teoiksi. Mistä löytäisi historiasta sopivan vertauksen tälle röykytykselle ja mielestäni tuhosuuntaisia piirteitä omaavalle yhteiskuntavisiolle? Venäjänkielestä tuli 1800-luvulla käyttöön sana "pogrom", jolla kuvattiin juutalaisiin kohdistunutta vihaa ja tuhotekoja. Minusta tämä tilanne muistuttaa sosialidemokraatteihin ja nyt koko hallitukseen suuntautuvaa 'poliittista pogromia'.
---
Koveneva politiikka
Muistiin fb-sivun toimintalokiin; näyttää siltä että ministeri Paatero on toiminut niin hyvin ja johdonmukaisesti kuin mitä hän saamansa informaation pohjalta on voinut tehdä. Postin hallitus tekee päätöksensä maapallon toisella puolen julkisten palvelujen puutteesta kärsivässä ja saastassa rypevässä San Fransiscossa, jonne juuri paria kuukautta ennen ministeriksi tullut Paatero ei osallistu. Edustajana on valtionhallinnon virkamies, joka jättää kertomatta päätöksestä ministerille. Pelkään että Paateroa vedetään tässä puolueettoman, porvarillisen, ilmoitustuloilla elävän lehdistön toimesta samalla tavalla 'kölin alta' kuin mitä tapahtui takavuosina Arja Alholle ja Maria Guzeninalle. Kaikkein kokeneimmat ja arvopohjaltan ehyimmät kansalaiset tuhotaan? Kaikesta huolimatta Paatero ei ole antanut vihalle valtaa vaan hakee edelleen luottamuksellista suhdetta Postin hallintoon. Näin minäkin olisin toiminut, jos olisin ministerin paineiden keskellä osannut...
"Postin hallituksessa istuu valtion edustajana omistajaohjausosaston finanssineuvos Minna Pajumaa. Hänen kauttaan Paateron esikunnalla on jatkuvasti suora yhteys Postin hallitukseen.
Pajumaa ei halua kommentoida aihetta HS:lle millään tavoin."
---

Poliittista noitavainoa?
Näin siinä sitten kävi; taas ajettiin rehti ja kokenut naisministeri nurkkaan, toiminut TUL:n puheenjohtajana, sosialidemokraattisen kasvatusjärjestön puheenjohtajana, lukuisissa tehtävissä omassa maakunnassaan, SDP:n puoluevaltuuston puheenjohtaja hän on parastaikaa. Kohta perinteeksi muodostuva porvarillinen kaava jatkuu; pidetään epärehellisenä, osaamattomana ja muutenkin vastuullisiin tehtäviin sopimattomana. Ei sopinut markkinahenkisesti johdettujen Veikkauksen ja Postin toimien valvojaksi. Sotkettiin mielettömän mediaryöpytyksen voimin lillukanvarsiin, ei päässyt toteuttamaan varsinaista tehtävää lyhyenä ministerinäoloaikanaan oikeastaan ollenkaan. Tämä on sitä modernia poliittista Pogromia...

Puolueeton, porvarillinen, yritysten ilmoitustuloilla ansaitseva media on puolensa valinnut - muutahan meillä ei olekaan. Se siitä vapaasta lehdistöstä, neljännestä valtiomahdista - jota se Aamulehdenkin tapauksessa sumeilematta käyttää. On siinä varsinainen tuki moniarvoiselle yhteiskunnalle...

Yhteiskuntavastuusta yritysvastuuseen
Rakenteelliset seikat ovat tässäkin taustalla. Yritysmaailma haluaa 'mahdollisimman kilpailukykyisen markkinan' nimissä ja Euroopan Komission kahden edellisen kauden politiikkaa noudattaen irtautua kokonaan yhteiskuntavastuusta.


26.11. 2019
Luottamuksen ilmapiiri:
Hyvä kirjoitus Satu Lehtolalta; mietin juuri tänään Lauri Ihalaisen eilen 26.11. 2019 A-studiossa peräänkuuluttamasta luottamuksen ilmapiiristä. Tekee mieli kysyä Mao Tse Tungin tapaan: voivatko sellaiset suunnistaa yhdessä, joilla on erilainen kartta, eri tavoite ja eri suuntaan osoittavat kompassit?
---
Yhteiskunta- vai yritysvastuu?
EK:n edustaja peräänkuulutti työntekijäpuolen 'yhteiskuntavastuuta' aamun 26.11. 2019 TV1:n lähetyksessä; tosiasia kuitenkin on että EK on Euroopan Komission kahden edellisen kauden toimenpiteiden ja suositusten mukaan luopumassa kaikesta yhteiskuntavastuusta 'erittäin kilpailukykyisen markkinan' aikaansaamiseksi. Luopuminen valtakunnallisesta sopimisesta on osa tähän tavoitteeseen pyrkivää strategiaa, paikallisen sopimisen pirstominen seuraava ilmeinen askel.
---
'Erittäin kilpailukykyinen markkina'
Euroopan Unioni on peruskirjoissaan sitoutunut talousideologian yhteen ulottuvuuteen, nimittäin 'erittäin kilpailukykyisen markkinan' ylivoimaiseen ja autuaaksitekevään lähtökohtaan (Lissabonin sopimus, art. 2, kohta 3) . Tämä on se yksiulotteinen lähtökohta, arvonluontia, josta Mazzucto puhuu. Markkina ei sellaisenaan luo arvoa - se tarvitsee kysyntää ostovoiman muodossa voidakseen investoida ja edistää 'yritysvastuuta'. Julkinen sektorin, valtion ja kuntien meidän tapauksessa - tehtävä on vastata arvonluonnilla kansalaisten ilmaisemaan kysyntään ja sosiaalisiin tarpeisiin. Tämä on näkynyt viime vuosina markkkinoiden pyrkimyksenä irtautua yhteiskuntavastuusta jota pyrkimystä Euroopan komissio on edellisillä toimintakausillaan voimakkaasti tukenut. Tähän ei liity mitään erityistä mystiikkaa vaan selkeä poliittisideologinen pyrkimys, jota mm. Social Europe - verkkolehti mielestäni ansiokkaasti kuvasi kesällä 2019...
---
24.11. 2019
Sopimusyhteiskunnan pirstominen
Keskitetty sopiminen on EK:n toimesta lopetettu - nyt on vuorossa alakohtaisen ja paikallisen sopimisen pirstominen...
---

22.11. 2019
Olisiko niin että juuret juontavat tässä Postin hallituksen pirstovassa politiikassa 'mahdollisimman kilpailukykyisen markkinan' aikaansaamisen ja sitten kun Postin sisälle on saatu tehtäväkokonaisuuksia toteuttavia yksityisiä toimijoita, nämä uhkaavat EU:n tasoisilla säädöksillä ja rankaisutoimenpiteillä? Eli kuin on annettu pirulle pikkusormi, se uhkaa viedä ennen pitkää koko käden?
---
Poliittinen amputoiminen
Vahvan valtion varaan hyvinvointia rakentava sosialidemokratia ja vasemmisto ylipäätään on joutunut tässä poliittisesti amputoiduksi; EU:n ja Saksan perustuslaissa - siksi kai EU:n perussopimusta on lupa kutsua - on vakava perustuslaillinen virhe: taloudellisia strategisia tavoitteita on sisällytetty yhteiskuntarakenteen perustaan ja nämä strategiset - luonteeltaan poliittiset - määräykset estävät moniarvoisen yhteiskunnallisen kehittämisen koko mantereen tasolla - vain märkkinavaihtoehto on hallitseva. Sosialidemokratian kannalta Euroopan Unionin lähestymistapa on autoritaarinen, kaikkia poliittisia voimia samaan lähestymistapaan pakottava järjestelmä. Tässä suhteessa - tosin päinvastaisessa merkityksessä - se muistuttaa vahvasti edesmenneen DDR:n valtiollista järjestelmää, jossa monia puolueita sallittiin, mutta niiden oli alistuttava neuvostotyyppisen sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän ehdoilla toimiviksi.

---
16.11. 2019
Hyvinvointivaltion rakentaminen
Kotimaan politiikassa Rinteen hallitus toimii hyvinvointivaltiota vahvistavalla otteella erinomaisella tavalla ja se ansaitsee tässä suhteessa jokaisen jäsenen ja kannattajan luijan ja vankkumattoman tuen. Jos sama ote saataisiin toteutettua myös Euroopan Unionin tasolla, sen finanssi- ja rahapolitiikassa, hyvinvointivaltiosta voisi tulla menestystarina koko mantereen tasolla. Kysymys on samalla kertaa sekä oikeusvaltioperiaatteesta että eurooppalaista hyvinvontia vahvistavasta rahoituskehyksestä.
--

Hyvä tahto

Joulu lähestyy ja sen mukana hyvän mielen ja hyvän tahdon toivotukset. Työmarkkinapolitiikkaa tämä ei näytä koskevan. On ajauduttu umpikujaan, jonka purkamiseksi normaali logiikka ja järkevä ajattelu ei näy riittävän.

Luultavasti suurin osa tilannetta seuraavista ymmärtää että taustalla ovat paitsi yritysten ja ihmisten henkilökohtaiset intriigit ja tavoitteet, myös aimo annos maailmankatsomusta ja siihen pohjautuvia arvoja ja asenteita – molemmin puolin, sekä työnantajilla että työntekijäosapuolella. Kuitenkin on aina hädän hetkellä kyetty ottamaan järki käteen ja sopimaan. Laihakin kompromissi on vienyt eteenpäin ja joskus parhaina hetkinä on saavutettu jopa historiallisesti merkittäviä tuloksia.

Mitkä olisivat tämän päivän eväät todellisen hyvän tahdon ja yhteisymmärryksen löytymiselle?Otan tässä demokratiaan ja kansalaisuuteen liittyvän etuoikeuden esittää teitä eteenpäin, vaikka tavallisesti tämä tehtävä näytetään jätettävän ammattitiedottajille ja työmarkkinaeliitille.

Ensimmäisenä nousee mieleen kysymys palkoista ja työvoimakuluista kokonaisuudessaan.

Eurooppalainen trendi näyttää olevan se, että suhteellinen pääoman tuotto on kasvamassa samaan aikaan kun työvoimakulut polkevat paikallaan tai ovat vähenemässä. Suomen tilanne saattaa poiketa jossakin suhteessa – esimerkiksi maantieteellisesti – yleiskuvasta. Palkkoja työnantajapuolella vaaditaan alas, mutta esimerkiksi johdon palkkioista, optioista ja johtoelitiille suunnatusta päänsilityksestä ei haluta edes keskustella. Suuri askel myös eettisessä mielessä olisi julkisella sektorilla pitkään toiminut perinne kaikkien palkkojen sijoittamisesta taulukoihin ylintä johtoa myöten. Samassa venessä olemisen henki, transparenssi asenne olisi suuri hyppäys eteenpäin.

Tämän tärkeän kuluerän avaaminen ja ottaminen yhteisen arvioinnin kohteeksi yritystoiminnassa muuttaisi hetkessä tilannetta kestävämpään suuntaan. Kun kokonaisuus olisi myös työntekijäpuolen tiedossa, löytyisi varmuudella valmiutta asettaa yhteiset tavoitteet tasolle, joka ei nostaisi työvoimakustannuksia vaan saattaisi jopa laskea niitä. Niin kauan kuin etuoikeuksista ja suljetuista järjestelmistä pidetään kiinni, puuttuu konsensukselle lähes välttämätön,  tukeva eettinen pohja.

Voi olla että työnantajapuolella myhäillään sillä, että työpaikkademokratia ja yhteistoiminta työyhteisöissä on saatu supistettua pelkiksi pelätyiksi yhteistoimintaneuvotteluiksi, joissa vallitsevilla tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla ei päästä enää eteenpäin. Myötämääräämisen avaaminen sen alkuperäisiä tavoitteita vastaavaksi kansanvaltaiseksi prosessiksi pehmentäisi valtavasti työyhteisöjen henkistä ilmapiiriä ja saattaisi osaltaan kääntää sairaaksi ja sairautta aiheuttavaksi koettua ilmapiiriä terveempään suuntaan.

Erityisen tärkeää tämä olisi niissä yrityksissä, jotka ovat kilpailemassa julkisen sektorin palvelutehtävistä. Suljetut rakenteet, hyvä veli yhteydet ja verovaroilla ylläpidettävien palvelurakenteiden näkeminen pelkkänä saalistuskohteena ei muodosta pohjaa hyvälle tahdolle.

Hyvä tahto? Eikö se ole vain naivi, joulun aikaan liittyvä sanontatapa, jolla ei todellisen maailman kanssa ole juurikaan tekemistä? Onko sillä ylipäätään mitään ntekemistä taloudellisten realiteettien maailmassa? Löytyykö mistään meitä kaikkia velvoittavaa ja jo hyväksyttyä hyvän tahdon periaatteellista ilmausta?

YK:n ihmisoikeuksien julistuksen ensimmäinen, perustavaa laatua oleva artikla kuuluu seuraavasti:

"Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä."

Saanko luvan?

Elinkeinoelämän valtuuskunnan EK:n johdossa tapahtuneet muutokset jättävät ulkopuolisen, julkisuudessa olleen informaation varassa elävän tarkkailijan jokseenkin ymmälleen. Näyttäisi siltä että EK on ajanut itsensä umpikujaan, josta ilman uutta asentoa on vaikeaa päästä eteenpäin.
EK:n toimitusjohtajana Pukkista edeltänyt  Fagernäs muutti toimitusjohtaja-aikanaan EK:n sääntöihin perustuvaa toimintarakennetta niin, että neuvottelu keskitetyistä palkka- ym- sopimusratkaisuista ei enää kuulunut EK:n kompetenssiin.

Välivaiheiden jälkeen Pukkinen peri tehtävän, johon oli sääntömuutosten perusteella ainoastaan yksi mahdollionen lähestymistapa. Keskustella voidaan mutta päätöksiä yhteisen, kolmikantaan perustuvan allekirjoittamisen muodossa oli EK:n sääntöjä rikkomatta mahdotonta tehdä. Pukkinen noudatti uutena toimitusjohtajana tätä periaatetta, joka ei kuitenkaan käytännössä toiminut.  EK:ta hengenheimolaisenaan pitävä Kokoomus oli hallitusyhyhteistyössä johtavana voimana sopinut pyrkimisestä maltilliseen ja kaikkia osapuolia tyydyttävään kolmikantaiseen ratkaisuun. EK tuli lopulta mukaan hallintonsa luotamusmiesjohdon ottaessa vastuuta juuri hyväjsyttyejen sääntöjensä vastaisesti osallistumalla allekirjoituksillaan  kolmikantaiseen sopimukseen. Toimitusjohtaja ei voinut tietenkään tällaista vaihtoehtoa uusien sääntöjen rikkomisena tietenkään ajaa,  ei ainakaan julkisuudessa.

Työnantajapuoli on sitten ryhtynyt lipeämään tästä sopimuksesta koskien ennenkaikkea neuvoteltavaksi jäänyttä kolmen päivän koulutusvapaata. Suomi maksoi julmankovat sotakorvauksensa, koska nimet oli rauhansopimuksessa paperiin laitettu. Nyt työnantajaleiri syyllistyi epäisänmaalliseen käyttäytymiseen. Nimi paperissa ei merkinnytkään sitä että sovitun takana seistään ja sana pitää. Jo tässä tilanteessa oli nähtävissä että toiminnan johtamiselta oli syöty looginen pohja pois. Toimitusjohtajaa tästä ei voitane syyttää; oli vain käynyt selväksi että aikaisemmin tehdyt sääntömuutokset eivät kestä sopimusyhteiskunnan asettamia paineita.

Uusi EK:n toimitusjohtaja saa siis ratkaistavakseen ikävän ristiriidan, jossa yhtenä lisäpaineena on lahjakkaan ja loogisesti oikein toimineen toiminnanjohtajan torppaaminen ja uusien ratkaisumallien etsiminen. Ministeritehtävästään johtuen hänellä on ilmeisesti koko joukko sellaista tietoarsenaalia käytettävissään, jossa yritysten asemaa helpotetaan ja ohjataan käyttämään vero- ym. rakenneratkaisuilla luotuja mahdollisuuksia yritystoiminnan elvyttämiseksi ja voimistamiseksi. Paradoksaalista on tässä se, että kokoomustaustainen ministeri joutuu käyttämään periaatteessa sosialistiseksi luokiteltavaa toiminta-arsenaalia maailmanlaajuisen uusliberalistisen laman torjumiseksi täällä pohjoisessa Euroopan kolkassa.

Fagernäsin luoman syndrooman torjuminen sulkeutunutta politiikkaa jatkamalla ajaisi Häkämiehen nopeassa tahdissa pahaan ristiriitaan hallitusvastuussa olevan Kokoomuksen kanssa. Uusia ratkaisuja ei EK:n piiristä ole kuulunut; strateginen ja moraalinen katastrofi on ihan käsin kosketeltavissa.

USA:n presidentinvaaleissa lopputuloksen selvittyä eräs republikaanien johtohahmo tokaisi: nyt olisi tappelun sijasta opeteltava tanssimaan yhdessä demokraattien kanssa. USA:ssa tämä on todennäköisesti ainoa järkevä vaihtoehto. Tanssitaito taitaisi olla tarpeen myös suomalaisen sopimusyhteiskunnan, konsensuksen ja loistavia tuloksia tuoneen työmarkkinayhteistyön pelastamiseksi. Siis perinteisen jököttämisen sijasta voitaisiin aloittaa hyvällä tanssiinkutsun kumarruksella ja sanonnalla:
Saanko luvan?