Federalismi

Saksan SPD:n puoluepäivillä puolueen johtoon uudelleen valittu Martin Schulz piti retoorisesti voimakkaan ja tunteisiinkin vetoavan puheenvuoron. Sen keskeiseksi sisällöksi Eurooppa-politiikan kannalta muodostui hänen kannanottonsa Euroopan Unionin kehittämisestä federalistiseksi liittovaltioksi ja vieläpä erittäin nopealla aikataululla: jo vuonna 2025 Euroopan tulisi toimia federalistisena liittovaltiona  USA:n, Venäjän, Saksan, Itävallan, Belgian ja Sveitsin tapaan. Schulzin ehdotus perustuu lähes sata vuotta sitten tehtyyn SPD:n päätökseen. Sosialidemokratia oli päättänyt jo vuonna 1925 Heidelbergin ohjelmassa vaatia Euroopan Yhdysvaltojen perustamista. Martin Schulz kysyi, emmekö voisi tämän päätöksen kunniaksi vaatia - sata vuotta sosialidemokratian esittämän vaatimuksen jälkeen - Euroopan liittovaltion muodostamista. Ne jotka eivät halua tulla mukaan, niiden on jäätävä ulos."

Meillä - kuten Saksassakin - ehdotus on otettu nuivasti vastaan. Itseasiassa Suomi on ollut vahvasti tukemassa pitäytymistä nykyiseen Euroopan Unioniin ja sen peruskirjoihin. Olen blogeissani arvostellut Euroopan Unionin peruskirjoihin betonoitua markkinaehtoista ja markkina-alisteista arvopohjaa. Se on yksiulotteinen sulkiessaan demokraattisen valtion talous- ja rahapolitiikassaan ulos mahdollisuuksien kirjosta. Sosialidemokratialle ja perinteiselle pohjosmaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle valtio on keskeinen yhteisen turvallisuuden, sosiaalisuuden ja solidaarisuuden foorumi.

Olen Facebooksissa ensimmäisen kerran tuonut joitakin federalistisen liittovaltion piirteitä omalta osaltani keskusteluun. Sen virittämiseksi nostin  esille muutamia mielestäni huomionarvoisia piirteitä liittovaltion luonteesta. Liittovaltio perustuu poliittisiin voimasuhteisiin siinä kuin nykyinen Euroopan Unionikin. Ratkaisevaa olisi siirtyminen uuteen rakenteesen ja siinä yhteydessä asetettavat perustustuslain uudet ehdot moniarvoisen, pluralistisen Euroopan toteuttamiseksi. Se muodostaisi mahdollisuuden palata ihmisoikeuksiin perustuvaan perusasenteeseen talouden ja markkinoiden vapauksia korostavasta lähestymistavasta.

"Federalistinen liittovaltio on tuttu ja kotoinen juttu mm. saksalaisille, itävaltalaisille, amerikkalaisille ja venäläisille; poliittiset valtiopäivät täydennettynä kansallista edustusta korostavalla liittovaltuustolla; kongressi ja senaatti. 

Malleista ei ole puhuttu vielä mitään. Euroopassa se merkitsisi todennäköisesti koko Unionin kattavia vaaliliittoja ja yleistä ja yhtäläistä eurooppalaista äänioikeutta. Palattaisiin "pitkiin listoihin" eurooppalaisen poliittisen vaikuttamisen osalta. Mantereen kokoisella alueella kansallisella edustuksella - miten se sitten muodostuisikin - on tietenkin tärkeä alluepoliittinen ja kulttuurinen tehtävä. 

Paitsi idoleiden ja populistien esiinnousulle federalistinen liittovaltio olisi hankala vaihtoehto myös nationalistisille liikkeille - nehän edustavat veren perintöön ja kansalliseen narsismiin perustuvaa eristäytymistä. 

Liittovaltiokehitys pakottaisi avaamaan nykyiset yksipuoliset, autoritaariset ja markkina-alisteiset peruskirjat. Sosialidemokraatit voisivat tavoitella "eurooppalaista sekatalousmallia", jossa demokraattinen valtiokoneisto nousisi rakenteineen poliittista suuntaa osoittavaan ja siitä määräävään asemaan. Tässä mielessä Saksan SPD:n ja sen puheenjohtajan Martin Schulzin avaus on käänteentekevä. 

Uskon tämän avauksen perustuvan siihen - tosin julkilausumattomaan - näkemykseen, että nykyisessä ehdottoman markkinajohtoisessa, autoritaarisessa ja epäproduktiivisesta talousanalyysista seuraavassa austeristisessa Euroopassa sosialidemokratialla ei ole mitään sanansijaa. Peruskirjojen avaaminen ja muovaaminen uudelleen on mielestäni sosialidemokratian välttämätön ehto federalisitiselle Euroopalle. Se voi tietenkin harjoittaa myös porvarillista politiikkaa, mutta vain yhtenä vaihtoehtona - eikä niinkuin nyt, ainoana peruskirjojen hyväksymänä lähestymistapana."