EKP:n rahapolitiikan uudelleenarviointi näyttää tulevan keskusteluun Euroopan Keskuspankin neuvoston julkilausuman mukaan. Tästä kirjoitti Helsingin Sanomat 18.9. 2020 mm. seuraavasti:
"EUROOPAN keskuspankin (EKP) neuvosto päätti torstaina aloittaa rahapolitiikan strategian uudelleenarvioinnin. Arvioinnissa pohditaan hintavakauden määritelmää, rahapolitiikan välineitä, talouden laaja-alaisesta analyysiä ja keskuspankin viestintää.
”Nyt kun taloudet ovat syvässä murroksessa, meidän on aika arvioida strategiaamme uudelleen, jotta täytämme tehtävämme eurooppalaisten hyväksi”, pääjohtaja Christine Lagarde sanoi.
Hintavakauden määrittelyssä olennainen kysymys on todennäköisesti se, pitäisikö EKP:n sietää inflaatiovauhdin kiihtyminen yli kahteen prosenttiin. Nykyisen hintavakaustavoitteen mukaan inflaatiovauhdin on oltava keskipitkällä aikavälillä hieman alle kaksi prosenttia, mikä muodostaa ”katon” inflaatiovauhdille. Muuttamalla hintavakaustavoite ”noin kahden prosentin” inflaatiovauhtiin EKP saisi enemmän joustavuutta rahapolitiikkaansa.
KESKEINEN syy strategian uudelleenarviointiin on vuonna 2008 kärjistyneen rahoitusmarkkinoiden kriisin seuraukset. Euroalueen verraten hitaan talouskasvun, työn tuottavuuden kasvun heikkenemisen ja väestön vanhenemisen takia keskuspankki on uusien kysymysten äärellä.
"Neuvosto arvioi kymmenen viime vuoden aikana kehitetyn rahapoliittisen välineistön toimivuuden ja mahdolliset sivuvaikutukset. Se selvittää myös, miten hintavakautta uhkaavien riskien arvioinnissa käytettäviä taloudellista analyysiä ja rahatalouden analyysiä olisi uudistettava.
Strategian uudelleenarviointi on tarkoitus saada päätökseen vuoden loppuun mennessä. Eurojärjestelmä eli EKP ja eurovaltioiden keskuspankit lupaavat kuulevansa arvioinnissa kaikkia sidosryhmiä avoimin mielin."
---
Makrotalouden kansainväliset asiantuntijat - kuten mm. MMT-professori William (Bill) Mitchell ovat jo vuosia kritisoineet EKP:n rahapolitiikan huonoa tehoa ja talouden alavireisyyttä huolimatta jo vuoden 2014 lopulla aloitetusta massiivisesta elvytyksestä, jonka kokonaismäärä velkakirjojen oston muodossa on Suomenkin osalta jo ilmeisesti lähellä 50 miljardia eli vajaa yhden vuoden budjetin kokonaissummaa. Tämä luku on Euroopan Unionin peruskirjojen edellyttämässä hengessä suunnattu tukena markkinaehtoisille toimijoille.
Miten kokonaisuus kaiken kaikkiaan toimii, siitä ei ole analyysia toistaiseksi nähty. EKP:n aikaisemman pääjohtajan Mario Draghin mukaan informaatiolinja on ollut varsin pidättyvä. Jäsenvaltioiden investointeihin tai palvelujen parantamiseen näitä varoja on ollut mahdollisuus saada vain välillisesti eli EKP-raha on korvannut valtioiden itsensä jo aikaisemmin kehittämiä yritystukia ja tätä kautta resursseja on vapautunut julkisen sektorin omiin hankkeisiin kuten infrastruktuurin ylläpitämiseen ja palvelurakenteiden parantamiseen. Yrityksille on todellisuudessa tarjolla sekä tukia että edullista lainarahaa, mutta se ei ole kiihdyttänyt niiden investointeja. Yrityspuolella investointihalukkuus ei ole kiinni saatavista lainoista ja tuista, vaan puutteellisesta ostovoimasta. Ei ole edellytyksiä investointeihin, jos ei ole ostovoimaa. Koronaepidemia on lisäksi vähentänyt tiukan palkkapolitiikan seurauksena vähäisiksi jääneiden palkkaeurojen käyttöä myös monilla kulutuksen alueilla. Ravintolat, matkailu ja lentoliikenne ovat tämän seurauksena suorastaan romahtaneet. Onko muutos väliaikaista vai jääkö kulutus jatkossakin "lento- ja kulutushäpeän" vuoksi alhaisemmalle tasolle - se jää nähtäväksi.
Jäsenvaltioiden kautta tapahtuva investointien, sosiaalisesten palvelujen ja julkisen rakenteen yleisen vahvistamisen linja ei ole ollut Euroopan Unionissa suosittua, vaan pikemmin vahvaan valtioon liittyvän sosialisointi-tabun vuoksi vahvasti aliarvostettua ja mm. Saksassa lähes kiellettyä. Saksan kylmän sodan aikaisen jakautumisen trauma näkyy poliittisissa asenteissa edelleenkin. Näyttää siltä että näistä traumoista johtuen Saksan SPD:n johto on tietoisesti välttänyt nostamasta julkisen sektorin vahvempaa roolia keskusteluun eurooppapolitiikassaan. Myöskään eurooppalainen sosialidemokratia kokonaisuudessaan ei ole kyseenalaistanut valtavirtaisen, hengeltään uusliberalistisen 'markkinauskon' toimintatapaa Euroopan Unionissa rakenteellisella tasolla.
Nyt tämä ongelma kohdataan tarpeena arvioida EKP:n rahapolitiikkaa uudelleen. Rahan tekeminen kalliimmaksi muuttamalla korkotavoitetta "korkeintaan" 2%:n vuosittaisesta inflaatiotavoitteesta "noin" kahden prosentin tavoitteeseen ja pitämällä korkotaso edelleenkin nollan tuntumassa nopeuttaisi jossakin määrin korona-pandemian nimissä nopeati kohonneen velkataakan nopeampaa "sulamista" kaikkien muiden EKP:n suvereeniin valtaan kuuluvien toimien ohella. Nekään eivät nyt näytä riittävän. Markkina ei investoi laajojen joukkojen puuteellisen ostovoiman ja nyt sitäkin vähentäneen kulutuspidättäytymisen vuoksi.
Kaikkia keinoja luvataan EKP:n neuvoston julkilausumassa arvioida kaikkia sidosryhmiä kuunnellen "avoimin mielin". Rivien välistä voi lukea että vahvempi tukeutuminen myös julkisen sektorin investointitarpeisiin ja vahvemman sosiaalisen turvaverkon ja palvelurakenteen luomiseen kummittelee jo vahvasti taustalla. Julkisen sektorin rooli poikkeaa olennaisesti markkinan lähestymistavasta. Markkina investoi jos on tutkitusti ostovoimaa käytössä, julkinen sektori investoi kansalaisyhteiskunnan vaaleissa ja politiikassa ilmaistujen tarpeiden mukaan, edellytäen erttä resursseja on käytössä. Nyt kun voimakas heilahdus etukäteissäästämisestä uuden kasvun luomiseen velan avulla on tapahtunut, olisi mahdollisuus laajentaa paradigmanmuutosta vahvempaan, julkiseen hallintoon ja avoimeen demokratiaan perustuvien julkisten investointien ja palvelurakenteiuden suuntaan. Kun nyt on havaittu että resursseja voidaan luoda velkasuhteen muodostamisen ja kirjanpidon avulla finanssipoliittisin päätöksin, voitaisiin kohdata koko Eurooppaa koskevat haasteet relevantilla tavalla. Tämä mahdollisuus koskee jo Korona-elvytyspaketin käyttöä, jonka tarkemmasta sisällöstä päätetään Tytti Tuppuraisen politiikkaradiossa kertoman mukaan hallituksessa tammikuuhuhn 2021 mennessä ja Euroopan tasolla huhtikuuhun 2021 mennessä. Jo tämän prosessin yhteydessä tullaan havaitsemaan, onko Eurooppa todella herännyt suuren muutoksen mahdollisuuteen.
Elvytysrahojen suuntaaminen edelleen ensisijaisesti markkinaratkaisuihin jäsenvaltioiden rationaalisen autoriteetin sijasta merkitsee voimavarojen tuhlausta ja kilpailun edellyttämän suljetun hallinnon piirissä tapahtuvaa 'yritysvastuun' soveltamista 'yhteiskuntavastuun' sijasta. EK:n, elinkeinoelämän keskeisen lobbausjärjestön -neuvottelutoimintahan on sen säännöissä lopetettu - toimitusjohtaja Jyri Häkämiehen mukaanhan painotuksen pitää olla nimenomaan yritys- ja markkinaratkaisuissa - ei julkisten hankkeiden vahvistamisessa. Tarjolla olevaa lääkettä ei siis saisi käyttää tähän jo koko tämän vuosituhannen alun jatkuneeseen makrotaloudelliseen anemiaan.
Heikon taloudellisen kehityksen lisäksi keskuspankin päätöksen takana on myös USA:n Keskuspankin (Federal Reserve Board - Fed) elokuussa tekemä radikaali uudelleenarviointi, joka viittaa siihen että määrällinen elvytys julkisia rakenteita ja palveluja rahoittamalla otetaan vakavana systeemisenä paradigmanmuutoksena käyttöön. Jos demokraatit voittavat USA:n marraskuun presidentinvaaleissa, keskuspankin toimet tulevat vahvasti tukemaan todellista muutosta Amerikan Yhdysvalloissa. Eurooppa seuraa tunnetusti tarkkaan sitä, mitä rapakon takana tapahtuu ja EKP:n neuvoston päätös rahapolitiikan uudelleenarvioinnista heijastelee varmuudella myös tätä ulottuvuutta.
Pientä toivoa on siis olemassa - pientä toivoa välttämättä tarvittavasta suuremmasta muutoksesta.
18.9. 2020
Lisäys:
Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehnin helmikuussa 2020 pitämän rahapolitiikan uudelleenarviointia käsitelleen alustuksen mukaan Suomen pääoma-avain on n. 2% EKP:n määrällisestä elvytyksestä. Sen kokonaismäärä luentopäivään mennessä oli hänen mukansa yhteensä 2660 miljardia koko euroalueelle. Suomen osuus on siten vuoden 2020 loppuun mennessä 53, 2 miljardia + 10 kk tänä vuonna á 200 milj. = 53,2+2= 55,2 miljardia euroa.
19.9. 2020
Kuinka vakavasti EKP:n määrällisen elvytyksen uudelleenarviointi on otettava ja kuunteleeko EKP eri intressiryhmien mielipiteitä tässä asiassa? Haluaako EKP siis todella kuunnella eri tahoja, kuten se nyt ilmoittaa?
Euroopan Unionin rahapolitiikkaa käsittelevässä peruskirjan artiklassa 130 todetaan nimittäin seuraavaa: "130 artikla (aiempi EY-sopimuksen 108 artikla)
Käyttäessään sille perussopimuksilla ja EKPJ:n ja EKP:n perussäännöllä annettuja valtuuksiaan tai
suorittaessaan niillä sille annettuja tehtäviään ja velvollisuuksiaan Euroopan keskuspankki tai kansallinen keskuspankki taikka Euroopan keskuspankin tai kansallisen keskuspankin päätöksentekoelimen
jäsen ei pyydä eikä ota ohjeita unionin toimielimiltä, elimiltä tai laitoksilta, jäsenvaltioiden hallituksilta eikä miltään muultakaan taholta. Unionin toimielimet, elimet ja laitokset sekä jäsenvaltioiden hallitukset sitoutuvat kunnioittamaan tätä periaatetta ja pidättymään yrityksistä vaikuttaa Euroopan keskuspankin tai kansallisten keskuspankkien päätöksentekoelinten jäseniin heidän suorittaessaan tehtäviään."
23.9. 2020
Millaisiin hankkeisiin Suomi aikoo jakaa EU:n elpymisrahoitusta?
Suomen rahajakosuunnitelma on vasta valmisteilla. Valtiovarainministeriön Majanen sanoo, että keskeisin peruste on talouden uudistaminen. EU:n mukaan noin 37 prosenttia elpymisrahastosta pitää käyttää ilmastotoimien rahoittamiseen. Suomen kriteerit valmistellaan yhteistyössä muun muassa elinkeinoelämän, ympäristöjärjestöjen ja kuntien kanssa.
Millaisiin hankkeisiin Suomi aikoo jakaa EU:n elpymisrahoitusta?
Suomen rahajakosuunnitelma on vasta valmisteilla. Valtiovarainministeriön Majanen sanoo, että keskeisin peruste on talouden uudistaminen. EU:n mukaan noin 37 prosenttia elpymisrahastosta pitää käyttää ilmastotoimien rahoittamiseen. Suomen kriteerit valmistellaan yhteistyössä muun muassa elinkeinoelämän, ympäristöjärjestöjen ja kuntien kanssa.
Mitä konkreettisia hankkeita voisi rahoittaa?
”On vaarallista sanoa konkreettisia kohteita tässä vaiheessa”, Majanen sanoo. Hän luettelee esimerkiksi liikennejärjestelyjen digitalisoinnin, valokuituyhteyksien parantamisen, hoitoon pääsyn tehostamisen ja työvoimapalveluja kehittämisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti