Palmian pirstomisen yhteydessä näytti siltä, että ammattiliitto JHL oli ensisijaisesti huolissaan palkkatasosta ja solmittujen sopimuksien pitävyydestä. Aiheellinen huoli sekin, saahan se jatkoa kaupallistamisen yhteydessä tulevinakin kuukausina ja vuosina. Kysymys on muistakin sopimuskokonaisuuteen liittyvistä ehdoista, kuten työterveyshuollosta, työpaikkaruokailusta ja mm. myötämääräämisoikeudesta jota yhteistoimintaelinten kautta toteutetaan. Työpaikkademokratia ja osallistaminen onkin eräs avoimen hallinnon keskeisiä piirteitä. On sääli että se on supistunut viime vuosina pelkiksi yhteistoimintaneuvotteluiksi joita työnantaja lanseeraa keskusteluun taloudellisin ja toiminnallisin perustein. Alunperinkin epäiltiin lomautukset mahdollistavat elementit työelämän pelisääntöjen rikkomisvälineeksi. Työntekijä on näissä neuvotteluissa usein pelkän kuulijan osassa - yhteistoimintaneuvottelujen mahdollisuuksien kirjo olisi jo periaatteessa huomattavasti laajempi. Autoritaariseksi kehitetty yhtiörakenne ei tunnista työntekijäin osallistumistarvetta ja kun siltä on pohja surkastunut pois, ei keskustelua vaihtoehdoista ja kehittämisestä synny ollenkaan. Uusia rahoitusinstrumentteja jää käyttämättä, uusia tominnallisia rakenteita luomatta, tilaa on vain ylimenokauden järjestelyille että ylipäätään pysyttäisiin hengissä.
Yksityisen ja yhteisöllisen yrittämisen ero
Kaupallistamisen myötä menetetään paljon muutakin, terveen yhteiskunnan kannalta tärkeää. Palkka on tietenkin toimeentulemisen ehto ja sopiminen luottamuksellisen ilmapiirin tärkeä ehto. Ihminen on kuitenkin rakennettu sillä tavalla, että hän tahtoo olla osallisena koko kehittämisestä, olla mukana ajatuksineen, ehdotuksineen, taitoineen ja tietoineen. Sellaista työyhtyeisöä joka sallii koko tämän toteutuvan, voisi nimittää myös voimistavaksi ja tehokkuudeltaan huippuun kehitetyksi kokonaisuudeksi. Tätä ei hallinnoltaan suljettu, kaupallisiin voitontekonäkökohtiin ja individualistisiin intresseihin perustuva lähestymistapa tarjoa. Kun se muodostuu koko sisämarkkinoiden hallitsevaksi yhteiskuntaluonteeksi, olemme menettäneet yhteisöllisen, solidaarisen, yhteistoimintakykyisen ja tasa-arvoiseen kehitykseen rakentuvan mallin taloudelliset ja myös sosiaalipsykologiset edellytykset.
Hyväksytyt vai vihatut verot?
Kun verovarat altistetaan kaupalliselle voitontavoittelulle, hyvinvointiyhteiskunta alkaa nopeassa tahdissa muuttua riistoyhteiskunnaksi. Ajatus verojen kaikille hyvinvointia tuottavasta vaikutuksesta katoaa ja verojen rakastamisen sijasta verojen vihaaminen kohoaa pääsuuntaukseksi. Kun ammattiyhdistysliike yrittää tällaisessa tilanteessa zoomata vaihtoehtosia ratkaisuja, niitä ei voida enää juurikaan kehittää hyvinvointirakenteeksi kutsuttujen palvelujen sisällä. Uskon että sisämarkkinoiden Euroopassa alkaa syntyä vaihtoehtoliikkeitä jotka yrittävät suojata jäseniään ja laajemmin ajatellen kaikkia kansalaisia riiston kohteeksi joutumiselta ja muilta kaupallisuuden aiheuttamilta yksilöllisiltä ja rakenteellisilta vaaroilta.
--- Sorrettujen juutalaisten perinne
Juutalaiset joutuivat vainon kohteena ollessaan pakenemaan ja muodostamaan omia suljettuja yhteisöjään, jossa he voivat harjoittaa uskontoaan ja noudattaa elämäntapaansa kuuluvia sääntöjä ja perinteitä. Näin saattaa tänä päivänä käydä kansalaisyhteiskunnallekin, jos sitä ei suojata austerity-politiikalta tai jos se viholliskuvia vahvistamalla altistetaan sodan kaltaiselle tuholle.
--- Minusta tuntuu että työväenliikkeen parhaat voimat näkevät tilanteen jo nyt näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti