Vapaus voimaannuttaa

Keskustelu käy kuumana Keskustan, Kokoomuksen ja Sinisen tulevaisuuden muodostaman hallituksen työttömiä koskevasta aktiivimallista. Se on herättänyt voimakasta kritiikkiä, suututtanut kansalaisia ja tietenkin erityisesti työttömiä.  Työtömien valtakunnallisen keskusjärjestön edunvalvontatyöryhmän puheenjohtaja toteaa hallituksen esityksestä: "Aivan pöyrityttävää ajattelua".

Työstä käytävän arvokeskustelun ja työn merkityksestä ihmisen elämässä on hallituksen esityksen kautta tullut tärkeä ja ajankohtainen asennoitumiskysymys. Kristillisessä perinteessämme - sehän on valtionuskontomme - tätä ulottuvuutta kuvaavia kohtia voi löytää paljonkin. "Tulkaa lasten kaltaisiksi" ; "Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, teillä ei ole pääsyä taivasten valtakuntaan". Eläkää kuin taivaan linnut tai kedon kukkaset.

Toimiessani viisikymentä vuotta sitten Nuorten Kotkain Keskusliiton, sosialidemokraattisen kasvamaansaattamisjärjestön sihteerinä pohdiskelin tätä kysymystä paljonkin ja aion vielä julkaista jo tuolloin työtä ja omaehtoisuutta koskevia ja yhteisesti hyväksytyksi tulleita kannanottoja. Tapaan jatkuvasti jo eläkkeelle jääneitä "varttuneita demarinuoria", jotka eivät lakkaa ihailemasta ja innostumasta tuon kasvatusjärjestön vapauttavasta ja toiminnassaan  toteuttamasta sanomasta.Totesimme jo silloin, että aktiivisuuden ymmärtämisen kannalta leikkivä ja ilman pakkoa juokseva lapsi käytännössä osoittaa, miten vapaus ja oamehtoisuus voimaannuttaa. Kun nyt jäljestäpäin vertaan tuolloin ottamaamme kantaa kristinuskon suuren opettajan sanomaan, näen siinä suurenmoisen aktiivimallin, voimaannuttamisen ikuisen ja kantavan periaatteen.

Tulkaa lasten kaltaisiksi; löytäkää itsessänne se nuoruuden optimismi ja innostus, joka saa ihmisen ponnistamaan kaikki fyysiset ja henkiset voimansa itsensä toteuttamiseksi ja sen tuoman ilon ja tyydytyksen mahdollistamiseksi. Ihmisen oikeus omaehtoisuuteen, itsensä toteuttamiseen, henkiseen ja fyysiseen vapauteen on se suuri yhteiskunnallinen tavoite, jota kohden on jatkuvasti pyrittävä. Tee arvoajattelussasi täyskäännös, parannus. Seuraa ihmiskunnan suurten opettajien sanomaa. Älä paaduta, koveta sydäntäsi suhteessa ihmisen ikuisiin ja luovuttamattomiin oikeuksiin.

Työväenliikkeen arvoperinnöstä tämä periaate löytyy mahtavana ja voimakkaana Karl Marxin "työn vapauttamisen" periaatteena ja sen soveltamisena koko työvoimaan. Ihmisen orjuuttaminen on lopetettava, ihmisen esihistorian on päätyttävä ja uuden, ihmistä voimaannuttavan aikakauden on päästävä alkuun. Se lähtee yhteiskunnallisen ajattelun ja sitä hallitsevan työfilosofian kääntämisestä päälaelleen. Vaatimus on arvopohjaisesti sama kuin mitä kristinuskon suuri profeetta opettaa.

Työväenliikkeen arvoperinteessä on toinenkin tätä samaa arvopohjaa avaava ulottuvuus. Tarkoitan tässä J.J. Bachofenin aktivoimaa matriarkaalista, ehdottoman rakkauden ja hyväksynnän periaatetta, joka ikuisena ja muuttumattomana näkyy äidinrakkaudessa. Kysymys on ehdottomasta, jokaista koskevasta rakkauden ja huolenpidon periaatteesta kaikissa olosuhteissa.  Yhteisöllisen hyvinvointivaltion arvopohjan generoija on juuri tämä matriarkaalinen prinsiippi, joka ei kyseenalaista yhdenkään kansalaisensa oikeutta arvokkaaseen elämään.

Parin viime vuosikymmenen aikana tätä suurta ja aidosti aktivoivaa ajattelutapaa ja arvopohjaa seuraa myös "voimaantumisen filosofia", jonka yksi merkittävä edustaja on Juhani Räsänen. Osaajia ja ymmärtäjiä on lähellämme, ottakaamme heidän luovan työnsä tulokset käyttöön kiittäen ja kunnioittaen.


Hallituksen työtä koskeva arvopohja ei seuraa kristinuskon tai valistusajan suurten ajattelijoiden rohkeita ja uraauurtavia näkymyksiä. Se ei ole käytänyt hyväkseen myöskään omassa ajassamme esiinnousseita ehdotuksia ja varoituksia. Hallituksen "aktiivimalli" seuraa suorastaan pelottavan johdonmukaisesti 1930-luvulla ajankohtaistunutta otsikkoa:"Työ tekee vapaaksi". Minä en näe itse ajattelutavassa suurta laadullista eroa tuohon ajattelutapaan. Erot löytyvät määrällisistä piirteistä, siitä mitä seuraa jos ei ymmärrä, halua tai osaa seurata hallituksen eri tavoin, useilla eri toimenpiteillä jatkuvasti kiristävää pakkopeliä. Hallituksen aktiivimallin esittäjät ovat velvollisia perustelemaan arvopohjansa ymmärrettävästi ja niin, että tuhosuuntaista repeämistä ei pääse tapahtumaan.

Matteuksen evankeliumissa kuvataan kristillistä suhtautumistapaa auttamiseen ja kristilliseen elämäntapaan. Älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee auttaessasi. Anna ihmiselle mahdollisuus toteuttaa elämässään omistamatonta, olevaa ja itseään etsivää elämäntapaa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.


12.6. 2020
Vastaus Seppo Tuoviselle hänen kirjoittamansa - erittäin ansiokkaan - Tampereen seudun metallityöväenosasto 195 historiikin johdosta:

Seppo!
Olen nyt lukenut kokonaan kirjoittamasi Tampereen seudun Metallityöväen osasto 195:n 70-vuotishistoriikin ja pidän sitä monessa suhteessa erittäin arvokkaana sodanjälkeisen yhteiskuntapolitiikan ja erään  tamperelaisen ammattiosaston kokemusten ja analyysin yhdistelmänä. Pidin myös siitä, että historiikki pitää sisällään selvästi sosialidemokraattisen painotuksen. Saatan kuvitella, että historiankirjoittajien keskustelussa 'objektiivisuudesta' tämä seikka nousee nousee esille ja ehkä olet siihen jo törmännytkin.

Minua tämä seikka kiinnostaa työväenliikkeen arvoperinnön tulkinnan kannalta, vetoavathan molemmat, sekä kommunistit että sosialidemokraatit demokraattisiin arvoihin. Lisäksi kiista tästä näyttää tieteelliseltä kannalta katsottuna toistaiseksi ratkaisemattomalta. Kun kysymys on työväenliikkeen arvoperinnöstä, on palattava aivan alkuperäiseen Karl Marxin 'fenomenologiaan', jossa hän kääntää päälaelleen Hegelin hierarkisen tietopyramidin nostaen kansalaisyheiskunnan ja - Marxin tapaan  ihmisen - lajiolentona kaiken keskukseksi. Kysymys on ihmisen oikeudesta kehittää itseään ja tietoisuuttaan kokonaisvaltaisesti. Kansanvalta ja mielipiteen - erilaisenkin - kunnioittaminen on tämän tietopyramidin soveltamisessa aivan keskeistä, ei autoriteettien kuten hallinnollisen hierarkian, armeijan tai uskonnollisten auktoriteettien seuraamisen vaatiminen. Siitähän juuri oli Hegelin ja Marxin fenomenologian eroissa oli ja on kysymys.

Marx itse kunnioitti sananvapautta mitä suurimmassa määrin. Luen juuri hänen ja Engelsin koottuja teoksia ja aivan ensimmäisiä suuria yhteenottoja on hänen vaatimuksensa lehdistön olemuksesta erilaisten mielipiteen ilmaisujen 'verenä ja lihana', jota hänen aikansa saksalaisissa lehdissä ei kunnioitettu. Kansanvalta sellaisena kuin sosialidemokraattinen liike on sitä 125 vuotta jo toteuttanut, edustaa sitä 'vallankumouksellista käytäntöä' jota Marx peräänkulutti fenomenologiassaan.

Kommunistinen liike puolestaan alkoi soveltaa autoritaarista  ja muullakin tavalla eiproduktiivista (Fromm) yhteiskuntaluonnetta omaan toimintaansa vaatien työväenliikkeen yhtenäisyyttä omien, autoritaaristen, väkivaltaisten ja jopa tuhosuuntaisten (Stalin)  pyrkimystensä tueksi. Demokratia elämäntapana ja yhteiskunnallisen uudistustyön perustana muodostaa mielestäni tieteellisesti johdonmukaisen tulkinnan työväenliikkeen arvoperinnön keskeisen auktoriteetin, Karl Marxin fenomenologian soveltamisesta käytäntöön. Erich Frommin loistava yhteiskuntaluonteen käsitys ihmisestä, vaistopohjastaan irronneena ja järkensä ja tunteensa avulla suunnistavana olentona saa sekä elämää ylläpitäviä (produktiivisia) että elämälle vihamielisiä, vieraantuneita (epäproduktiivisia) muotoja. Juuri tämä piirre näkyy kirjoittamassasi Metalli 195 historiassa selvänä juonteena. Tämä ulottuvuus meidän on aina pidettävä mielessä, palattava Marxin fenomenologiaan ja sen kansanvaltaiseen, ihmiskeskeiseen ja omaehtoiseen tulkintaan. Tämä on se työväenliikkeen arvoperinnön tieteellinen,  moraalinen ja eettinen perusta joka muodostaa demokratian pysyvän ytimen. Tässä suhteessa lähestymistapasi on mitä merkittävin ja arvoteoreettisesti myös kestävä ja perusteltavissa. Tätä 'vallankumouksellista käytäntöä' meidän on jatkuvasti vaadittava paitsi poliittisesti toisinajattelevilta, myös jatkuvasti itseltämme.