"Olen tuntenut suurta epäluuloa takinkääntäjiä kohtaan. Emmanuel Macron on sellainen. Olen havainnut, että kyseiselle herralle, joka tosin nyt on Ranskan presidentti on kolme asiaa ollut tärkeitä ja ylitse muiden: 1) Raha 2) Valta 3 Macciavelli ( Macronhan on Maciavellistä tehnyt opinnäytteensä yliopistossa ja paljon rahaa ykstyisessä liikepankissa). Aika hyviä yhdistelmiä, jos niitä oikein käyttää omaksi hyödykseen politiikassa. En tiedä, mitä näillä "arvoilla" on sosialidemokratian kanssa tekemistä.
Joku polittinen tarkkailija kirjoitti, ettei Macronilla ollut presidentinvaaleissa kiinteää ohjelmaa, vaan hän otti sekalaisen joukon "arvoja" sekä oikeistolta että sosialisteilta. Niillä ja sopivilla mielikuvilla voitettiin presidentinvaalit. Tietenkin Macron oli parempi valinta kuin Le Pen. Macron on machiavellinsa lukenut: Hajoita ja hallitse. Hän on hajoittanut aika perusteellisesti oman vanhan puolueensa sosialistit. Macronin leiriin on lähtenyt muistaakseni 27 kansanedustajaa sosialisteista. Kato on käynyt myös keskustaoikeistossa. Sieltäkin on siirtynyt Macronin leiriin väkeä - nimekästäkin. Arvailuksi jää mihin saakka Macronin ”lumo” parlamenttivaaleissa ja niiden jälkeisessä politiikassa kantaa."
Seppo Tuovisen analyysi Macronista, joka nappaa persoonallisuuspakettiinsa jotain sosialisteilta, jotain markkinamiehiltä, hiukan vanhaa ja vähän jotakin uutta, avaa tässä meille tilaisuuden tarkastella kaupallisen luonteenpiirteistön olemusta sosialipsykologian näkökulmasta. Kysymys on mitä ilmeisimmin nykyajalle niin tyypillisestä arvovapaasta kaupallisesta luonteenpiirteistöstä, joka vuosia seuraamani Erich Frommin luonnekartoituksessa sijoittuu selvästi ns. epäproduktiiviseen oireryhmään, syndroomaan. Kun alamäki alkaa, siitä voi seurata varsin tuhosuuntaisia ihmiskohtaloita. Kysymys ei ole pelkästään Macronista itsestään, vaan siitä suuresta ihmisten massasta, joka on löytänyt tiekseen kaupallisen, positivistisen, tilanteeseen sopeutumista edellyttävän asennoitumistavan pärjätäkseen elämän kovassa kilpailussa.
Kaupallinen asennoituminen lähtee siitä, että pitää rakentaa mahdollisimman myyvä paketti sekä itselle että puolueelle ja sitten ryhdytään "myymään" tätä mielikuvaa ikäänkuin todellisena luonteenpiirteistönä ja toiminnallisena mallina. Luonteenrakenne on kuitenkin Frommin mukaan hyvin pysyvää laatua oleva turvallisuuselementti ihmisessä, sen tarkoituksena on korvata menetetty vaistopohja ratkaisuja tehtäessä.
Ei luonteenrakenne ole pöytälaatikosta vedettävä ominaisuus, puku tai naamari joka otetaan päälle sopivassa tilanteessa, vaan syvälle elämäntapaamme ja olemukseemme rakentunut osa. Autoritaarista ihmistä, alistuvaa tai alistavaa, on lähes mahdoton muuttaa elämää rakastavaksi ja kassaihmiseen tasa-arvoisesti suhtautuvaksi. Sama koskee omistushalua, väkivaltaa, tuhosuuntaista (destruktiivista) asennetta ja myös toisaalla elämää ylläpitävää, produktiivista, koko yhteisöä ajattelevaa ja siitä vastuuta ottavaa "sosialidemokraattista" luonteenrakennetta.
Kaupallinen asennoituminen (marketing character) on Frommin kestävässä, yhteiskunnan perusrakenteista kasvavassa luonnekarakterologiassa suhteellisen uusi, ilmeisesti markkinavoimien voimakkaan vahvistumisen seurauksena syntynyt ilmiö. Tässä Fromm siis yhdistää onnistuneesti - ja nerokkaasti - Freudin psykoanalyyttista metodia (ei kuitenkaan Freudin libidosuuntautuneita perusteita) ja Marxin yhteiskuntarakenteen ja siinä elävän ihmisen vuorovaikutusta ja heijastumista ihmisen "haistamiseen ja maistamiseen":..Suomessa entinen Kulutusosuuskuntien Keskusliiton valistussihteeri ja sittemmin Yleisradion pääjohtaja Sakari Kiuru on oivaltanut tämän asian kirjassaan "Mielikuvademokratia" (Into kustantamo ISBN: 978-952-264-172-4) erinomaisesti - ja on huolissaan sen esiinmarssista.
Totesin Frommia lainaten, että kaupallinen asennoituminen luonteenpiirteenä on eiproduktiivinen, kylmäkiskoinen, oletettuja myyviä eleitä ja ilmeitä haaliva ja käyttävä tuhosuuntainen luonteen kaavautuma. Miten tämä ilmenee niiden miljoonien ihmisten elämässä, jotka ovat ottaneet 'positiivisen asenteen' eli positivistisen, omasta todellisesta minästään piittaamattoman mielikuvamaailman asennoitumistavakseen?
Hinta tästä todellisen itsensä poissulkemisesta on yksilötasolla todella suuri. Masentuminen työelämässä on edelleen lisääntymään päin, lääkkeiden käyttö samoin. Alkoholin ja huumeiden käyttö kielivät nekin siitä, että on päästävä irti työminästä, työelämästä, arjen rasittavista olosuhteista. Suruun pitää syödä ja ottaa kunnon känni mielen tyhjentämiseksi. Ruoka, jatkuva itsensä prameiuleva hemmottelu ylensyönnin tai ekstaasihakuisen ravinnon muodossa taitavat myös olla niitä kaupalliseen asenteeseen liittyviä pakomekanismeja. Itsemurhan voi tehdä myös veitsellä ja haarukalla.
Kysymys ei ole siis pelkästään kansanjohtajien kuten Macronin, Trumpin tai Soinin valitsemasta persoonallisuuspaketista, joissa kaupallinen asennoituminen - sekoittuneena muihin luonteenpiirteistöihin kuten autoritaarisuuteen tai hillittömään hamuamiseen - saa ilmenemismuotoja. Kysymys on ennenkaikkea läntistä markkinahegemoniaa vaivaavasta kansantaudista, joka aiheuttaa yksilötasolla valtavasti tuhoa eri muodoissa.
Läntinen kulttuuri ei markkinahegemoniassaan tarjoa tietä henkisesti terveempään elämäntapaan. Samalla kun sosialidemokratia on ymmällään kannatuksensa putoamisen kanssa, juuri sen ulottuvissa saattaisi olla tie henkisen ja fyysiseen tasapainoon markkinahenkisen valtavirran vaihtoehtona. Se on kuuluisa periaateohjelmien lausahdus demokratiasta elämäntapana ja yhteistoiminnan välineenä yhtyneenä hyvinvointivaltion rakenteiden vahvistamiseen ja edelleenkehittämiseen. Kysymys on samalla tavalla vaativasta harjoituksesta kuin mm. joogassa, Zen Buddhismissa tai vaihtoehtoisista elämäntavoista uskoa elämäänsä hakevien kohdalla.
Se on erikoistumista tavallisuuteen, demokratiaan elämäntapana, joka palkitsee hakijansa jo ensimmäisistä yrityksistä lähtien mielen tyyneydellä, elämää ylläpitävällä asennoitumisella suhteessa itseensä ja kanssaihmisiin. Kun siihen yhdistyy toive suuremmasta yhteisöllisyydestä ja poliittinen visio yhteisestä hyvinvoinnista, saatamme olla löytämässä myös elämänasenteen tasolla vastauksia tuhosuuntaisen, eiproduktiivisen ja valtavia ongelmia aiheuttavan markkinahenkisen positivismin vastapainoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti