Ahteriin ammuttu?

SPD - Saksan sosialidemokraattinen puolue - pitää puoluepäiviään Berliinissä 7-9-.12. 2017. Takana ovat surkeasti meneet liittopäivävaalit, puolueen puheenjohtaja Martin Schulz pitää tulosta katkerana tappiona ja pyytää puoluepäiville tulleilta kokousedustajilta ja sosialidemokratiaa vaaleissa äänestäneiltä huonosta tuloksesta anteeksi. Anteeksi hän saakin, hänet valitaan ensimmäisen kokouspäivän iltana jatkamaan SPD:n puheenjohtajana 81,9 prosentin kannatuksella.

Berliiin tunnuseläin on karhu. Tällä kertaa se sopii myös SPD:n tunnukseksi; puolue on äärioikeiston vaalivoiton jälkeen kuin ahteriin ammuttu karhu, vihainen ja tuskainen. Nyt on vihdoin lähdettävä etsimään uutta tietä, kansanvaltaan uskovan ja heikomman puolella olevan toisen suuren kansanpuolueen on saatava uudelleen yhteys tavalliseen ihmiseen, työpaikoille, äänestäjien laajoihin joukkoihin.

Martin Schulz pitää oivallisen, analyyttisen ja vaikuttavan, lähes puolitoista tuntia kestävän puheen. Schulzin kokemus politiikassa ei tule ainoastaan pienestä kotikaupungista ja  Saksan liittopäiviltä, vaan Euroopan Unionista jossa hän toimi pitkään parlamentaarikkona, myös koko parlamentin puheenjohtajana. Vielä syyskuun 2017 liittopäiville valmistauduttaessa Matin Schulz puhui - vaikuttavasti tosin silloinkin - oikeudenmukaisuudesta ja sen toteuttamisen välttämättömyydestä myös Saksassa. Tarpeen se on eriarvoisuuden kasvamisen myötä Saksassakin, vaikka se nauttii korkeasta teknologisesta osaamisestaan ja suorastaan valtavasta vientiylijäämästä, sisämarkkinoilla tosin muun Euroopan Unionin jäsenmaiden kustannuksella. Globaalisti Saksa on myös voittajien puolella, mutta taloudellinen polarisoituminen ja eriarvoistuminen jäytää edelleen yhteiskunnallista ilmapiiriä.

Tällä kertaa Martin Schulz puhuu kuitenkin painokkaasti Euroopan Unionista. Vaalien voittaminen Saksassa ei enää riitä, Unionin lainsäädäntö ja rakenteet vaikuttavat vahvasti myös Euroopan ydinalueella olevaan Saksaan. Schulz puhuu markkinoiden herruutta vastaan ja sosiaalisuuden, solidaarisuuden puolesta. Euroopan Unionin on muututtava, sen on tehtävä "paradigman muutos" kuten hienostelevasti asia ilmaistaan. Euroopan Unionin toimintatapa on väärä, se tuottaa eriarvoisuutta ja turvattomuutta jota sosialidemokratia ei voi sietää. Martin Schulz näkee muutoksen mahdollisuuden syvemmässä integraatiossa, federalistisen Euroopan toteuttamisessa. Jo niinkin pian kuin vuonna 2025 olisi päästävä toteuttamaan syvenevä, federalistinen integraatio.

Tavoite on niin tärkeä, että Martin Schulz osoittaa ovea ulos Euroopan Unionista niille, jotka eivät federalismiin suostu. Asian olisi voinut ehkä ilmaista toisinkin päin: syvenevä integraatio on sosialidemokratialle mahdollinen vain, jos federaation perustuslaki täyttää jo lähtökohdissaan kansanvaltaisen valtioiden liiton tärkeät periaatteet. Markkinoiden ylivaltaan perustuva Unioni ei enää riitä. Pelkkä markkinamekanismi pitää sisällään itsetuhoisia elementtejä paitsi polarisoitumisen, myös itse toiminnan dynamiikan kannalta. Markkinat eivät luo ostovoimaa; ne tarvitsevat sitä rohjetakseen investoida. Senkin ne tekevät yritysintressistä eikä yhteiskuntavastuusta lähtien.

Saksassa on totuttu federalismiin liittovaltion muodossa: kaksi kamaria, poliittisesti valitut liittopäivät ja alueellista intressiä edustava liittoneuvosto. Ratkaisut perustuvat konsensukseen poliittisen tahdon ja alueellisten intressien välillä.

Puoluepäivien keskustelu käy kiivaana: voidaanko suostua "KroKoDiiliin" eli yhteiseen hallitukseen kristillisdemokraattien kanssa? Puoluejohdon mielestä se on mahdollista, mutta muutoksen on tapahduttava - ja sen on tapahduttava myös ja nimenomaan Saksan suhtautumisessa Euroopan Unioniin.

Äärioikeistolaisten voimien vahvistuminen on nimenomaan seurausta siitä, että Eurooppapolitiikka ei ole tuonut turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta saksalaistenkaan elämään. Puolue on liian pitkään uskonut kilpailukykypolitiikkaan, jonka symboliksi nousi Gerhard Schröderin liittokanslerikaudella kuuluisa Harz IV sopeuttamusohjelma. Se leikkasi ankarasti sosiaaliturvaa ja laittoi ihmiset vastuuseen sosiaalisesta hyvinvoinnistan viimeiseen ropoon saakka ennenkuin yhteiskunnan tukea voidaan edellyttää. Nyt tämä tie on SPD:n mielestä kuljettu loppuun ja tulokset ovat nähtävillä.

Suostuuko CDU neuvottelemaan hallitusyhteistyötä näin ankarien sisältöehtojen puitteissa? Euroopan Unioni on konservatiivisen arvomaailman - äärimmäisen lahjakkaan ja vuosia kestäneen porvarillisen ponnistelun ja soveltamisen tulosta. Luopuminen pöytähopeista ei tunnu kovin todennäköiseltä; se merkitsisi käsien nostamista ja suostumista sosialidemokraattishenkiseen uudistustyöhön ja valtiovallan käyttöön.

Markkinat ja niiden äänitorvena toimiva saksalainen lehdistö ärähti jo samana päivänä Schulzin puheen sisällön tultua julkisuuteen. Kommentaattorit pitivät Schulzin puhetta sekä naivina että mielettömänä; tällainen muutos federalistiseen ja sosiaaliseen suuntaan ei ole mahdollista. Kielenkäyttö oli kovaa ja - kuten die Weltin kommentaattorilla - sekä Schulzia, kokouspaikkaa että sosialidemokratiaa avoimesti halveksivaa. "Hikinen puheenjohtaja paasaa epämääräiselle joukolle keskustan ulkopuolella olevassa autiossa hallissa."

Konservatiivien virallinen asenne käydyissä hallitusneuvotteluissa oli äärioikeistolaista AfD-puoluetta kohtaan kriittinen. Nyt Saksan lehdistö puoluepäivien tuloksen kuultuaan pelaa täysillä äärioikeiston pussiin. Uskaltaako CDU käydä rakentavia neuvotteluja SPD:n kanssa radikaaleista uudistuksista suhteessa eurooppapolitiikkaan? Virkaa tekevä liittokansleri Angela Merkel on jo ilmaissut epäilyksensä tällaista Euroopan Unionia kohtaan asetettua tavoitetta vastaan. Onko historian akkuna avautumassa muutokselle sosiaalisuuden ja solidaarisuuden suuntaan, onnistutaanko pysäyttämään syrjäytyminen ja taloudellinen polarisaatio?¨

Kenttäväki ei - ainakaan vielä - puhu suurilla kirjaimilla uudesta federatiivisesta "Euroopan Yhdysvalloista"; äänenpainot varsinkin nuorsosialistien (Juso) joukossa ovat KroKoDiiliä vastaan. T-paidoissa on suurta koalitiota vastustavia tunnuslauseita. Sosialidemokratian sisällöt tuskin kelpaavat oikeistolle, sisällötön yhteishallitukseen meno ei sovi ilmeisesti valtaosalle SPD:n jäsenkuntaa.

Onko suostuttu pelaamaan liian pitkään vastakarvaa "läntisen arvoyhteisön" markkinamekanismia ja sen ylivaltaa suosivassa Euroopan Unionissa? Jos yritys muutokseen nyt epäonnistuu, vastassa on yhä agressiivisempi ja avoimemmin oman käden oikeutta ja väkivaltaa käyttävä äärioikeisto. Syksyn Der Spiegelissä ollaan aidosti huolissaan ulkomaalaistaustaiseen väestöön suuntautuvasta vihasta ja agressiosta - samaan tapaan kuin mitä tapahtui 1930-luvun Saksassa suhteessa juutalaisiin ja työväenliikkeeseen. Ranskan esimerkki osoittaa, että perinteiset poliittiset voimat on helposti - käden käänteessä -  sivuutettavissa.