"Euroopankeskuspankki valmistelee ennen syyskuun kokoustaan uusia laajoja elvytystoimia tukeakseen euroalueen sakkaavaa taloutta.
Taustalla ovat kevään ja kesän aikana saadut synkät uutiset maailmantalouden ja Euroopan talouden kehityksestä, sanoo Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn HS:n haastattelussa."
Olli Rehn kuvaa tulossa olevaa määrällistä elvytystä "singoksi" jonka oletettuna tehtävänä on singota Euroopan talous uudelleen kasvu-uralle. Tässä singon iloisessa hymyssä on kuitenkin yksi sinkohammas, joka tekee hymystä taloudellisen elvytyksen kannalta hieman oudon näköisen.
Kyllähän rahalla merkitystä on elvytyksessä, varsinkin jos ja kun se suunnattaisiin jäsenvaltioiden vahvistamiseen, investointien elvyttämiseen ja jo kauan kaivatun sosiaalisesti suuntautuneen palvelurakenteen aikaansaamiseen.
Edellisestä, vuoden 2018 loppuun päättyneestä, vähintään 3000 miljardin euron määrällisestä elvytyksestä (Suomen osuus varmuudella yli 30 mrd euroa vuosina 2014-2018) on jo puolessa vuodessa ajauduttu alaspäin vievään kierteeseen. Investointeja ei ole tullut, kansallisia talouksia ei ole saatu kuntoon - pitäisi säästää lisää, elää niukasti - ja uskoa uusien elvytyspakettien siunauksellisuuteen.
Kun elvytyksen muodoista nyt ryhdytään kertomaan ja niistä keskustelemaan, pyydän kiinnittämään huomiota yhteen keskeiseen, EU:n peruskirjoista johtuvaan seikkaaan: mihin tahansa voidaan miljardeja euroja osoittaa, mutta demokraattisen valtion, julkisen sektorin tukemiseen sitä ei voida käyttää. Pankkeja tuetaan, yrityksille voidaan suunnata tukea (korvaamalla valtion omia tukitoimia velkakirjojen myynnistä saatavalla rahalla) ja jopa "helikopterirahaa", suoraa tukea kansalaisille vilautellaan. Minusta on uskomatonta mutta totta, että EKP:n määrällistä elvytystä ei voida käyttää suoraan siihen mihin sitä kaikkein kipeimmin tarvitaan eli valtion, kuntien ja ylipäätään julkisen sektorin investointien käyntiinlaittamiseen. Siitä hyötyisivät myös yritykset paranevien työllistämismahdollisuuksien muodossa.
Tämä ehdoton tabu demokraattisen vation ja koko julkisen sektorin suhteeen perustuu Euroopan unionin konsolidoidun peruskirjan artikloihin 123-125; artiklassa 124 (aiempi EY-sopimuksen 102 artikla) sanotaan, että "Kaikki toimenpiteet, joilla unionin toimielimille, elimille tai laitoksille, jäsenvaltioiden keskushallinnoille, alueellisille, paikallisille tai muille viranomaisille, muille julkisoikeudellisille laitoksille tai julkisille yrityksille annetaan erityisoikeuksia rahoituslaitoksissa, ovat kiellettyjä, jos ne eivät perustu toiminnan vakauden valvontaan liittyviin seikkoihin." - Vakauden valvonta ja tuhansien miljardien elvytys ovat kategorioina valovuosien päässä toisistaan.
Paradoksaalista on, että määrällistä elvytystä voidaan saada demokraattisen valtion käyttöön vain verotuksella ja - kuten Saksassa tapahtuu - huimilla palkankorotuksilla, jolloin myös verotettavan tulon osuus kasvaa. Kun nyt sopimukset ovat päättymässä, ainoa keinoa saada pääomaa julkisiin investointeihin on ammattiliittojen ehdoton vaatimus kunnollisista palkankorotuksista, mukaan lukien matalapalkka-alojen reilu markkamääräinen korottaminen. Yritysten johdon huima palkitseminen ei ole tuottanut mitään - eikä ole tuottamassa jatkossakaan, koska yritykset ovat irtautuneet EK:n mukana yhteiskuntavastuusta ja keskittyvät rahan tekemiseen rahalla. Viennin suuri merkitys kilpistyy tähän samaan seikkaan - yritysten hyvät tulokset eivät vaikuta kuin palkkaverotuksen kautta kansalaisten hyvinvointiin. Kauniit vientiluvut ja kokonaisvaltainen ostovoiman kasvu ovat kaukana toisistaan olevia suureita.
Kaikesta huolimatta tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, millaisia keinoja demokraattisiin arvoihin sitoutunut Euroopan unioni ja Euroopan keskuspankki on valmis käyttämään - sen ainoan oikean, demokraatttisen valtiorakenteen tukemisen sijasta...
"Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä..." Jos Suomen Pankki ja nykyinen hallitus käyttäytyyy samalla tavalla kuin edellinen, niin asiasta ei puhuta mitään eikä oikeaa, täsmällistä tietoa - keskustelusta puhumattakaan - ole juurikaan saatavilla... Minulle on jäänyt mielikuva että kaikki se mitä noilla kymmenillä miljardeilla tehtiin, tehtiin tietoisesti ja tarkoituksella sen enempää julkisuudessa pukahtamatta...
Taustalla ovat kevään ja kesän aikana saadut synkät uutiset maailmantalouden ja Euroopan talouden kehityksestä, sanoo Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn HS:n haastattelussa."
Olli Rehn kuvaa tulossa olevaa määrällistä elvytystä "singoksi" jonka oletettuna tehtävänä on singota Euroopan talous uudelleen kasvu-uralle. Tässä singon iloisessa hymyssä on kuitenkin yksi sinkohammas, joka tekee hymystä taloudellisen elvytyksen kannalta hieman oudon näköisen.
Kyllähän rahalla merkitystä on elvytyksessä, varsinkin jos ja kun se suunnattaisiin jäsenvaltioiden vahvistamiseen, investointien elvyttämiseen ja jo kauan kaivatun sosiaalisesti suuntautuneen palvelurakenteen aikaansaamiseen.
Edellisestä, vuoden 2018 loppuun päättyneestä, vähintään 3000 miljardin euron määrällisestä elvytyksestä (Suomen osuus varmuudella yli 30 mrd euroa vuosina 2014-2018) on jo puolessa vuodessa ajauduttu alaspäin vievään kierteeseen. Investointeja ei ole tullut, kansallisia talouksia ei ole saatu kuntoon - pitäisi säästää lisää, elää niukasti - ja uskoa uusien elvytyspakettien siunauksellisuuteen.
Kun elvytyksen muodoista nyt ryhdytään kertomaan ja niistä keskustelemaan, pyydän kiinnittämään huomiota yhteen keskeiseen, EU:n peruskirjoista johtuvaan seikkaaan: mihin tahansa voidaan miljardeja euroja osoittaa, mutta demokraattisen valtion, julkisen sektorin tukemiseen sitä ei voida käyttää. Pankkeja tuetaan, yrityksille voidaan suunnata tukea (korvaamalla valtion omia tukitoimia velkakirjojen myynnistä saatavalla rahalla) ja jopa "helikopterirahaa", suoraa tukea kansalaisille vilautellaan. Minusta on uskomatonta mutta totta, että EKP:n määrällistä elvytystä ei voida käyttää suoraan siihen mihin sitä kaikkein kipeimmin tarvitaan eli valtion, kuntien ja ylipäätään julkisen sektorin investointien käyntiinlaittamiseen. Siitä hyötyisivät myös yritykset paranevien työllistämismahdollisuuksien muodossa.
Tämä ehdoton tabu demokraattisen vation ja koko julkisen sektorin suhteeen perustuu Euroopan unionin konsolidoidun peruskirjan artikloihin 123-125; artiklassa 124 (aiempi EY-sopimuksen 102 artikla) sanotaan, että "Kaikki toimenpiteet, joilla unionin toimielimille, elimille tai laitoksille, jäsenvaltioiden keskushallinnoille, alueellisille, paikallisille tai muille viranomaisille, muille julkisoikeudellisille laitoksille tai julkisille yrityksille annetaan erityisoikeuksia rahoituslaitoksissa, ovat kiellettyjä, jos ne eivät perustu toiminnan vakauden valvontaan liittyviin seikkoihin." - Vakauden valvonta ja tuhansien miljardien elvytys ovat kategorioina valovuosien päässä toisistaan.
Paradoksaalista on, että määrällistä elvytystä voidaan saada demokraattisen valtion käyttöön vain verotuksella ja - kuten Saksassa tapahtuu - huimilla palkankorotuksilla, jolloin myös verotettavan tulon osuus kasvaa. Kun nyt sopimukset ovat päättymässä, ainoa keinoa saada pääomaa julkisiin investointeihin on ammattiliittojen ehdoton vaatimus kunnollisista palkankorotuksista, mukaan lukien matalapalkka-alojen reilu markkamääräinen korottaminen. Yritysten johdon huima palkitseminen ei ole tuottanut mitään - eikä ole tuottamassa jatkossakaan, koska yritykset ovat irtautuneet EK:n mukana yhteiskuntavastuusta ja keskittyvät rahan tekemiseen rahalla. Viennin suuri merkitys kilpistyy tähän samaan seikkaan - yritysten hyvät tulokset eivät vaikuta kuin palkkaverotuksen kautta kansalaisten hyvinvointiin. Kauniit vientiluvut ja kokonaisvaltainen ostovoiman kasvu ovat kaukana toisistaan olevia suureita.
Kaikesta huolimatta tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, millaisia keinoja demokraattisiin arvoihin sitoutunut Euroopan unioni ja Euroopan keskuspankki on valmis käyttämään - sen ainoan oikean, demokraatttisen valtiorakenteen tukemisen sijasta...
"Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä..." Jos Suomen Pankki ja nykyinen hallitus käyttäytyyy samalla tavalla kuin edellinen, niin asiasta ei puhuta mitään eikä oikeaa, täsmällistä tietoa - keskustelusta puhumattakaan - ole juurikaan saatavilla... Minulle on jäänyt mielikuva että kaikki se mitä noilla kymmenillä miljardeilla tehtiin, tehtiin tietoisesti ja tarkoituksella sen enempää julkisuudessa pukahtamatta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti