Hybridi on käsitteenä tunkeutunut vähitellen tajuntaamme lähinnä autojen moottorien kehityksen myötä. Hybridiauto on auto, jossa on kaksi voimanlähdettä, esimerkiksi polttomoottori ja sähkömoottori. Kolmen voimanlähteen tapauksessa (esimerkiksi polttokenno, polttomoottori ja sähkömoottori) puhutaan tribidistä.
Hybridi voi Wikipedian mukaan tarkoittaa kahden voimalähteen tai alkuperän yhdistelmää muussakin mielessä. Se voidaan yhdistää koneiden ja laitteiden lisäksi jopa eliömaailmaan ja organisaatioihin, ehkäpä jopa elävän olennon ja mekaanisen laitteen yhteistoimintaan. Silloin puhutaan kyborgista, yhdistelmästä jossa on sekä inhimillisiä että koneellisia ominaisuuksia.
Mitä hybridi voisi tarkoittaa yhteiskunnallisena ilmiönä? Kahden voimanlähteen yhdistäminen - puhumattakaan kolmesta - näyttää olevan ihmiskunnalle lähes ylivoimainen ponnistus. Kylmä sota, kapitalistisen ja sosialistisen arvomaailman tiukka erottelu, idän la lännen kulttuurierot näyttäisivät osoittavan, sota ja rauha, voiman ja väkivallan vastakkaisuus suhteessa ihmisten yhdenvertaisuuteen, taloudellinen polarisaatio? Esimerkkejä tuntuu suorastan pursuavan mieleen yksiehtoisen, kanonisoidun arvoperustelun puolesta.
Poliittisessa elämässä löytyy toki yrityksiä monitoimiratkaisujenkin suuntaan. Sosialidemokratia on vuosikymmeniä - mm. entisen puoluesihteerin, toimittajan ja Yleisradion pääjohtajan Erkki Raatikaisen suulla puhunut sekataloudesta. Tarvitaan sosiaalisen valtion ja avoimessa kilpailutilanteessa elävän markkinan yhteistyötä. Euroopassa, lähinnä kristillisdemokraattisen puolueen synnyn ja kasvun myötä on tullut tavaksi puhua "sosiaalisesta markkinataloudesta".
Sekä Saksassa että tämän vuosituhannen puolella myös Euroopassa painotukset ovat siirtyneet vahvasti mm. Euroopan Unionin perussopimusten myötä "erittäin kilpailukykyisen markkinan" mahdollistamiseen ja kehittämiseen. Hybridin, demokraattisen valtion ja markkinakilpailun sijasta myös sosiaalisuus näytetään työnnettävän ulos markkinoiden kilpailukykyä haittaamasta. Tämä näkyy erityisesti Jean-Claude Junckerin johtaman komission tulkinnoissa sosiaalisen pilarin kehittämisestä.
Meillä Elinkeinoelämän Keskusliiton EK:n sääntöpohjainen irroittautuminen sopimustoiminnasta tarkoittaa juuri tällaista tulkintaa. EK ei näe yritysmaailman ja demokraattisen valtion hybridissä yritysvastuun kannalta mitään erityisen myönteistä, enemmänkin haittoja, ehtoja ja esteitä. EK ei ole tässä pyrkimyksessään yksin. Euroopan Unioni omilla toimillaan on tällä tavoin alistanut sosiaalisen pilarin "erittäin kilpailukykyisen markkinan" (Lissabonin sopimus, 2. artikla, 3. kohta) vasalliksi tai jopa pakollisia kustannuksia aiheuttamattomaksi aiheuttamattomaksi kerjäläisyyden ja hyväntekeväisyyden tuhuosuuntaiseksi "hybridiksi".
Pohjoismainen, kansanvaltainen ja avoimeen päätöksentekoon perustuva hyvinvointivaltio voisi hyvinkin sopia hybridiyhteiskunnan perusmalliksi. Kokemukset siitä ovat hyviä lähes kaikilla mittareilla, jopa esimerkillisiä. Euroopan Unionissa nämä maat ovat useimmiten nettomaksajia eli tukevat panostuksillaan Euroopan Unionin heikommin pärjäävien maiden taloutta ja kansalaisia.
Hyvinvointiyhteiskunnalle on tyypillistä vahvan valtion ja markkinain vuorovaikutus ja yhteistyö - ja parhaimmillaan tämän vuorovaikutuksen myönteisen merkityksen ja siunauksellisuuden tunnustaminen. Valtio parlamentaarisine rakenteineen ja demokraattisine päätöksentekoelimineen ei ole kaikkein nopeimpia uusien innovaatioiden keksijöitä ja liikkeellelaittajia, markkinoiden maailma yritysvastuineen puolestaan kykenemäntön investointeihin ellei jotakin kautta saada ostovoimaan kansalaisille jaettua. Nykyisessä talous- ja rahapoliittisessa järjestelmässä tämä ristiriita on toistaiseksi ratkaisematta.
Vahvan valtion politiikka perustuu yhteisen voimavarojen kokoamisen ja vahvan verotuksen muodostamaan perinteiseen lähestymistapaan. Veroja ei voida määrättömiin kiristää, koska yhteisöllisen motiivin rinnalla hybridiajattelussa myös yksityisellä päätöksenteolla ja valinnalla on paljon mekitystä. Perinteisen valtavirtaisen talous- ja rahapolitiikan rinnalle on nousemassa uutta ajattelua Modernin Monetaarisen Teorian (MMT) muodossa. Se haastaa mitä voimakkaimmin erityisesti inflaatiota ja DDR-tyyppistä valtiososialismin nousua pelkäävän Saksan ja sen omaksuman perustuslaillisen ajatelun pohjalle syntynyttä Euroopan Unionia. Perinteinen, inflaatiota ja rahan hinnan vaikutuksia pelkäävä valtavirtainen ajattelutapa ei tunnista "keynesiläistä hybridiä" eli valtion mahdollisuutta toteuttaa antisyklistä toimintamallia, jossa rahaa voidaan luoda poliittisilla päätöksillä ja kirjanpidolla myös demokraattisen valtion ilmaisemiin tarpeisiin.
Sen verran valtavirtaisessa talous- ja rahapolitiikassa on kuitenkin jo lipsumista tapahtunut että on sallittu EKP:n johdolla toteuttaa talouspoliittisilla perusteilla rahapoliittisia, päätöksiin ja kirjanpitoon perustuvia ratkaisuja, kuitekin vain markkinoiden suuntaan. Jäsenvaltiot ovat jääneet - kuten konsolidoidut peruskirjat määräävät - lähes ilman tällaista hybridistä tukea. Tuhannet miljardit ovat Euroopan Valuuttaunionin jäsenvaltioissa jääneet kansalaisten kannalta ilman vaikutusta. Yritysten suljettuihin talouksiin ja harmaaseen talouteen nuo valtavat elvytysvarat ovat antaneet uutta, taloudellista polarisaatiota lisäävää vajaakäyttöistä voimaa.
Kun puhutaan Euroopan Unionin laillisuusvalvonnasta ja talouskehityksestä, olisi rohjettava kiinnittää ensimmäiseksi huomiota perustuslaillisten puutteiden aiheuttamaan vinoutumaan ja esittää vaatimus "hybridiyhteiskunnan" ehdottomasta välttämättömyydestä myös Unionin keskeisiä rakenteita. Jos laillisuusvaatimus aloitetaan Euroopan Unionin perussopimuksille alisteisten jäsenvaltioiden laillisuuden kunnioittamisvaatimuksista, ajaudutaan väistämättä sellaiseen kurinpitopolitiikkaan, josta olemme tällä vuosikymmenellä saaneet näyttöä oman aktiivimallimme ja erityisesti kohden keskiaikaa Kreikkaa ajavien ratkaisujen kohdalla. Unkarin ja nyt Euroopan unionia johtavan Suomen vastakkainasettelu on tässä suhteessa kuvaava esimerkki. Tämän pitäisi tuntua piikkinä keskustavasemmistolaista hallitusta johtavien sosialidemokraattien sydämessä.
Eurooppalainen, toisen maailmansodan jälkimaininkeihin perustuva taloudellinen häkäpönttöpolttomoottori ei toimi enää viisikymmentä vuotta kultakannasta luopumisen jälkeen. Yhteiskunnallinen hybridimalli, valtion ja markkinan sekataloutta ajava talous- ja rahapolitiikka olisi saatava käyntiin keynesiläisessä Modernin Monetaarisen Teorian hengessä. Meidän aikakaudellamme Euroopassa sitä pitäisi edustaa jo valtaosan lainsäädäntömme sisällöstä ja suuntautumisesta päättävän Euroopan Unionin. Teoriana MMT on arvoneutraali, moniarvoiseen yhteiskuntaan sopiva talous- ja rahapoliittinen malli. Vielä tällä puheenhojtajakaudella Suomen olisi saatava suunsa auki ja vaadittava Eurooppaa siirtymään autoteollisuuden tapaan hybridiaikaan.
Tekoäly algoritmeineen taitaa sitten jo edustaa seuraavaa tasoa, tribidiä?
Hybridi voi Wikipedian mukaan tarkoittaa kahden voimalähteen tai alkuperän yhdistelmää muussakin mielessä. Se voidaan yhdistää koneiden ja laitteiden lisäksi jopa eliömaailmaan ja organisaatioihin, ehkäpä jopa elävän olennon ja mekaanisen laitteen yhteistoimintaan. Silloin puhutaan kyborgista, yhdistelmästä jossa on sekä inhimillisiä että koneellisia ominaisuuksia.
Mitä hybridi voisi tarkoittaa yhteiskunnallisena ilmiönä? Kahden voimanlähteen yhdistäminen - puhumattakaan kolmesta - näyttää olevan ihmiskunnalle lähes ylivoimainen ponnistus. Kylmä sota, kapitalistisen ja sosialistisen arvomaailman tiukka erottelu, idän la lännen kulttuurierot näyttäisivät osoittavan, sota ja rauha, voiman ja väkivallan vastakkaisuus suhteessa ihmisten yhdenvertaisuuteen, taloudellinen polarisaatio? Esimerkkejä tuntuu suorastan pursuavan mieleen yksiehtoisen, kanonisoidun arvoperustelun puolesta.
Poliittisessa elämässä löytyy toki yrityksiä monitoimiratkaisujenkin suuntaan. Sosialidemokratia on vuosikymmeniä - mm. entisen puoluesihteerin, toimittajan ja Yleisradion pääjohtajan Erkki Raatikaisen suulla puhunut sekataloudesta. Tarvitaan sosiaalisen valtion ja avoimessa kilpailutilanteessa elävän markkinan yhteistyötä. Euroopassa, lähinnä kristillisdemokraattisen puolueen synnyn ja kasvun myötä on tullut tavaksi puhua "sosiaalisesta markkinataloudesta".
Sekä Saksassa että tämän vuosituhannen puolella myös Euroopassa painotukset ovat siirtyneet vahvasti mm. Euroopan Unionin perussopimusten myötä "erittäin kilpailukykyisen markkinan" mahdollistamiseen ja kehittämiseen. Hybridin, demokraattisen valtion ja markkinakilpailun sijasta myös sosiaalisuus näytetään työnnettävän ulos markkinoiden kilpailukykyä haittaamasta. Tämä näkyy erityisesti Jean-Claude Junckerin johtaman komission tulkinnoissa sosiaalisen pilarin kehittämisestä.
Meillä Elinkeinoelämän Keskusliiton EK:n sääntöpohjainen irroittautuminen sopimustoiminnasta tarkoittaa juuri tällaista tulkintaa. EK ei näe yritysmaailman ja demokraattisen valtion hybridissä yritysvastuun kannalta mitään erityisen myönteistä, enemmänkin haittoja, ehtoja ja esteitä. EK ei ole tässä pyrkimyksessään yksin. Euroopan Unioni omilla toimillaan on tällä tavoin alistanut sosiaalisen pilarin "erittäin kilpailukykyisen markkinan" (Lissabonin sopimus, 2. artikla, 3. kohta) vasalliksi tai jopa pakollisia kustannuksia aiheuttamattomaksi aiheuttamattomaksi kerjäläisyyden ja hyväntekeväisyyden tuhuosuuntaiseksi "hybridiksi".
Pohjoismainen, kansanvaltainen ja avoimeen päätöksentekoon perustuva hyvinvointivaltio voisi hyvinkin sopia hybridiyhteiskunnan perusmalliksi. Kokemukset siitä ovat hyviä lähes kaikilla mittareilla, jopa esimerkillisiä. Euroopan Unionissa nämä maat ovat useimmiten nettomaksajia eli tukevat panostuksillaan Euroopan Unionin heikommin pärjäävien maiden taloutta ja kansalaisia.
Hyvinvointiyhteiskunnalle on tyypillistä vahvan valtion ja markkinain vuorovaikutus ja yhteistyö - ja parhaimmillaan tämän vuorovaikutuksen myönteisen merkityksen ja siunauksellisuuden tunnustaminen. Valtio parlamentaarisine rakenteineen ja demokraattisine päätöksentekoelimineen ei ole kaikkein nopeimpia uusien innovaatioiden keksijöitä ja liikkeellelaittajia, markkinoiden maailma yritysvastuineen puolestaan kykenemäntön investointeihin ellei jotakin kautta saada ostovoimaan kansalaisille jaettua. Nykyisessä talous- ja rahapoliittisessa järjestelmässä tämä ristiriita on toistaiseksi ratkaisematta.
Vahvan valtion politiikka perustuu yhteisen voimavarojen kokoamisen ja vahvan verotuksen muodostamaan perinteiseen lähestymistapaan. Veroja ei voida määrättömiin kiristää, koska yhteisöllisen motiivin rinnalla hybridiajattelussa myös yksityisellä päätöksenteolla ja valinnalla on paljon mekitystä. Perinteisen valtavirtaisen talous- ja rahapolitiikan rinnalle on nousemassa uutta ajattelua Modernin Monetaarisen Teorian (MMT) muodossa. Se haastaa mitä voimakkaimmin erityisesti inflaatiota ja DDR-tyyppistä valtiososialismin nousua pelkäävän Saksan ja sen omaksuman perustuslaillisen ajatelun pohjalle syntynyttä Euroopan Unionia. Perinteinen, inflaatiota ja rahan hinnan vaikutuksia pelkäävä valtavirtainen ajattelutapa ei tunnista "keynesiläistä hybridiä" eli valtion mahdollisuutta toteuttaa antisyklistä toimintamallia, jossa rahaa voidaan luoda poliittisilla päätöksillä ja kirjanpidolla myös demokraattisen valtion ilmaisemiin tarpeisiin.
Sen verran valtavirtaisessa talous- ja rahapolitiikassa on kuitenkin jo lipsumista tapahtunut että on sallittu EKP:n johdolla toteuttaa talouspoliittisilla perusteilla rahapoliittisia, päätöksiin ja kirjanpitoon perustuvia ratkaisuja, kuitekin vain markkinoiden suuntaan. Jäsenvaltiot ovat jääneet - kuten konsolidoidut peruskirjat määräävät - lähes ilman tällaista hybridistä tukea. Tuhannet miljardit ovat Euroopan Valuuttaunionin jäsenvaltioissa jääneet kansalaisten kannalta ilman vaikutusta. Yritysten suljettuihin talouksiin ja harmaaseen talouteen nuo valtavat elvytysvarat ovat antaneet uutta, taloudellista polarisaatiota lisäävää vajaakäyttöistä voimaa.
Kun puhutaan Euroopan Unionin laillisuusvalvonnasta ja talouskehityksestä, olisi rohjettava kiinnittää ensimmäiseksi huomiota perustuslaillisten puutteiden aiheuttamaan vinoutumaan ja esittää vaatimus "hybridiyhteiskunnan" ehdottomasta välttämättömyydestä myös Unionin keskeisiä rakenteita. Jos laillisuusvaatimus aloitetaan Euroopan Unionin perussopimuksille alisteisten jäsenvaltioiden laillisuuden kunnioittamisvaatimuksista, ajaudutaan väistämättä sellaiseen kurinpitopolitiikkaan, josta olemme tällä vuosikymmenellä saaneet näyttöä oman aktiivimallimme ja erityisesti kohden keskiaikaa Kreikkaa ajavien ratkaisujen kohdalla. Unkarin ja nyt Euroopan unionia johtavan Suomen vastakkainasettelu on tässä suhteessa kuvaava esimerkki. Tämän pitäisi tuntua piikkinä keskustavasemmistolaista hallitusta johtavien sosialidemokraattien sydämessä.
Eurooppalainen, toisen maailmansodan jälkimaininkeihin perustuva taloudellinen häkäpönttöpolttomoottori ei toimi enää viisikymmentä vuotta kultakannasta luopumisen jälkeen. Yhteiskunnallinen hybridimalli, valtion ja markkinan sekataloutta ajava talous- ja rahapolitiikka olisi saatava käyntiin keynesiläisessä Modernin Monetaarisen Teorian hengessä. Meidän aikakaudellamme Euroopassa sitä pitäisi edustaa jo valtaosan lainsäädäntömme sisällöstä ja suuntautumisesta päättävän Euroopan Unionin. Teoriana MMT on arvoneutraali, moniarvoiseen yhteiskuntaan sopiva talous- ja rahapoliittinen malli. Vielä tällä puheenhojtajakaudella Suomen olisi saatava suunsa auki ja vaadittava Eurooppaa siirtymään autoteollisuuden tapaan hybridiaikaan.
Tekoäly algoritmeineen taitaa sitten jo edustaa seuraavaa tasoa, tribidiä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti