Megakone nimeltä markkinat

Tämän vuoden aikana näyttää olevan Euroopassa tapahtumassa käänne, joka toteutuessaan muuttaa maanosan poliittista arkkitehtuuria ratkaisevasti. Sillä on ainakin minun henkilökohtaisessa lähestymistavassa politiikkaan suuri merkitys. Monet niistä asioista joista olen kirjoittanut menettävät kokonaan merkityksensä. Kaikesta kriittisyydestäni huolimatta olen kuitenkin ollut sen verran optimisti että olen kuvitellut vaihtoehtoisten lähestymistapojen - myös kansanvaltaisten - olevan mahdollisia. Kuluvan syksyn päätökset EU:n komissiossa ja parlamentissa tulevat ratkaisemaan, uskonko ylipäätään demokratian mahdollisuuksiin tässä maanosassa.

TTIP ja investointisuojasopimus

Euroopan Unionin ja USA:n välillä solmittava vapaakauppasopimus (TTIP) pitää sisällään erityistoimnet ns. investointisuojasopimuksiin, joissa "valtiot ovat antaneet ulkomaiselle sijoittajalle kanneoikeuden. Sijoittaja voi yksipuolisesti viedä toimintavaltion kanssa syntyneen riitansa ratkaistavaksi kansallisen oikeusjärjestyksen ulkopuolelle kansainväliseen, kolmesta välimiehestä koostuvaan paneeliin. Paneelin vallassa on arvioida, onko valtio on muuttanut sijoituksen toimintaympäristöä sijoittajan perusteltujen odotusten vastaisesti. Suuri osa tapauksista on koskenut valtion lainsäädäntö- tai hallintotoimia terveydenhuollon, ympäristönsuojelun, kilpailulainsäädännön tai työlainsäädännön alalla." Lainaus perustuu tässä yhteydessä Uutistamon kirjoittamaan selvitykseen, tosin olen eri yhteyksissä ja moniin erilaisiin lähteisiin nojaten ollut itsekin nostamassa asiaa esille.

Osallistaminen romuttuu

Avoimella ja kansanvaltaisella hallinnolla on demokratiassa - ja eritoten pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa - valtavan suuri merkitys. Olen monessa yhteydessä kirjoittanut kantanani, että Euroopan Unionin periaate, jossa kilpailutilanteessa hallinnoltaan suljettu, yksityistä voittoa tavoitteleva yritys ja toisaalta hallinnoltaan transparenssi, avoin kunnallinen toimiala on asetettava kilpailtaessa samalla viivalle ja jossa tilanteessa käytännössä hinta ratkaisee, on jo periaatteesakin väärä lähtökohta. Kun raha, tässä tapauksessa yksityiseen motiiviin perustuva eduntavoittelu asetetaan etusijalle, kärsii oikeus osallistumiseen ja osallistamiseen valtavan takaiskun.

Demokratia Euroopassa

Demokratia kuuluu Euroopan Unionin todelliseen ytimeen. Euroopan Hiili- ja Teräsyhteisöä, EU:n ensimmäistä vaihetta perustettaessa lähtökohtana olivat raskaat kokemukset toisesta maailmansodasta. Sopimuksessa nykyäänkin keskeiset euromaat Alankomaat, Belgia, LKuxemburg, Ranska, Italia ja silloinen Länsi-Saksa halusivat varmistaa vihollisuuksien ja sodankäynnin sijasta rauhaa ja demokratiaa. Unionin keskeisiksi pilareiksi nousivat sisämarkkinoille tarpeelliset vapaudet. Niiden tarkoituksena ei kuitenkaan ollut sivuuttaa demokratiaa. Vallan siirtyminen lainsäädännössä EU:n keskustasolle on kuitenkin johtamassa siihen, että yhden jäsenmaan sisäisellä demokratialla ei ole unionintasoisessa päätöksenteossa samaa merkitystä kuin aiemmin. EU:lla on valtaa päättää yli kansallisten parlamenttien myös yhteiskunnan koko kehityksen suunnasta. Euroopan Unionissa tuota suuntaa hallitsee yhä selvemmin megakone nimeltä Markkinat. Globaalit vapaakauppasopimukset, EU:n tapauksessa viimeisimpinä Kanadan ja USA:n kanssa tehtävät, ovat kallistamassa vaakaa yhä voimakkaammin ja massiivisemmin markkinoiden vapauksien ja hegemonian suuntaan. Niiden investointisuojasopimukset tarkoittavat sitä, että markkinat ja julkinen hallinto eivät enää sopimusten hyväksymisen jälkeen ole samalla viivalla, vaan ensiyön oikeus siirtyy välimiesmenettelyn kautta yrityksille. Tarkemmin sanottuna monikansalliset - tässä tapauksessa myös amerikkalaiset ja kanadalaiset yritykset - voivat käyttää Euroopassa tätä menettelyä, jos he kokevat julkisen vallan toimenpiteiden rajoittavan tai estävän busineksentekomahdollisuuksia jossakin Euroopan Uniuonin jäsenmaassa. Tällaista välimiesmenettelyä on jo käytetty ja se merkitsee tyrmäyksen lisäksi taloudellisia menetyksiä amerikkalaistyyppisten oikeudenkäyntikulujen ja rangaistussakkojen muodossa.

Käänne?

Mitä tarkoitan tässä yhteydessä käänteellä? Tarkoitan sitä, että mm. minun kirjoituksissani vaatima ja hahmottama osallistaminen ja osallistumisen mahdollisuuksien lisääminen menettävät poliittisten ja yhteiskunnallisten vaihtoehtojen mahdollistajana lähes kokonaan merkityksensä. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion tie on kuljettu loppuun. Markkinatalous ja vapaakauppasopumukset eivät tunnista avointa, kansanvaltaista ja oman hallinnon puitteissa toteutettavaa palvelua demokratian kannalta keskeisenä elementtinä.

Sosialidemokratian tulevaisuus?

Minun on ilmeisesti tunnustettava neuvottomuuteni ja näköalattomuuteni tulevaisuuden Euroopan ja samalla myös Suomen suhteen. Jos vapaakauppasopimukset tulevat voimaan ehdotetussa muodossa, tämä on valtava takaisku ennenkaikkea sosialidemokratialle, jonka keskeinen missio on ollut osallistamisen, turvallisuuden, hyvinvoinnin ja toiminnallisen vapauden luominen kansankodin, pohjoismaisen hyvinvointivaltion muodossa.

Kasvun kahdet kasvot

Kasvu

Puhutaan kasvusta työllisyyden parantamisen ehtona. Käytännössä kasvun edellytysten hankkiminen näyttäytyy toimina jotka rajoittavat yhteiskunnan tukea vähäosaisemmille. Yrittämisen edellytyksiä on parannettava, yrityksiä tuettava, alkuunpääseminen yrittäjänä näyttää erityisen vaikealta. Samaan aikaan suuret jättiläiset pääsevät helposti käsiksi innovaatiovaroihin, tuotekehittelyn tukiin tai presidentin valtuuskuntiin uusien markkinoiden avaamiseksi.

Palkkamaltti

Myös palkkamalttia on noudatettava; kun vientisektorien mahdollisuudet palkanmaksuun asetetaan rajaksi, tarkoittaa se kiinalaisen tai intialaisen vientiyrityksen kanssa kilpailtaessa palkkatason pudottamisdta kaikilla aloilla kilpailukuykyiseksi näiden nousevien jättiläsiten kanssa.

Ehdollistettu ihminen

Loppupeleissä kasvu tarkoittaa yritysten tukemista yhtäällä ja varojen löytämistä toisaalla näihin tarkoituksiin. Samaan aikaan julkisia palveluja on joustavoitettava, tehtävä kevyemmiksi, on säästettävä, supistettava, keskityttävä ydintehtäviin. Tässä mielessä kasvu tarkoittaa yritysten kasvua ja julkisen sektorin pienentämistä. Luonnollisesti se syö myös alkuperäisen tavoitteen motivaatiota, joka oli yhteisen hyvinvoinnin parantaminen eikä huonontaminen.

Työtä pääoman ehdoilla

Edellä kuvatulla tavalla nähtynä kasvu on pääomaan liittyvä taloudellinen käsite. Sen kanssa askartaeltaessa ollaan pääoman leirissä, puhumassa ja kehittämässä sen mahdollisuuksia. Kasvu tarkoittaa pääomaa yritysten taseiden parantamiseksi, uusien investointien tekemiseksi. Jo lähtökohta osoittaa että tässä työn ja pääoman välistä ristiriitaa kuvattaessa työn osuus jää alisteiseksi pääomalle. Oikeastaan siihen ei liity työn hintaa lukuunottamatta mitään työn arvoon liittyvää ulottuvuutta.

Vain työ luo arvoja

Työväenliikkeen arvoperinteen mukaan kuitenkin juuri työ on se joka luo arvoja. Työtä ja työntekijän asemaa taitaa olla vaikeaa kuvata pääoman käsittein. Pääoma edustaa työn kannalta jo tehtyä työtä, jonka työvoiman omistaja on työprosessissa kaapannut haltuunsa. Työn ohella työvoiman omistaja kaappaa haltuuunsa koko työntekijän, hänen toimeentulonsa, elinehtonsa, suuren osan elämän sisällöistä. Orjuudessa ihmiseltä viedään kaikki.

Kasvu ihmisen näkökulmasta

Kasvu on ihmiselle mitä suurimmassa määrin koko olemassaoloon ja omien ulottuvuuksien toteuttamiseen liittyvä käsite. Kasvu tarkoittaa ihmiselle omien mahdollisuuksien ja edellytysten kehittämistä. Kyllä se tietysti tarkoittaa toimeentuloakin, jonka puuttuminen luo välittömän esteen omien voimavarojen kehittämiselle. Tyhjästä on paha nyhjästä.

Kasvu sosiaalipsykologisena käsitteenä

Kasvu on työväenliikkeen arvoiperinnössä myös yhteiskunnallinen, sosiaalipsykologinen käsite. Kuolleen pääoman käsitevarastoon eivät kuulu sellaiset ilmaisut kuin toveruus, solidaarisuus, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus. Veljeys saattaa pääomapiirien käsitteistöön kuuluakin, ei kuitenkaan koko yhteisö koskevana, vaan etuoikeutettujen jakamien arvojen tunnisteena.

Kasvun oikea motivaatio

Karl Marx kritisoi yksityistä tuotanto-omaisuutta ihmisen totaalisena vieraannuttajana: "Yksityisen (tuotanto)omaisuuden poistaminen tarkoittaa siksi täydellistä ihmisen ominaisuuksien ja tuntojen vapauttamista. Kysymys on vapauttamisesta koska nämä ominaisuudet ja tunnot ovat tulleet inhimillisiksi, niin subjektiivisesta kuin objektiivisistakin lähtökohdista." Kun ajattelen yhteisesti päätettyä ja toteutettua kunnallista palvelutuotantoa, uskon monien näitä tehtäviä tekevien kokevan sekä henkilökohtaisesti että yhteiskunnallisen motivaation tasolla tekevänsä tärkeää, merkityksellistä työtä.

Laatuero

Vaikka en sekatalouden kannattajana halua väheksyä yksityisen tuottamisen merkitystä, on yhteisen periaatteellinen laatuero julkisen - siis yhteisen - sektorin hyväksi valtava. Kysymys on demokratiasta, avoimesta hallinnosta, osallisuudesta ja osallistamisesta, omasta ja omia tarpeita vastaavasta tuottamisesta. Kasvun oikea motivaatio ja suunta löytyy ihmisen universaaleista tarpeista, niistä joita YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa kuvataan. Hyvinvointivaltio esimerkkinä

Yhteisöllisten tavoitteiden kannalta kasvu tarkoittaa yhteisten tavoitteiden toteuttamista. Sellaisten rakenteiden luomista jotka palvelevat kaikkien hyvinvointia. Pohjoismaissa se on tarkoittanut hyvinvvointivaltion, kansankodin luomista. Yhteiskuntaa joka viime kädessä pitää huolta kansalaisistaan. Kasvu on tarkoittanut yhteisen motivaation vahvistamista ja yhteisen sektorin voimistamista. Muutamassa vuosikymmenessä - joka tapauksessa vajaassa vuosisadassa - pohjoismaihin luotiin vahva yhteinen resurssien keskittymä jonka mahdollisuuksiin taattiin huima määrä universaalia turvaa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja jopa subjektiivisia, kaikkia koskevia oikeuksia.

Sosialidemokratian suhde kasvuun

Kun sosialidemokratia puhuu kasvusta, tarkoittaa se kasvun sosiaalipsykologisen, inhimillisen pohjan vahvistamista. Jos työ ymmärretään ihmisen voimavarojen kehittämisenä ja sulauttamisena yhteisen hyvän tuottamiseen, kysymys on todellisten arvojen luomisesta työn kautta... Uusia instrumentteja kehittämään

Jos vastaat myöntävästi sosiaalisesti tietoisen ja ihmisen tarpeita vastaavan yhteiskunnan kehittämistarpeeseen, on myös löydetävä vastaus kysymykseen voimavaroista. Mistä resurssit? Millaisia rahoittamisen instrumentteja voidaan tämän päivän oloissa luoda yhteiselle sektorille? Juuri näihin kysymyksiin pitää tulevaisuuden visioinnissa kehittää vastauksia. Merkkejä on jo nähtävissä siitä että muutokseen ollaan heräämässä.

Ulos vankilasta?

Paavo Väyrynen sai aamutelevisiossa 16.10. 2014 runsaasti aikaa ja tilaa perusteluilleen, miksi hän suhtautuu kriittisesti euroalueeseen ja erityisesti sen laajentamiseen. En pitäisi euroalueen laajuutta ja erilaista, toisistaan poikkeavaa kehitysastetta taloudessa ja demokratiassa taloudellisen ja ylipäätään integraation esteenä. Tämä seikka asettaa tietenkin uudenlaisia - toisenlaisia - vaatimuksia toteutettavalle politiikalle. Heikkoja eurovaltioita on tuettava, eikä ainoastaan altistettava markkinoiden huonosti perustellulle riistolle ja voitontavoittelulle. Kysymys on siis valtioiden - erityisesti heikkojen valtioiden - tukemisesta niiden kasvupyrkimyksissä ja rakenteellisessa tavoitteenasettelussa. Ei liene mahdotonta ymmärtää, että juuri tähän tarvitaan sekä solidaarisuutta että resursseja. Euroopan Keskuspankilla ja sen liitännäisillä on tähän kaikki periaatteelliset mahdollisuudet. Esteeksi EKP:n politiikalle muodostuvat markkinaehtoiset ja yksipuolisesti pankkeja ja yritysmaailmaa tukevat rakenteelliset päätökset samalla kun julkiselle, yhteiselle intressille asetetaan mm. Maastrichtin sopimuksella tiukkoja, imaginäärisiä ja kategorisia ehtoja asetettujen taloudellisten rajoitusten sisälläpysymiseksi. Euroopan Unionin tulisi tukea demokraattisia, avoimeen hallintoon perustuvia poilitiikkavaihtoehtoja eikä asettaa sille esteitä. Esteenä on pohjimmiltaan ideologinen pyrkimys torjua valtiojohtoisia rakenteita, “sosialismia” tai sosialismin nimissä’ rakennettuja neuvostotyyppisiä yhden puoleen ylivaltaan perustuneita autoritaarisia ratkaisumalleja.Samalla tullaan pesuveden mukana heittäneeksi myös pohjoismainen, kansanvaltaiseen hallintoon perustunut hyvinvointimalli, joka ei Suomessakaan ehtinyt juuri lapsen ikää vanhemmaksi ennen kuin monetarismi erilaisine muotoineen alkoi tunkea sitä sivuraiteelle yhteiskunnallisena toiminta- ja toteutustapana. Kovasti näyttää siltä, että EU:n poliittinen oppositio, jota katsoisin sosialidemokraattien ja heidän kanssaan yhteistyötä tekevien demokraattisten voimien edustavan, vaikuttaa aika voimattomalta ja vaihtoehdottomalta konservatiivisen, markkinaehtoisen jyräämisen edetessä. Vaihtoehtoista analyysia kyllä löytyy, mutta johtavat poliitikot joko eivät uskalla näihin vaihtoehtoihin tarttua tai sitten ovat jo vuosikausia sitten päätyneet logiikassaan tukemaan “kasvua” joka nykykielenkäytössä ja eurooppalaisen markkinapolitiikan kautta määriteltyjen reunaehtojen alaisena merkitsee ylivallan antamista markkinoille, pankeille ja globaaleilla markkinoilla operoiville yrityksille. Euroopan Unionin lainsäädä’ntövalta merkitsee myös sitä, että vaihtoehtoisen politiikan yrityksetkin yhdessä maassa ovat tuomittuja epäonnistumaan. Ei ihme että mallasjärkeä (huomaa uusi ilmaus!) käyttävä tavallinen kansalainen ei näe muuta mahdollisuutta kuin saman minkä seitsemän veljestä aikanaan totesivat: “Takaisin Impivaaraan!” Suuri kysymys on, kykeneekö Eurooppa ja millä aikataululla omaksumaan uusia näkökulmia talouspolitiikkaansa. Valtiot ovat yhä pahemmassa liemessä kauttaaltaan, ratkaisuja tarvitaan Euroopan Keskuspankin ja sen käytettävissä olevien toimintaresurssien tasolla. Viimeksi järkevää ja sitä vaativaa politiikkaa on esitetty “Raha ja Talous” sivustolla, joka edustaa jälkikeynesiläistä mutta käytännössä jo pitkään vaikuttanutta kansanvaltaiseen ja avoimeen hallintoon perustuvaa uutta resurssointi- ja voimavaranäkemystä. Käy siis aika ajoin Raha ja Talous -sivustolla!

Kaupallistamisen musta aukko

Kysymys on muustakin kuin rahasta

Palmian pirstomisen yhteydessä näytti siltä, että ammattiliitto JHL oli ensisijaisesti huolissaan palkkatasosta ja solmittujen sopimuksien pitävyydestä. Aiheellinen huoli sekin, saahan se jatkoa kaupallistamisen yhteydessä tulevinakin kuukausina ja vuosina. Kysymys on muistakin sopimuskokonaisuuteen liittyvistä ehdoista, kuten työterveyshuollosta, työpaikkaruokailusta ja mm. myötämääräämisoikeudesta jota yhteistoimintaelinten kautta toteutetaan. Työpaikkademokratia ja osallistaminen onkin eräs avoimen hallinnon keskeisiä piirteitä. On sääli että se on supistunut viime vuosina pelkiksi yhteistoimintaneuvotteluiksi joita työnantaja lanseeraa keskusteluun taloudellisin ja toiminnallisin perustein. Alunperinkin epäiltiin lomautukset mahdollistavat elementit työelämän pelisääntöjen rikkomisvälineeksi. Työntekijä on näissä neuvotteluissa usein pelkän kuulijan osassa - yhteistoimintaneuvottelujen mahdollisuuksien kirjo olisi jo periaatteessa huomattavasti laajempi. Autoritaariseksi kehitetty yhtiörakenne ei tunnista työntekijäin osallistumistarvetta ja kun siltä on pohja surkastunut pois, ei keskustelua vaihtoehdoista ja kehittämisestä synny ollenkaan. Uusia rahoitusinstrumentteja jää käyttämättä, uusia tominnallisia rakenteita luomatta, tilaa on vain ylimenokauden järjestelyille että ylipäätään pysyttäisiin hengissä.

Yksityisen ja yhteisöllisen yrittämisen ero

Kaupallistamisen myötä menetetään paljon muutakin, terveen yhteiskunnan kannalta tärkeää. Palkka on tietenkin toimeentulemisen ehto ja sopiminen luottamuksellisen ilmapiirin tärkeä ehto. Ihminen on kuitenkin rakennettu sillä tavalla, että hän tahtoo olla osallisena koko kehittämisestä, olla mukana ajatuksineen, ehdotuksineen, taitoineen ja tietoineen. Sellaista työyhtyeisöä joka sallii koko tämän toteutuvan, voisi nimittää myös voimistavaksi ja tehokkuudeltaan huippuun kehitetyksi kokonaisuudeksi. Tätä ei hallinnoltaan suljettu, kaupallisiin voitontekonäkökohtiin ja individualistisiin intresseihin perustuva lähestymistapa tarjoa. Kun se muodostuu koko sisämarkkinoiden hallitsevaksi yhteiskuntaluonteeksi, olemme menettäneet yhteisöllisen, solidaarisen, yhteistoimintakykyisen ja tasa-arvoiseen kehitykseen rakentuvan mallin taloudelliset ja myös sosiaalipsykologiset edellytykset.

Hyväksytyt vai vihatut verot?

Kun verovarat altistetaan kaupalliselle voitontavoittelulle, hyvinvointiyhteiskunta alkaa nopeassa tahdissa muuttua riistoyhteiskunnaksi. Ajatus verojen kaikille hyvinvointia tuottavasta vaikutuksesta katoaa ja verojen rakastamisen sijasta verojen vihaaminen kohoaa pääsuuntaukseksi. Kun ammattiyhdistysliike yrittää tällaisessa tilanteessa zoomata vaihtoehtosia ratkaisuja, niitä ei voida enää juurikaan kehittää hyvinvointirakenteeksi kutsuttujen palvelujen sisällä. Uskon että sisämarkkinoiden Euroopassa alkaa syntyä vaihtoehtoliikkeitä jotka yrittävät suojata jäseniään ja laajemmin ajatellen kaikkia kansalaisia riiston kohteeksi joutumiselta ja muilta kaupallisuuden aiheuttamilta yksilöllisiltä ja rakenteellisilta vaaroilta.

--- Sorrettujen juutalaisten perinne

Juutalaiset joutuivat vainon kohteena ollessaan pakenemaan ja muodostamaan omia suljettuja yhteisöjään, jossa he voivat harjoittaa uskontoaan ja noudattaa elämäntapaansa kuuluvia sääntöjä ja perinteitä. Näin saattaa tänä päivänä käydä kansalaisyhteiskunnallekin, jos sitä ei suojata austerity-politiikalta tai jos se viholliskuvia vahvistamalla altistetaan sodan kaltaiselle tuholle.

--- Minusta tuntuu että työväenliikkeen parhaat voimat näkevät tilanteen jo nyt näin.

Minä tunnen sinut...

Sosiaalisesta mediasta käydään jatkuvaa keskustelua, puolesta ja vastaan. Löytyy kokeneitakin tietokoneen käyttäjiä, jotka eivät halua koskea tikullakaan maailman suosituimpiin sosiaalisen median välineisiin, kuten Facebookiin tai Twitteriin. Osa uusista sovellutuksista on sillä tavalla hankalia että ne aivan liikaa ohjaavat tavallista käyttäjää oman logiikkansa piiriin eivätkä siitä syystä saakaan käyttäjiä kiinnostumaan. Eräille Google-ryhmän tuotteille näyttäisi käyvän tällä tavalla. Olen ollut jo kohta kymmenen vuotta eri tavoin mukana kirjoittelemassa blogeja, linkittämässä naamakirjassa ja tokaisemassa totuuksia lyhyen ilmaisun sivuilla, joten katsoisin voivani tehdä jonkinlaista välimietintöä siitä, millaiseksi olen sosiaalisen median kokenut omalla kohdallani.

 Ensimmäinen ja keskeinen syy aktiivisuuteeni sosiaalisessa mediassa on suomalaisen sanomalehdistön yksiulotteisuus ja sen tästä seuraava sopimattomuus ajatusten ja näkemysten välittäjäksi. Sisällöllisesti sanomalehdistö ja nyttemminm myös televisio toimivat kauttaaltaan markkinoiden ja kaupallisuuden ehdoilla. Aktiivisesti yhteiskuntaan orientoituvalle kansalaiselle siellä on tarjolla vain vastaanottajan rooli. Tuntuu mahdottomalta taantua takaisin ikuisen imeväisen tasolle - aikuinen ihminen haluaa luonnollisestikin olla mukana vaikuttamassa. Perinteinen media ei tarjoa tähän luontevaa mahdollisuutta. Olemme suorittaneet oppivelvollisuutemme siinä tarkoituksessa että oppisimme lukemaan ja kirjoittamaan, käyttämään näitä jokaiselle ihmiselle tarkoitettuja välineitä omaehtoisesti. Paradoksaalista kyllä, painettu viestintä ei halua eikä kykene vastaamaan tällä alueella kansalaisen luonnolliseen osallistumisen tarpeeseen.

Sama koskee myös järjestöelämää, yhdistyksiä ja niiden toimintaryhmiä. Osanottajalle on tarjolla passiivisen vastaanottajan rooli silloinkin kun toimii aktiivisesti ja ottaa vastuuta. Voisi puhua demokratian kriisistä, osallistumisen ja osallistamisen mahdottomuudesta, produktiivisen elämäntavan ehkäistymisestä. Sosiaalinen media on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana alkanut tarjota uudenlaisia osallistumisen mahdollisuuksia. Luettelematta tässä kaikkia voi todeta, että SOME dokumentoi tänä päivänä valtavalla, kasvavalla intensiteetillä ihmismielen sisältöjä kuvin ja tekstein, linkein ja sivustoin - ilmeisesti yhä lisääntyvillä tavoilla ja vauhdilla.

Osallistuvalle kansalaiselle tämä asettaa monia osaamisvaatimuksia: on osattava ainakin jossakin määrin suojata itseään häiriköiltä ja härpäkkeiltä, hakkereilta ja huijaajilta. Osaaminen on tässä suhteessa verrattavissa gnu-lauman pyrkimykseen päästä krokotiileja täynnä olevan Mara-joen ylitse. Julkaisemisen, osallistumisen ja sisältöjen tuottamisen tarve on niin suuri, että pelottavienkin virtojen yli on päästävä itseilmaisun vihreille laitumille. Osallistumisessa on tietenkin monia tasoja: Facebook näytti alussa muodostuvan nuorten ihmisten arkipäiväisyyksiä ja tavanomaisuuksia pullistelevaksi tyhjänpäiväisareenaksi. Sitten aikuisempikin väki on tullut mukaan ja harrastuksia on opittu ilmaisemaan henkilökohtaisemmin ja omaperäisemmin. Valokuvat kertovat harrastuksista ja ihmettelemisen kohteista. Lapset ja lastenlapset ovat vetäneet isoäidit ja isoisät mukaan SOMEen. Samalla kun nuoret näyttävät taitavasti vetäytyvän omiin alaryhmiinsä, varttuneempi väki on löytänyt naamakirjan myös politiikanteon ja yhteiskunnallisen mielipiteenilmaisun välineeksi.

Luonteenpiirteistöstä riippuu, seurusteleeko idoleiden vaiko arkipäivän ihmettelijöiden kanssa, toimiiko aivan läheisten piirissä vai syleileekö koko maailmaa peukuttamalla ja tökkimällä. Niiden kuuden vuoden aikana jotka olen ollut mukana mm. naamakirjassa se on palvellut minua erinomaisen hyvin, samoin kuin toiminta bloggarina. Jossakin vaiheessa sitä huomaa tyhjentäneensä pajatsonsa ja tuntee tarvetta vetäytyä hengähtämään. Kysymys on samalla myös irtautumisesta sosiaalisen median riippuvuudesta ja siitä moninaisesta informaatiokaaoksesta, joka lisääntyvien kontaktien, aihealueiden ja kiinnostuksen kohteiden myötä alkaa käydä "hengen päälle".

Mistä kiikastaa? Tietoisuus siitä, että kaupalliset toimijat kartoittavat, seulovat ja jäsentävät informaatiovirtaa. Tietoisuus siitä, että mielipiteesi voi muodostua esteeksi urallesi työelämässä. Tietoisuus siitä, että Sinua voidaan kansalaisena vahingoittaa ja rampauttaa avomielisyytesi ja toteutumattomien toiveittesi tähden. Tietoisuus siitä että maailma ei ole läheskään aina demokraattinen eikä humanistinen. Vaikka vapauden nimeen vannotaan, demokratia ei tule Sinua tositilanteessa puolustamaan sen enempää kuin tämän päivän yksiulotteinen mediakaan. Sosiaalinen media ei taida tässä suhteessa tehdä poikkeusta.
Minä tunnen Sinut. On aika tarkastella omaa roolia uudesta näkökulmasta. On aika löytää omalle produktiivisuudelle uusi uoma.