Minä tunnen sinut...

Sosiaalisesta mediasta käydään jatkuvaa keskustelua, puolesta ja vastaan. Löytyy kokeneitakin tietokoneen käyttäjiä, jotka eivät halua koskea tikullakaan maailman suosituimpiin sosiaalisen median välineisiin, kuten Facebookiin tai Twitteriin. Osa uusista sovellutuksista on sillä tavalla hankalia että ne aivan liikaa ohjaavat tavallista käyttäjää oman logiikkansa piiriin eivätkä siitä syystä saakaan käyttäjiä kiinnostumaan. Eräille Google-ryhmän tuotteille näyttäisi käyvän tällä tavalla. Olen ollut jo kohta kymmenen vuotta eri tavoin mukana kirjoittelemassa blogeja, linkittämässä naamakirjassa ja tokaisemassa totuuksia lyhyen ilmaisun sivuilla, joten katsoisin voivani tehdä jonkinlaista välimietintöä siitä, millaiseksi olen sosiaalisen median kokenut omalla kohdallani.

 Ensimmäinen ja keskeinen syy aktiivisuuteeni sosiaalisessa mediassa on suomalaisen sanomalehdistön yksiulotteisuus ja sen tästä seuraava sopimattomuus ajatusten ja näkemysten välittäjäksi. Sisällöllisesti sanomalehdistö ja nyttemminm myös televisio toimivat kauttaaltaan markkinoiden ja kaupallisuuden ehdoilla. Aktiivisesti yhteiskuntaan orientoituvalle kansalaiselle siellä on tarjolla vain vastaanottajan rooli. Tuntuu mahdottomalta taantua takaisin ikuisen imeväisen tasolle - aikuinen ihminen haluaa luonnollisestikin olla mukana vaikuttamassa. Perinteinen media ei tarjoa tähän luontevaa mahdollisuutta. Olemme suorittaneet oppivelvollisuutemme siinä tarkoituksessa että oppisimme lukemaan ja kirjoittamaan, käyttämään näitä jokaiselle ihmiselle tarkoitettuja välineitä omaehtoisesti. Paradoksaalista kyllä, painettu viestintä ei halua eikä kykene vastaamaan tällä alueella kansalaisen luonnolliseen osallistumisen tarpeeseen.

Sama koskee myös järjestöelämää, yhdistyksiä ja niiden toimintaryhmiä. Osanottajalle on tarjolla passiivisen vastaanottajan rooli silloinkin kun toimii aktiivisesti ja ottaa vastuuta. Voisi puhua demokratian kriisistä, osallistumisen ja osallistamisen mahdottomuudesta, produktiivisen elämäntavan ehkäistymisestä. Sosiaalinen media on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana alkanut tarjota uudenlaisia osallistumisen mahdollisuuksia. Luettelematta tässä kaikkia voi todeta, että SOME dokumentoi tänä päivänä valtavalla, kasvavalla intensiteetillä ihmismielen sisältöjä kuvin ja tekstein, linkein ja sivustoin - ilmeisesti yhä lisääntyvillä tavoilla ja vauhdilla.

Osallistuvalle kansalaiselle tämä asettaa monia osaamisvaatimuksia: on osattava ainakin jossakin määrin suojata itseään häiriköiltä ja härpäkkeiltä, hakkereilta ja huijaajilta. Osaaminen on tässä suhteessa verrattavissa gnu-lauman pyrkimykseen päästä krokotiileja täynnä olevan Mara-joen ylitse. Julkaisemisen, osallistumisen ja sisältöjen tuottamisen tarve on niin suuri, että pelottavienkin virtojen yli on päästävä itseilmaisun vihreille laitumille. Osallistumisessa on tietenkin monia tasoja: Facebook näytti alussa muodostuvan nuorten ihmisten arkipäiväisyyksiä ja tavanomaisuuksia pullistelevaksi tyhjänpäiväisareenaksi. Sitten aikuisempikin väki on tullut mukaan ja harrastuksia on opittu ilmaisemaan henkilökohtaisemmin ja omaperäisemmin. Valokuvat kertovat harrastuksista ja ihmettelemisen kohteista. Lapset ja lastenlapset ovat vetäneet isoäidit ja isoisät mukaan SOMEen. Samalla kun nuoret näyttävät taitavasti vetäytyvän omiin alaryhmiinsä, varttuneempi väki on löytänyt naamakirjan myös politiikanteon ja yhteiskunnallisen mielipiteenilmaisun välineeksi.

Luonteenpiirteistöstä riippuu, seurusteleeko idoleiden vaiko arkipäivän ihmettelijöiden kanssa, toimiiko aivan läheisten piirissä vai syleileekö koko maailmaa peukuttamalla ja tökkimällä. Niiden kuuden vuoden aikana jotka olen ollut mukana mm. naamakirjassa se on palvellut minua erinomaisen hyvin, samoin kuin toiminta bloggarina. Jossakin vaiheessa sitä huomaa tyhjentäneensä pajatsonsa ja tuntee tarvetta vetäytyä hengähtämään. Kysymys on samalla myös irtautumisesta sosiaalisen median riippuvuudesta ja siitä moninaisesta informaatiokaaoksesta, joka lisääntyvien kontaktien, aihealueiden ja kiinnostuksen kohteiden myötä alkaa käydä "hengen päälle".

Mistä kiikastaa? Tietoisuus siitä, että kaupalliset toimijat kartoittavat, seulovat ja jäsentävät informaatiovirtaa. Tietoisuus siitä, että mielipiteesi voi muodostua esteeksi urallesi työelämässä. Tietoisuus siitä, että Sinua voidaan kansalaisena vahingoittaa ja rampauttaa avomielisyytesi ja toteutumattomien toiveittesi tähden. Tietoisuus siitä että maailma ei ole läheskään aina demokraattinen eikä humanistinen. Vaikka vapauden nimeen vannotaan, demokratia ei tule Sinua tositilanteessa puolustamaan sen enempää kuin tämän päivän yksiulotteinen mediakaan. Sosiaalinen media ei taida tässä suhteessa tehdä poikkeusta.
Minä tunnen Sinut. On aika tarkastella omaa roolia uudesta näkökulmasta. On aika löytää omalle produktiivisuudelle uusi uoma.