Käänteestä patologiseen, eiproduktiiisen suuntaan

 Läntisen arvoyhteisön johtavan maan, Yhdysvaltojen ja sen presidentin toimintaa ihmetellään ja kummastellaan kautta maailman. Vaikka psykologia ja sosiaalipsykologia ovat jo vuosikymmeniä olleet suhteellisen korkealla tasolla, sittenkään ei tunnu löytyvän kokoavaa ja ehyttä kokonaiskuvaa ja yritystä ymmärtää mitä on tapahtumassa. 

Runsas vuosi sitten olin luennoimassa näistä teemoista Helsingissä. Puhuttiin poliittisesta patologiasta politiikan muotona ja myös luonteenpiirteenä. Videot ovat laadultaan vaatimatomia - samaa en kuitenkaan sanoisi niiden tarjoamasta sisällöstä.

Ihminen - ja myös kansakunta - voi toiminnassaan ja toimintasuhteissaan suuntautua niin hyvään kuin pahaankin. Silloin kun rakentavat, yhteistä hyvää tarkoittavat luottamukselliset ja vaikka vain pragmaattiseen ystävyyteen perustuvat suhteet ovat hallitsevia, saavutetaan paljon. Yhteiskunnallinen tilanne näyttää kuitenkin voivan muuttua  nopeastikin. Muutoksen takana on kuitenkin lähes aina pitkä jännitteinen kausi, jolloin  piilossa, alitajunnan syvyyksissä tai muuten torjuttuna olevat arvot ja asenteet sekä niiden pohjana oleva luonteenpiirteistö nousee sallituksi. Tunteet ja ilmaisut purkautuvat, asioiden ilmiasu muuttuu, on siirrytty toisenlaiseen hegemonisen kauteen.

Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen siirryttiin lyhyessä ajassa kokonaan toisenlaiseen poliittiseen ilmapiiriin. Ajan henki kiteytyy Yhdysvaltain presidentin tavassa lähestyä kanssaihmisiään, poliittisia ilmiöitä ja myös kansainvälisiä suhteita. Produktiivisten arvojen ja asenteiden sijaan on siirrytty presidentin persoonan myötä kauteen, jota leimavat lähes kaikki epäproduktiivisen asennoitumisen ja politiikan muodot. 

Demokratia elämäntapana ja yhteistoiminnan muotona on saanut väistyä taustalle. Patologisesti toimivalle ihmiselle tai yhteisölle yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa ei ole olemassa. Erityisesti tämä pätee autoritaarisuuteen, joka näyttää nyt olevan niin ilmeistä politiikan tekemisen tavassa. Alistavasti suhtautuvalle autoritaariselle johtajalle suhde kanssaihmiseen on suurin piirtein sama kuin orjanomistajan suhde orjaan: ero näiden kesken on koko ajan kasvavaa eikä vähenevää. Erityisesti Euroopan Unioni näyttää nyt saavan siipeensä eivätkä mitkään myönnytyksen hetkauta aloitettua politiikkaa. Yhdysvatojen johtajan ja hänen takanaan olevan republikaanisen puolueen politiikassa näkyy myös autoritaarisuuden toinen, alistuva puoli. Presidentti näkyy hyväksyvän mitkä tahansa Venäjän johtajan toimet olivatpa ne kuinka ristiriitaisia hyvänsä hänen tavoitteidensa kannalta. Samalla tavalla näyttää Republikaaninen puolue mukisematta hyväksyvän kaikki preidenttinsä toimet. Hallituksen jäseniltä odotetaan automaattista samanmielisyyttä. Kuuluisa Frankfurtin koulun sosiaalipsykologi Erich Fromm nimittää tätä asennoitumistapaa kilpapyöräilijäsyndroomaksi: alempana olevia poljetaan, ylempänä oleviin suhtaudutaan pää kumarassa, kypärä päässä ja kaikki iskut kestäen. Tapahtumien kulku näyttää nyt meille selvästi autoritaarisuuden niin yleisen puolen, kaikkeen vaikenmalla alistumisen. 

Yhdysvaltojen toimintatapaan kuuluu erityisen voimakkaana hamuava, omistava elämäntapa, jota usein ylistetään yhtenä keskeisenä kansakunnan myönteisenä piirteenä. Eteneminen juoksupojasta johtajaksi, vähäisen omaisuuden kasvattaminen miljooniksi ja miljardeiksi  - se on hyvin keskeistä amerikkalaisessa unelmassa. Tämä  asennoitumistapa ja amerikkalaisen yhteiskuntaluon een piirre näkyy myös nykyistä eliittiä kannustavassa "Make America Great Again (MAGA)" tunnuksessa. Sillekään ei ole tasa-arvoa tai yhdenvertaisuutta olemassa. Omaisuuden kahmimisessa onnistuneet pääsevät hallituksen valtapiiriin samalla kun epäonnistuneet joutuvat viettämään yönsä ja koko elämänsä ulkona vailla minkäänlaista turvaa. Omaisuuksien kasautuminen on jatkunut  ranskalaisen Thomas Pikettyn analyysin mukaan jo yli kaksisataa vuotta. Tuloksena on globaali taloudellinen polarisaatio. Jo vuonna 2014 Oxfamin raportin mukaan 84 rikkainta ihmistä maailmassa omisti yhtä paljon kuin puolet koko ihmiskunnasta. Tässä yhteydessä voi kaiketi sanoa, että omistamisen ja tulojen näin valtava polarisoituminen muodostaa uhkan koko ihmiskunnalle; maapallo ja sen ilmasto eikä myöskään luonnonvarat kestä tällaista epätasapainoa. Kysymys on ihmisen ja kansankuntien luonteenpiirteistöön liittyvästä irrationaalista, eiproduktiivisesta piirteestä. On jokseenkin käsittämätöntä että myös läntisessä arvoyhteisössä tällainen asenneilmasto pääsee vallitsevaksi.

Kuvaavaa on että Yhdysvaltain hallitus pyrkii virallisesti saamaan omistukseensa sekä Grönlannin että Kanadan. Kanadan presidenttiä Yhdysvalloissa kutsutaan pilkallisesti osavaltion tapaan kuvernööriksi eikä presidentiksi. Tanska ja Eurooppa ovat ymmällään läntisen arvoyhteisön tällaisesta, irratioaalina pidetystä käänteestä. Ukrainalta halutaan viimeisimmän tiedon mukaan kaikki arvokkaat maametallit korvauksena sille edellisen, demokraattien hallituksen ja kongressin myöntämästä aseellisesta tuesta. Omistusoikeus ei ole enää pyhää eikä perustuslaillista - läntinen arvoyhteisö haluaa kaiken.

Yhdysvallat näyttää haluavan päästä nyt asetettuihin tavoitteisiin keinoja kaihtamatta, myös voimaa ja väkivaltaa käyttäen. Väkivaltainen tunkeutuminen neljän vuoden takaisten presidentinvaalien tuloksen jälkeen kiinnitti huomiota jo nykyisen presidentin  edellisen kauden loppuvaiheissa. Virallisia papereita omaamattoman ulkomaiseen työvoimaan kohdistetaan täysin säälimättömiä toimenpiteitä, siitä huolimatta että se on vuosikausia tehnyt amerikkalaiselle hyvinvoinnille välttämätöntä perustuotantoon liittyvää työtä vailla kansalaisoikeuksia, sosiaaliturvaa, eläkettä tai oikeusturvaa. Tähän väkivaltaan yhtenä sen äärimuotona kuuluu myös sadistinen halu nöyryyttää ja kurittaa, mikä näyttää  melko usein kuuluvan osana ehdotonta valtaa käyttävien johtajien intohimoarsenaaliin. Ukrainan presidentti Zelensky joutui alkuvuodesta 2025  tällaisen käsittelyn kohteeksi Valkoisen talon ovaalitoimistossa sekä presidentin että varapresidentin toimesta. Euroopan Unionin Komission puheenjohtaja Ursula von der Layen ei saa kutsua valkoiseen taloon. Päinvastoin, Euuroopan Unionia pidetään säälittävänä ja heikkona yhteisönä, jolla ei ole pääsyä neuvottelemaan Ukrainan kohtalosta. Lyhyesti, väkivallasta ja sadismista on tullut osa virallista politiikkaa. Voidaan pitää todennäköisenä että tulemme saamaan uusia kokemuksia ja esimerkkejä tästä eiproduktiivisesta, patologisesta toimintatavasta myös jatkossa.

Amerikan tekeminen uudelleen suureksi näyttää vaativan koko muun maailman tekemistä toimimattomaksi. Väitetään että Yhdysvaltojen politiikan käänteen takana oikeastaan onkin Kiinan valtava voimistuminen, toimiihan se kokonaisiin tuotantoketjuihin perustuvan osaamisen ja hallinan avulla koko maailman tavarantoimittajana. Jälkiteollinen ja rahapolitiikkaa hallitseva USA on joutunut huomaamaan olevansa yhä riippuvaisempi Kiinasta, uudesta nousevasta maailmanvallasta. Noudatetun polititiikan tarkoituksena on sanktioin ja tullein ollut pysäyttää Kiinan nousu ja samalla kertaa myös kaikkien globaaliin itään ja etelään kuuluvien  BRICS-maiden vapautuminen yhdysvaltain johdonmukaisesti ajamasta ylivallasta. näillä näyttää olevan nyt sekä halua että voimia irtautua  Yhdysvaltain ohjauksesta.

Pysäyttyminen, toimimattomaksi tekeminen liittyy myös tärkeään epäproduktiiviseen, luonteenpiirteisiin saakka ulottuvaan toimintatapaan, jota Frankfurtin koulun sosiaalipsylologian johtava analyytikko Erich Fromm kutsui nekrofiiliksi asennoitumistavaksi. Erona Sigmund Freudiin, tämän käsitteen esiinnostajan analyysiin Fromm pitää sen keskeisenä motiivina yhteiskunnallista eikä seksuaalista, libidopohjaista lähestymistapaa. Elottoman rakastaminen näkyy täydellisenä välinpitämättömyytenä ihmiskohtaloista ja - kuten historiasta tiedetään - myös pyrkimyksenä "lopullisen ratkaisun" kehittämiseen. 1930-luvulla sen kohteeksi joutuivat juutalaiset. Nyt kohteena näkyy olevan juutalaisten   hallitseman Israelin pyrkimys löytää lopullinen ratkaisu Gazan alueella, läntisen arvoyhteisön USA:n tuella.

Elottoman rakastaminen, eikö siinä haeta vastausta jostakin  sellaisesta, milla ei ole yhteyttä arkipäiväämme, saatat kysyä? Tosiasia kuitenkin on, että työelämässä ja sosiaalisissa suhteissa yhteiskuntamotiiviin perustuvalla nekrofilialla on merkittävä ja avoin  rooli myös suomalaisessa arjessa, työelämässä, hallitus- ja naapurustopolitiikassa. Yhteistä hyvinvointia ajataan säälimättä, kuuntelematta,  tunteista ja kohtaloista piittaamatta alas, toimimattomaksi, olemattomaksi ja elottomaksi.

Tässä olen lyhyesti käynyt läpi Frankfurtin koulun sosiaalipsykologiaa ja sen patologista, epäproduktyiivista puolta, joka niin vahvasti sävyttää aikaamme. Olen tarkastellut erityisesti Yhdysvaltain nykypolitiikkaa. Samoja trendejä löytyy kaikkialta maailmasta. Euroopasta, Venäjältä, Suomesta - sellaiselle joka on kouluttanut mieltään ja sydäntään  havaitsemaan yhteiskunnallisia liikkeitä ja niiden taustalla olevia luonteenpiirteitä ja yhteiskuntaluonteita. 

Karl Marxin dialektisen metodin mukaan yhetiskunnat kehittyvät vastakohtien kautta kohden uusia muotoja. Nyt näyttää keskinäisen luottamuksen, yhteistyön ja yhteisen ponnistuksen sijasta olevan menossa vaihe, jossa sukelletaan kohden pohjamutia, aseellista varustautumista sokeana sille patologialle, joka ylläkuvatulla tavalla tähän menoon liittyy. Dialektiikan olemuksen kuuluu heiluriliike kohden vastakkaista, produktiivista, elämää ylläpitävää biofiilista toiminta- ja yhteiskunta-ajattelua. Tapahtuuko käänne minun  elinaikanani? Se on kyseenlaista, mutta se tulee, varmuudella ja välttämättömyydellä. Kysymys on ihmisen luovuttamattomista oikeuksista, joiden puolesta ja merkeissä aina kansannousut tapahtuvat. Niin  tulee olemaan jatkossakin.

Mitä fasismi on - ja kuka on fasisti?

 Facebookissa kaverini Tuula Laukkanen kysyy, mitä fasismi on ja kuka sellainen on? 

Tämän kysymyksen hän esittää presidenttiehdokas Jussi Halla-ahon  europarlamentaarikkona joku vuosi sitten tekemän aloitteen johdosta. Sen mukaan kansalaisjärjestöjen toteuttama pakolaisten pelastaminen Välimerellä ja meriolosuhteissa ylipäätään pitäisi sanktioida. 

 Tällä videolla tunnettu Frankfurtin koulukunnan sosiaalipsykologi ja filosofi Erich Fromm avaa käsitystä siitä, mitä fasistinen luontenpiirteistö tarkoittaa. 

Ihmisluonne on suhteellisen pysyvää laatua ja se voi suuntautua joko rakkauteen ja luovuuteen tai sitten rikkovaan ja häiritsevään asennoitumiseen, joista yksi merkittävimpiä on autoritaarinen, sadistis-masokististisesti kaavautunut  elämäntapa. Sille on tyypillistä väkivaltainen, joko henkistä tai fyysistä väkivaltaa, kiusaamista ja loukkaamista harjoittava ja siitä tyydytystä saava asennoituminen. 

Vastaavasti on koko joukko ihmisiä, jotka suhtautuvat vastaanottavasti ja alistuvasti autoriteettiin ja joutuvat säännönmukaisesti mobatuiksi, kiusatuiksi ja nöyryytetyiksi ihmissuhteissaan. 

Erityisen haavoittuva on demokratia elämäntapana, koska se velvoittaa oletusluontoisesti suhtautumaan tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti kanssaihmisiin ja heidän mielipiteisiinsä sekä heidän toimintatapoihinsa. 

Autoritaarisesta, alistavasta ja sadistisesti toimivasta kanssaihmisestä on hankkiuduttava eroon ja suoraan ilmaistava että hän ei kuulu ystäväpiiriin. Mikään ei ole tärkeämpää kuin sadistisen, "fasistisen" käyttäytymisen avoin kritiikki ja siitä irtisanoutuminen selkein sanoin!

Character matters - luonteella on väliä

Yhteiskunnan taloudellinen perusta heijastuu kaikkiin muihinkin rakenteisiin - jopa haistamisen ja maistamiseen, kuten Karl Marx - työväenliikkeen arvoperinteen keskeinen avaaja käsikirjoituksisaan toteaa:

"([Marxin taloudelliset ja filosofiset käsikirjoitukset, luvusta "Yksityisomistuksen olemus kansantaloustieteen heijastamana"])

"4. Samoin kuin yksityisomistus on vain aistimellinen ilmaus sille, että ihminen tulee esineelliseksi itselleen ja samalla päinvastoin tulee itselleen vieraaksi ja epäinhimilliseksi esineeksi, sille, että hänen elämänilmauksensa (Lebensäusserung) on hänen elämänsä luovuttamista (Lebensentäusserung), ja hänen toteutumisensa on hänen toteutumisensa menetystä, vierasta todellisuutta, siten ei yksityisomistuksen positiivista kumoamista, toisin sanoen inhimillisen olemuksen ja elämän, esineellisen ihmisen, ihmistä varten ja hänen kauttaan tapahtuneiden inhimillisten saavutusten aistimellista omaksumista pidä käsittää ainoastaan välittömän, yksipuolisen nautinnan merkityksessä, ei ainoastaan omistamisen merkityksessä. Ihminen omaksuu kaikinpuolisen olemuksensa kaikinpuolisella tavalla, siis kokonaisena ihmisenä. Kaikki hänen inhimilliset suhteensa maailmaan, näkeminen, kuuleminen, haistaminen, maistaminen, tunteminen, ajatteleminen, havainnoiminen, tajuaminen, haluaminen, toimiminen, rakastaminen, lyhyesti sanottuna kaikki hänen yksilöllisyytensä orgaanit samoin kuin ne orgaanit, jotka ovat muodoltaan välittömästi yhteiskunnallisia, [VII] ovat esineellisessä suhteessaan tai suhteessaan esineeseen tämän esineen omaksumista. Inhimillisen todellisuuden omaksuminen, sen suhtautuminen esineeseen on inhimillisen todellisuuden[49] toimimista, inhimillistä toimintaa ja inhimillistä kärsimistä. Sillä kärsiminen on — inhimillisesti ymmärrettynä — ihmisen itsekäyttöä, itsensä nautintaa."

Tuotantotapa, se millä tavalla elämiseen tarvittavat hyödykkeet tuotetaan, vaikuttaa siis kaikkeen toimintaamme. Markkinatalous tuottaa markkinoiden ehdoilla toimivan ihmisen. Ihminen, joka ei toimi samalla tavalla vaistonvaraisesti kuin eläimet, on vaistopohjastaan irronnut ja kokemuksellaan ja ajattelutavallaan valintoja tekevä olento. Ihmisen on löydettävä sellainen elämäntapa, joka turvaa hänen hengissäpysymisensä ja menestymisensä monimutkaisessa ja ristiriitaisessa maailmassa.

Kysymys kuuluukin nyt: mikä on se välittävä tekijä, joka saa ihmisen toimimaan tietyllä, juuri hänelle ominaisella tavalla valintatilanteessa? Jos tunnustamme Karl Marxin havainnon yhteiskunnan taloudellisen perustan ratkaisevasta merkityksestä toimintatapaamme ja jopa tunteisiimme, meidän on kyettävä antamaan vastaus tähän ihmisenä olemisen ristiriitaan.

Erich Frommilla, Frankfurtin koulukunnan tunnetuimmalla sosiaalipsykologilla, on hänen elämänpituisen tutkimustyönsä perustalta tähän tieteellisellä tutkimustyöllä perusteltu vastaus: ihmisen luonteenpiirteet ovat hänen yksilöllinen vastauksensa olemassaolon ristiriitaan ja yritykseen parhaalla mahdollisella tavalla selviytyä eteen tulevien haasteiden ratkaisemisessa. Ihmisen luonne on lisäksi hyvin stabiili, pysyvä ja vaikeasti muutettava lähestymistapa: vain äärimmäisessä hädässä tai poikkeustilanteessa ihminen on valmis tarttumaan valinnaiseen vaihtoehtoon kuin 'hukkuva oljenkorteen'. Vaikka jokainen ihminen on persoonallisuus ja hänen valintansa ovat vain hänen persoonallisuutensa ilmentymiä, vaihtoehtoja vastata elämän asettamiin haasteisiin ei ole loputtomiin. Pikemminkin päävaihtoehtoja on vain muutamia, mistä seuraa että yhteisön tai kansan luonteenpiirteillä on taipumus kehittää  yhteisiä samansuuntaisia ratkaisuja. Fromm käyttää tästä nimitystä 'yhteiskuntaluonne'.


Ihminen voi siis suuntautua maailmaan Frommin mukaan joko elämää ylläpitävästi, 'biofiilisesti' tai sitten omaa ja muiden elämää tukahduttavasti ja sen toteutumista tavalla tai toisella estäen. Fromm käyttää näistä kahdesta suuntautumisen päähaarasta nimitystä produktiivinen ja epäproduktiivinen, jotka hänen sosiaalipsykologisessa kielenkäytössään lähtevät yksilön tavasta toimia ja heijastelevat hänen vastaustaan annettuihin yhteiskunnallisiin oloihin.

Asennemaailma kertoo siis myös siitä kuinka onnistuneita tehdyt poliittiset rakenneratkaisut ovat tasapainoisen, demokraattisen ja produktiivisen asenneilmaston kannalta.

Epäproduktiivisiksi Fromm luokitteli tuossa tutkimuksessaan autoritaariset, hamuamiseen, omistamiseen, väkivaltaan ja tuhosuuntaisuuteen viittaavat luonteenpiirteet. Produktiiviset elämää ylläpitävät rakenteet tukevat ihmistä myönteisten valintojen tekemisessä; tällaisia ovat usko ihmisten yhtäläisiin oikeuksiin ja yhdenvertaisuuteen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja sivistykselliseen kansanvaltaan, luovuuteen ja omaehtoisuuteen. Fromm lisää tähän kokonaisuuteen vielä yhden merkittävän lisätekijän: vain harva ihminen on täysin vieraantunut ja epäproduktiivinen - tai samoin täysin produktiiviseen, kaikkia voimavarojaan elämää ylläpitävästi käyttävään elämäntapaan kykenee tuskin kukaan. Ratkaisevaa on mitkä voimat ihmisen luonteenpiirteistössä muodostuvat hallitseviksi.


Entä demokratia elämäntapana ja yhteistoiminnan muotona - tämä melkeinpä kliseeksi muodostunut otsikko SDP:n periaateohjelmasta vuodelta 1952, siis lähes 70. vuoden takaa? Sanonta "Hyvät Toverit" viittaa parhaillaan juuri yhteiseksi koettuun arvomaailman ymmärtämiseen. Kyllä luovuutta ja produktiivista elämäntapaa arvostetaan paljonkin - ajatellaan vain peruskoulun toimintatapaa tai hyvinvointivaltion perustuslainmukaista huolenpitoa kansalaisesta viimekätisenä turvan antajana. Suomea ihmetelläänkin maailmalla juuri näiden lähes ihanteellisten arvojen luonnollisesta läsnäolosta yhteiskuntakuvassamme. Olemme tässä suhteessa siis jo saavuttaneet jotakin sellaista, jota ei vielä muutama vuosikymmen sitten osattu juuri kuvitellakaan.

Toisen puolen tässä mitalissa muodostaa eiproduktiivisten asenteiden, arvostusten ja luonteenpiirteiden ryhmä. Niiden yhteinen piirre on se, että vaikka ne koetaankin työyhteisössä, tuttavapiirissä tai julkisessa keskustelussa kielteisiksi, ne silti kuuluvat normaaliin elämäntapaan, eivät ole rangaistavia ja niiden kanssa joudutaan elämään. Vihapuhe sosiaalisessa mediassa, mobbaaminen ja kiusaaminen työyhteisössä, armeijassa tai oppilaitoksessa, väkivallan kohteeksi joutuminen tavalla tai toisella ovat tällaisia ilmiöitä. Autoritaariselle ihmiselle tasa-arvo on tuntematon käsite: pyrkimyksenä pikemminkin  on eriarvoisuuden lisääminen. Autoritaarisuudella on kahdet kasvot, se voi olla joko alistamista ja nöyryyttämistä, mutta myös nöyrtymistä ja ylempänä olevan ihailua ja kunnioitusta.

Kiihkeä pyrkiminen omistamiseen ja hamuamiseen - ja sen pitäminen onnistumisena on yksi aikamme keskeisiä ilmiöitä. Halu omistaa yhä enemmän, halu ja tarve kuluttaa ovat sen ilmenemismuoptoja. Koronakriisin yhteydessä olemme havainneet, miten koko elämämme rakentuu maksimaalisen kulutuksen ja sen haluamisen varaan. Ja kaupalliseen elämänasenteeseen kuuluva kylmäkiskoisuus, joka piilee muodollisen muodollisen hymyn ja kohteliaisuuden takana - tämä viittaa Erich Frommin esiinnostamaan 'elottoman rakastamisen' ulottuvuuteen. Miten katsekin voi tappaa, miten suu tukitaan, miten työnnetään naamasta ulos tilanteesta, miten ajatus 'tapetaan saivarina', miten ollaan kiinnostuneita onnettomuuksista, kuolonkolareista, miten potkitaan ja tapetaan - tätä nekrofiilisen luonteenpiirteistön kuvausta voisi jatkaa pidempäänkin, mutta esimerkit riittänevät kuvaamaan mistä on kysymys - tavallisessa, normaalissa elämässä.

Epäproduktiivisten asenteiden yleisyys ja 'normaalius' on se seikka, joka tekee tuhoaan myös muodolliseen demokratiaan nojaavissa yhteisöissä, yritystoiminnassa, yhdistyksissä, kansalaisjärjestöissä, työelämässä - ja myös perhepiirissä. Nämä muodostavat valtavan haasteen, koska suuri osa passiivisuudesta, turhautumisesta ja epäonnistumisista johtuu juuri vahingollisiksi koetuista asenteista. Sosiaaliset suhteet ja niiden kaavautuminen epäproduktiiviseen suuntaan on jokapäiväinen teema melkeinpä missä tahansa yhteisössä.

Juuri tämä haastaa meitä etsimään tavanomaista syvempää tulkintaa  demokratiasta elämänmuotona ja yhteistoiminnan välineenä. Produktiivinen, yhteisiä tavoitteita ylläpitävä suuntautuminen luo parhaa pohjan myös erilaisten tavoitteiden vertailulle ja niistä käytävälle mielipiteenvaihdolle. "Jokaiselta kykyjensä mukaan" tarkoittaa aivan erityistä hyvän toveruuden ilmapiiriä, jossa kaveria ei erimielisyyden vuoksi heti jätetä. Kysymys on kasvun mahdollistamisesta, ihmisen jatkuvan uudelleensyntymisen ymmärtämisestä ja yhteisön ratkaisumallien rakentamista tälle työn ja toiminnan vapauden periaatteelle - muistaen kuitenkin että kaikki asenteet ja toimintatavat eivät ole sallittuja. Kunnioita kanssaihmistä - ja edellytä sitä myös omassa elämänpiirissäsi.

Produktiivinen elämänasenne, demokratia elämäntapana on tärkeää siksi että se edustaa kaiken yhteiskunnallisen taistelun keskellä lopputavoitetta, tapaamme toimia kansanvaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Meillä on olemassa paljon perittyä ja hyvää - ja meillä on myös sellaista joka on tietoisesti suljettava pois omasta käyttäytymisestä. Kaiken lisäksi sitä on harjoitettava - ja harjoiteltava - joka päivä. Vain sillä tavalla se voi kasvaa omaksi hallitsevaksi luonteenpiirteksi ja - kansasta puhuttaessa koko yhteiskuntaluonteen olennaiseksi osaksi.