Pyhä salaisuus

Vuonna 1907 Suomeen saatiin yleinen, yhtäläinen ja salainen äänioikeus, joka herätti suurta innostusta - sammuakseen sitten vuoden 1917  Sosialidemokraattisen Puolueen suureen vaalivoittoon, yksinkertaiseen 101:n paikan enemmistöön eduskunnassa, tuon eduskunnan lähes välittömään hajottamiseen ja suuren turhautumisen myötä kansalaissotaan. Demokratia ei ollut itsestäänselvyys äänioikeudesta huolimatta - eikä se taida olla sitä vielä tänäkään päivänä.

Tätä kirjoittaessani 17.8. 2017 YLE on juuri julkaissut puoluekanatuksesta kertovan gallupin, jonka mukaan sata vuotta sitten eduskuntaenemmistön saanut puolue saa 15,9 prosentin kannatuksen. Vasemmiston kannatus yhteensä jäi  alle 25:n prosenttiyksikön. Mielipiteensä jätti ilmaisematta 40,8 prosenttia. Ovatko vuoden 1903  Forssan kokouksen "Oikeutta kaikille" arvot menettäneet ajankohtaisuutensa?

Monet eivät tähän vajaan kahden tuhannen vastaajan joukossa halunneet ilmaista puoluekannatustaan. Yli 40 prosenttia vastanneista jätti kantansa ilmoittamatta. Perussuomalaisten hämmennyksen ymmärtää, kesäkuun puoluekokouksen jälkeen itse puolue ja siitä eronnut eduskuntaryhmän enemmistö tekevät poliittista itsemurhaa. Uskon monien perussuomalaisten olevan tilanteesta ymmällään ja jättävän senkin vuoksi kantansa kertomatta. Vihreät nousivat rajusti - harvinainen ilmiö muualla Euroopassa jo hiipumaan päin olevasta entusiasmista.

Jos vihreät olisivat syntyvaihessaan 1970-luvun lopulla ymmärtäneet sosiaalisen oikeudenmukaisuuden suuren merkityksen eivätkä olisi lähteneet hajoittamaan silloin syntyvaiheissaan olevaa hyvinvointivaltioajattelua, saattaisimme olla nyt, neljänkymmenen tarpeettoman taisteluvuoden jälkeen yhteisen kansankodin kehittämisessä huomattavasti pidemmällä...


Kertovatko sosialidemokratiaa tai vasemmistoa  sympatisoivat mielellään puoluekantansa julkisesti? Aikana, jolloin työ- ja opiskelupaikat ovat kiven takana sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen tähtäävän puoluekannan ilmaiseminen saattaa osoittautua yhdeksi pudotustekijäksi opiskeluun tai uralle pääsemisessä. Sosiaalisesta mediasta on helposti haravoitavissa myös kansalaisen poliittinen profiili. Tyyppi joka todennäköisesti liittyy ammattiosastoon ja ryhtyy siellä aktiiviseksi, ei ole ilmeisestikään ensimmäisten tehtäviin valittavien joukossa. Tapahtuuko tällaista profilointia myös opiskelupaikkojen suhteen? Paljon on puhuttu ainakin vahvan taloudellisen taustan merkityksestä opiskelumahdollisuuksien lisääjänä.

En pitäisi ollenkaan mahdottomana, että varsinkin nuorempi sukupolvi varoo ilmaisemasta puoluekantaansa peläten siitä aiheutuvan seurauksia, varsinkin jos sympatiat ovat kallellaan sosialidemokratian tai vasemmiston suuntaan. Jos puoluekannan ilmaisemisesta on pelättävissä seurauksia tulevan urakehityksen suhteen, poliitisen kannan ilmaisematta jättäminen ei ole poliittista tyhmyyttä, vaan viisautta jonka eettinen pohja on ilmaistu jo vuoden 1907 äänioikeuslainsäädännössä.  Ihmisellä on oikeus poliittiseen yksityisyyteen. Äänioikeuden ehdoton salaisuus tekee siitä demokratiaan kuuluvan korkeasti eettisen, "pyhän salaisuuden".

Mielipidetutkimusten tasolla poliittisen kannan ilmaisemisella tehdään tietenkin myös mielipidemuokkausta. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta jo yli sata vuotta toimineen sosialidemokratian trendin kerrotaan olevan edelleen alaspäin. Samaan aikaan kansakunta on äärimmäisen huolissaan menestymisestään. Vastakkainasettelu on edelleen kasvamassa ja se saa ilmauksia paitsi meillä, myös laajemminkin Euroopassa ja maailmalla. Suuret yhteiskunnalliset ongelmat ovat hoitamatta samaan aikaan kun "oikeutta kaikille" liike on hiipumassa. Gallupdemokratia ja kansalaisten odotukset ovat mitä ilmeisimmin syvässä ristiriidassa.

Yhteiskunnallisen paradoksin ainekset ovat siis mitä ilmeisimmät. Samaan aikaan kun suuret ongelmat kärjistyvät, yhteiskunnallisen ja poliittisen vastauksen antaminen jää vaisuksi tai kokonaan tekemättä. Syntyy sormituntuma joka kertoo pinnan alla olevasta yhteiskunnallisten mannerlaattojen jännitteestä.

Miten toimia henkilökohtaisesti ja minkälaisia suosituksia meidän tulisi antaa kansalaiselle suhteessa poliittisenmielipiteen ilmaisuun? Tilanteessa jossa sanan- ja mielipiteen ilmaisemisen vapaudesta seuraa rangaistuksia, on aivan luonnollista pitää poliittinen kantansa salaisuutena. Keskustelemattomuus saattaa johtaa ennenpitkää tietenkin myös poliittiseen osaamattomuuteen ja jopa aktiiviseen mukautumiseen. Demokratian ja yhteiskunnallisen osaamisen taso laskee - se on se välttämätön hinta jonka autoritaariset, ihmisen ajattelun ja toiminnan vapautta horjuttavat rakenteet aiheuttavat. Tämä on historiallisen suuri haaste sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja kansanvallan puolesta taistelevalle liikkeelle - kuten esimerkiksi sosialidemokratialle.

Edellisestä käynee ilmi, että ei ole ainakaan väärin jättää mielipitensä ilmaisematta. En minäkään ole ottanut kantaa SDP:n presidenttiehdokkaaseen julkisesti, puolueäänestyksessä kylläkin. Noudatan tässä vain "pyhän salaisuuden" periaatetta, sitä joka on ilmaistu yleisessä, yhtäläisessä ja salaisessa äänioikeudessa.

Kun mielipidetiedusteluilla myös muokataan poliittista ilmastoa, ohjeeni galluphaastattelijan kanssa tekemisiin joutuvalle on seuraava: älä kerro poliittista mielipidettäsi, vaadi "pyhän salaisuuden" noudattamista myös tässä tilanteessa!