Matti

Euroopan Unionin keskeisin ministerineuvosto - jäsenvaltioiden pääministerit - on parastaikaa koolla pohtimassa Euroopan Unionin tulevaisuutta.



Pääministeri Juha Sipilä kirjoittaa Euroopan Unionin tulevaisuudesta  Helsingin Sanomien "Vieraskynä" -palstalla 23.2. 2018. Hänen mukaansa Euroopan Unionin on pärjättävä pienemmällä budjetilla. Maatalouteen ja yhteiseen puolustukseen havitellaan hänen mukaansa lisää resursseja muiden "ajankohtaisten" tarpeiden rinnalla. Lisäksi Euroopan unionin rahoitukseen on tuotava jatkossa vahvemmin myös ehdollisuuden elementti.

Yhtyykö suomalainen sosialidemokratia tähän pääministerin Eurooppa -näkemykseen? Euroopan ytimessä Saksassa kaavaillaan Euroopan Unionin vahvistamista ja koalitioneuvotteluissa Saksan SPD on saanut läpi ajatuksen sosiaalisesti oikeudenmukaisemmasta Euroopasta. Puhutaan uudesta alusta, johon uskotaan myös Ranskan presidentin tuovan mukaan valtiota vahvistavan uuden elementin. Saksan ulkoministeri Sigmar Gabriel on kiinnittänyt huomiota Kiinan yhä kasvavaan vaikutusvaltaan Afrikassa ja Aasiassa valtavilla resursseillaan mm. uuden silkkitien muodossa. Kiina satsaa paljon myös Eurooppaan Suomea myöten, biojalostuslaitos nousee Kemiin parastaikaa. Suuret haasteet kuten sosiaalinen epävarmuus, tuloerojen polarisoituminen, ympäristöongelmat ja niihin liittyvä pakolaisuus - kaikki nämä edellyttäisivät nimenomaan vahvempaa ja toimintakykyisempää Euroopan Unionia. Pääministerin helmikuun yhdellä eduskunnan kyselytunnilla antaman ilmoituksen mukaan myöskään Euroopan Unionin peruskirjoja, ts. yksipuolista, markkinaehtoista talous- ja rahapolitiikkaa ei olla muuttamassa sekatalouden suuntaan. Pohjoismaisen, kansanvaltaisen hyvinvointivaltiomallin vahvistaminen Euroopassa olisi hyvä sosialidemokraattinen vastaus Euroopan tulevaisuudelle. Ilman konsolidoidun peruskirjan talous- ja rahapolitiikan sääntöjen uudelleenarviointia se ei näytä mahdolliselta.



Näkymät tässä suhteessa Euroopan Unionin tulevaisuuden suhteen ovat jokseenkin lohduttomat. Konsolidoidun perussopimuksen ehdot Euroopan Unionin kehittämisen suhteen ovat äärimmäisen tiukat, ehdottomasti auktorisoidut eikä niiden muuttamisen suhteen sisäisesti ristiriitaisessa ja varsinkin nationalistiseen suuntaan kääntyneessä Euroopassa näytä olevan mahdollisuuksia. Edes Saksan SPD ei ole viitannut tällaiseen tarpeeseen, vaikka onkin parastaikaa SPD:n jäsenäänestyksesä olevaan koalitiosopimukseen kirjoittanut juuri eronneen puheenjohtajansa Martin Schulzin muotoileman, "Euroopan uutta alkua" lupailevan tekstin Saksan tulevan Eurooppapolitiikan johtotähdeksi. CDU torjui koalitioneuvotteluissa Schulzin ehdottaman voimakkaan liittovaltiokehityksen, joten jos Ranskan suunnasta ei tule vahvaa aloitetta,  paradigman muutosta sekatalousmallisen uuden alun suuntaan ei ole odotettavissa. Euroopan Unioni jatkaa samalla markkinaehtoisella "kaikki valta neuvostoille" linjallaan.



Tämä merkitsee kaikkien suurten ongelmien kuten sosiaalisen turvattomuuden, unionin itsensä kiihdyttämän globalisaation, pääomien ja omistuksen polarisoitumisessa näkyvän eriarvoisuuden lisääntymisen, kilpailuun ja vihamieliseen asenteeseen perustuvan naapurustopolitiikan, pakolaiskriisseihin vastaaminen ihmiusoikeuksia loukkaavalla tavalla, ityse asiassa kaikkien suurten ja vastausta vaativien   tehtävien epätyydyttävää ratkaisua.



Näköpiirissä ei tässä suhteessa ole tapahtumasta muutosta. Kun katselen tätä henkilökohtaisesta näkökulmasta ja tiedän ajan vastausten ja vaihtoehtojen löytämiseen olevan rajallinen, tuntuu siirtyminen nykyisen mallisen Euroopan Unionin kriittisestä tarkastelusta "euroskeptisyyteen" ja sen lohdutomaan näköalaan realistiselta ja rationaaliselta vastaukselta. Ainakaan tällä hetkellä en voi yhtyä sellaiseen positivistiseen näkemykseen, jonka mukaan Euroopan Unioni olisi arvoyhteisönä selviämässä edessä olevista suurista haasteista.



Shakkikielessä käytetään umpikujaan ajautumisesta nimistystä "matti". Kun olen valinnut tämän kirjoituksen otsikoksi "matti" ilmaisun, koen olevani tarkkailija, joka joutuu Euroopan Unionin tulevaa kehitystä pohtiessaan toteamaan tämän  pohtimisen päättymistä tarkoittavan ilmaisun. Tältä näyttää siis tällä hetkellä, katsotaan, ehtiikö aika näyttää historiallisen akkunan avautumista sosiaalisesti oikeudenmukaisemmalle ja tähän motiiviin kokonaisvaltaisesti suuntautuvalle kehitykselle.