Saanko luvan?

Elinkeinoelämän valtuuskunnan EK:n johdossa tapahtuneet muutokset jättävät ulkopuolisen, julkisuudessa olleen informaation varassa elävän tarkkailijan jokseenkin ymmälleen. Näyttäisi siltä että EK on ajanut itsensä umpikujaan, josta ilman uutta asentoa on vaikeaa päästä eteenpäin.
EK:n toimitusjohtajana Pukkista edeltänyt  Fagernäs muutti toimitusjohtaja-aikanaan EK:n sääntöihin perustuvaa toimintarakennetta niin, että neuvottelu keskitetyistä palkka- ym- sopimusratkaisuista ei enää kuulunut EK:n kompetenssiin.

Välivaiheiden jälkeen Pukkinen peri tehtävän, johon oli sääntömuutosten perusteella ainoastaan yksi mahdollionen lähestymistapa. Keskustella voidaan mutta päätöksiä yhteisen, kolmikantaan perustuvan allekirjoittamisen muodossa oli EK:n sääntöjä rikkomatta mahdotonta tehdä. Pukkinen noudatti uutena toimitusjohtajana tätä periaatetta, joka ei kuitenkaan käytännössä toiminut.  EK:ta hengenheimolaisenaan pitävä Kokoomus oli hallitusyhyhteistyössä johtavana voimana sopinut pyrkimisestä maltilliseen ja kaikkia osapuolia tyydyttävään kolmikantaiseen ratkaisuun. EK tuli lopulta mukaan hallintonsa luotamusmiesjohdon ottaessa vastuuta juuri hyväjsyttyejen sääntöjensä vastaisesti osallistumalla allekirjoituksillaan  kolmikantaiseen sopimukseen. Toimitusjohtaja ei voinut tietenkään tällaista vaihtoehtoa uusien sääntöjen rikkomisena tietenkään ajaa,  ei ainakaan julkisuudessa.

Työnantajapuoli on sitten ryhtynyt lipeämään tästä sopimuksesta koskien ennenkaikkea neuvoteltavaksi jäänyttä kolmen päivän koulutusvapaata. Suomi maksoi julmankovat sotakorvauksensa, koska nimet oli rauhansopimuksessa paperiin laitettu. Nyt työnantajaleiri syyllistyi epäisänmaalliseen käyttäytymiseen. Nimi paperissa ei merkinnytkään sitä että sovitun takana seistään ja sana pitää. Jo tässä tilanteessa oli nähtävissä että toiminnan johtamiselta oli syöty looginen pohja pois. Toimitusjohtajaa tästä ei voitane syyttää; oli vain käynyt selväksi että aikaisemmin tehdyt sääntömuutokset eivät kestä sopimusyhteiskunnan asettamia paineita.

Uusi EK:n toimitusjohtaja saa siis ratkaistavakseen ikävän ristiriidan, jossa yhtenä lisäpaineena on lahjakkaan ja loogisesti oikein toimineen toiminnanjohtajan torppaaminen ja uusien ratkaisumallien etsiminen. Ministeritehtävästään johtuen hänellä on ilmeisesti koko joukko sellaista tietoarsenaalia käytettävissään, jossa yritysten asemaa helpotetaan ja ohjataan käyttämään vero- ym. rakenneratkaisuilla luotuja mahdollisuuksia yritystoiminnan elvyttämiseksi ja voimistamiseksi. Paradoksaalista on tässä se, että kokoomustaustainen ministeri joutuu käyttämään periaatteessa sosialistiseksi luokiteltavaa toiminta-arsenaalia maailmanlaajuisen uusliberalistisen laman torjumiseksi täällä pohjoisessa Euroopan kolkassa.

Fagernäsin luoman syndrooman torjuminen sulkeutunutta politiikkaa jatkamalla ajaisi Häkämiehen nopeassa tahdissa pahaan ristiriitaan hallitusvastuussa olevan Kokoomuksen kanssa. Uusia ratkaisuja ei EK:n piiristä ole kuulunut; strateginen ja moraalinen katastrofi on ihan käsin kosketeltavissa.

USA:n presidentinvaaleissa lopputuloksen selvittyä eräs republikaanien johtohahmo tokaisi: nyt olisi tappelun sijasta opeteltava tanssimaan yhdessä demokraattien kanssa. USA:ssa tämä on todennäköisesti ainoa järkevä vaihtoehto. Tanssitaito taitaisi olla tarpeen myös suomalaisen sopimusyhteiskunnan, konsensuksen ja loistavia tuloksia tuoneen työmarkkinayhteistyön pelastamiseksi. Siis perinteisen jököttämisen sijasta voitaisiin aloittaa hyvällä tanssiinkutsun kumarruksella ja sanonnalla:
Saanko luvan?