Hyvä tahto

Joulu lähestyy ja sen mukana hyvän mielen ja hyvän tahdon toivotukset. Työmarkkinapolitiikkaa tämä ei näytä koskevan. On ajauduttu umpikujaan, jonka purkamiseksi normaali logiikka ja järkevä ajattelu ei näy riittävän.

Luultavasti suurin osa tilannetta seuraavista ymmärtää että taustalla ovat paitsi yritysten ja ihmisten henkilökohtaiset intriigit ja tavoitteet, myös aimo annos maailmankatsomusta ja siihen pohjautuvia arvoja ja asenteita – molemmin puolin, sekä työnantajilla että työntekijäosapuolella. Kuitenkin on aina hädän hetkellä kyetty ottamaan järki käteen ja sopimaan. Laihakin kompromissi on vienyt eteenpäin ja joskus parhaina hetkinä on saavutettu jopa historiallisesti merkittäviä tuloksia.

Mitkä olisivat tämän päivän eväät todellisen hyvän tahdon ja yhteisymmärryksen löytymiselle?Otan tässä demokratiaan ja kansalaisuuteen liittyvän etuoikeuden esittää teitä eteenpäin, vaikka tavallisesti tämä tehtävä näytetään jätettävän ammattitiedottajille ja työmarkkinaeliitille.

Ensimmäisenä nousee mieleen kysymys palkoista ja työvoimakuluista kokonaisuudessaan.

Eurooppalainen trendi näyttää olevan se, että suhteellinen pääoman tuotto on kasvamassa samaan aikaan kun työvoimakulut polkevat paikallaan tai ovat vähenemässä. Suomen tilanne saattaa poiketa jossakin suhteessa – esimerkiksi maantieteellisesti – yleiskuvasta. Palkkoja työnantajapuolella vaaditaan alas, mutta esimerkiksi johdon palkkioista, optioista ja johtoelitiille suunnatusta päänsilityksestä ei haluta edes keskustella. Suuri askel myös eettisessä mielessä olisi julkisella sektorilla pitkään toiminut perinne kaikkien palkkojen sijoittamisesta taulukoihin ylintä johtoa myöten. Samassa venessä olemisen henki, transparenssi asenne olisi suuri hyppäys eteenpäin.

Tämän tärkeän kuluerän avaaminen ja ottaminen yhteisen arvioinnin kohteeksi yritystoiminnassa muuttaisi hetkessä tilannetta kestävämpään suuntaan. Kun kokonaisuus olisi myös työntekijäpuolen tiedossa, löytyisi varmuudella valmiutta asettaa yhteiset tavoitteet tasolle, joka ei nostaisi työvoimakustannuksia vaan saattaisi jopa laskea niitä. Niin kauan kuin etuoikeuksista ja suljetuista järjestelmistä pidetään kiinni, puuttuu konsensukselle lähes välttämätön,  tukeva eettinen pohja.

Voi olla että työnantajapuolella myhäillään sillä, että työpaikkademokratia ja yhteistoiminta työyhteisöissä on saatu supistettua pelkiksi pelätyiksi yhteistoimintaneuvotteluiksi, joissa vallitsevilla tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla ei päästä enää eteenpäin. Myötämääräämisen avaaminen sen alkuperäisiä tavoitteita vastaavaksi kansanvaltaiseksi prosessiksi pehmentäisi valtavasti työyhteisöjen henkistä ilmapiiriä ja saattaisi osaltaan kääntää sairaaksi ja sairautta aiheuttavaksi koettua ilmapiiriä terveempään suuntaan.

Erityisen tärkeää tämä olisi niissä yrityksissä, jotka ovat kilpailemassa julkisen sektorin palvelutehtävistä. Suljetut rakenteet, hyvä veli yhteydet ja verovaroilla ylläpidettävien palvelurakenteiden näkeminen pelkkänä saalistuskohteena ei muodosta pohjaa hyvälle tahdolle.

Hyvä tahto? Eikö se ole vain naivi, joulun aikaan liittyvä sanontatapa, jolla ei todellisen maailman kanssa ole juurikaan tekemistä? Onko sillä ylipäätään mitään ntekemistä taloudellisten realiteettien maailmassa? Löytyykö mistään meitä kaikkia velvoittavaa ja jo hyväksyttyä hyvän tahdon periaatteellista ilmausta?

YK:n ihmisoikeuksien julistuksen ensimmäinen, perustavaa laatua oleva artikla kuuluu seuraavasti:

"Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä."