Elvyttämisestä ja näivettämisestä

Suomen kestävän kasvun ohjelma

Valtionvarainministeri Matti Vanhanen esitteli 14.2. 2021 kansliapäällikkönsä kanssa Euroopan Komission tuki- ja lainapakettiin perustuvaa "Kestävän kasvun" ohjelmaa. "Suomen kestävän kasvun ohjelma pyrkii muun muassa vähentämään päästöjä, nostamaan työllisyyttä ja nopeuttamaan hoitoon pääsyä. Tässä linkki myös ministeri Vanhasen tätä ohjelmaa esittelevään videoon.

Keskustelu on vasta alkamassa

Keskustelu tästä ohjelmasta ja sen neljästä pilarista on tietenkin vasta alkamassa. Ohjelmassa ei esitelty mitään yksityiskohtaisia sovellutuksia, vaan lähestymistapa oli yleisluontoinen. Merkittävää on että konkrettisen sisällön lukkoonlyöminen tapahtuu päällekkäin edessäolevien kuntavaalien kiihkeimmän vaiheen kanssa.

Ruuhkainen kevät häiritsee keskustelua

Pelättävissä siis on että esitykset menevät - koripallokieltä käyttääkseni - "sukkana" läpi ilman mainittavampaa keskustelua. Kun kaikki EU:n jäsenmaat esittävät samaan aikaan omat ohjelmansa, joita niitäkin pitäisi pystyä seuraamaan ihan vertailun ja sisältöjen suuntautumisen vuoksi, voi ennustaa että keväällä on tässä suhteessa edessä aikamoinen 'hullunmylly'.

Maakuntakeskustelut painottuivat julkisiin infrahankkesiin?

Alustava ohjelma on vaativa ja sisältöesityksiä kerännyt maakuntakierros on tehty. Ministeri Vanhasen esityksestä kävi ilmi että maakuntatasolla on tehty erittäin runsaasti kaikenlaisia mutta myös mm. infrastruktuuriin liittyviä ehdotuksia. Euroopan Komission linja seuraa kuitenkin tarkasti konsolidoitujen perussopimusten henkeä, jonka mukaan keskeisenä toimintakumppanina tulee olla 'erittäin kilpailukykyinen markkina'.

Julkisten hankkeiden toissijaisuus?

Vanhanen totesikin, että pelkästään julkiseen infran ja palveluihin suuntautuvia ehdotuksia on niin paljon että yksin ne riittäisivät kattamaan koko koronatukipaketin ja -lainaosuuden käytön. Hän ilmaisi myös sen tosiasian että julkistn sektorin hankkeiden osuus voi olla vain pieni siivu koronatukipaketin kokonaisuudesta.

Kokonaisvaltaisesti ja pitkäjännitteisesti

Miten yrityspohjaisesti sitten luodaan kokonaisuuksia kattavia uusia toimintaklustereita niin että hallituksen tämä vaatimus toteutuu? Ministeri Vanhanen piti tätä tärkeänä haasteena, koska Euroopan Unionin on kokonaisuutena kyettävä kilpailemaan muiden globaalien toimijoiden kuten USA:n, Kiinan, Japanin, Intian tai Kanadan kanssa, jotka ovat myös liikkeellä pitkäjännitteisesti - ei kertaluontoisesti kuten EU - finanssipoliittisen ja monetaarisen elvytyksen keinoin.

Demokraattisen valtion rooli

Yhä ilmeisemmäksi käy, että hyvän uuden, laaja-alaisen ja kokonaisuuksia luovan infran ja kehittämisratkaisujen tulisi olla vahvasti valtioneuvoston, siis demokraattisen valtion ohjauksessa. Vanhasen mukaan yksityisen sektorin ja valtion työnjakoa tai yhteistoimintaa ei tässä yhteydessä ole vielä ratkaistu. Tiedossa on, että juuri julkinen infrastruktuuri on mm. Saksassa erittäin heikossa kunnossa; esimerkiksi koko maata kattavaa laajakaistaverkostoa Suomen tapaan ei juurikaan ole olemassa.

Euroopan Unionin ideologinen rakenne painottaa yritysten suuntaan

Muodostuuko Euroopan Unionin oma toimintarakenne esteeksi dynaamiselle eteenpäinmenolle - se on yksi suurista kysymyksistä 'Kestävän kasvun' ohjelman eurooppalaisessa toteuttamisessa.

Moninkertaistajat - multipiers - ja niiden merkitys

Ministeri Vanhanen korosti tässä yhteydessä tehtävien ratkaisujen merkitystä siitä näkökulmasta, että tehtävien ratkaisujen tulee tuottaa yhden euron sijoituksella kahden tai jopa useamman kertainen tuotto. Kysymys on talouden 'moninkertaistajista (multipliers). Julkisella sektorilla on tässä suhteessa eräitä tärkeitä etuja puolellaan. Julkisen sijoituksen (valtion, maakunnan, kunnan) ylijäämä mm. verotuksen kautta jää edelleensijoitettavaksi samaan tai uusiin julkisiin hankkeisiin. Yrityksen keskeinen tehtävä on tuottaa voittoa, joka helposti valuu kokonaan pois toteutetun hankkeen kehyksestä yhtiön ja sen omistajan taseisiin ja erittelemättömiin tarkoituksiin. Investointeihin ei ole viime vuosina juurikaan satsattu.

Julkisen ja yksityisen ero

Julkinen on avointa ja yritystoiminta - kilpailusyistä - läpinäkymätöntä ja ulkopuolisilta suljettua. Julkiset sijoitukset paljon työllistäviin hankkeisiin kuten esimerkiksi palvelurakenteeseen ovat erityisen tehokkaita kulutuksen nopean kierron vaikutuksesta. On tärkeää myös todeta taloudellisena moninkertaistajana palkkoja ja työehtoja koskeva kattava sopimusjärjestelmä, koska se tunnetusti mahdollistaa mahdollisimman tasaisen ja siksi tehokkaasti toimivan tulonjaon. Optiot ja huikeat tulospalkat eivät osallistu talouden moninkertaistamiseen samalla panoksella kuin tasaisen ja koordinoudun tulonjaon järjestelmät. Julkinen investoi itse hallinnossa, valtuustoissa, lautakunnissa ja kansalaiskeskuseluissa ilmaistuihin tarpeisiin, yrityksen investointien keskeisenä ehtona on mahdollisuus tehdä voittoa. Ero julkisen ja yksityisen investoinnin välillä edustaa kahta erilaista arvomaailmaa. Moninkertaistajaksi laskee mm. SDP:n aikaisempi puheenjohtaja Antti Rinne sairauksien ennaltaehkäisyn. Yksistään sen mahdollistaminen laaja-alaisesti nostaisi maan ulos melkein millaisesta taloudellisesta kuopasta tahansa.

Vahva hyvinvointivaltio on vahvuustekijä

Olen tässä pohtinut Korona-elvytyspaketin vaikuttavuuden mahdollisuuksia tukien ja lainojen tehokkaan käytön näkökulmasta. Oletukseni on, että vahvan julkisen sektorin ja kansanvaltaisen hyvinvointivaltion hallitsema Pohjois-Eurooppa on taipuvainen pärjäämään rahankäytössä paremmin kuin Etelä-Euroopan jäsenvaltiot. Myös Saksan taipumus sivuuttaa julkinen sektori heikentää siellä lainojen ja tukien käytön tehokkuutta, jota korkea tekninen osaaminen ja keskeinen sijainti Euroopassa toki kompensoivat.

Raha- ja finanssipolitiikka muutoksessa

Kun tähän lisätään varsin vahva todennäköisyys siitä, että nämä erittäin pitkän aikavälin lainat ja tuet eivät ainakaan kokonaisuudessaan lankea jäsenmaiden maksettavaksi, uskon voitavan elää tämän paketin kanssa. Ratkaisevaksi muodostuu Euroopan Komission ohjaus, mikä muodostaa pohjoismaisen, mielellään julkista sektoria toiminta-alustana käyttävän lähestymistavan kannalta ratkaisevan epävarmuustekijän.

Omallakin lainanotolla pärjätään

Onko tämä elämän ja kuoleman kysymys hallitukselle välikysymyskeskustelussa? Ei välttämättä, koska matalan korkotason oloissa hallitus voi selkeästi ja omalla vastuullaan ja omilla ohjelmallisilla tavoitteillaan elvyttää myös julkisen sektorin suuria hankkeita ja koordinoida hankekokonaisuuksia huomattavasti paremmin kuin mitä Euroopan Komission rakenteelliset ehdot tarjoavat.

Elvytyksen suuntautumisella on merkitystä

Niin oudolta kuin se ehkä tuntuu, elvytys voi väärin toteutettuna muodostua myös näivettämiseksi, jossa uudet dynaamiset ratkaisut jäävät piiloon, toiminta ei tapahtu koordinoidusti ja koko kansaa palvellen tai rahat valuvat taas suurelta osin teille tietymättömille.

Nähtäväksi jää kuinka käy.

Valtio, markkinat ja hyvinvointivaltio

 

Tässä FM Seppo Tuovisen mainio artikkeli kuuluisan talousvaikuttajan Mariana Mazzucaton edustamasta vahvan valtion merkityksestä yhteiselle hyvinvoinnille. Mazzucaton mielestä juuri julkinen sektori on innovatiivinen, "globaalin älyn" keskittymä, joka kykenee pitkäjännitteisyydellään tukemaan tärkeää perustutkimusta ja mahdollistamaan uusia innovaatioita, joista Seppo Tuovinenkin kirjoituksessaan mainitsee muutamia. Juuri äskettäin Mariana Mazzucato puhui Euroopam Ammattiyhdistysinstituutin ETUI:n suuressa nettikonferenssissa valtion merkityksestä. Hän korosti että jos 'markkina' mielletään -kuten Euroopan Unionin konsolidoiduissa perussopimuksissa on tehty - olennaisesti yritysten toteuittamaksi toiminnaksi, unohdetaan kansanvaltaisen valtion ja suuren yleisön sekä kansalaisjärjestöjen merkitys markkinan kokonaisuudessa. Tämä kapea näkemys on johtanut Euroopan Unionin ja Euroopan Keskuspankin yksipuoliseen yritykseen ratkaista tuotannon, kysynnän ja hyvinvoinnin tärkeimmät kysymykset pelkällä tarjonnan lisäämiselle. Tämä on johtanut aneemisen Euroopan syndroomaan, josta on todella vaikea päästä ulos peruskirjojen ehdottoman autoriteetin ja niiden muuttamisen edellyttämän yksimielisyyden vuoksi.

Mazzucaton kirja, johon Seppo Tuovinen kirjoituksessaan viittaa, "The Entrepreneurial State - Debunkin Private vs. Public Sector Myths" löytyy Youtubesta myös puolentoistatunnin mittaisena luento- ja haastatteluversiona. Miksi valtion rooli myös Euroopan Unionissa on niin tärkeä? Ennenkaikkea siksi että se kykenee rahoituksen saatuaan vastaamaan investoinneilla ja palvelutarjonnalla kansalaisten tarpeisiin ja luomaan tätä kautta aitoja, oikeita, toimeentulon tarjoavia työpaikkoja. Yritykset investoivat vain jos on riittävästi maksukykyistä kysyntää - ei muutoin. Kun Euroopan Unioni asettuu sääntömääräisesti vahvaa valtiota vastaan kieltäytymässä tukemasta jäsenvaltioitaan mutta suorastaan syytämällä rahaa yritystoiminnan tueksi, ollaan tekemisissä yksiulotteisen, autoritaarisen järjestelmän kanssa. Tähän 'kantoon EU-kaskessa' törmää tietenkin myös Mazzucaton vahvan valtion peräänkuuluttaminen. Tähän samaan seikkaan törmää myös eurooppalaisen vasemmiston, so. ennen kaikkea sosialidemokratian yritys toteuttaa kansanvaltaisen hyvinvointivaltion ideaa Euroopan tasolla. Yhdessä työnantajien pyrkimyksen kanssa liopettaa neuvottelu- ja sopimistoiminta ammattiyhdistysliikkeen kanssa muodostaa tämä uusliberaali lähestymistapa myrkyllisen yhdistelmän, jota vastaan demokratian ja parlamentarismin keinot sulöjetaam pois yhteiskunnallisen vaikuttamisen työkalupakista. Mitä siitä seuraa?

La Strada - Draghin tie

 Entinen Euroopan Keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi on suorastaan huudettu Italian uudeksi pääministeriksi ja hän on vannonut virkavalansa ja muodostanut uuden hallituksen. Tilanteen Giuseppe Conten hallituksen kaatamiselle tarjosi sosialidemokraatiksi tunnustautuneen Matteo Renzin puolueen esiinnostama epäluottamus ja parin ministerin eroaminen pääministeri Conten kabinetista. Matteo Renzi oli myös yhtenä ensimmäisistä ehdottamass Mario Draghia uuden hallituksen muodostajaksi ja lupasi omasta puolestaan hänelle tukensa ilman minkäänlaisia ehtoja tai ohjelmallisia esityksiä. Renzin asenne kuvastanee yhtäältä Italian poliittisen  umpikujan todellisuutta ja toisaalta luottamusta Draghiin euron pelastajana EKP:n pääjohtajakautenaan. Tunnettua on että hän aloitti kaudellaan monetaristisen määrällisen elvytyksen (QE) vastauksena Euroopan Unionin taloudelliseen hätään finanssikriisin jälkeisenä kautena jota sävytti ns. troikan kova, austeristinen politiikka  mm. Kreikkaa kohtaan.

Määrällinen elvyttäminen antoi ainakin hengähdysaikaa eurooppalaiselle makrotaloudelle ja Draghin seuraajankin, pääjohtaja Christine Lagarden kaudella on jatkettu määrällistä elvytystä, joka suurvaltojen keskuspankkien tapaan on ollut massiivista ja on ollut omiaan avaamaan tietyä uudenlaiselle monetaristiselle politiikalle, jossa keskuspankki voi tehtä 'kaiken mitä tarvitaan' valuutan pelastamiseksi ja sen merkityksen vahvistamiseksi. Italian uusi pääministeri oli tämän uuden monetaristisen linjan päänavaaja ja siihen perustuu myös häneen kohdistuva lähes rajaton luottamus. Mikä on sitten Draghin tie finanssipoliittisena toimijana ja valtion päämiehenä? Millä tavalla hän voi soveltaa  näkemystään myös Italian talouspolitiikkaan yrittäessään pelastaa tämän suuresti velkaantuneen maan katastrofilta?

Euroopan Unioni on ottanut ensimmäiset askeleensa aktiivisen, endogeenisen finanssipolitiikan toteuttajana, kun huippukokous viime heinäkuun alussa hyväksyi nyt toteutusvaiheessa olevan Korona-elvytyspaketin vaaditulla yksimielisyydellä. Sen toteutuminen  on kuitenkin vielä vahvistettava valuuttaunionin jäsenmaiden parlamenteissa. Sekä Italiassa että myös muissa valuuttaunionin jäsenmaissa näyttää olevan vaikeaa löytää riittävästi sellaisia toiminnallisia vaihtoehtoja jotka täyttävät Euroopan Komission valvonnan edellyttämät ehdot tuille ja lainoille. Monelle saattaa olla vaikeaa ymmärtää, miksi ilmasto- ja digitekniikkaan suuntautuvia hankkeita ei tahdo riittävästi löytyä. Mielestäni selitys löytyy Unionin peruskirjan asettamista rajauksista. Tuen ja lainojen on suuntauduttava 'markkinan' tukemiseen, joksi peruskirja mieltää pankkien kautta tapahtuvan alan yritysten tukemisen ja korona-paketille asetettujen toivoiden toteutumiselle tätä kautta. Ymmärtääksni suorat jäsenvaltioden hankkeet eivät tule kysymykseen. Tämä ongelma on nyt mös Italian pääministerin Draghin puntaroitavana.  

Pääministeri mario Draghin kokemukset EKP:n pääjohtajana antavat hänelle muita paremmat lähtökohdat tehdä dynaamisia avauksia Komission ottaman velan käyttämisen ja itse velan hoitamisen suuntaan. EKP voi myös tässä suhteessa tehdä 'kaiken tarvittavan' Eurioopan Komission tukemiseksi niin, että lopullinen vastuu velkojen ja tukien edellytetystä takaisinmaksusta ei kaadu jäsenvalrioiden - velkainen Italia mukaanluettuna - maksettavaksi edes hyväksytyn, vuoteen 2058 jatkuvan pitkän aikataulun puitteissa. Euroopan Komissio on eri asemassa kuin jäsenvaltiot, joiden valvoja se vakaus- ja kasvusopimuksen (ns. Maastrichtin sopimus liitteineen) pohjalta on. Euroopan Keskuspankki on tässä suhteessa  itsenäiseen valtioon verratavan Euroopan Unionin oma keskuspankki eikä liene epäilystäkään siitä etteikö se tekisi 'kaiken tarvittavan' myös Komission likviditeetin ylläpitämiseksi nyt kun finanssipoliittinen kanava on avattu. 

Voiko Korona-paketi vielä kaatua? Jokaisen jäsenmaan on se parlamenteissaan hyväksyttäåvä ja Suomen kohdalla poliittinen oppositio sekä laskee (perussuomalaiset, kristillisdemokraatit)  tämän varaan että pelkää (Kokoomus) sen vaihtoehdon toteutuvan. Myös jossakin muussa jäsenmaassa velka- ja tukipaketti voi joutua valtavirtaisen, eksogeenisesti (ulkoa määraytyvästi) toimivan talousajattelun kaatamaksi. Tämä on erityisen vaikea paikka valtavirtaisen talouspolitiikan ajattelutavan lumoissa elävälle Kokoomukselle. Sen mielestä velkaantuminen on pahinta mahdollista myrkkyä hyvälle taloudenpidolle. Vuosi sitten mm. Saksassa Korona-pandemian varjon suojassa tapahtunut paradigmanmuutos on kuitenkin  johtanut siihen, että jopa Saksa, jossa vahvat velkarajat on jo vuonna 1949 hyväksytyssä perustuslaissa, lähti mukaan velkaelvytykseen - perustuslakitumioistuimensa vastarinnasta huolimatta. Tämä on ehkä ja toivottavasti ensimmäinen askel modernin monetaarisen ja finanssipoliittisen muutoksen suuntaan, jossa velkaa ei pelätä, koska itsenäinen valtio - ja EU - kykenee keskuspankkinsa toimin vastaamaan mihin hyvänsä velkahaasteeseen.

Euroopan Unionin peruskirjan tiukan toteuttamisen mukaan paketti voi siis myös kaatua yksimielisyyden puutteeseen. Onko mitään tehtävissä? Tunnettu ekonomisti Thomas Piketty on viimeisimmässä kirjassaan "Pääoma ja ideologia" sekä sitä referoimissaan haastatteluissa vedonnut Saksan ja Ranskan kahdenkeskiseen 'samanmielisten päätökseen' jossa ne ovat tehneet omia, pelkästään näitä kahta maata ja niiden taloudellista yhteistyötä koskevia päätöksiä. Pikettyn mukaan samanmielisten yhteistyötä voidaan tarvittaessa laajentaa koskemaan myös Unionin piirissä laajempaa joukkoa jäsenmaita. Voisin kuvitella, että jos Korona-paketti uhkaa kaatua esimerkiksi kansallismielisten voimien vastustukseen, tilalle nouse nopeasti samanmielisten pysyttäytymien paketin piirissä. Ennenkin on puhuttu talouskehityksen erilaisista nopeuksista Unionin piirissä ja nyt se saattaa Korna-tukipaketin toteuttamisen yhteydessä osoittautua todella ajankohtaiseksi.

On vaikeaa kuvitella että Italia tyytyisi tässä tilanteessa peruskirjan mukaiseen markkina-ajattelun ylivaltaan, vaikka myös pääministeri Draghi on pääjohtajakautenaan pysyttäytynyt määrällisen elvytyksen toimissa  tässä 'pakkopaidassa'. Kuten mm. taloustieteilijä ja kirjailija Mariana Mazzucato on todennut, vahva valtio ja sekatalouden periaate valtion ja yritysten yhteistoiminnan muodossa on välttämätön edellytys selviytymiseksi yksiulotteisen talouspolitiikan anemiasta.

Mikä on siis Mario Draghin tie, la Strada? Pääminsiterinä hän nyt sekä pääsee että joutuu kehittämään sellaisia kansallisia että eutooppalaisia finanssipolitiikan muotoja, jotka toimivat EKP:n määrällisen elvytyksen hengessä ja helpottavat yhä selvemmin velkaantuneita jäsenvaltioita ylipäätään selviytymään  - Italia mukaanluettuna. Euroopan Komission finanssipolitiikka velanoton ja tukien muodossa avaa tien EKP:n monetaristisille toimille myös tällä alueella; velkakirjoja voidaan ostaa myös Komissiolta, velkoja voidaan jäädyttää tätä kautta myös keskuspankin taseisiin ja jopa mitätöidä. Komission oma rahoituspolitiikka joidenkin erityisverojen muodossa tulee mahdolliseksi. Lisäksi velanotto on tullut jäädäkseen; se ei ole kasvun ja kuntoutmisen este vaan ehdoton edellytys elpymiselle.

Italialaisen elokuvan "La Stradan" samannimisessä nimikkomelodiassa lauletaan: "Tie mittamaaton - mun edessäin on"... Italian ja Euroopan selviämisesä tie on vielä pitkä. Dynaamisen käänteen yhä suurempana esteenä on vanhoihin ajatusrakenteiin sitoutunut Euroopan Unionin konsolidoitu peruskirja, josta ei näytä olevan ulospääsytietä ja on myös jatkossa vaarana muuttaa selviytyminen La Stradan kaltaiseksi traagiseksi satiiriksi.  

Vai onko sittenkään? Keski-Euroopassa myös sosialidemokraatit suhtautuvat myönteisesti Euroopan Unionin muuttamiseksi perustuslailliseksi liittovaltioksi.  Taustalla on keski-Euroopan monien valtioden sisäinen federatiivinen luonne ja heidän - sekä hyvät että huonot - kokemuksensa liittovaltiosta. Hengeltään sekasortoistakin liittovaltiota pidetään Amerikassa demokraattisen arvojen peruskalliona. Eurooppalainen liittovaltio voisi tässä suhteessa olla rationaalisempi, vieläkin demokraattisempi ja - tämä on tärkeintä - ennenkaikkea väline aikansa eläneiden valuvikojen poistamiseksi, kansanvaltaisen hyvinvointivaltioperiaatteen nostamiseksi eurooppalaiseksi unelmaksi ja maailmalla niin suursti arvostettujen sosialidemokraattisten arvojen nostamiseksi keskiöön myös koko maanosan tasolla. Nythän niiden toteuttaminen vahvan valtion muodossa on itse asiassa kielletyä, mikä rumentaa nykyistä unionia suuresti autoritaaristen arvojen ja menettelytapojen - kuten uusliberaali sisä- ja ulkopolitiikka sanktioineen - suuntaan.

Kuinka hyvin pankkimaailmaan ja suuryritysten hallintoihin aikaisemmin sitoutunut Draghi pystyy uudistumaan. Italian kansan tuen luulisi häntä rohkaisevan revisioon ja reformeiihin, joihin hän on jo keskuspankin johtajana osoitti kykyä ja ennakkoluulottomuutta. Edistykselliset eurooppalaiset voimat vouisivat rohkaista edelleen tällä tiellä, edellyttäen että he osoittavat itse rohkeutta ja näkemyksellisyyttä.

15.2. 2021

Matteo Renzin odotukset Mario Draghin pääministeriyden ja ohjelman suhteen ovat korkealla. Vaikuttaisi siltä että Mario Draghi keskittyy erityisen investointiohjelman laatimiseen. Renzin mukaan Italian saama tuki- ja lainapaketti on historiallisen suuri ja mahdollistaa sen että veronkorotuksia ei ole tulossa. Kuten tunnettua, investoinnit ovat olleet euroopassa jo pitkään aneemisella tasolla, joten uudet avaukset tässä suhteessa olisivat erittäin tervetulleita. 

Kuinka neutraalia Euroopan Keskuspankin toiminta on?

Social Europe -verkkolehti kirjoitti 1.helmikuuta 2021 aiheesta, kuinka neutraalia Euroopan Keskuspankin rahapolitiikka on. Kirjituksessa on myös mielenkiintoisia linkkejä EKP:n määrällisen elvytyksen tilastoihin - nitä ei ole aina kovin helppoa löytää......

Euroopan Keskuspankin tase on kasvanut määrällisen elvytyksen ja myös korona-pandemian seurauksena yhä kiihtyvällä vauhdilla: "Finanssikriisin jälkeen keskuspankkien edellytettiin puuttuvan asiaan ja niiden tase kasvoi tasaisesti. Pandemian seurauksena toteutetut toimenpiteet ovat kuitenkin ylittäneet selvästi nämäkin toimet: EKP: n tase kasvoi 813 miljardilla eurolla vuodesta 2007 vuoteen 2010, mutta 2261 miljardilla eurolla helmi-joulukuussa 2020. Euroopan Valuuttaunionin osalta taseen loppusumma lähentelee jo 5000 mijardia.

Kun Suomen vastuuosuus määrällisestä elvytyksestä on n. 1,8 prosenttia ja taseiden kasvu on tapahtunut pääasiassa jäsenvaltioiden julkisten velkakirjojen osto-ohjelman kautta, on muodollista vastuuta velkakirjojen takaisinlunastamisesta kertynyt jo varmasti n. 70 miljardin edestä. Tämä euromäärä on sitten vuoden 2014 jälkeen ollut Suomen Pankin ja liikepankkien kautta markkinoiden käytettävissä 'fiskaalisen' toimintavalmiuden säilyttämiseksi ja Korona-pandemian seurauksena sen aiheuttamasta kriisistä ja lamasta toipumiseen. Kuinka ja missä määrin tämä euromäärä on jakautunut markkinoiden toimijoiden käyttöön? Suomen osalta ei täsmällistä tietoa taida olla käytettävissä?

Keskuspankin määrllisen elvytyksen edellytetään ohjeistuksen mukaan olevan 'neutraalia'. Painotukset ovat olleet vahvasti hiili/öljypainotteisia ja siksi kirjoittajat kysyvätkin, miten ilmastokriisiin suhtautuminen näkyy EKP:n toimintapolitiikassa.

Myös EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde on puheenvuorossaan ottanut tämän teeman esille.keskuspankin hallituksen saksalainen jäsen Isabel Schnabel erosi pankin hallituksesta kyseenalaistaen toteutetun määrällisen elvytyksen neutraaliuden. Saksalaisista lähtökohdista keskeistä hänen eronsa aikoihin oli valtaviin mittäsuhteisiin kasvanut määrällinen elvytys, joka oli ristiriidassa sekä Saksan Keskuspankin pitkäaikaisen tiukan rahapolitiikan kanssa että määrällisen elvytyksen neutraalisuusvaatimuksen kanssa.

Kansainvälisen järjestelypankin analyysi osoittaa, että osakkeiden hintojen tasainen nousu johtuu suurelta osin löysästä rahapolitiikasta. Mutta mitä se tarkoittaa varallisuuden epätasa-arvolle, kun osakekurssit nousevat keskuspankin puuttumisen vuoksi? Se hyödyttää enimmäkseen varakkaita henkilöitä, koska heillä on taipumus omistaa enemmän varoja. Viime vuonna tämän teki erityisen selväksi pandemia. Kun koronavirus levisi Euroopassa helmikuussa, osakekurssit laskivat työttömyyden kasvaessa. Koska osakemarkkinat ovat kuitenkin toipuneet - DAX äskettäin mursi ensimmäisen kerran 14 000 rajan -, kun taas reaalitalouden tilanne on edelleen kireä.

Keskuspankit ovat hyvin tietoisia politiikkansa vaikutuksista osakemarkkinoihin. Omaisuushintojen nousu on tarkoitettu rahapolitiikan välitysmekanismiksi. Mutta milloin viimeksi kuulimme keskuspankkiirin puhuvan eriarvoisuudesta?

Käynnissä oleva keskustelu EKP:n rasolla viittaa siihen että painotuksia pitäisi voida muuttaa sekä ilmastokriisin kannalta kestävämpään suuntaan että niin että Keskuspankille asetetut perustavoitteet voisivat nykyistä paremmin toteutua - linkki näihin tavoitteisiin löytyy kirjoituksesta.

Kansainvälisen järjestelypankin analyysi osoittaa, että osakkeiden hintojen tasainen nousu johtuu suurelta osin löysästä rahapolitiikasta. Mutta mitä se tarkoittaa varallisuuden epätasa-arvolle, kun osakekurssit nousevat keskuspankin puuttumisen vuoksi? Se hyödyttää enimmäkseen varakkaita henkilöitä, koska heillä on taipumus omistaa enemmän varoja. Viime vuonna tämän teki erityisen selväksi pandemia. Kun koronavirus levisi Euroopassa helmikuussa, osakekurssit laskivat työttömyyden kasvaessa. Koska osakemarkkinat ovat kuitenkin toipuneet - DAX äskettäin mursi ensimmäisen kerran 14 000 rajan -, kun taas reaalitalouden tilanne on edelleen kireä.

Keskuspankit ovat hyvin tietoisia politiikkansa vaikutuksista osakemarkkinoihin. Omaisuushintojen nousu on tarkoitettu rahapolitiikan välitysmekanismiksi. Mutta milloin viimeksi kuulimme keskuspankkiirin puhuvan eriarvoisuudesta?

Kokonaan keskustelun ulkopuolella on edelleen suuri määrällisen elvytyksen peruskysymys: se suuntautuu yksipuolisesti markkinoille, vaikka vastuu velkakirjojen lunastuksesta on valtavirtaisen talouspolitiikan sääntöjen mukaan jäsenvaltioilla. Määrällisen elvytyksen neutraaliuden kannalta jäsenvaltoiden julkiset hankkeet niin ilmastokysymyksissä, digitaalisten kokonaisratkaisujen kehittämisessä - puhumattakaan infrastruktuurista ja sosiaalista palvelurakenteesta - ovat elvytysraamin ulkopuolella. Ne muodostavat myös suuren kielletyn alueen, tabun EKP:n määrällisestä elvytyksestä tai Euroopan Komission finanssipolitiikasta puhuttaessa.

2.2. 2021

Pitkän linjan talousvaikuttaja Sixten Korkman kirjoittaa tämän päivän Helsingin Sanomien yhdessä pääkirjoituksessa tietynlaisen moraalisen ja eettisen ylistyslaulun kapitalismille. Minäkin voisin lisätä tuohon listaan yhden kapitalismia ja onnellisuutta koskevan määritelmän, joka on kotoisin Frankfurtin koulukunnan sosiaalipsykologian laitoksen elinikäiseksi valitun johtajan, Erich Frommin 1950-luvulla ilmestyneestä kirjasta "Terve yhteiskunta": "Kapitalismi on järjestelmä, jossa jokainen riistää toinen toistaan ja kaikkien oletetaan tulevan onnellisiksi." Pääkirjoituksen otsikko ja loppukaneetti kuitenkin varoittelevat kapitalismin kaikkivoipaisuudesta:"Suomen esimerkki muistuttaa, ettei markkinataloutta pidä päästää valloilleen." Liittyen tähän Fb-postaukseen täytyy kuitenkin todeta, että Euroopan Unioni on juuri sellainen järjestelmä, jossa markkina- siis kapitalismi - on asetettu jo perussopimuksissa ehdottomaan ylivalta-asemaan suhteessa demokraattiseen valtioon. Jos pääkirjoituksen sanomaa voi pitää ennustuksena, niin odotettavissa on koko manteretta koskeva yhteiskunnallinen palo, murroskausi, jonka lopputulema on täysin tuntematon.

Valtavirtaa vastaan...

 Viimeisen vuoden aikana on tullut silloin tällöin kommentoitua Helsingin Sanomien keskeisiä kirjoituksia - niin tein tänäänkin SDP:n varapuheenjohtajan Matias Mäkysen haastattelun yhteydessä. Minunkin kommenttini kertovat jotain Helsingin Sanomien 'puoluepolitiikan ylä- ja ulkopuolella' olevasta linjasta, joka vanhan koulun sosialidemokraatin mielestä kaipaa usein asennon korjaamista - ellei peräti sen tekemistä uudelleen. Kun tapani on dokumentoida itsekin sitä mitä on tullut sanottua, pidän näiden tokaisujen tallentamista tänne tarpeellisena.

Aika usein näyn kommentoineeni erityisesti Euroopan Unionin uusliberaalia, valtavirtaista talouspolitiikkaa seuraavaa linjaa. Näytän osoittaneeni tukea pariin kolmeen kertaan myös peruspalveluministeri Krista Kiurulle, joka on joutunut valtakunnan päälehdessä kovakouraisesti kohdelluksi. Oletan että piilossa olevana syynä on yritys torpata Kiurun niin voimakkaasti ja määrätietoisesti ajama SOTE-uudistus Suomen perustuslain osoittamassa hengessä.

Suomessa puhutaan taas liikaa menojen leikkaamisesta, sanoo Sdp:n varapuheenjohtaja

Ilpo Rossi 30.1. 7:54

SDP:n varapuheenjohtaja kommentoi Euroopassa viime vuoden keväästä lähtien tapahtunutta suurta periaatteellista muutosta suhteessa velanottoon. Pullon hengen tässä suhteessa päästi vapaaksi jo EKP:n pääjohtaja Mario Draghi lähes kymmenen vuotta sitten kun määrällisen elvytyksen toteuttamista ryhdyttiin valmistelemaan. EKP:n taseissa on yli kuuden vuoden ajan jatkuneen määrällisen elvytyksen seurauksena myös Suomen valtion lunastamattomia velkakirjoja noin yhden vuoden budjetin verran eli 50-60 mrd:n euron edestä. Kun Suomi on mennyt mukaan Euroopan valuuttaunioniin, se on samalla sitoutunut toimimaan siinä yhteydessä hyväksyttyjen sääntöjen ja toimintaperiaatteiden hengessä. Valtionvarainministeriön on analyyseissaan seurattava tätä toimintakehystä - ja niin on myös hallituksen tehtävä. Poliittisen liikkeen edustajana SDP:n varapuheenjohtaja voi esittää myös raamin ulkopuolelle asetuvia vaihtoehtoja. Sekä määrällinen elvytys että Euroopan Komission Koronatukipaketti kielivät suuresta muutoksesta makrotaloudessa, jossa keskuspankki voi ottaa uudenlaista vastuuta sekä rahapolitiikasta että tukea myös Komission finanssipolitiikkaa. Keinovalikoimaan kuuluu mahdollisuus ottaa vastuuta kuinka suuresta velasta hyvänsä, jota edustaa velkakirjojen 'jäädyttäminen' (sterilisointi) EKP:n taseisiin ja tarvittaessa jopa niiden mitätöinti. Tällaisen jäsenvaltioiden tukemisen estää kuitenkin EU:n ikuiseksi tarkoitettu konsolidoitu peruskirja. Kuinka kauan se tulee estämään uuden, modernin makrotalouspolitiikan toteuttamista?

Vuonna 2020 hyllytettiin tiukan taloudenpidon tavoite

Ilpo Rossi 5.1. 10:24

Hyvän esimerkin velkasuhteen kutistamisesta tarjoa myös Japani, joka yritti 1990-luvulla "säästämällä" kutistaa kasvavaa velkasuhdetta. Ei toiminut. Tuosta ajasta Japanin bruttokansantuotteen kasvuun jäi ruma tilastollinen kuoppa. Sen jälkeen Japani on tehnyt rutosti velkaa ja bruttokansantuote on kasvanut jatkuvasti. Velan korot ovat edelleen alhaalla eikä inflaatio osoita pikaisen kasvun merkkejä.

Modernin monetaarisen teorian mukaan itsenäisen keskuspankin omaava yhteisö kuten EU voi elvyttää finanssipoliittisesti myös velkarahalla niin kauan kuin luonnollisia resursseja - kuten esimerkiksi työvoimaa - on käytettävissä. Markkina ei näytä kykenevän ratkaisevmaan vajaatyöllistymisen ja riittämättömän tomeentulon ongelmaa. Tarvetta investointeihin on sekä infrastruktuurissa että palveluissa. Ilmastokriisi suorastaan huutaa uutta teknologiaa ja kestäviä ratkaisuja. Täysin sekä työajan että palkkjen suhteen työllistävä yhteiskunta kykenee nopeasti selviytymään suuristakin velkamääristä. Lisäksi EU:ssa on käytettävissä EKP:n monetaristiset työkalut tasapainon tavoitteluun - ja niitä se tulee varmuudella käyttämään.

Hallituksen talouskartta on yhtä epätarkka kuin Kolumbuksen reitti Intiaan

Ilpo Rossi 11.12.2020 14:20

"Jos kartta on vinksallaan, se vie kulkijan vääjäämättä harhaan. Kolumbuskin eksyi aikoinaan ja päätyi Intian sijasta jonnekin ihan toisaalle." Tämä todetaan Kolumbus-analogiaa käyttävässä pääkirjoituksessa - mutta se koskee myös pääkirjoitusta itseään.

Väliintulleita ja -tulevia muuttujia on tämän hallituskauden aikana ainakin kaksi. Korona-pandemia on muuttanut painopistettä pandemian aiheuttamien seurausten hoitoon. Koronakriisi jatkuu eikä vielä ole elvytystomien aika. Tämä joudutaan toteamaan koko maailmassa eikä ainoastaan Suomessa. Valtion tarkastusviraston ja valtionvarainministeriön on elvytysaikatauluissaan otettava tästä syystä lusikka kauniiseen käteen.

Väliintuleva muuttuja on myös se suuri käänne makrotalouspolitiikassa jota on ajettu sisään laajemmalla tietoisuudella Euroopan Unionissa vasta vajaa kuusi kuukautta. Sekä Euroopan Keskuspankki että Euroopan Komissio ovat ryhtyneet elvyttäviin toimiin. Edellinen aloitti jo kuusi vuotta sitten ja nyt vihdoin Euroopan Komissio omalla finanssipoliittisella Korona-elvytyspaketillaan, joka juuri eilen varmistui. Tämä uusi ja valtavirtaisesta talouspolitiikasta täysin poikkeava lähestymistapa on se makrotalouspoliittinen manner joka tulee lähivuosina ja -vuosikymmeninä korvaamaan etukäteissäästämiseen ja haitalliseen velkapelkoon juuttuneen ajattelutavan, johon valtion tarkastusviraston nopeat elvytysvaatimukset perustuvat. Valtionvarainministeriön on puolestaan seurattava edelleen virallista EU-strategiaa joka ei vielä tunnista tapahtumassa olevaa muutosta.

Kareja ja myrskyjä varmasti tulee mutta kompassi näyttää oikeaan suuntaan.

Pandemia kelpaa tekosyyksi, kun kansliapäälliköksi etsitään poliittisesti sopivaa

Ilpo Rossi 29.10.2020 8:03

Valtionvarainministeriö on talouspolitiikassaan Euroopan Komission tiukassa ohjauksessa eikä se voi tästä lipsua olipa johtavana virkamiehenä mitä puoluekantaa edustava henkilö tahansa. Tämä on näkynyt jo aiemminkin mm. valtionvarainministeriön strategisessa ohjauksessa. Mielestäni poliittinen ohjaus ei lähde liikkeelle virkakoneistoista, vaan poliittisten puolueiden arvovalionnoista. Tässäkin suhteessa meillä päälinja on mukaillut Euroopan Unionin markkinaehtoista linjaa. Toisaalta on demokratiassa on henkilövalinnoissa tärkeää hyväksyä myös poliittiset painotukset - ja niinhän meillä on tehty läpi historian.

Epäluottamuksen esittäminen Krista Kiurulle on kokoomukselta näppärä veto

Ilpo Rossi 14.10.2020 8:27

Mielestäni ministeri Krista Kiuru ja hallitus ovat hoitaneet syliin kaatuneen Korona-kriisin toimet erinomaisen hyvin sekä poikkeuslain aikana että sen jälkeen. Epäluottamuslauseen esittäminen yhdelle ministerille hallituksessa yhteisesti hoidetusta toimintalinjasta ei ole poliittista näppäryyttä vaan parlamentaarista lukutaidottomuutta. Suurta kokonaisuutta katsellessa tämän maailmanlaajuisen pandemian keskellä oikea reaktio olisi tunnustuksen antaminen tälle hallitukselle ja sen ministereille erinomaisesti hoidetusta, poikkeuksellisen vaativissa olosuhteissa tehdystä määrätietoisesta työstä.

Yritykset esittävät veroalea lääkkeeksi ravintoloiden korona-ahdinkoon – näiden kolmen syyn takia hallitus sanoo ehdotukselle ei

Ilpo Rossi 8.10.2020 13:58

Euroopan Unionissa tuli jo varhaisessa vaiheessa käyttöön ilmaisu "moraalikato", joka tarkoitti holtitonta taloudenpitoa etenkin tavalla, jossa toisella kädellä otetaan velkaa ja toisella lasketaan veroja. Moraalikato oli tarkoitettu vahvaa valtiota kannattavien voimien hillitsemiseksi ja siitä EU:ssa on kärsinyt etenkin pohjoismainen kansanvaltainen hyvinvointivaltio, koska koko ajan edetään markkinakylki edellä ja vaieten julkisen hallinnon erinomaisista mahdollisuuksista luoda jopa velkarahalla työpaikkoja, investointeja julkisen infraan ja palveluihin. Kokoomus esitti myös budjettikeskustelujen yhteydessä veroalennuksia vaikka samalla piti velanottoa jopa välttämättömänä. Moraalikato näyttää kääntyneen EK:n ja Kokoomuksen keskeiseksi poliittiseksi työvälineeksi.

Pelin taitaja

Ilpo Rossi 4.10.2020 11:13

Keskeiseksi vaikutelmaksi Junkkarin analyysista jää kielteisen kuvan antaminen ministeri Krista Kiurusta. Kun tällainen henkilökuva maan valtalehdessä annetaan, olisi ollut kohtuullista kuvata myös Krista Kiurun saavutuksia, joita niitäkin on jo aika paljon. Yksi viimeisimmistä on yleisradiolaki, jolla vuosia käyty poliittinen vääntö Yleisradion osalta saatiin päättymään ja YLE saa tarvitsemansa rahoituksen erillislain avulla. Minä nimittäisin Krista Kiurun asennetta jääräpäisyyden ja kovuuden sijasta vahvaksi periaatteelliseksi arvolähtökohdaksi ja tähän perustuvaksi tavoitteelliseksi tietoisuudeksi. Krista Kiurulla ja hänen työnsä arvostajilla ei ole käytössään sellaista mediaa jonka avulla he voisivat tasaveroisesti kuvata tätä joka päivä koeteltavana olevaa kansalaiskuntoa, jota Kiuru omalla tavallaan edustaa. Laitetaan siis epäproduktiivisten asennoitumisilmiöiden rinnalle myös oikeudenmukaisuutta ja yhteistä hyvinvointia edustavat produktiiviset puolet puntariin taspainoisemman kuvan saamiseksi toimeliaasta ja aikaansaavasta ministeristä - ja ihmisestä.

”Tes-järjestelmä lyötiin rikki”, sanoo SAK – Näin työnantaja- ja työntekijä­puoli kommentoivat Metsä­teollisuuden päätöstä

Ilpo Rossi 2.10.2020 6:31

Nyt näyttää siltä, että Metsäteollisuus sanoutuu irti YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisesta julistuksesta ja sen 23 artiklasta: Kysymys: kuuluuko elionkeinovapauteen myös vapaus rikkoa Suomen valtion hyväksymiä ihmisoikeuksia?

Suomi on sitoutunut myös Kansainvälisen työjärjestön ILOn perusperiaatteisiin, jotka on on vahvistettu vuonna 1944 ns. Philadelphian julistuksessa ja täydennetty vuonna 2008 globaaleilla velvoitteilla. Julistuksen mukaan: "Työ ei ole kauppatavaraa. Sanan- ja yhdistymisvapaus on välttämätön. Köyhyys, missä tahansa vaarantaa koko maailman hyvinvoinnin. Taistelua puutetta vastaan on käytävä järkkymättömällä kansainvälisellä yhteistyöllä. Kaikilla ihmisillä on oikeus tavoitella sekä aineellista että henkistä kehitystä vapaina, tasa-arvoisina, kohtuullisesti taloudellisesti

turvattuina ja yhtäläisin mahdollisuuksin. Lisäksi julistuksessa korostuvat täystyöllisyyden tavoite ja ammatillinen koulutus."

Tarkasti ottaen paikallinen sopiminen ei täytä tätä Suomenkin ratifioimaa Kansainvälisen työjärjestön perussopimuksen määritelmää työn periaatteelisesta luonteesta ei-kauppatavarana, tasa-arvosta eikä myöskään sitä edistävistä neuvotteluoikeuksista. On mahdollista että yritysten tällainen irtautuminen liiketoiminnassaan Suomen valtiona sopimista kansainvälisistä sopimuksista johtaa sopimusten rauettua yleislakkoon ja sekä kansallisiin että kansainvälisiin solidaarisuuden osoituksiin ammattiyhdistysliikkeen toiminnalle luonteenomaisilla tavoilla.

Siis ruma, Suomen mainetta oikeusvaltiona halventava päätös.

Maailma pyörii nyt velan ympärillä, mutta emme vielä tiedä, mihin uusi ajattelutapa meidät vie

Ilpo Rossi 27.9.2020 18:22

Paradigmanmuutos makrotaloudessa näyttää jo selviöltä. Nyt myös valtakunnan päälehti huomaa vihdoinkin tämän muutoksen, josta se ei ole juurikaan raportoinut: Myös valtavirtainen talousajattelu on tietoisesti vaiennut tästä nyt todellisuudeksi osoittautuvasta vaihtoehdosta, kasvun luomisesta velan avulla ilman etukäteen tapahtuvaa säästämistä. Myös poliittiset puolueet joutuvat opiskelemaan makrotalouden perusteet uudelleen. Tämä on rohkea askel toivoa herättävään suuntaan - mutta tarvitaan vielä ainakin yksi askel lisää: markkinan ohella on myös demokraattisen valtion yhteisiä hankkeita tuettava, koska pelkällä markkinasiivellä ei voi lentää...

Eikö vaaleja enää voitetakaan poliittisen kentän keskeltä?

Ilpo Rossi 24.9.2020 9:01

Jako oikeistoon ja vasemmistoon näkyy herättävän ristiriitaisia reaktioita. Tästä on vajaa vuosi aikaa, kun Keskustapuolueen taholta todettiin SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne sopimattomaksi Suomen pääministeriksi, vaikka hän oli onnistunut luomaan yhteisymmärrystä niin paljon, että laajapohjainen hallitus saatiin aikaan ja kaiken lisäksi suuria uudistuksia sisältävällä ohjelmalla. Keskustapuolue jonka itseasiassa olisi pitänyt toimia kokoavana voimana, ajautui kauaksi kansaa yhdistävistä tavoitteista ja jätti kentän avarakatseiselle Rinteelle ja voimia yhdistävälle hallitusohjelmalle. Todellinen poliittinen keskusta on kaiketi hyvin lähellä perinteisiä sosialidemokraattisia, kansanvaltaiseen hyvinvointivaltioon tähtäviä uudistuksia?

Kaikki puolueet haluaisivat oman Hetemäen rahaministeriöön

Ilpo Rossi 13.9.2020 10:14

"Vaikeudet virantäytössä kertovat siitä, että puolueet haluavat laskea kansliapäällikköä takaisin Sailaksen asemoimalta itsenäiseltä paikaltaan." Euroopan Unionin oloissa valtion elinten - valtionvarainministeriön ennenkaikkea - on tiukasti seurattava Unionin peruskirjoihin ja niiden soveltamiseen perustuvaa linjaa. Sailaksen aikainen itsenäisyys on vaihtunut Euroopan Unionin määrittelemän, Maastrichtin kasvu- ja vakaussopimuksen mukaisen toimintaan, jota sekä komissio että EKP:n neuvosto valvovat. Valtionvarainministeriön ykkösvirkamies ei ole tässä suhteessa vapaa valitsemaan talouspoliittista linjaa samalla tavalla itsenäisesti, johon Sailas oli jo ennen vuosituhannen vaihtumista tottunut. Hän seurasi mielestäni tarkasti kulloinkin istuvan hallituksen odotuksia. Tämä ei ole mahdollista, vaan ehdotusten on oltava sopusoinnussa EU:n budjettivalvonnan periaatteiden kanssa. Tämä selittää myös sitä, miksi VM:n virkamiesten esittämät ehdotukset työllisyyden parantamiseksi näyttävät näissä uusissa oloissa aikaisempien epäonnistuneiden linjausten kertaamiselta.

Luottamus mediaan on vahva, paitsi perussuomalaisilla

Ilpo Rossi 30.8.2020 9:54

"Kaikkein huolestuttavinta on jos medialla on selkeitä ennakkoasenteita ja ideologisesti eri mieltä olevien puolueiden kannatusta horjutetaan tietoisesti." Sanoo Janne Virtanen kommentissaan tähän pääkirjoitukseen.

Kaupallisen ideologian teollisella muodolla eli ilmoitustuloilla elävän lehdistön kannatus on siis suurta äärioikeistoa lukuunottamatta? Tämä ei tunnu oikein uskottavalta. Jos todella näin on, niin mihin on kadonnut kansalaisten yhteiskunnallinen tietoisuus? Päivän toisessa pääkirjoituksessa lehti asettuu virallisena linjanaan edellisen eli Sipilän hallituksen politiikan tukijaksi. Janne Virtanen pitää sitä kaikkein huolestuttavimpana - ja niin minäkin.

Sumeasti tiedottava hallitus uppoaa selittelyjen suohon

Ilpo Rossi 17.8.2020 8:44

Kyllä nyt täytyy ihmetellä Helsingin Sanomien omaksumaa periaatelinjaa hallituksen ja erityisesti ministeri Kiurun tavassa informoida kansaa Korona-pandemian ehkäisyssä ja niissä saavutettujen tulosten suhteen. Ilman hallituksen aloittamaa, kaikille kansalaisille suunnattua, YLE:n kautta toteutettua tiedotustilaisuusjärjestelmää olisi saattanut syntyä todellinen kaaos, josta esimerkkejä löytyy monista maista sekä Euroopasta että nyt ennenkaikkea Pohjois- ja Etelä-Amerikasta. 'Kovien ottaminen piippuun' näkyy jo Suomen hallituksen päättämissä alhaisissa raja-arvoissa pandemian infektiomäärien suhteessa sataantuhanteen asukkaaseen. Karanteenit ja eristykset tapahtuvat nyt tartuntatautilain pohjalta eikä hallituksen päätöksinä suuntaan tai toiseen. Tilanne saattaa ilmeisen toisen aallon vuoksi edellyttää myös hallitukselta uusia, valmiuslainmukaisia toimia. Oletukseni on, että matkustusrajoituksia joudutaan tarkentamaan liikennevaloperiaatteella punaisen suuntaan myös nyt vapaan matkustusoikeuden saaneiden maiden suuntaan. Julkisen sanan luoma epävarmuus ei helpota tilannetta eikä paranna mahdollisuuksiamme selvitä Euroopan mestarina tästä tilanteesta.

Suomi velkaantuu korviaan myöten

Ilpo Rossi 7.6.2020 12:53

Kortelainen Veijo: Onko kukaan tullut ajatellerksi sitä, että nyt voisimme kääntää katseet hallituksen toimista myös yritysmaailman suuntaan? Valtio on lappanut rahaa miljarditolkulla yrityksille jotta ne selviytyisivät tästä kriisistä kuivin jaloin ja sen lisäksi vielä lisärahaa tuotekehityspanostuksiin. Yrityksiä on autettu, joten on aika kääriä hihat ja ryhtyä hommiin ainaisen valittamisen sijaan. Vaikka rahaa on jaettu niin joillekin mikään ei tunnu riittävän. Nyt pitäisi vielä jaetun lisäksi maksaa valtion kassasta sotu- ym ym maksut yritysten puolesta ja pudottaa veroja ja lisätä paikallista sopimista ja.....seuraavaksi kai maksaa työntekijöiden palkatkin.

Ne yritykset jotka nyt satsaavat, pistävät kaasun pohjaan ja onnistuvat saamaan porukan puhaltamaan yhteen hiileen tulevat pärjäämään, ja ne jotka jäävät käsi ojossa ruikuttamaan kääntävät kuppinsa nurin.

Samaa asiaa olen ihmetellyt minäkin eli sitä, minne vuoden 2014 lopulta alkaneet EKP:n määrällisen elvytyksen varat ovat menneet ja mitä niillä on saatu aikaan. Kokonaismäärä on yhdessä uusien, vuoden 2019 lopulla aloitettujen elvytyspakettien kanssa varmuudella yli 40 mrd euroa. EKP:n taseissa nämä velkakirjaostot näkyvät nettomääräisinä eli todellisuutta pienempinä. Jos määrällinen elvytys ei näy investointeina, niin minne nämä valtavat summat menevät? Oletan ainakin osan olevan Finnveran ja Business Finlandin taseissa. Juuri nyt olisi oikea aika laittaa uusia hankkeita käyntiin myös markkinapuolella. Mitä hallituksen lisäbudjettiin tulee, uskon sen myönteisiin vaikutuksiin ja sen näkymiseen jatkossa myös bruttokansantuotteessa. Velkasuhde - jos sillä on muuta kuin teoreettista merkitystä - ei nouse pelkän velkamäärän mukaisesti, koska kasvua tulee varmuudella - ja siihenhän juuri pyritään.

EU-komission esittämä elvytysrahasto oli vasta pohjaesitys tuleville neuvotteluille

Ilpo Rossi 29.5.2020 8:59

Kansalliset intressit ja keskinäinen solidaarisuus näyttävät olevan jatkuvassa ristiriidassa Euroopassa. Euroopan fragmentoituminen elintasoltaan kovin eritasoiseksi ei sekään palvele maanosan yhtenäisyyttä, vaikka kilpailuhenkisessä, kansallisvaltiota korostavassa yhteisössä se saattaakin tuntua voitolta.

Korona - suuri opettaja

Vuosi 2020 on poikkeuksellinen, opettava, muistoja herättävä - ja samalla vuosi jolloin historian akkuna suurille yhteiskunnallisille uudistuksille avautui. Otettiinko opetuksista opiksi vai ollaanko jäämässä taas kerran luokalle, kuten joskus takavuosina vielä monelle näin tapahtui?

Korona-pandemia osoittautui siksi suureksi opettajaksi, joka asetti koko maailman uusien vaatimusten eteen.  Edellisestä suuresta sodasta ja sen päättymisestä tuli kuluneeksi jo 70 vuotta, mikä tarkoitti sitä että muisto sota-ajan puutteellisesta ja kurinalaisesta elämästä ei ollut enää kaikkien biomuistissa. Etenkin vanhemmalla sukupolvella sota-ajan tiukat sääntelytoimet, olojen ankeus ja kurinalaisuuden vaatimus palautuivat kuin luonnostaan uudelleen mieleen.

Maan hallitus otti pääministeri Sanna Marinin johdolla kuitenkin jo alkuvuodesta komennon käsiinsä kun oli käynyt selväksi että Korona-infektiosta saattaa muodostua maailmanlaajuinen pandemia. Jo aikaisessa vaiheessa hallitus alkoi valmistella valmiuslain käyttöönottoa lähes sotilaallisen kurinalaisuuden hengessä. Poliittiset ryhmät ja eduskunta osoittivat laajassa parlamentaarisessa valmistelussa omaavansa tietoisuutta ja tahtoa tämän äärimmäisen poikkeuksellisen toimenpiteen toteuttamiseksi. Valmiuslakihan oli tarkoitettu käynnistettäväksi vain poikkeusoloissa, kuten sodan syttyessä, luonnokatastrofin tai vakavan kulkutaudin vaaran uhatessa. 

Suomi onnistui näiden toimien seurauksena jo alkuvuodesta pitämään tartuntatapaukset ja pandemian aiheuttamat kuolemat suhteellisen vähäisinä.  Sairaalakapasiteetti ei joutunut kriittiseen tilaan. Maan hallitus, STM ja  etenkin peruspalveluiminusteri Krista Kiuru ottivat tilanteen  tiukasti haltuun ja Ruotsin kaltaiselta suurelta katastrofilta on vältytty - ainakin toistaiseksi.

Korona-pandemian opetus oli se että poikkeusoloissa on kyettävä irtautumaan hallitusohjelmasta ja otettava "sodanjohto" hallituksen itsensä käsiin. Oli toimittava kurinalaisesti, kansalaisten terveys edellä. Tämä opetus kantoi hyvin koko alkuvuoden, mutta loppuvuodesta Koronan opetukset jo alkoivat unohtua. Vaadittiin - erityisesti matkailualalla - markkinoiden ehdoilla etenemistä ja pandemian vaatimusten alistamista yritystoiminnan kokemille uhkakuville. Nopeasti kuitenkin kävi selväksi että aina kun annetaan periksi, etenkin matkailussa, urheilussa tai viihteessä, uhkakuvat pahenevat ja pandemia leviää.

Seurasi ikäviä näytelmiä; vaadittiin vallan siirtämistä hallitukselta korona-epidemian hoidossa "nyrkille", johon pääministeri ei kuitenkaan suostunut. Se olisi tarkoittanut hallituksen tiukan linjan ehdollistamista, arvatenkin markkinoiden taloudellisten tavoitteiden suuntaan. Peruspalvelumisteri Krista Kiurulle esitettiin jo henkilökohtaista epäluottamuslausetta valtakunnan päälehden monisivuisen kyseenalaistamiskirjoituksen saattelemana. Hallitus piti kiinni strategisesta ja operatiivisesta johdosta ja tilanteen helpottaessa pysäytti valmiuslain mukaisen etenemisen ja siirtymisen tartuntatautilain edellyttämään marssijärjestykseen.

Korona-pandemia osoittautui myös suureksi opettajaksi makrotaloudessa. keväällä 2020 alkoi näkyä merkkejä siitä, että Euroopan keskeiseksi vaikuttajaksi noussut Saksa alkoi luopua budjetissaan "mustan nollan" politiikasta, kielteisestä suhtautumisesta velkaan ja etukäteissäästämisen vaatimuksesta suuria yhteiskunnallisia uudistuksia tehtäessä. Korona-pandemioan kulut ja niihin varautuminen edellyttivät suurisuuntaisia toimia. Niihin Saksa ryhtyikin aloittaen huomattavan velanoton. Se on suorastaan historiallinen poikkeus Saksan politiikassa toisen maailmansodan jälkeen. On sanottu, että korona-pandemia oli omalla tavallaan nostamassa vahvan valtion uudelleen ulos kaapista ja luurankoroolistaan, joka sille oli Euroopan Unionin konsolidoidussa perussopimuksessa  varattu. Erittäin kilpailukykyinen markkina (Lissabonin sopimus, artikla 2, kohta 3) ei ollut oikea vastaus pandemian tyyppisen poikkeustilan hoitamiseen.

Korona ei ollut ainoa tekijä joka sai Saksan ja sen myötä myös muut maat - Suomi mukaanluettuna - aloittamaan poikkeukselliseksi tarkoitetun rohkean velkaelvytyksen. Viimeisten vuosien aikana on makrotalouspolitiikassa keskusteltu paljon uudenlaisesta, Modernista Monetaarisesta Teoriasta ja sen mukaisesta suhteesta makrotalouteen eritoten niissa maissa ja yhteisöissä joilla on oma keskuspankki ja päätösvalta monetaaristen ja finanssipoliittisten päätösten tekemiseen. Tämän teorian mukaan keskuspankin oaava valtio tai yhteisö ei voi koskaan joutua maksukyvyttömyyden tilaan, koska se voi omilla lisävelkaa koskevilla päätöksillään luoda kaikissa tarpeellisissa tilanteissa "rahaa tyhjästä" ja rahoittaa kaikki tarpeelliset hankkeensa. 

Muistettava tietenkin on, että Euroopan Valuuttaunionin jäsenmaat - kuten Suomi - ovat luopuneet omasta itsenäisestä keskuspankista ja tätä tehtävää hoitaa Euroopan Keskuspankki EKP. Suomenkin osalta Europan Komission ja EKP:n toimet muodostuvat keskeisiksi, jos ja kun raha- ja finanssipolöitiikkaa ryhdytään käyttämään valuuttaunionin jäsenmaiden talouden ja hyvinvoinnin edstämiseen. Ilman euroopantasoisia toimia Suomen suhde euroon on sama kuin suhde vieraaseen valuuttaan.

Euroopassa päänavaajan roolia tässä suhteessa on kantanut Euroopan Keskuspankki aloittamalla monetaariset määrällisen elvytyksen (QE) toimensa jo vuonna 2014 ja jatkaen niitä toistaiseksi pitkälle eteenkin päin määritteellä "mitä ikinä se sitten vaatiikin" silloisen pääjohtaja Draghin legendaarisen ilmaisun mukaisesti. Euroopan Komissio yhtyi kesällä 2020 tähän uuteen makrotalouslinjaukseen omalla finanssipoliittisella korona-paketillaan, yhteensä 750 miljardia euroa, josta noin puolet on tukea ja toinen puoli velkaa. Euroopan Unionissa likviditeetin ylläpitämiseksi mielletty rahapolitiikka kuuluu nimenomaan EKP:n suvereniteettiin, joka pyrkii konsolidoiidun perussopimuksen mukaan olemaan kaiken politiikan ylä- ja ulkopuolella.Poliittisesta suuntautumisesta vastaa Euroopan komissio finanssipolitiikallaan pyerkii toimillaan vsuuntautumaan edessäoleviin suuriin haasteisiin. Taas osoittautui että tarvittiin vahvaa valtiota joka tomerasti ja päättävästi tarttuu toimiin kansakuntia ja koko maailmaa uhkaavan vaaran torjumiseksi.

Korona-pandemian opetukset vahvasta, demokraattisesta ja kurinalaisesta valtiosta eivät ole kuitenkaan tulleet kokonaan huomioonotetuksi. Euroopan Unioni etenee edelleen markkinakylki edellä perussopimusten mukaisesti, vaikka jäsenvaltiot joutuvatkin kantamaan keskeisen strategisen, operatiivisen ja taloudellisen taakan. Kuvaavaa on, että toimet on määritelty johtuviksi nimenomaan Korona-pandemiasta, vaikka tiedossa on että monet jäsenmaat Ranskasta alkaen odottavat kiihkeästi uutta visiota Euroopan Unionin roolista makrotaloudellisena toimijana. Heinäkuun alussa päätetyttyjen  toimien on nimenomaan edellytetty olevan kertaluonteisia, vaikka jo korona-pandemiankin vuoksi elvytystoimia on edelleen jatkettava ja jäsenvaltioiden otettava lisää velkaa rahoittaakseen pandemian aiheuttamia suuria kustannuksia kansalaisyhteiskunnalle ja myös yrityksille.

Koronan sanomaa suurena opettajana Euroopan Unionille voisi pitää julistuksena vahvan valtion nostamiseksi keskeiseksi toimijaksi paitsi luonnonkatastrofien, panmdemioiden tai rauhantilan järkkymisten  torjumisessa, myös niiden suurten rakenteellisten uudistusten toteuttamisessa, joilla on kiire ja joissa aikaa ei ole hukattavana: ilmastomuutos, digitalisaatio, kansainvaellukset ja yhtyenä kaikkein keskeisimpänä hyvinvointivaltion palveluiden tason kohottaminen investoinneilla infrastruktuuriin ja moninaisiin tarpeellisiin palveluihin koko mantereella. Myöskään sotilaallinen varustautuminen ei onnistu pelkästään markkinoiden toimin. Siinäkin - jos niin halutaan - vaaditaan vahvaakijn vehvempaa kansallista vastuunottoa.

Kuten tiedetään, Euroopan Unionin konsolidoitu perussopimus on ecdelleen sellaisenaan voimassa. Se on suuntautunut  ongelmien ratkomiseen keskeisesti markkinaehtoisten toimien kautta. Tämä muodostaa sietämättömän suuren ongelman ajatellen niitä tehtäviä jotka Euroopan Unionia odottavat. kuten määrällinen elvytys -Suomenkin osalta jo yli 50 mrd euroa - osoittaa, markkinaratkaisujen kautta resurssit valuvat helposti kokonaan muualle kuin mihin ne on tarkoitettu. Kuvaavaa on, että EKP rajoitti loppuvuodesta 2020 määrällistä elvytystä hallinnoivien pankkien ylimääräisiä osakeanteja. Kaikki rahat eivät ole yrityksille velkana kelvanneet; kun ostovoima ei ole kehittynyt riittvästi, ei ole edellytyksiä myöskään suurille markkinaehtoisille investoinneille. Pankit eivät ilmeisesti ole aikailleet määrällisen elvytyksen resurssien "pistämistä poikimaan". Tätä ongelma yritetään nyt hoitaa osakeantien rajoittamisen muodossa.

Vahvan valtion kautta tapahtuva investointi infrastruktuuriin ja palveluihibn toimii kokonaan toisella tavalla. Se luo työpaikkoja ja ostovoimaa   ja tarjoaa kannattavia investointimahdollisuuksia myös yrityksille. Vahvan valtion luurankon haahuilee edelleen Euroopassa.

Tiedossa on, että Euroopan Unionin peruskirja on luotu yksimielisyyttä edellyttävillä konsensuspäätöksillä. Brexit ja käsitys oikeusvaltiosta näyttävät tarkoittavan sitä, että yksimielisyyttä yksimielisyysvaatimuksen korvaamiseksi enemmistöpäätöksillä ei Euroopan Unionissa voida saavuttaa. Umpikuja vaatii siten muunlaista yhteistyötä, jota mm. kuuluisa ekonomisti Thomas Piketty on Social Euriope -verkkolehden haastattelussa ehdottanut. Jos ratkaisuja ei löydy, Euroopan Unionia uhkaa edelleen näivetyminen, taloudellisen polarisaation älyttömänä jatkuva vahvistuminen ja ennenpitkää hajoaminen - ellei ratkaisua keksitä. 

Yhteiskunnallisia maanvyöryjä, ilmaston ja ympäristön laukaisemia sosiaalisia tsunameja tulee eteen vielä tulevaisuudesssakin. Korona on tässä suhteessa suuri opettaja, jonka asettamista valtavista vaatimuksisa keskeistä on vahvan valtion vetäminen luurankokaapista uudelleen keskeiseksi, kansanvaltaiseksi toimijaksi. Demokratiaan ja rauhaan vetoavan Euroopan Unionin pitäisi nopeassa tahdissa ryhtyä soveltamaan tätä lähtökohtaa myös omassa rakenteessaan.

Suomi sattui olemaan korona-vuonna 2020 siinä onnellisessa tilanteessa, että meillä oli maan hallituksessa ja sen ohjelmassa vahva hyvinvointivaltio kirjattuna laajapohjaisen enemmistöhallituksen ohjelmaan. Kaiken koronasodan keskellä hallitus on ponnistellut sinnikkäästi ohjelmansa toteuttamiseksi ja onkin saanut liikkeelle monia suuria uudistuksia. Näitä ovat mm. vanhuspalvelulain hoitajamitoituksen vahvistaminen, peruskoulun laajentaminen yhdellä vuodella saumattomaksi kokonaisuudeksi koulutuksen ja pätevyyttä edeltävän työelämän välillä. Vuosikymmeniä rakennetu ja revitty SOTE-uudistus on annettu rautalankamallina eduskunnalle ja tulee keväällä 2021 käsiteltäväksi. Suuria liikennehankkeita ryhdytään toteuttamaan, työllisyydessä aloitetaan kuntakokeilu, joka parhaimmilaan merkitsee myös yli 55-vuotiaille arvokasta päätöstä työelämän loppuvuosille. Monia muitakin hankkeita on laitettu liikkeelle ja uusia ehtii vielä tulemaan. Voi todeta että historian akkuna on tämän hallituskauden aikana avoinna suurille yhteiskunnallisille uudistuksille 1960- ja 70 lukujen tapaan - viidenkymmenen vuoden yhteiskunnallisen harhailun jälkeen.

Korona siis opettaa. Mutta opiksi olisi myös otettava. sekä Suomessa että Euroopassa - ja myös muualla maailmassa.