Vapauta patentit - lopeta pandemia!

 

Markkinoiden mukainen suhde pandemiaan

- Miten EU taistelee teollis- ja tekijänoikeuksien vapauttamista vastaan ​​WTO: ssa

Euroopan unionista on tulossa uhka maailman terveydelle. Koska patentteja ja muita immateriaalioikeuksia ei myönnetä kansainvälisesti, se uhkaa miljoonien ihmisten elämää ympäri maailmaa, joilta puuttuu rokotteet ja hoidot Covid-19-tautiin. Maailman kauppajärjestön (WTO) TRIPS -neuvoston viimeisimmässä kokouksessa Genevessä 8. ja 9. kesäkuuta EU -komissio jatkoi viivytystaktiikkaansa - Saksan ja Itävallan liittohallitusten siunauksella.

Siksi Attac Austria aloittaa uuden kampanjan:

Vapauta patentit - lopeta pandemia!

Artikkeli: Thomas Fritz, AG Deprivatization, Attac Germany

EU: n keskeinen tavoite WTO -neuvotteluissa on estää Intian ja Etelä -Afrikan lokakuussa 2020 tekemä ehdotus keskeyttää osa teollis- ja tekijänoikeuksia koskevasta TRIPS -sopimuksesta koronapandemian ajaksi - niin sanottu  TRIPS -luopuminen . Erilaisia ​​teollis- ja tekijänoikeuksia, kuten patentteja ja liikesalaisuuksia, terveyshyödykkeille ja -teknologioille altistetaan vähintään kolmen vuoden ajan. Tämän seurauksena välttämättömien tavaroiden, kuten koronatestien, lääkkeiden, rokotteiden, suojavarusteiden ja happilaitteiden, tuotantoa voitaisiin laajentaa nopeasti ympäri maailmaa.

Komission sieppaustaktiikka

Yli kaksi kolmasosaa WTO: n 164 jäsenestä tukee nyt poikkeusluonnosta. Mutta nyt kahdeksan kuukauden ajan kutistuva joukko kovakantaisia on taistellut tätä vastaan, ennen kaikkea EU, Sveitsi, Iso -Britannia ja Etelä -Korea. Vapauttaakseen edelleen ehdotusta luopumisesta EU antoi vastaehdotuksen muutama päivä ennen WTO: n kokousta  . Teollis- ja tekijänoikeuksien välttämättömän keskeyttämisen sijasta hän luottaa vientirajoitusten poistamiseen, lääketeollisuuden vapaaehtoisiin lisensseihin ja olemassa olevien mutta täysin riittämättömien TRIPS -poikkeussääntöjen vahvistamiseen.

Kahdeksan kuukauden saarron jälkeen  TRIPS-neuvosto  päätti aloittaa ”tekstipohjaiset neuvottelut” teollis- ja tekijänoikeuksien mahdollisesta keskeyttämisestä. EU ja sen jäsenvaltiot onnistuivat kuitenkin varmistamaan, että neuvottelujen perustana ei ole vain Intian ja Etelä-Afrikan ehdotus, vaan myös täysin vastakkainen EU: n ehdotus, jonka pitäisi lopulta tappaa luopuminen. Kahden täysin päinvastaisen ehdotuksen perusteella TRIPS -neuvosto haluaa nyt laatia kertomuksen, joka, jos sopimus saavutetaan, voidaan toimittaa WTO: n yleisneuvostolle päätettäväksi. Yleisneuvoston seuraava kokous on 21. – 22. Huhtikuuta. Heinäkuu suunniteltu.

Mutta ottaen huomioon kaksi vastakkaista tekstikantaa, tarkkailijat pelkäävät  , että EU voisi vesittää poikkeuslupaehdotuksen TRIPS -neuvotteluissa ja viivyttää sitä edelleen - mahdollisesti seuraavan Geneven Geneven marraskuun 2021 lopussa pidettävän ministerikokouksen jälkeen. Miljoonille ihmisille, etenkin kehitys- ja kehittyvissä maissa, tämä tarkoittaisi sitä, että korona -rokotusta on  odotettava vuoteen 2023 ja mahdollisesti jopa pidempään  , kun taas testien, suojavaatteiden ja lääkkeiden puute jatkuu. Koronamutaatiot voivat levitä edelleen, mikä johtaa miljooniin lisäkuolemiin - monet niistä voidaan välttää.

EU luovuttaa maailman terveyden yrityksille

EU jättää viivytystaktiikallaan tärkeät päätökset rokotteiden tuotannosta yrityksille: "Teemme tiivistä yhteistyötä teollisuuskumppaneidemme kanssa, jotta voimme tarjota rokotteita pienille ja keskituloisille maille", sanoi komission puheenjohtaja  Ursula von der Leyen  (CDU) G20 -maiden terveyshuippukokous 21. toukokuuta Roomassa. Kumppanit olivat luvanneet toimittaa näihin maihin 1,3 miljardia rokoteannosta alennettuun hintaan yhdellä vuodella. BioNTech / Pfizer osallistuu miljardilla, Johnson & Johnson 200 miljoonalla ja Moderna 100 miljoonalla rokoteannoksella.

Mutta von der Leyen esitteli hyviä uutisia poliittisesta ja moraalisesta konkurssista: EU altistaa miljardeja ihmistä neljän lääkeyhtiön liikevoiton tavoittelun välikappaleiksi.  Ne voivat halutessaan päättää pitävätkö lupauksensa ollenkaan ja jos ovat, mitä maita ne toimittavat milloin ja mihin hintaan. Vielä enemmän: On myös yritysten asia, antavatko ne muille valmistajille lisenssejä rokotteidensa tuottamiseen ja tuottavat näin ollen tarvittavat määrät.

"Me kaikki tiedämme", väitti  von der Leyen , "että vapaaehtoinen lisensointi on paras tapa tarvittavaan teknologiansiirtoon". Mutta päinvastoin on totta. Koska tämä vapaaehtoisuus varmistaa, että massatuotantokapasiteetit pohjoisessa ja etelässä joko jäävät käyttämättä tai käyttämättä. Lukuisat yritysten  ja  Maailman terveysjärjestön pyynnöt  jakaa tietämystä ja teknologiaa ovat jo kadonneet monikansallisista lääkeyrityksisten toimintatavoitteista. Koska tuotannon puute sallii niiden nostaa hintoja ja voittoja. EU puolustaa tätä rakenteellista puutetta markkinoiden mukaisen pandemianhallinnan avulla.

TRIPS vaarantaa lääkkeiden saannin

Se, mitä EU: n komissio yrittää nyt torjua WTO: n jäseniltä, ​​on täysin riittämätöntä: olemassa olevien TRIPS -poikkeusten käyttö. Hallitukset voivat tietyin edellytyksin sallia pakolliset lisenssit tai käyttömääräykset vastoin patentinhaltijoiden tahtoa edistääkseen patentoitujen tuotteiden lisenssituotantoa. Vaikka nämä välineet ovat tärkeitä, niiden tehokkuus on hyvin vähäistä, kunhan kaikki muut TRIPS -säännöt, jotka estävät tarvittavan tiedon ja tekniikan siirron, pysyvät voimassa. Mutta mitkä ovat säännöt?

Ennen WTO: n perustamista ja TRIPS -sopimuksen voimaantuloa vuonna 1995 useat kehitysmaat ja kehittyvät maat olivat jättäneet lääkkeet  patentoitavuuden ulkopuolelle , kuten Argentiina, Brasilia, Intia, Bangladesh, Tunisia ja Turkki. Monet muut maat rajoittivat patenttien täytäntöönpanoa varmistaakseen tärkeiden lääkkeiden saatavuuden. Lääkkeitä ei myöskään pidetty patentoitavissa pitkään teollisuusmaissa, esimerkiksi Saksassa vuoteen 1968, Sveitsissä vuoteen 1977, Espanjassa, Portugalissa ja Norjassa vuoteen 1992 asti.

Ennen WTO: n aikakautta geneeristen lääkkeiden valmistajat Intian tai Brasilian kaltaisissa maissa pystyivät suunnittelemaan ja valmistamaan patentoituja lääkkeitä, rokotteita ja muita tuotteita ja viemään niitä paljon halvemmalla maihin, jotka eivät myöskään tunnustaneet kyseisiä patentteja. TRIPS -sopimus rajoittaa kuitenkin tätä mahdollisuutta huomattavasti. Koska se pakottaa WTO: n jäsenet myöntämään ja panemaan täytäntöön lääkepatentteja - maailmanlaajuisen terveydenhuollon massiivinen heikkeneminen.

Pieni myönnytys rikkaille: Dohan julistus

Tämä heikkeneminen tuli ensimmäisen kerran maailman yleisölle tiedoksi, kun Etelä -Afrikka muutti patenttilainsäädäntöään vuonna 1997 muun muassa halpojen HIV -hoitoon tarkoitettujen geneeristen lääkkeiden valmistuksen ja tuonnin mahdollistamiseksi. 39 farmaseuttista monikansallista yritystä haastoi Etelä -Afrikassa tätä muutosta vastaan ​​kanteen väittäen rikkovan TRIPS -sopimusta. Myös Yhdysvallat ja EU -komissio painostivat  voimakkaasti  Etelä -Afrikan lakimuutoksen kumoamista.

Sama oli Brasiliassa. Sen jälkeen kun hallitus uhkasi vuonna 2000 myöntää pakolliset lisenssit HIV -lääkkeiden halpatuotannolle, Yhdysvallat haastoi WTO: n oikeudenkäynnin Brasilian patenttilakiin. Thaimaa joutui myös Yhdysvaltain tulen alle, kun hallitus harkitsi pakollisia lisenssejä toimittaakseen AIDS -ohjelmaansa kohtuuhintaisia ​​lääkkeitä. Etelä -Afrikan ja Brasilian tapauksessa kansainvälisillä solidaarisuuskampanjoilla onnistuttiin saamaan lääkeyhtiöt ja Yhdysvallat ainakin peruuttamaan valituksensa.

Julkinen paine oli tuolloin niin voimakasta, että teollisuusmaat  hyväksyivät lopulta TRIPS -sopimusta ja kansanterveyttä koskevan julistuksen WTO : n Dohan konferenssissa marraskuussa 2001  , jossa vahvistettiin jäsenten oikeus myöntää pakollisia lisenssejä. Pakollisen lisenssin myöntämistä koskevat TRIPS -vaatimukset olivat kuitenkin edelleen voimassa, samoin kuin Big Pharman ja teollisuusmaiden painostus kaikkiin maihin, jotka halusivat käyttää tätä vaihtoehtoa.  

TRIPSin lukuisat esteet

TRIPS-sopimus sallii pakolliset lisenssit vain patenttisuojatuille tavaroille ja vain yksittäistapauksissa tietyille tuotteille ja "ensisijaisesti sisämarkkinoiden toimittamiselle" ( TRIPS , 31 f artikla). Sisämarkkinoiden hallitsevan tarjonnan rajoittaminen on täysin haitallista pandemiassa, jossa lääketieteellistä apua on tarjottava maailmanlaajuisesti.

 Esimerkiksi Venäjä on tällä hetkellä vaarassa rikkoa tätä TRIPS -vaatimusta sen jälkeen, kun se oli myöntänyt geneeristen lääkkeiden valmistajalle Pharmasyntezille pakollisen lisenssin tuottaa viruslääke Remdesivir yhdysvaltalaiselta Gileadilta tammikuussa 2021. Gilead teki välittömästi kanteen muutosta vastaan, jonka Venäjän korkein oikeus hylkäsi toukokuussa. Tämän seurauksena Venäjä toimitti 225 000 geneerisen lääkkeen pakkausta Intiaan humanitaarisena apuna - mutta vaarassa rikkoa TRIPS -vaatimusta pääasiassa kotimarkkinoiden toimittamiseksi.  

Myös TRIPS -rajoitus, joka sallii pakolliset lisenssit vain yksittäistapauksissa, on epärealistinen. Koska monimutkaisemmat lääkkeet ja lääkinnälliset tuotteet koostuvat lukuisista komponenteista, jotka on myös suojattu patenteilla ja muilla omistusoikeuksilla. Modernan, Biontech / Pfizerin ja Curevacin koronarokotteiden mRNA -tekniikalle on jo  satoja patentteja . Ja monia muita on jo haettu kansainvälisesti. Yleensä lääke- ja biotekniikkayritykset hakevat peräkkäin päällekkäisiä patenttipaketteja samalle, usein vain vähäisesti muokatulle tuotteelle, jotta patenttisuojaa voidaan pidentää vähintään aina 20 vuoteen - ja muuttaa sopimukset a " ikivihreiksi ".

Patenttiasiantuntija  Carlos Correa  selittää käytännön seuraukset: Korona -rokotteen patenttisuojan kumoamiseksi koko arvoketjussa, mukaan lukien kaikki komponentit, pakollisia lisenssejä olisi haettava ja pantava täytäntöön useissa maissa samanaikaisesti - tuskin kohtuuhintaista aikaa ja koordinointia. Lisäksi patenttihakemukset julkaistaan ​​vasta 18 kuukauden kuluttua, joten usein ei tiedetä, mitkä patenttihakemukset koskevat yksittäistä tuotetta. Tästä syystä kaikkien rokotetta koskevien rekisteröityjen patenttiväitteiden tunnistaminen on erittäin aikaa vievää.

Patenttien ulkopuolella on monia esteitä

Vähemmän ongelmallinen on TRIPS -vaatimus, joka rajoittaa pakollisten lisenssien sovellettavuuden patenteihin. Tämä johtuu siitä, että rokotteet, lääkkeet, testit tai happilaitteet on suojattu useilla muilla TRIPS -sopimuksessa luetelluilla immateriaalioikeuksilla, mukaan lukien tekijänoikeudet, tavaramerkit, teolliset mallit ja liikesalaisuudet. Esimerkiksi tekijänoikeudet suojaavat tietokoneohjelmia testien arviointia varten, teolliset mallit suojaavat lääkinnällisten laitteiden rakennesuunnitelmia ja liikesalaisuudet suojaavat tietoja kliinisiltä testeiltä.

Koska teollis- ja tekijänoikeuksien suojaaminen patenttien ulkopuolella luo myös lukuisia esteitä lääkinnällisille tavaroille, ei riitä, että vain vapautamme patentit pakollisilla lisensseillä. Pikemminkin tarvitaan välineitä, kuten Intian ja Etelä -Afrikan ehdottama TRIPS -luopuminen,  kaikkien keskeisten immateriaalioikeuksien  keskeyttämiseksi pandemian ajaksi.

Liikesalaisuudet, kuten testitiedot, joihin TRIPS -sopimuksessa viitataan  "julkistamattomina tietoina", muodostavat erityisen suuren esteen  . EU on yksi aggressiivisimmista liikesalaisuuksien suojelun puolustajista. Heidän lääkelainsäädäntönsä ylittää jopa TRIPS-sopimuksen ja myöntää lääkkeille kahdeksan vuoden yksinoikeuden tietoihin sekä kahden vuoden yksinoikeuden markkinoille niiden alkuperäisestä hyväksymisestä lähtien- EU-asetuksen 726/2004 14 artiklan 11 kohdan  mukaisesti .

Tietojen ja markkinoiden yksinoikeus estää geneerisiä lääkkeitä

Tämän EU -asetuksen mukaan testitiedot, jotka lääkkeiden valmistajien on toimitettava alkuperäisen tuotteen hyväksyntää varten, on suojattu kahdeksan vuoden ajan. Lääkeviranomaiset voivat käyttää näitä tietoja perustana tämän ajanjakson päätyttyä vain, jos geneeristen lääkkeiden valmistajat hakevat hyväksyntää saman koostumuksen omaavalle geneeriselle lääkkeelle. Jos geneerinen valmiste hyväksytään, se voidaan tuoda markkinoille vasta kahden vuoden kuluttua. Tiedot ja markkinoiden yksinoikeus varmistavat, että lääkeyhtiöt on suojattu halvalta geneeriseltä kilpailulta vähintään kymmenen vuoden ajan.

Lisäksi kymmenen vuoden tietoja ja markkinoiden yksinoikeutta koskeva EU: n asetus voi estää EU: n jäsenvaltioiden mahdollisuuden myöntää pakolliset lisenssit kansallisen patenttilainsa mukaisesti. Koska geneeristen lääkkeiden valmistajalle myönnetty pakollinen lisenssi kopioida huumeiden valmistus ei toimi, jos sitä ei voida hyväksyä jatkuvan tiedon ja markkinasuojan vuoksi.

Esimerkiksi vuonna  2016 Romanian hallitus harkitsi  pakollisen lisenssin myöntämistä hepatiitti C -lääkkeen Sovaldi geneerisen version valmistamiseksi. Yhdysvaltalainen yritys Gilead oli tarjonnut tätä lääkettä kohtuuttoman korkealla 50 000 euron hinnalla kahdentoista viikon hoidosta. Pakollinen lisenssi oli kuitenkin tuomittu epäonnistumaan, koska Gileadin alkuperäisen version yksinoikeus oli voimassa vuoteen 2022 ja markkinoiden yksinoikeus vuoteen 2024.  

Rajoittava EU: n asetus tietojen yksinoikeudesta ei myöskään tee poikkeuksia hätätilanteissa, kuten koronapandemiassa. Tiedemiehet ovat pitkään kehottaneet EU: ta ottamaan käyttöön poikkeuslausekkeet tai  luopumiset tiedoistaan ​​ja markkinoiden yksinoikeudesta  . Kriisin sattuessa tai kun jäsenvaltiot myöntävät pakolliset lisenssit, terveyttä vaarantavat EU-määräykset voitaisiin ainakin keskeyttää.

Kauppasopimus: EU panee täytäntöön TRIPS-Plus-säännöt

Mutta EU marssii aivan päinvastaiseen suuntaan. Avulla sen  vapaakauppasopimuksen, se  kansainvälistyy sen vaaralliset TRIPS-plus sääntöjä, jotka ylittävät WTO-oikeudessa. EU: n kauppasopimukset Kolumbian, Perun, Ecuadorin, Etelä -Korean, Vietnamin, Singaporen, Kanadan, Georgian, Moldovan, Ukrainan ja Karibian valtioiden kanssa edellyttävät tietoja ja markkinoiden yksinoikeutta vähintään viiden vuoden ajan. Joissakin näistä sopimuksista nämä suoja -ajat ovat vielä pidempiä.

Lisäksi EU pani kauppasopimuksiinsa lisää TRIPS-Plus-sääntöjä, kuten patenttisuojan 20 vuoden vähimmäisajan pidentämistä vielä viidellä vuodella (kuten Vietnamin, Etelä-Korean, Singaporen, Ukrainan, Moldova ja Georgia). Patentti laajennukset perustuvat myös asetuksen antamiseen EU: n sisämarkkinoilla, EU: n asetuksen 1868/92 lääkkeiden  lisäsuojan vahvistamiseksi .

Lisäksi EU laatii säännöllisesti mustia listoja maista, joiden väitetään loukkaavan teollis- ja tekijänoikeuksia. Esimerkiksi  tammikuun 2020 raportissaan  EU -komissio hyökkäsi Ecuadoriin, Intiaan, Indonesiaan ja Turkkiin pakollisten lisenssien myöntämisen vuoksi "epämääräisten ja mielivaltaisten kriteerien" perusteella. Se kohdistuu useisiin muihin maihin, joiden väitetään puuttuvan testitietojen suojaan siellä, mukaan lukien Argentiina, Brasilia, Kiina, Intia ja Indonesia.

Lyhyesti sanottuna: EU on kampanjoinut patenttilainsäädännön ja muiden lääkkeiden immateriaalioikeuksien kiristämisen puolesta vuosikymmenien ajan kotimarkkinoilla ja kansainvälisesti. Testitietojen ja muiden liikesalaisuuksien suojaamisella on yhä tärkeämpi rooli. Näillä toimenpiteillä EU kuitenkin heikentää maailmanlaajuista mahdollisuutta myöntää pakollisia lisenssejä ja jakaa tuotantotietoa. Tätä taustaa vasten on täysin epäluotettavaa, jos kaikkien ihmisten EU viittaa nyt TRIPS-yhteensopivaan pakollisten lisenssien mahdollisuuteen WTO: ssa. Loppujen lopuksi hän itse on järjestelmällisesti estänyt niiden käytön vuosikymmenien ajan.

Byrokraattinen hirviö: pakollinen vientilupa

Mutta TRIPS -asetuksilla on toinen merkittävä heikkous, joka vaikuttaa moniin maihin, joissa ei ole lääketeollisuutta tai se on riittämätöntä. Artiklassa 31 bis  , joka lisättiin TRIPS -sopimukseen vuonna  2005, sallitaan pakollinen erityislisenssi, jonka tarkoituksena on mahdollistaa geneeristen lääkkeiden vienti maihin, joilla ei ole omaa tuotantokapasiteettia. Artiklassa on kuitenkin niin paljon esteitä, että se on osoittautunut täysin sopimattomaksi kriisitilanteisiin. Siksi sitä käytettiin vain kerran ennen koronapandemian puhkeamista.

Esimerkiksi 31 a artiklan mukaan potentiaalinen tuojamaa ilmoittaa ensin WTO: n TRIPS -neuvostolle, jonka on sisällettävä erilaisia ​​tietoja. Tämä sisältää tuodun tuotteen nimen ja määrän ja - jos se ei kuulu köyhimpien kehitysmaiden (ns. Vähiten kehittyneiden maiden) ryhmään - todiste siitä, ettei sillä ole omaa tuotantokapasiteettia kyseessä oleva tuote.

Viejämaan on myös lähetettävä TRIPS -neuvostolle ilmoitus, jossa se vakuuttaa, että pakollisen lisenssin nojalla tuotetaan ja viedään vain täsmällinen määrä, jonka tuojamaa on määrännyt. Loppujen lopuksi kaikki pakollisen lisenssin nojalla valmistetut lääkkeet on merkittävä erikseen, esimerkiksi käyttämällä omaa pakkaustaan ​​tai värejään - hullu ja kallis lisäponnistus.

EU supistaa pakollisten lisenssien markkinoita

Kaikki nämä byrokraattiset vaatimukset varmistavat, että hallitusten lisäksi myös geneeristen lääkkeiden valmistajat välttelevät TRIPS -pakollisen vientiluvan käyttöä. Toinen monimutkainen tekijä geneeristen lääkkeiden valmistajille on se, että tuotannon siirtyminen ei ehkä kannata, jos ne voivat toimittaa vain yhden asiakasmaan rajoitetulla määrällä. Heille olisi usein kannattavaa vain, jos he saisivat viedä pakollisen lisenssin nojalla valmistettuja tuotteita muihin maihin. Lisäksi volyymietu auttaisi heitä alentamaan hintoja.

Yhdeksän WTO: n jäsentä, mukaan lukien Japani, Sveitsi, Yhdysvallat ja EU, ovat nimenomaisesti sulkeneet tämän vaihtoehdon pois. Koska 31 b artikla hyväksyttiin joulukuussa 2005, he käyttivät opt-out-mahdollisuutta. Tämä tarkoittaa: EU ja muut kahdeksan WTO: n jäsentä ovat nimenomaisesti sulkeneet pois sellaisten lääkkeiden tuonnin, jotka on tuotettu pakollisella lisenssillä   TRIPS -sopimuksen 31 b artiklan mukaisesti.

Tämä  järjetön päätös  tarkoittaa toisaalta sitä, että EU joutuu kieltäytymään maahantuomasta pakollisen lisenssin nojalla ulkomailla valmistetun rokotteen komponentin, vaikka se ei olisi saatavilla EU: ssa itsessään. Toisaalta se tarkoittaa, että EU pienentää tarkoituksellisesti kaikkien pakollisen lisenssin nojalla kolmansissa maissa valmistettujen lääkinnällisten tuotteiden markkinoiden kokoa, olipa kyse rokotteista, diagnostisista testeistä tai lääkkeistä. Tämä markkinarajoitus puolestaan ​​tarkoittaa sitä, että geneeristen lääkkeiden valmistajat voivat pystyä tuottamaan näitä tavaroita vain korkeammalla hinnalla tai jopa luopumaan kokonaan pakollisten lisenssien hakemisesta tuotannolleen.  

Ruanda ja Bolivia: TRIPS epäonnistuu stressitestissä

Kaikki nämä rajoitukset huomioon ottaen ei ole yllättävää, että 31 bis artiklaa sovellettiin alun perin. Heinäkuussa 2007 Ruanda ilmoitti   TRIPS-neuvostolle aikomuksestaan ​​tuoda HIV-lääke Apo-Triavir Kanadan geneeristen lääkkeiden valmistajalta Apotexilta. Apotexin neuvottelut alkuperäisten yhdisteiden - GlaxoSmithKline, Boehringer Ingelheim ja Shire BioChem - patenttien haltijoiden kanssa vapaaehtoisten lisenssien myöntämisestä epäonnistuivat, Apotex pyysi Kanadan hallitukselta pakollista vientilupaa viedä Ruandaan, minkä Kanadan hallitus lopulta myönsi. Kuitenkin Ruandan hakemuksesta kesti 14 kuukautta lääkkeen ensimmäisen erän toimittamiseen, ja koko tilauksen toimitus kesti lähes kolme vuotta - kohtuutonta hätätilanteessa.

Pandemian paineen alla Bolivia on yrittänyt muutaman kuukauden ajan ottaa käyttöön hankala 31 b artiklan mekanismi, jotta voimme ostaa koronarokotteita kanadalaiselta lääkeyhtiöltä Biolyse. Helmikuussa 2021 Andien valtio ilmoitti TRIPS -neuvostolle aikovansa käyttää pakollista lisensointimekanismia tuojamaana. Sen jälkeen kun Biolyse epäonnistui pyytämässä yhdysvaltalaista monitoimistoa Johnson & Johnsonia vapaaehtoiselta lisenssiltä koronavirusrokotteelleen, yhtiö on sittemmin yrittänyt hankkia pakollisen lisenssin Kanadan hallitukselta. Kanadan hallitus kieltäytyy myöntämästä Biolyselle pakollista lisenssiä Johnson & Johnson -rokotteen valmistamiseksi toimitettavaksi Boliviaan. Vaikka Kanadan hallitus on estänyt pakollisen vientiluvan jo kuukausia, se julistaa WTO: ssa,

Kanadalainen terveysalan  asianajaja Matthew Herder  arvostelee Kanadan hallituksen rypistymistä saartollaan lääkealan edessä. Hän ilmeisesti pelkää "seuraavia rokotetoimituksia putoavan, jos hän keskeyttää patentit". Kanada tekee siksi saman virheen kuin  Saksa ja muu EU . Sen sijaan, että hallitukset antaisivat pakollisia lisenssejä ja käyttömääräyksiä paikallisen tuotannon laajentamiseksi, ne antautuvat tietoisesti kourallisen rokotevalmistuksen monopolisoivan lääkeyhtiön mielivaltaan.

Saksa ja Itävalta: esteet EU -neuvostossa

Jotta TRIPS -vapautus voitaisiin panna täytäntöön, jota valtaosa WTO: n jäsenistä tukee, EU: n esteet on lopetettava. EU -komissio voi valvoa epäinhimillisiä sieppaustaktiikoitaan vain niin kauan kuin se saa riittävästi tukea Euroopan unionin neuvoston jäsenvaltioilta. Mutta hänen luopumiskeskustelustaan ​​on nyt tiukasti salassa pidettävä. Tätä ei enää edes mainita neuvoston virallisissa asiakirjoissa, kuten Corporate Europe Observatory -organisaatio   havaitsi.

Neuvoston salassapito ei kuitenkaan ole yllättävää, koska EU eristyy yhä enemmän kansainvälisesti vastustamalla luopumista. Maailmanlaajuiselle yleisölle on tulossa yhä selvemmäksi, kuinka tinkimättömästi EU asettaa lääketeollisuuden voitot terveyden yläpuolelle. EU on myös kaukana siitä, että koronarokotteita pidettäisiin "yleisenä yhteisenä", kuten  Ursula von der Leyen  täyteläinen ilmoitti pandemian alussa. Päinvastoin, EU puolustaa voimakkaasti henkistä omaisuutta koskevia yksityisiä monopoleja, jotka voittoa maksimoivat yritykset ovat kyenneet turvaamaan.

Liittovaltio on edelleen solidaarisuuden ulkopuolisen EU-politiikan tärkein pilari. Vaikka muut EU: n jäsenmaat, kuten Espanja, Ranska, Italia tai Puola, osoittavat ainakin olevansa avoimia luopumisvaatimukselle, mustavalkoinen liittohallitus on itsepäinen. Vaikka CDU: n edustajat, kuten  Angela Merkel  , noudattavat tiukkaa hylkäämistään, SPD pelaa kaksinkertaista peliä. Kun Bundestagin jäsenet  äänestivät  6. toukokuuta yhdessä unionin, AFD: n ja FDP: n kanssa luopumista tukevaa esitystä vastaan, heidän parlamentin jäsenet äänestivät  parlamentin päätöslauselmassa  20. toukokuuta  Indo-Etelä-Afrikkalainen ehdotus. Tämä tarkoittaa: Liittovaltion hallituksessa, jossa kurssin muuttaminen olisi erityisen tärkeää, myös SPD on epäonnistunut toistaiseksi.

Huomaa Attac Austria: Itävallan hallitus on myös toistaiseksi estänyt patenttien vapauttamisen

TRIPS -vapautus takaisi paremman oikeusvarmuuden

TRIPS -sopimuksen osien kumoaminen, kuten WTO: n jäsenten enemmistö vaatii, on epäilemättä tärkeä askel edistää välttämättömien lääkinnällisten tuotteiden tuotannon välttämätöntä laajentamista ympäri maailmaa. Ei vain patentteja, vaan kaikki asiaankuuluvat immateriaalioikeudet, kuten tekijänoikeudet, teolliset mallit ja liikesalaisuudet, paljastettaisiin kansainvälisellä tasolla.

Tämä ei ainoastaan ​​helpottaisi pakollisten lisenssien toimittamista kotimarkkinoille ja vientiä varten, vaan myös valtion toimenpiteitä, jotka pakottavat lääke- ja terveysalan yritykset, jotka eivät halua tehdä yhteistyötä, jakamaan testitietoja ja tuotantotietoa. Paremman oikeusvarmuuden vuoksi hallitukset voivat keskeyttää immateriaalioikeudet ja valvoa kansainvälistä teknologiansiirtoa. Koska kauppapakotteiden uhka menettäisi kansainvälisen oikeuden perustan. Kansallisilla tuomioistuimilla ja patenttiviranomaisilla olisi myös enemmän liikkumavaraa puolustautua lääketeollisuuden oikeudenkäyntejä ja vastalauseita vastaan ​​immateriaalioikeuksien keskeyttämistä vastaan.

Samaan aikaan TRIPS -vapautusta WTO: ssa olisi täydennettävä lisätoimenpiteillä. EU: n olisi myös keskeytettävä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat erittäin ongelmalliset säännöt kahdenvälisissä kauppasopimuksissaan, varsinkin kun ne ylittävät WTO: n oikeuden. Tällaisia ​​lausekkeita sisältävistä kauppasopimuksista ei voi enää neuvotella ja ratifioida. Samoin Saksan ja muiden EU-maiden kumppaneiden kanssa kahdenvälisen investointisuojasopimuksen sopimus olisi ainakin lykätä kaikkien pandemiaan liittyvien  investointien valittavat  sopia jopa paremmin lopettaa tämä enää perusteltua erityisten oikeuksien toimintaa.

Sosiaalista tuotantotietoa

Lääketeollisuuden julkisen rahoituksen on oltava sidottu vaatimukseen jakaa teknologiansa ja tietotaitonsa kansainvälisesti, esimerkiksi  C-TAP- teknologiapoolin  tai  WHO: n suunniteltujen  mRNA- teknologiakeskusten kanssa . Samanlaiset teknologian siirtoa koskevat vaatimukset on sisällytettävä myös tuleviin EU: n ja lääkeyhtiöiden välisiin rokotteiden ostamista koskeviin alustaviin sopimuksiin, varsinkin kun tämä vapauttaa yritykset kaikesta liiketoimintariskistä.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, lääketieteellinen julkinen perustutkimus olisi myös liitettävä ehtoon, joka koskee tietojen läpinäkyvyyden luomista tutkimustuloksille ja avoimen lisensoinnin mahdollistamista. Tulevaisuudessa on estettävä julkisten tutkimustulosten monopoli yksinoikeudellisten lisenssien avulla.

Koska pandemian kokemus osoittaa runsaasti: Yksityiset tiedon monopolit estävät tuotannon laajentamisen ja kaikkien ihmisten pääsyn välttämättömiin lääkinnällisiin tuotteisiin. Nämä monopolit on hajotettava ja tieto sosiaalistettava.

Velka ja budjetti

 Valtionvarainministeriö on ministerinsä Annika Saarikon johdolla julkaissut budjettiesityksensä vuodelle 2022 hallituksen budjettiriihen neuvotteluja varten. Tämän aamun TV1:n ykkösaamussa opetusministeri Li Andrsson kommentoi kysyttäessä budjettiesitystä ja piti sitä yllätyksettömänä. Kaikki olennainen on päätetty alustavasti jo kevään 2021 budjettiriihessä.  Silloin oli vaikeaa, mutta nyt näyttää tilanne hallituksen silmissä helpommalta. 

Kuitenkin velanotto puhuttaa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on "Uutissuomalaisessa" ilmaissut huolensa velanotosta, joka määrällisesti on kuitenkin huomattavasti pienempää kuin suurena koronavuotena 2020. Samoilla linjoilla on vuonna 2019 aloittanut budjettipäällikkö Sami Ylä-Outinen, joka pitää velanttoa mahdottomana yhtälönä, vaikka virkamiehenä ei asetukaan vastustamaan vuoden 2022 ehdotettuja budjettiratkaisuja.

Velanotoa on kommentoinut puheenvuorossaan myös Taloussanomien palkittu toimittaja Jan Hurri. "Tuollaiset velkaluvut ovat kenen tahansa kuolevaisen mittapuulla hirmuisia, ja siksi valtion velakaantumista voi olla parempi säikkyä ja paheksua kuin mukisematta hyväksyä."

Jan Hurri on tainnut perehtyä moderniin Monetaariseen Teoriaan tasavaltamme presidenttiä paremmin. Siksi hän nostaakin kommenttipuheenvuorossaan esille pari seikkaa, joista ei valtavirtaisessa talouspolitiikassa liiemmin puhuta. 

Toinen niistä piirteistä on se, että raha syntyy valtiolle todellakin tyhjästä, ohjelmallisia velkasitoumuksia tekemällä. Kysymyksessä ei ole etukäteen säästetty raha, jota velanottoa kauhistelevat talouspolitiikassaan tavoittelevat. 

Kaiken lisäksi on todettava että velkaa on huomattavasti enemmän kuin mitä budjetin ja budjettikehyksen periaatteissa annetaan ymmärtää. Sen enemää EU kuin valtiovaltakaan eivät näy noudattavan kaksinkertaisen kirjanpidon keskeistä periaatetta, jonka mukaan budjetti on fiskaalisella tavalla ilmaistu toimintasuunnitelma ja tilikertomus fiskaalinen kertomus kaikesta toteutetusta toiminnasta. Järjestötoiminnassa ja myös yritystoiminnassa  tällaista kirjanpitoa pidetäisiin lainvastaisena ja tuomittavana.

EKP on ostanut Suomenkin valtion velkakirjoja, määräaikaisia oblikaatioita vuosien 2014-2021 välisenä aikana jo yli 60 mrd:n euron edestä. Virallisesti velkakirja on lunastettava takaisin kun määraika, "maturiteetti" koittaa. Siihen perustuu mm. takavuosina osakesäästämistä yleisempi yksityinen velkakirjojen ostaminen. Sille maksettiin nelisen prosenttia korkoa ja se teki velkakirjojen lunastamisen kannattavaksi - jos aikaisempien vuosien laukkaavaa inflaatiota ei oteta huomioon. Tätä velkakirjapottia ei lasketa Suomen valtion kokonaisvelkaan, vaikka siitä todellisuudessa on kysynmys. EKP on sterilisoinut nämä velkakirjat eli jäädyttänyt ne taseisiinsa. EKP ei vaadi niistä korkoa eikä - ainakaan toistaiseksi - niiden takaisinlunastamista. EKP;n Pääjohtaja Christine Lagard on jo vihjannut, että jossakin vaiheessa tulevaisuudessa ne saatavina vähitellen lopetetaan eli poistetaan EKP:n neuvoston päätöksellä taseista. 

Määrällinen elvytys sellaisenaan jo osoitata, että EKP:llä on suhteessa rahaan, sen määrään ja saatavuuteen paljon sekä vastuuta että valtaa. Modernia Monetaarista Teoriaa (MMT) seuraavat tietävät että keskuspankki voi hallita sekä korkoja että inflaatiotavoitetta ja että se ei voi missään olosuhteissa ajautua suoritustilaan ja että se voi kaikissa olosuhteissa vastata veloistaan.  Keskuspankki on suhteessa politiikkaan ja Euroopan Unioniin muodollisesti täysin itsenäinen (art. 130) Valtavirtaista ideologiaa virallisesti seuraileva EKP on määrällisen elvytyksen ja Euroopan Komission tuki- ja velkapaketin myötä astunut huomattavan asekeleen endogeenisen makrotalouden suuntaan.

Myöskään Euroopan Komission "Next Generation" tuki ja velkapaketin velkaosuus ei siis näy meidän velkasuhteessamme, vaan sitä toteutetaan nykyisen budjetin ulkopuolella  Euroopan Komission ja muiden EU:n jäsenmaiden hyväksynnän jälkeen. Tästä on maininta vuoden 2022 budjetin esittelykirjoituksessa. Määrä on velkakirjavastuisiin nähden pieni - pari-kolme miljardia - mutta siihen sovelletaan ainakin muodollisesti valtion velkavastuuta. Tämä laina on maksettava Komissiolle takaisin vuodesta 2028 alkaen  vuoteen 2058 mennessä ei kolmenkymmenen vuoden aikana. Makrotaloudessa parin viime vuoden aikana tapahtuneet suuret muutokset - itseasiassa takinkäännökset - antavat aiheen olettaa, että tiukan paikan tullen myös EKP on Euroopan Komission finanssipolitiikan keskeinen  turvatekijä jokseenkin ailahtelevan ja vanhakantaisen poliittisen päätöksentekojärjestelmän rinnalla. Vanhakantaiseksi sen tekee se, että yhdenkin jäsenvaltion kielteinen suhtautuminen voi kaataa päätöstentekoon vaadittavan konsensuksen.

Jan Hurrin artikkeli antaa ymmärtää että EKP:n taseisiinsa ottamat velkakirjarahat ovat Suomen oman keskuspankin taseissa ja että valtio hyötyy niistä valtavasti. Suomen Pankki on hallinnollisesti osa Euroopan keskuspankkia eikä siten ole Suomen valtiovallan alaisuudessa ja Suomen hallinnassa toimiva pankki kuin rajoitetussa määrin. Suomen Pankin on noudatettava EKP:n rahapolitiikkaa eikä konsolidoidun peruskirjan hyväksynyt taho saa esittää millään hallintonsa tasolla muunlaista kritiikkiä kuin hyväksytyn eettisen koodin puitteissa tapahtuvaa. 

Jan Hurri antaa kolumnissaan myös ymmärtää että valtio hyötyy suuresti määrällisestä elvytyksestä. Se on kuitenkin vastoin Euroopan Unionin konsolidoidun perussopimuksen (Art. 125) säädöksiä. Jan Hurri kertoo että euromaita tuetaan määrällisellä elvytyksellä siitä huolimatta. Pääasiassa tuen tulee mennä yrityksille pankkien ja mm. Business Finlandin kautta. Mistä Business Finland saa rahoituksensa? Ainakin tämä Team Finlandiin kuuluva toimija antaa auliisti tietoa Euroopan Unionin ja keskuspankin puitteissa löydettävistä rahoitusmahdollisuuksista. Sen toiminta on kaiketi ymmärrettävä EKP:n määrällisen elvytyksen välittäjänä. Määrällistä elvytystä annetaan ennenkaikkea uusiin innovaatioihin ja uusiin yrityssuunnitelmiin. Kun investointeja ei ilmeisesti pysyvän ostovoiman puuttesta johtuen tule, määrällisen elvytyksen eurot jäävät helposti taseisiin ja erilaiseen keinotteluun. 

Nämä väitteet ovat tietenkin kovia, mutta toisaalta sen enempää Suomen Pankki kuin muutkaan määrällisen elvytyksen parissa askaroivat eivät ole paljastaneet tämän valtavan eurovirran logistiikkaa eli sitä miten sitä käytetään ja miten se vaikuttaa. Valtio hyötyy tästä eurovirrrasta välillisesti osakeomistusten, verotuksen ja ilmeisesti myös valtion omin varoin toteutetun yritystukien korvaamisen kautta. 

Euroopan Unionin ja Valuuttaunionin jäsenenä Suomi ei voi saada nykyoloissa suoria tukia omin päätöksin tuteutettuun infran ja palvelujen kehittämiseen muutoin kuin ottamalla velkaa. Kun sekä korot että inflaatio näyttävät pysyvän pieniä poikkeuksia lukuunottamatta alhaisella tasolla edelleen pitkään, velanotto on paitsi kannattavaa, samalla myös ainoa todellinen mahdollisuus käynnistää hyvinvointivaltion edellyttämiä suuria investointihankkeita. 

Tässä valtio vastaa demokraattisen päätöksentekokoneiston ilmaisemiin tarpeisiin. Yksityisen sektorin investoinnit saattavat suuntautua mihin tahansa voittoa tuottavaan hankkeeseen. Ilmasto- ja ympäristöpainotukset tarkoittaisivat tässä yhteydessä sitä, että vain yhteisön itsensä keskeiseksi toteamat hankkeet toteutetaan ja mielivaltaiset, mielikuvitukseen ja intohimoihin suuntautuvat hankkeet joutavat jäädä sivuun.

Lyhyesti: uutta rahaa luodaan modernissa taloudessa tyhjästä eli uusiin kohteisiin suuntautuvilla projekteilla ja niiden velkasitoumuksilla. Velan välttäminen ja etukäteissäästäminen perustuvat pidättäytymiseen uusista hankkeista, vaikka ne olisivat jopa ihmiskunnan eloonjäämisen kannalta välttämättömiä - kuten nyt uuden sukupolven energiahankkeiden koetaan olevan. 

Jossakin asiassa kannattaa kuitenkin luottaa Euroopan yhteiseen keskuspankkiin ja sen massiiviseen kokonaisosaamiseen. Tämä luottaminen tarkoittaa tänä päivänä ja makrotalouden uusissa olosuhteissa sitä, että aikaan liittyvät suuret hankkeet on pantava liikkeelle ja se on tehtävä nimenomaan velkarahalla eikä jäätävä odottamaan, että jossakin maailman tulevaisudessa olisi säästetty niin paljon rahaa että muutoksia voitaisiin tehdä. 

Sellaista aikaa ei minun mielestäni ole näkyvissä.

15.8. 2021

Hannes Niemi

Oletteko ihan vakavissanne sitä mieltä, että setelirahoitusta voidaan jatkaa ikuisesti ja jatkuva valtiontalouden alijäämä on ihan ok

Hannes Niemi Kyllä keskuspankkirahoituksessa ja finanssipoliittisessa rahoittamisessakin on rajansa. Kun kaikki olennaiset ja hyväksyttävät resurssuit - ennenkaikkea työvoima - ovat kokonaan käytössä, silloin tulee raja vastaan. Työttömyys idelogisesti väärän ja harkitsemattoman politiikan merkkinä on aiheuttanut suunnatonta kärsimystä jo vuosikymmeniä. Siihen linjaan ei kannata palata - enää koskaan. Toisen rajan määrällisessä elvytyksessä yritysten suuntaan muodostaa laaja massaostovoiman puute. Keskuspankkirahoitus ei muutu investoinneiksi, koska ostovoima on yritystoiminnan tärkeä resurssi. Tietoinen pidättäytyminen kulutuksesta (eläinproteiini, lomalentäminen tai jostakin muusta kulutusaddiktiosta luopuminen ilmasto- ja ympäristösyistä) ovat olennaisia resurssirajoja nekin.

Hyvä kirjoitus myös Petri Partaselta ja erinomainen linkitys belgialaisen taloustieteilijän Paul De Grauwen talousnäkemyksiä käsitelleesen HS:n artikkeliin. Pitäisin erittäin tärkeänä sitä, että EKP voisi jakaa määrällistä elvytystä myös jäsenvaltioille. Käyttämättömät resurssit, ennenkaikkea koko työvoima saataisiin siten käyttöön ja julkiset investointi- ja palveluratkaisut vauhtiin. Euroopan Unionin pahin valuvika, demokraattisen valtion ja julkisen vallan taloudellisten toimien rajoittaminen 1990-luvun ideologisin perustein on taakse jääneen ajan politiikan jatkamista. Moderni rahateoria ja sen mukainen kansanvaltaista hyvinvointivaltiota vahvistava finanssipolitiikka olisi se oikea, konstailematon vastaus ajan vaatimuksiin. Se tarjoaisi myös yrityspohjaiselle toiminnalle ylivoimaisesti dynaamisemman vaihtoehdon kuin pelkkä rahan tyrkyttäminen yrityksille toiveena uudet kulutusinnovaatiot. Yritysmaailmalta odottaisin makrotalouden revisiota, 'uudelleennäkemistä' (re vision). Sen omaksuminen mahdollistaisi myös Kokoomukselle paluun maltillisuuden toteuttamiseen poliittisena ohjenuorana.

Opintokerho - menneisyyttä vai tulevaisuutta?

 Sakari Kiuru, jo 1960-luvun alkupuolelta tuntemani persoona,  ikävuosiltaankin 'varttuneeksi demarinuoreksi' sopiva tuttava ja ystävä  soitti. Hän oli kesäkuun alussa lenkiltä tultuaan lyyhistynyt kotiovelleen, mutta sai siitä vähän selvittyään apua naapurin oveen kolkuttamalla - omaa kotiovea hän ei yltänyt aukaisemaan. Ambulanssi kiidätti hänet Malmin sairaalaan ja sieltä edelleen jatkotutkimuksiin ja hoitoon Meilahden sairaalaan. Koko kesäkausi on mennyt sairaalassa, mutta hän on nyt kuntoutunut niin että päässee pian hoitokotiin Helsingissä. Sakari täyttää ensi keväänä jo 96 vuotta ja ikätoverit - myös hänen samanikäisten  'opintokerhoonsa' kuuluneet, ovat jo poistuneet joukostamme - Ele Aleniusta lukuunottamatta. Naapurini ja hyvä ystäväni Veikko Varjus kuului tähän silloin tällöin kokoontuneeseen, maailmanmenoa ihmetelleeseen ja tutkailleeseen ryhmään, mutta hänkin on poistunut joukosta, korkeassa iässä hänkin.

Tapasin Sakari Kiurun ensimmäisiä kertoja jo 1960-luvun alussa hänen toimiessaan Pohjolan Opiston ensimmäisenä rehtorina. Minä olin  Sosialidemokraattisen Nuorten Keskusliiton piirihjaaja Lapin Läänissä. Norbottenin Työväen Sivistysliitto ABF järjesti seminaarin Pohjolan Opistolla ja naapuriyhteyksien merkeissä minutkin kutsuttiin mukaan. Norrbottenissa ABF:n ja työväenjärjestöjen suhteet olivat kiinteät. Myös nuorisotoiminta nojasi vahvasti opintokerhotoimintaan, jota valtio tuki ABF:n kautta. Opintokerhotoiminta ryhmäkasvatuksen muotona nojasi puolestaan Torsten Husénin  ryhmätoimintateoriaan ja sen merkitykseen sivistystyössä. 

Aivan 1960-luvun alkuun saakka nuorisotoiminta oli koko sodan jälkeisen ajan noudatellut partioliikkeen esimerkkiä, jossa toki pyrittiin hyödyntämäänm Rafael Helangon poikasakeista peräisin olevaa luonnollista yhteenhakeutumista mutta joka muodoltaan edelleen perustui aika hierarkiseen suoritusmerkkijärjestelmään, partiopuvussa kannettaviin näkyviin symboleihin ja läheiseen yhteistyöhön kirkon kanssa ja kaiketi myös tietynlaiseen uskonnolliseen tunnustuksellisuuteen. Partioliike ei ollut ainoa lähes sotilaalliseen hierarkiaan rakentanut nuorisojärjestö. Myös Nuoret Kotkat sosialidemokraatttisella puolella omaksui partiota lähellä olevan 'vartio'-ryhmätoiminnan omaksi toimintamuodokseen. Pohjoismaiset vaikutteet johtivat kuitenkin kasvatuksellisen lähestymistavan uudistumiseen ja muotoutumiseen Husénin ryhmädynamiikan pohjalta.

Ruotsalaisen opintokerhotoiminnan luonne  ei ollut pelkästään kognitiivinen, tietoa kasaava järjestelmä, vaan siihen liittyi vahva ajatus kasvamisesta demokratiaan ja vastuunotton.  Yhteistoiminnassa opitaan yhteisyyttä ja tasa-arvoisen yhteistoiminnan taitoja. Näiden karttuessa syntyy aktiivisuutta ja mielenkiintoa yhteiseen, kiinteitä muotoja sisältävään toimintaan. Näin kasvetaan mukaan monipuoliseen järjestötoimintaan, yhteiskunnan tuntemukseen ja vihdoin vastuunottoon sekä järjestöllisistä ja yhteiskunnallisista tehtävistä. Prosessia voisi kuvata affektiiviseksi, elämykselliseksi, pohjimmiltaan koko elämään ja elämäntapaan vaikuttavaksi.

Uskon ruotsalaisen esimerkin vaikuttaneen vahvasti siihen, että Sakari Kiurusta tuli paitsi tiedottaja ja jopa YLE:n pääjohtaja, myös vahva kansansivistysmiehes ja Työväen Sivistysliikkeeseen niin keskeisesti kuuluneen opintokerhotoiminnan kannattaja ja toteuttaja myös käytännössä. Aivan viime vuosiin saakka hän veti  opintokerhoa Herttoniemessä Siilitien kerhohuoneessa. Tarkoituksena oli pitää hengissä tätä ryhmässä tapahtuvaan keskusteluun, moninaiseen mielipiteenvaihtoon ja maailmankuvan avartamiseen tähtäävää toimintamuotoa.

Sakari Kiurun henkilökohtaisen tilanteen lisäksi keskustelimme - tietenkin - myös järjestötoiminnan ja median tilasta. Järjestöt ovat kuihtuneet ja nyt sitten korona-pandemia on pysäyttänyt kokoontumisen miltei kokonaan. Miten käy demokratian oloissa, joissa yhteyttä kanssaihmisiin ei ole kuin sosiaalisen median kautta? Niin hyvää kuin keskustelu ja mielipiteenvaihto siellä saattaa ollakin, se ei täytä yhteistoiminnalle ja demokratiaan kasvamiselle - vastuunotosta puhumattakaan - asetettavia vaatimuksia. Sakari palautti taas mieleeni opintokerhotoiminnan idean ja merkityksen. Tietääkseni opintokerhotoiminnalla on Ruotsissa edelleen avainrooli järjestötoiminnassa.

Omasta puolestani olen lähestynyt tätä kysymystä vähän toisesta näkökulmasta ollessani huolestunut osallistumisen vähenemisestä kansalaisjärejstöissä. Pohjautuen Husénin ryhmätoimintapedagokiikkaan pelkään minäkin, että osaavia vastuunkantajia ja aktiiveja toimijoita löytyy yhteiskunnassamme tällä menolla entistä vähemmän. Osata vetää kokousta, vaikkapa opintokerhoa, taloyhtiön hallitusta tai sääntömääräistä kokousta, kunnallista lautakuntaa tai valtuustoryhmää - missä tällaisia nykyään kasvaa? Useimmiten reaktio vastuuta tarjottaessa on paniikkireaktio ja pako yksityisyyteen. Kun yhteisiä ryhmiä ei ole, myös keskustelutaidot rämettyvät ja vihapuhe ja mobbaaminen nousevat sisäisiksi esteiksi hedelmälliselle, opitulle yhdessäololle. Sakari Kiurun lanseeraama  "Mielikuvademokratia" saa yhä enemmän sijaa. Kansalaiset ovat yhä havoittuvampia melko yksiulotteiseksi muuttuneen median käsittelyssä. Vastapainoa ja vastavoimaa tälle jokseenkin surulliselle piirteelle tarvittaisiin, jos aiomme säilyttää moniarvoisen pohjoismaisen elämäntavan ja hyvinvointivaltion. 

Joissakin blogikirjoituksissani olen kirjoittanut osallistamisen välttämättömyydestä ja suuresta, osallistamisen valtatien rakentamisesta tulevaisuudessa. Uskon Sakari Kiurun hakevan opintokerhotoiminnasta juuri tällaista pienryhmiin perustuvaa perussolua yhteisyyden, yhteistoiminnan, aktivoitumisen ja vastuunoton kasvattamiseksi elämysrikkaassa ympäristössä. 

Olen myös hakenut osallistavasta toiminnasta mahdollisuuksia toisen sivistystien rakentamiseen ja muodollisia pätevyyksiä tuottavan kumulatiivisen cv:n (curriculum vitae) kokoamiseen. Näkisin sen yhtenä tärkeänä työväen sivistystyön tulevana tehtävänä. Jostakin syystä tämä ulottuvuus jäi siitä kirjoittaneen Jussi Pikkusaaren mielestä sivuraiteelle ja unhoon työväen sivistystyössä. Puhuimme Sakarin kanssa toisen sivistystien ja muodollisen koulutuksen, siis akateemisten oppiarvojen välisestä suhteesta ja vuorovaikutuksesta. Minulle jäi vaikutelma, että Sakari Kiuru pitää myös toisen sivistystien kohdalla tärkeänä 'luunkovaa testiä' siitä että osallistavassa toiminnassa opittu on sekä sisäistetty että opittu soveltamaan yhteiskunnalliseen todellisuuteen.

Jatkuvan kasvun, elinikäisen oppimisen ja pienryhmässä tapahtuvan elämyksellisen toiminnan ja oppimisen korostaminen ja avaaminen osallistamisen valtaväyläksi on edelleen yksi niistä keskeneräisistä tehtävistä, joka odottaa elävöittämistään ja toteuttamistaan.

Taistelupilvi

 Rauha ja demokratia - niihin pyrkiminen ja niiden edistäminen on Euroopan Unionin perusarvoja. Tämä ei kuitenkaan estä asevarustelua ja uusien asejärjestelmien kehittämistä Euroopan Unionin arvojen puolustamisessa. Unioni on kuitenkin sillä tavoin rakennettu, että yksimielisyyden saavuttaminen kilpailutaloudessa esimerkiksi asevarustelun kehittämisestä on mitä hankalin ja vaikeimmin saavutettava yhteistoiminnan taso. Yksimielisyys päätöksenteossa muodostuu helposti ylipääsemättömäksi esteeksi. Asevarustelussa on kysymys korkeaa teknistä - ta tietoteknistä - tasoa vaativista ratkaisuista, joiden rakentamisessa jäsenmaat kilpailevat keskenään ja tarkasti vartioivat saavutuksiaan ja reviireitään.

Kun on etsitty ulospääsyä monista pattitilanteista yhteistoimintapyrkimuksissä, mm. taloustieteilijä Thomas Piketty on kiinnittänyt huomiota Saksan ja Ranskan keskinäiseen sopimukseen yhteisiin tavoitteisiin pyrkimisessä. Thomas Piketty pitää 'samanmielisten yhteistyötä' eräänä mahdollisuutena kiertää yksimielisyysvaatimusta. Näyttäisi siltä että nyt on asevarustelun alueella syntymässä yksi tällainen yhteistyörintama.

Der Spiegelin kesäkuun numerossa 23 kerrotaan Saksan, Ranskan ja Espanjan päässeen yksimielisyyteen eurooppalaisen Eurofighter Typhoon monitoimihävittäjän korvaamisesta uudella, ranskalais-espanjalais-saksalaiseen yhteistyöhön perustuvalla , yhteisesti suunnitellulla hävittäjällä. Saksalais-ranskalaisen ministerineuvoston sopimusta ovat kesän 2021 alussa esitelleet liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron (etänä). Merkelin mukaan kysymys ei ollut mistään yksinkertaisesta asiasta, vaan  monimutkaisesta molempien maiden asevarusteollisuutta tulevina vuosina hallitsevasta  kokonaisuudesta. 

Tavoitteena ei ole ainoastaan saksalaisen asevarustelun tuottaman Eurofighterin korvaamisesta, vaan yrityksestä vastata puolustusteollisuuden alalla yhä monimutkaisermmaksi ja vaativammaksi käyvistä haasteista sotilaallisen uhan alueella. Tulevaisuuden taisteluhävittäjä on tämän yli 100 miljardin hintaluokassa pyörivän hankkeen keskeisimpiä osia, mutta mukaan tulee myös sotilaalliseen käyttöön tarkoitetujen lentävien laitteiden kuten automaattisten drohnien kehittäminen. Kaiken tämän taustalle rakennetaan yhteinen sotilaallisiin tarkoituksiin varattu suljettu tietotekniikkakokonaisuus. Der Spiegel puhuukin tässä yhteydessä 'järjestelmien järjestelmästä, "taistelupilvestä", valtavasta, puolustustarkoituksiin suunnatusta asevarustelukokonaisuudesta. 

Toisen maailmansodan veriviholliset rakentavat siis nyt yhteistyön ja keskinäisen kilpailun merkeissä uutta taistelujärjestelmää, jonka alkukehittelyssä on myös Espanja ollut mukana. Der Spiegel kertoo saksalaisen puolen tulleen jo kehittelyvaiheessa vedetyksi 'kölin alta' siinä mielessä, että perusta jatkokehittelylle ja mallikoneelle ei ole saksalainen MTU-lentomoottorivalmistajan tuottama Eurofighter, vaan ranskalaisen Safran-ryhmän lentokonemoottoreihin - ja tekniikkaan perustuvan Rafale. Näin siitäkin huolimatta, että saksalaiset pitävät Eurofighteriä voimakkaampana ja suorituskykyisempänä.

Hanke on kallis ja vielä varsin yleisellä tasolla. Suunnitelman tulisi olla käytössä vuonna 2040. Kun tekninen kehitys on huimaa ja aikajänne näinkin pitkä, artikkelissa kysytään niiden innovaatioiden perään, joihin uuden taistelujärjestelmän tulisi rakentua. Hyväksytty alustava suunnitelma kertoo tästä toistaiseksi varsin vähän.

Miten tämä kaikki sitten kustannetaan kovan kilpailun maailmassa? Ilmastokriisin aikana ei ole helppoa myydä tällaista hanketta poliittisessa monipuoluejärjestelmässä. Vaikka hanke ei olisikaan täysin ylivoimainen lähes 200 miljoonaa asukasta kattavalle eurooppalaiselle yhteistyökokonaisuudelle, on kysyttävä myös hankkeen rahoituksen perään. Samoin on kysyttävä, millä tavalla tämä hanke ulottuu muihin, mahdolliseen samanmielisten yhteistyöhankkeeseen osallistuviin maihin?

Oikeastaan hakematta tulee mieleen Euroopan Unionissa EKP:n viimeisten seitsemän vuoden aikana toteuttama määrällinen elvytys ja huima, yli 4000 miljardia käsittävä ja pääosin valuuttaunionin jäsenvaltioiden velkakirjojen osto-ohjelmana toteutettu likviditeetin lisääminen ja uusiin innovaatioihin kannustaminen. Sitä toteutetaan edelleen EKP:n asianomaisen ohjelman puitteissa eikä sillä tavalla syntyvää muodollista velkaa sisällytetä kansalliseen velkataakkaan vaikka niin tosiasiassa pitäisi menetellä. Velkakirjat ovat ja pysyvät ainakin toistaiseksi EKP:n taseissa jäädytettyinä. Kukaan ei ole liiemmin  kysellyt myöskään tämän valtavan euromäärän perään, kuinka se on käytetty ja mitä sillä on saatu aikaan.

Ei vaadi kovin paljon mielikuvitusta kun havaitsee, että EKP:n määrällistä elvytystä voitaisiin suunnata nykyisillä ehdoilla myös asevarusteluun ja Espanjan, Ranskan ja Saksan "samanmielisten" uuden taistelupilven kustannusten kattamiseen. Sisältäähän se  välttämättä ylivoimaiseksi tarkoitettuja uusia - myös tulevia - innovaatioita. Uutta suuntausta tukee myöskin se, että määrällinen elvytys, joka näkyy väistämättä valuvan mieluummin taseisiin ja pörssikeinotteluun kuin uusiin investointeihin ja välittömän yhteisen hyvinvoinnin  aikaansaamiseen, saisi tällaisesta hankkeesta korkealla arvostustasolla ja poliittisella tuella hyväksytyn hankkeen. Korostan tässä sitä, että tällaista näköalaa ei Spiegelin kirjoituksessa esitellä, kysymys on vain tämän kirjoittajan pohdinnoista.

Euroopan Unionissa näyttävät haukkojen hankkeet etenevän nopeammin kuin kyyhkysten. Sosiaalinen ulottuvuus on mitä suurimmassa määrin kesken. Naapuriyhteistyötä ei rakenneta luottamuksen ja keskinäisen avunannon varaan, vaan suhteita koetellaan sanktioilla ja rangaistuksilla. Taistelupilven aikajänne on niin pitkä, että monta estettä - jopa ideologinen politiikan muutos - voi tulla väliin. Euroopan Unionin haukat eivät   ole haudanneet sotakirveitään. Läntistä arvoyhteisöä aiotaan ilmeisesti puolustaa niin kauan kuin kaksi kiveä on vielä päällekkäin. 

Paikallisjunalla Eurooppaan

 Sosialidemokraattisen Puolueen pitkäaikainen puheenjohtaja ja Suomen pääministeri Kalevi Sorsa siirtyi 1990-luvun alun murrosvaiheessa poliittiseen takariviin ja ryhtyi kirjoittamaan. Ensimmäinen tässä poliittisen aktiivikauden jälkeisessä sarjassa oli hänen kirjansa "Paikallisjunalla Eurooppaan" (Kustannusosakeyhtiö Otava 1991).  Jo seuraavana vuonna eli 1992 hän kirjoitti toisen kirjan nimeltään "Uusi itsenäisyys".Sorsa toimi vuosina 1972-87 yhteensä neljän hallituksen pääministerinä, SDP:n puoluesihteerinä 1969-75 ja puheenjohtajana vuosina 1975-1987 ja kansanedustajanakin yhteensä 20 vuotta ajalla 1970-1990. Nyt, kolmenkymmenen vuoden jälkeen on mielenkiintoista tarkastella, mitä Sorsa kirjoituksissaan ajatteli Suomesta, Euroopasta, itsenäisyydestä, taloudesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä. Onko maailma mennyt Kalevi Sorsan ennakoimaan ja visioimaan suuntaan?

!980-luvun loppu ja 1990-luvun alku elettiin suurta yhteiskunnallista murrosvaihetta. Neuvostoliiton ja sen johtaman "sosialistisen" leirin hajoaminen tarkoitti vuosikymmenien - koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan - valta-asemien ja vastakkainasettelun murtumista. Kapitalismi näytti ottavan yksiselitteisen yliotteen ideologisten leirien välisessä kilpailussa. Kuinka Suomen ja sosialidemokratian tuli suhtautua tapahtumassa olevaan suureen muutokseen?

Sorsalla oli Ranskassa vuosina 1959-65 vietettyjen vuosien jälkeen erinomainen näköalapaikka kansainväliseen politiikkaan ja erityisesti Neuvostoliiton aseman vahvistumiseen YK:n alaisissa järjestöissä, myös UNESCOssa. Jo näinä vuosina hänen onnistui ilmeisesti luoda luottamukselliset suhteet Neuvostoliiton lähettiläisiin ja toimijoihin UNESCOn piirissä. Suomen idänpolitiikan painottuminen Urho Kekkosen jo vuonna 1956 alkaneella presidenttikaudella ystävällisten ja luottamuksellisten suhteiden rakentamiseen Neuvostoliiton suuntaan tuki myös Kalevi Sorsan yhteyksien rakentamista tässä YK:n alajärjestössä. Erityisesti hän arvosti V.I. Leninin asemaa ja merkitystä Suomen itsenäistymisessä.

Kalevi Sorsalle Suomen suhde itäiseen naapuriin oli tärkeä paitsi rauha säilymisen, myös talouden ja kulttuurivaihdon kannalta. Hänestä näytti täysin selvältä, että luottamukselliset ja yhteistyöhakuiset suhteet  oli säilytettävä ja niitä vahvistettava myös Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Poliittisesti Neuvostoliiton hajoaminen merkitsi Sorsalle myös Kommunistisen Puolueen ideologisen vallan ja sosialismikäsityksen murtumista. Useissa eri yhteyksissä hän näki myös Suomen kommunistien irtautuvan proletariaatin diktatuurin ja kommunistisen puolueen pysyvän johtavan roolin doktriinista. Erityisesti hän arvosti SKP:n:n puheenjohtajan Aarne Saarisen realistista analyysia tapahtumassa olevasta muutoksesta, vaikka tämä ei koskaan luopunutkaan poliittisesta taustastaan.

Tätä taustaa vasten on aika ymmärettävää, että Kalevi Sorsa näki Helsingissä 1975 järjestetyn Euroopan Turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin  yhtenä kaikkein merkittävimmistä rauhan säilymiseen ja ylläpitämiseen vaikuttavana eurooppalaisena ja mailmanlaajuisena tapahtumana ja toimintarakenteena. Hän piti mahdollisena eurooppalaisen tuevallisuuden perustumista yhä lisääntyvään luottamukselliseen yhteistyöhön Neuvostoliiton hajoamisesta seuranneiden uusien, poliittisesti ja taloudellisesti heikossa asemassa olevien valtioiden kanssa. Hän myös varoittaa sellaisesta politiikasta, jonka seurauksena jaloilleen nouseva Venäjä voisi tuntea itsensä uhatuksi. Sorsa tunsi hyvin Venäjän synnyn ja yli tuhatvuotisen historian. Sen bysanttilainen ja ortodoksinen perinne ja yhteiskunnallisten laitosten rakentuminen jo Iivana Julman ajoilta  muodostavat venäläisen isänmaallisuuden ja kulttuurin vahvan perinteen.

Tähän väliin on todettava, että sekä Euroopan Unionin että Suomen ulkopolitiikka on ajautunut täysin päinvastaiseen suuntaan kuin mitä Kalevi Sorsa ihanteena havitteli. Euroopan Unioni ja NATO eivät ole pysyneet nahoissaan laajentumishalussaan ja muodostavat edelleen uhan Venäjän itsenäisyydelle ja eheydelle. Luottamukselliset toimet ovat vaihtuneet rankaisuihinn ja sanktioihin. Venäjä puolestaan on vastannut sotilaallisella voimallaan ja Krimin valloituksella ilmeisen läntisen hajoittamisuhan edessä.

Neuvostoliiton hajoaminen vahvisti entisestään tuon ajan Euroopan Yhteisön taloudellista ja yhteiskunnallista merkitystä.Kalevi Sorsa näki kehityksen vievän nopeasti ja voimakkaasti eurooppalaisen integraation suuntaan. Hän ei pitänyt myöskään federatiivista kehitystä demokratian ja parlamentarismin kannalta hyljeksittävänä visiona. Jäsenvaltiot joutuivat hänen mukaansa väistämättä luovuttamaan valtaansa vahvistuvalle yhteisölle yhteisten pelisääntöjen luomisen merkeissä. Demokratia ja taloudellinen vahvistuminen merkitsivät sekä eurooppalaisen keskusvallan että subsidiariteettiperiaatteen mukaisen läheisyyden merkitsevän aloitteellisuuden siirtymistä alueelliselle tasolle. Marxinsa hyvin tuntenut Sorsa ei pitänyt kansallisvaltion heikkenemistä pelättävänä piirteenä. Pikemminkin hän useissa kohdin kirjoissaan pelkää vanhoillisuuden, "impivaaralaisuuden" muodostuvan sekä välttämättömän kansainvälistymisen että myös eurooppalaisen yhteistyön esteeksi.

Kun hyvinvointivaltiosta muodostuu 'uusi normaali' jonka olemassaoloa pidetään niin itsestään selvänä, ettei sen ylläpitämiseen kannata voimaa tai osallistumista suunnata, oli yksi suuri kysymysmerkki Kalevi Sorsan visoissa. Hän jättää tämän pelottavan uhan kuitenkin lukijan ratkaistavaksi.  

Kalevi Sorsa tunsi jo vuonna 1991 Maastrichtin sopimuksen valtion voimistumista heikentävät ja odotettavissa olevat velka- ja budjettirajoitteet. Hän näki markkinavetoisen Euroopan taloudellisena realiteettina ja tuki aikanaan vahvasti myös vapaakaupan lisääntymistä. Hän katsoi että vapaakauppa poistaisi tullimuureja ja yritystoiminnan luontaista pyrkimystä pyrkiä rajoittamaan kilpailua omalla toimialallaan. Hänen kokemuksensa mukaan osuustoiminta oli jo onnistunut hillitsemään rajoittamatonta voitontavoittelua ja lisääntyvän vapaakaupan tuli jatkaa tätä monopolisoitumisen vastaista kehitystä.

Mielestäni tässä on yksi Kalevi Sorsan merkittävimpiä havaintoja. Hänen mukaansa markkinatalous ei pyri edistämään vapaata kilpailua, vaan päinvastoin, se pyrkii kaikin keinoin sitä rajoittamaan ja  kilpailemaan määrävän aseman saavuttamiseksi omalla toimialallaan ja jos mahdollista, pyrkimään jopa monopoliasemaan. Kun katselemme tämän päivän tilannetta Euroopan Unionin solmimissa ja parhaillaan neuvottelemissa vapakauppasopimuksissa, huomio kiinnittyy markkinan yritykseen luoda ulkoparlamentaarisia erityistuomioistuimia kansainvälisten suuryritysten aseman suojaamiseksi mm. valtion omana toimintana toteutettavaa investointi- ja palvelutoimintaa vastaan. Kysymys on tässäkin yrityksestä suojautua riskeiltä ja - tässä tapauksessa - voittoa tavoittelemattomalta kilpailulta.

Kalevi Sorsa ymmärsi markkinatalouden suuren merkityksen, mutta teki selkeästi eroa anglosaksisen ja germaanisen kapitalismin välillä.  Hän piti amerikkalaistyylistä kapitalismia yksilökeskeisenä, sosiaalisesti välinpitämättömänä ja vain omistajilleen voittoa takovana huonona kapitalismina. Sen sijaan hän korosti germaanisen "sosiaalisen markkinatalouden" suurta eroa tässä suhteessa. Sosiaalinen  markkinatalous on yhteisöhakuista, sosiaalista vastuuta korostavaa, jonka varaan voidaan rakentaa myös yhteiskunnallisesti merkittävää vastuunottoa. Omana kommenttina toteaisin tässä yhteydessä, että ainakin meillä markkina on saanut selvästi anglosaksisia piirteitä germaanisen ja luonteeltaan sosiaalisemman markkinan kustannuksella. Euroopan Unionissa markkina on systemaattisesti pyrkinyt irtautumaan sosiaalisesta vastuunotosta ja mm. työmarkkinayhteistyöstä ammattiyhdistysliikkeen kanssa.

Ei Kalevi Sorsakaan pitänyt ammatiyhdistysliikettä minään "herranterttuna", joka saa pelkästään hyvää aikaan. Neljän hallituksen pääministerinä hän oli joutunut moneen kertaan näkemään myös ammattiliittojen neuvottelijoiden ylisuuret yleiskorotusvaatimukset ja kyvyttömyyden oman kenttänsä ja asemansa pelossa uskaltaa pyrkiä kestäviin kompromisseihin. Etenkin 1990-luvun alun vaikeat vuodet ja jopa Kalevi Sorsan yritys toimia sopimusneuvottelijana juuri yhtäkkiä toteutetun devalvaation  kynnyksellä näyttää jättäneen syviä arpia uskoon ammattiyhdistysliikkeen kykyyn kokonaisuuden kannalta tärkeisiin kompromisseihin. Kuitenkin hän piti selviönä sitä, että myös tulevaisuudessa työmarkkinain on perustuttava yhteisesti järjestettyyn neuvottelutoimintaan, jossa voi kuitenkin olla alakohtaisia ja paikallisia painotuksia. Työmarkkinayhteistyöllä oli luotu sitä välttämätöntä vakautta jota kova kilpailu esimerkiksi menestymisessä vientiteollisuuden parissa välttämättä vaatii. Keskitetystä neuvottelujärjestelmästä luopumista hän piti vahingollisena   ja  jopa pelottavana tulevaisuudenkuvana. Minun päätelmäni: tämän dilemman edessä olemme juuri nyt ja alkavan syksyn ja talven vanhojen sopimuskausien päättyessä.

Hän näki eurooppalaisen kehityksen vievän vahvasti kasvavan luottamuksen ja taloudellisen yhteistyön suuntaan. Kirjoituksessaan "Uusi itsenäisyys" kirjassaan hän kaavailee esimerkiksi uuden talousyhteistyön  ja monipuolisen kulttuurivaihdon varaan rakentuvaa "Karjalan talousaluetta", jota johtaa San Marinon pikkuvaltion tapaan kaksi "kuningasta". Tässä tapauksessa ne olisivat viipurilainen suomalainen ja Pietarin venäläinen johtajapari, jotka konsensuspäätöksillä johtaisiva takapajulaksi jääneen Karjalan uuteen nousuun. Vain molempien hyväksymät uudistusehdotukset toteutettaisiin. Sodissa menetetyn Petsamon ja Sallan alueet hän jättäisi Venäjän hoidettavaksi. Yhteistä "pohjoisen ulottuvuuden" visiota ei hänen näistä kirjoistaan löydy.

Kansainvälisen talousjättien kilpailun Kalevi Sorsa tunnistaa myös, mutta omalla ja hänen aikaansa kuuluvalla tavalla. Euroopan yhteisöstä voi nousta merkittävä kilpailija Amerikan rinnalle, mutta Aasian nouisevat voimat, Japani, Singapore ja Etelä-Korea  saavat häneltä  erityistä huomiota. Kiinan nousu yhdeksi johtavaksi maailman talousmahdiksi ei ole näissä kolmekymmentä vuotta sitten kirjoitetuissa visioissa vielä nähtävissä. Se kertoo omalta osaltaan Kiinan taloudellisesta ja yhteiskunnalliseta voimistumisesta ja sen yllättävästä nopeudesta.

Todettakoon lopuksi että ei Kalevi Sorsa jätä valtiotakaan eikä Suomea pelkäksi markkinoiden rengiksi tulevaisuuden Euroopassa. Hän - samoin kuin minäkin - korosti voimavarojen ja yhteisen säästämisen merkitystä valtion voimistumisessa. Liikaa velkaantumista oli vielä euroa tuntemattomassa ja pelkän Suomen valtion voimavaroihin perustuvassa maailmassa parasta kaikin keinoin välttää. Sellaiset ilmiöt kuin Moderni Monetaarinen Teoria oli vasta syntymässä eikä siihen liittyvää visiointia ole nähtävissä. Euroopan keskuspankkia ei vielä ollut olemassa  ja Suomen jäsenyys Euroopan Unionissa oli valmistelun alla. Kovasti hän tuntui pelkäävän Ruotsin irtiottoa Euroopan Unionin jäsenyyskysymyksessä, kuten sitten tapahtuikin. Pohjoismaiselle yhteistyölle hän antaa erityistä painoa myös tulevaisuuden Euroopassa. On tässä todettava, että tällaista systemaattista, esimerkiksi pohjoismaista hyvinvointivaltiota painottavaa yhteistyötä ei ole ollut juurikaan havaittavissa nykyisessä Euroopan Unionissa. Pohjoismaiden menestymiskonseptit poikkeavat selvästi toisistaan. Yhteistyö on hymistelyn tasolla. 

Jääkö hyvinvointivaltio Kalevi Sorsan ajattelussa sitten kokonaan erittäin kiilpailuhenkisen ja markkinaa painottavan kehityksen jalkoihin? Ei suinkaan. Kirjassaan "Uusi itsenäisyys" Kalevi Sorsa kirjoittaa:

"Voiko sitten demokraattinen sosialismi tyytyä villin kapitalismin sosiaalitantaksi?

Ei.Kun se on hyväksynyt markkinat talouden ohjaajaksi, sillä on myös velvollisuus asettaa markkinataloudelle sellaiset rajat, ettei se tuhoa yhteiskuntaa ja yksilöä. Sosiaalinen eriarvoisuus lisääntyy taas: raha menee rahan luokse, pääoma ottaa vallan, yhteiskuntaluokat hajoavat.Eduntavoittelun ja kaupankäynnin logiikka ei saa hallita kulttuuria ja kasvatusta, ei taidetta eikä uskontoa, ei moraalia eikä yksityistä elämäämme, vaikka se sille suurella voimalla tunkeutuukin.

Kaatuneen poliittisen totalitarismin, kommunismin, tilalle ei saa tulla kommersialismin totaalisuus, vaikka sen poliittisilla päättäjillä onkin nyt tuulta purjeissa. Siinä kulkee nyt raja sosialidemokraattien ja porvarien välillä.

Ei ole mahdollista hyväksyä sitä mitä pidättelemättömät markkinaporvarit vaativat: että markkinat tuottaisivat myös omat arvonsa; että muuta uskontoa ja moraalia ei tarvita. Sitä tietä joudutaan jälleen uuteen totalitarismiin, markkinan ja materian hengettömään ylivaltaan.

Sosialidemokratian keskeiseksi tehtäväksi nousee jälleen ihmisen puolustaminen armotomia mekanismeja vastaan. Se on tämän päivän humanismia.

Ilman demokraattisten sosialistien kritiikkiä ja poliittista toimintaa markkinatalous ei kykene vastaamaan tämän ajan keskeisiin tarpeisiin: maailmantalouden uudelleen järjestämiseen ja maailmanlaajuiseen ympäristönsuojeluun. Bush, vaikka onkin mainittava presidentti, vetäytyy puskiin maailmanvastuun edessä."

(Kalevi Sorsa: Uusi itsenäisyys. Otava 1992) 

3.8. 2021 

Infokratiasta 

Kalevi Sorsa, koulutukseltaan ja ammatiltaan itsekin tiedottaja, kiinnitti jo vuonna 1984 SDP:n puoluekokouksen päätöspuheenvuorossaan tiedotusvaltaan, "infokratiaan". Tämä on tärkeää muistaa nyt, kun joudumme päivittäin moittimaan mediaa yksipuolisuudesta, epäoleellisten asioiden esiinnostamisesta ja tärkeiden yhteiskunnallisten kehityslinjojen aliarviopimisesta ja huomiotta jättämisestä:

"Parlamentaarinen demokratia on informaatioyhteiskunnassa saamassa haastajansa 'infokratiasta', tiedotusvallasta.

Sille näyttää olevan ominaista suuri epä-älyllisyys, yhteiskunnallisten ja muidenkin ongelmien pohdiskelun välttely, poliittisten kysymysten kääntäminen henkilökysymyksiksi sekä omaan toimintaansa kohdistuva täydellinen kritiikittömyys.

Lisääntyvässä määrässä itsekriittisellä puoluelaitoksella on oikeus kysyä demokratian nousevalta mahdilta, julkiselta sanalta, milloin vihdoin käännätte tutkivan katseenne itseenne?

Kriittinen, mutta myös objektiivinen julkinen sana on oleellinen osa demokratiaa. Jos se rappeutuu – kaupallisista tai poliittisista syistä yhdentekevää – niin demokratiakin saa ydinvian. On aika vaikutusvallassa kasvavan neljännen valtiomahdin sisäistää se, minkä työväenliike tiesi sata vuotta sitten: ei valtaa ilman vastuuta."

Maatamme kehutaan lehdistön vapauden ja informaation demokraattisuuden ihmemaaksi, esimerkkinä muullekin maailmalle. Tosiasia kuitenkin on, että mediamme on kauttaaltaan kaupallistunut ja toimii se asettamilla ehdoilla. Jopa Yleisradio parlamentaarisesta asemastaan huolimatta näyttää taipuvan sen ehdoilla toimivaksi. Tämä on yksi niistä ulottuvuuksista, jossa Kalevi Sorsa jo varhaisessa vaiheessa näki illuusion kahleiden läpi. Lehdistön kohdalla tämä illuusio on autoritaarista alistumista mainostajien, "kaupallisen ideologian teollisen muodon" (ilmaus Karl Marxilta) avoimeen ja peiteltyyn painostukseen. Myös tasavaltamme presidentit Urho Kekkonen (loiskiehunta) ja Mauno Koivisto (sopulilauma) ovat omilla ilmauksillaan kiinnittäneet huomiota tähän tiedonvälityksen demokratiaa uhkaavaan olennaiseen vaaraan.

 

 

 

 

Kalevi Sorsa näki