Pitäs olla, pitäs olla...

Sosialidemokratia  tavoittelee  poliittisena liikkeenäyhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, kansanvaltaista halinnollista rakennetta ja aktiivista kansalaisyhteiskuntaa. Kysymys on poliittisen, taloudellisen ja sivistyksellisen demokratian toteuttamisesta sen kaikissa ulottuvuuksissa. Tämä kuvaus ei ole suora kopio mistään asiakirjasta tai päätöksestä, mutta tämä tällainen henki on löydettävistä mistä hyvänsä sosialidemokratian julkaisemasta ohjelmasta aina käytännön toiminnan perusteluihin ja yksityisen toimijan motiiveihin saakka.

Se käytännön väline jolla sosialidemokratia näitä tavoitteitaan pyrkii toteuttamaan on kansanvaltainen, demokraattinen ja resursseiltaan riittävän vahva valtio, valtio tässä ymmärettynä parlamentteineen, eri tasojen julkisine hallintoineen ja laitoksineen. Valtiota pienempiä julkisen hallinnon rakenteita ovat kunta ja ehkä tulossa olevan maakunnat, sitä suurempia taas sellaiset ylikansalliset elimet kuin Euroopan Unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat alajärjestöineen. NATO ei ole valtiollinen elin, vaan ihmisten ja tekniikan sotilaalliseksi koneistoksi muovaava järjestö.

Ihanteellinen lähtökohta, eikö niin? Eihän tällaista kukaan halua estää - vai haluaako? Jos haluaa, pitäisi luoda sellainen vallankäytön väline, perustuslaki, joka nimenomaisesti kieltää yhteisen vastuunoton, voimavarojen kokoamisen tavoitteiden toteuttamiseksi ja ylipäätään kansalaisaktiviteetin tällaisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Tukeeko Euroopan Unioni tätä sosialidemokratian lähtökohtaa? Tai salliiiko se sosialidemokratian arvopohjan miniarvoisuuden, pluralismin ja demokratian mukaisena "läntisenä arvoyhteisönä"?

Euroopan Unioni, joka sekin alunperin luotiin rauhan ja demokratian linnakkeeksi, kuvaa yhteisessä, lopulta konsensuksella hyväksytyssä konsolidoidussa peruskirjassaan toimintatapaansa seuraavasti:

125 artikla
(aiempi EY-sopimuksen 103 artikla)
1. Unioni ei ole vastuussa eikä ota vastatakseen sitoumuksista, joita jäsenvaltioiden keskushallinnoilla, alueellisilla, paikallisilla tai muilla viranomaisilla, muilla julkisoikeudellisilla laitoksilla tai julkisilla yrityksillä on, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta vastavuoroisten taloudellisten takuiden antamista tietyn hankkeen yhteiseksi toteuttamiseksi. Jäsenvaltio ei ole vastuussa eikä ota vastatakseen sitoumuksista, joita toisen jäsenvaltion keskushallinnoilla, alueellisilla, paikallisilla tai muilla viranomaisilla, muilla julkisoikeudellisilla laitoksilla tai julkisilla yrityksillä on, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta vastavuoroisten taloudellisten takuiden antamista tietyn hankkeen yhteiseksi toteuttamiseksi.

Valtion toiminta perustuu suurelta osin sellaiseen talouspolitiikkaan, jossa nimenomaan otetaan uusia vastuita, luodaan hankkeita ja kirjataan fiskaalisessa muodossa valtion pankin kirjanpitoon. Euroopan Unionin lähestymistapa on tässä suhteessa torjuva ja ristiriidassa hyvinvointivaltion kehhittämisen keskeisten periaatteiden kanssa. Sosialidemokratian piirissä niin suosittua keynesiläistä, vastasyklistä, valtion elvyttämiseen tähtäävää talouspolitiikkaa EU ei tunnista eikä tunnusta lainkaan.

Tällaista 125. artiklan mukaista lähestymistapaa sosialidemokratian tehtävää hahmottava poliittinen johtaja tai hallitus katselee todennäköisesti karsaasti ja näkee sen toimintaoikeuksia vahvasti rajoitettavan. Miksi sosialidemokraattien johtamat hallitukset eivät kritisoi tätä lähestymistapaa ja vaadi sitä muutettavaksi, otettavaksi uudelleen tarkasteluun? Vastaus saattaa löytyä EU:n konsolidoidun peruskirjan tästä artiklasta:

130 artikla(aiempi EY-sopimuksen 108 artikla)Käyttäessään sille perussopimuksilla ja EKPJ:n ja EKP:n perussäännöllä annettuja valtuuksiaan tai suorittaessaan niillä sille annettuja tehtäviään ja velvollisuuksiaan Euroopan keskuspankki tai kansallinen keskuspankki taikka Euroopan keskuspankin tai kansallisen keskuspankin päätöksentekoelimen jäsen ei pyydä eikä ota ohjeita unionin toimielimiltä, elimiltä tai laitoksilta, jäsenvaltioiden hallituksilta eikä miltään muultakaan taholta. Unionin toimielimet, elimet ja laitokset sekä  jäsenvaltioiden hallitukset sitoutuvat kunnioittamaan tätä periaatetta ja pidättymään yrityksistä vaikuttaa Euroopan keskuspankin tai kansallisten keskuspankkien päätöksentekoelinten jäseniin heidän suorittaessaan  tehtäviään.

Tältä pohjalta johdetaan se markkinaehtoinen "sisämarkkinaperiaate" joka saa sitten sovellutuksia Euroopan Unionin ja sen jäsenvaltioiden politiikassa. Jäsenvaltioita ja niiden viranomaisia  ohjaavia ja sitovia dokumentteja on kertynyt neljännesvuosisadan aikana valtava määrä. Uusissa asiakirjoissa viitataan aina aikaisempiin ja ne johtavat loogisesti aina tähän konsolidoituun peruskirjaan, jota kahden pykälän osalta olen lainannut. Peruskirja on kirjoitettu matkan varrella uudelleen ja artikloiden numerointia on muutettu, kuten lainauksista käy ilmi. Koko määräysviidakon hallinta on kenelle hyvänsä lähes ylivoimainen tehtävä. Lisäksi tulevat päätökset, joita ei julkisteta tai jotka on delegoitu itsenäisesti päätösvaltaa käyttävälle elimelle. Kannattaa käydä lukemassa!

Kun katselee näitä Euriopan Unionin keskeisiä asiakirjoja, voi kuitenkin todeta että ne seuraavat tiukasti ja säännönmukaisesti konsolidoidin peruskirjan henkeä ja kirjainta. Kun meillä ollaan nyt vaatimassa SOTER-lainsäädännön viemistä Eurooppa-oikeuden ja Euroopan Komission tarkastettavsksi, kysymyksessä on viime kädessä peruskirjan hengen ja koko Euroopan Unionin tehtävän tulkinta. Aika-ajoiun näyttää siltä, että Eurooppaoikeus ja Euroopan Komissio olisivat joutumassa ristiriitaan - haluaahan komissio noudattaa tiukasti "markkinaperiaatetta".

Kun nyt puhutaan sosialidemokratian näköalattomuudesta ja hampaattomuudesta, kyvyttömyydestä puuttua suuriin ja ilmeisesti yhä kasvaviin yhteiskunnallisiin ongelmiin kotimaassa ja Euroopassa, tulevat mieleen suomalaisen kansanlaulun sanat: "Sinä olet isorikas - minä vallan köyhä. Pitäs olla, pitäs olla uskollinen nöyrä."