Minne valuu määrällinen elvytys?

Määrällinen elvytys - Quantitavi easing - on Euroopan Keskuspankin  kahden viimeisimmän vuoden toimintapolitiikkaan kuuluvia keskeisiä ilmauksia. Kysymys ei ole ihan vähäpätöisestä asiasta: ainakin vuoden vuoden 2017 loppuun jatkuva rahallinen helpottaminen on tällä hetkellä 60 miljardia euroa kuukautta kohden. Kun Suomen väkiluku on n. 1% luokkaa koko Euroopan Unionin välkiluvusta, olisi Suomen osuus tästä määrällisestä elvytyksestä tämän mukaan vähintään 0,6 mrd kuukaudessa.

EKP:n - Euroopan Keskupankin tase - todistaa sen, että pankki on todellakin ostanut pankkien välityksellä ja käytössään olevilla välineillä valtioiden, yritysten ja yhteisöjen velkakirjojen  määrä näkyy pankin taseessa. Vuonna 2016 EKP:n tase kasvoi 880 miljardia. Siinä näkyvät tietenkin kaikki EKP:n vastuut, mutta samalla se kertoo määrällisen elvytyksen todellisen volyymin.

Määrällinen elvytys ei koske Kreikkaa, mikä tarkoittaa sitä että prosentuaalinen osuus on muiden jäsenmaiden kohdalla vastaavasti suurempi. Suomikin on voinut ottaa lisää velkaa eikä se ole vaikuttanut vastaavalla voimalla maan velkaantumiseen. Osto-ohjelma on mahdollistanut velkojen vastaavantasoisen lyhentämisen.

Kilpailykykysopimuksen yhteydessä tehtiin joukko yritysten toimintaan kohdistuvaa lakisääteistä rasitusta helpottavia toimenpiteitä. Kysymys on mittavasta taloudellisesta yritysten toiminnan helpottamisesta. Yritystukien määrä lienee kolmen miljardin luokkaa vuositasolla. Valtion julkiset rahoituskanavat, Tekes, Finnvera - mitä kaikia niitä onkaan - muodostavat tärkeän osan yritysten tukemisessa. Finnvera ilmoittaa omassa vuosikertomuksessaan vuodelta 2016  sillä olevan vuositasolla 27 miljardin valtuudet yritysten tukemiseen ja lainanantoon.

Mitä haluan tällä lukujen ja linkkien esittelyllä todistaa? Näyttää siltä, että EKP:n määrällisellä elvytysohjelmalla ja hallituksen valtavan laajalla yritysten tukiohjelmalla on tietty yhteys. Kun yhteistä sektoria ei tueta ja samaan aikaan tehdään miljardien helpotuksia yritysten toimintaan, olen näkevinäni tässä suuren strategisen väylän, jota myöten EKP:n valtavat määrällisen elvytyksen voimavarat välittyvät yrityksille. Tausta-ajatuksena tietenkin on, että yritykset menestyvät "vientikilpailussa" ja luovat tätä kautta työpaikkoja ja vaurautta, sitä yhteistä hyvinvointia joka  poliittisessa kielenkäytössä ja politiikan perustelussa nousee ensimmäisenä esille.

Montako työpaikkaa  voidaan kuudella miljardilla vuositasolla luoda, jos se sijoitettaisiin julkisten palveluiden kehittämiseen, infrastruktuurin parantamiseen ja hyppäyksen luomiseen uudelle tasolle kansankodin rakentamisessa? Jos yhden työpaikan hinnaksi laskettaisiin 60 000 euroa, olisi työttömyys poistettavissa maasta kokonaan jo muutaman vuoden aikana ja lisäksi taitaisi tulla työvoimapulaa.

Kun nyt aivan viimeisimmätkin tiedot kertovat negatiivisista tuloksista ja pettymyksistä mm. yritysten viennin ja tuloksen kehittymisen suhteen, voi vain todeta että ne valtavat voimavarat joita todella on saatu EKP:n kautta myös kansalliseen käyttöön, ovat valuneet jonnekin muuanne kuin siihen, mitä tämän politiikan perusteluissa on meille kerrottu.

Pääministerimme itse rikastui yritystuilla ja yritysten myymisellä - missä määrin, siitä ei ole julkista tietoa saatavilla. EKP:n määrällisestä elvytyksestä puhutaan julkisuudessa kovin vähän ja vaikea siitäkin on täsmällistä, analyyttista tietoa saada. Tässäkin esitetty perustuu makrotason tietoon, joka kuitenkin antaa aavistaa, mitä taustassa koko ajan tapahtuu.

Ettei vain olisi tapahtumassa uusi valtava tulonsiirto  markkinatoimijoille, yritysten omistajille ja odotusarvoisen rahapolitiikan välineiden kanssa pelaaville?

29.7. 2017
Facebookissa "Sosialidemokratia Suomessa" sivustolla ylläolevasta blogikirjoituksesrta kehkeytyi mielenkiintoinen, suorastaan erinomainen  keskustelu, jonka kopioin suoraan temän kirjhoituksen jatkeeksi:

Ilpo Rossi: Mätäkuun kysymys: minne valuu EKP:n määrällinen elvytys?

Jussi Särkelä: Sadat miljardit. Minne ne menevät. Kuvitelkaa mikä elvytys se olisi ollut, jos se olisi laitettu kansantalouteen kiertämään.

Pasi Kuusiniemi: tämä on mielenkiintoinen juttu. Maailmassahan on lainaa kaupan vaikka kuinka paljon ja periaatteessahan EKP voisi ostaa vaikkapa kaikki Suomen valtion lainat pois :)

Pasi Kuusiniemi: ps. ja samalla se voisi sanoa, että maksakaa kun jaksatte

Ilpo Rossi: Se että määrällinen elvytys ei ole koskenut lainkaan Kreikkaa, on tietenkin osa austeristista, nöyryyttävää politiikkaa. Tällä viikolla 26.7. 2017 Kreikka ilmoitti kuitenkin laskevansa liikkeelle valtion joukkovelkakirjalainoja. Kun tämä tapahtuu lähes heti Kreikkaa koskeneen miljardiluototuksen jälkeen, voisi ajatella että herrat ovat ehkä tulleet määrällisen elvytyksen osalta Kreikan suhteen toisiin ajatuksiin. Kun ostovoimaa ei maassa ole, on lähes mahdotonta uskoa että yritykset alkaisivat ostella Kreikan "bondeja". Olisiko kysymyksessä yritys ottaa Kreikka mukaan määrälliseen elvytykseen? Jos on, tarkoittaa se kreikkalaisen yrityssektorin rahoittamista samantapaisilla järjestelyillä kuin mitä Suomessa nyt tehdään.


Jarmo Lahtinen: Juu eiköhän sitä elvytetä finanssi ja pankkilaitoksia, jottei rikkaiden varat vähenisi. Kansalaisille jakaminen ja todellinen elvyttäminen sitä kautta on liian pitkä tie päästä samaan tavoitteeseen kuin nyt, sillä silloinhan pitäisi jopa luoda jotkin uutta joka veisi pääomia.

Pentti Hämäläinen:  Mitäpä tuota selvää asiaa sen kummemmin kyselemään. Kun setelinpainaminen (siis elvytys tuottamalla rahaksi luettavia tilimerkintöjä) ei heijastu reaalitalouteen kasvavana kysyntänä ja paranevana työllisyytenä, menevät lisätyt tilimerkinnät siihen osaan kapitalistista markkinataloutta, mitä finanssispekulaatioksi kutsutaan. Sen määrää ei kukaan kovin hyvin osaa kertoa, mutta on arvioitu, että sen merkintäarvo (siis tilien siirto- ja muista kirjauksista yhteenlaskettu rahaksi ilmoitettu bittien liikemäärä) on ainakin kummenkertainen kansantalouksien tilinpidon mukaisten reaalitalouden arvojen suhteen. Ja tämä osa vain kasvaa, kun investointikohteita ei löydy spekulatiivisten sijoittajien haluamalla tuottotasolla. Ja valtioiden suorat investointisijoitukset vastaavasti ovat kiellettyjä ja karsinnan kohteena, vaikka ne taloutta elvyttäisivätkin, mutta kun taas eivät lisää edellytyksiä finanssispekulaatioille. Ideologinen uskomusjärjestelmä taustalla riivaa talouden tervehdyttämistä. Kysyä voikin perustellusti: onko nykyinen valtavirtainen "taloustiede" tiedettä lainkaan. Vaikuttaa siltä, että kyseessä on laajasti levinnyt uskomusjärjestelmä, mille on kohta löydettävissä vertailukohtia kirkollisista sfääreistä, mitä tulee järjestelmän toimivuuden ja reaalielämän välisiin suhteisiin. Ja jossakin vaiheessa taas kysellään veronmaksajien apua, kun finanssipelureiden kuplat laukeavat. Näin on ennen käynyt, mikä siis olisi tämän liikelain muuttanut?

Aarni Tuominen: Täyttä asiaa, Pentti! Tätä samaa analyysiä ovat ainakin kaksi vuotta tarjonneet esim Varoufakis, Kreikan ent VV-ministeri, ja hänen ajatuskumppaninsa. Joihin lukeudun. Mutta ei ole mennyt himaan sd-poliitikoille.

Pentti Hämäläinen AT: Siltä näyttää. Ei ole sd-politiikan johdonmukaista talouden rakenneremonttia näkyvussä. Sitä vanhaa valtavirtaista taloustietoa vain peesataan, vaikka kyllä joitakin nuoria ajattelevia tutkijoita joukoissamme on. Mutta jullkitasoon heitä ei haluta, kun se ei hetken kohdalla tuota gallupnostetta, tai jotain muuta nostetta.

Seppo Tuovinen: Videokeskustelu Jussi Ahokkaan ja Lauri Holapan vetämästä ns. raha-
ja talousklubin keskustelusta. Vieraana Antti Rinne. Tämä on nauhoitettu n. 3 vuotta sitten.

Seppo Tuovinen: Jussi Ahokas ja Lauri Holappa ovat nuoremman polven taloustieteilijöitä ja keynesiläisyyden tutkijoita Suomessa. Olisiko aika hyödyntää SDP:n talouspoliittisessa keskustelussa heidän ajatuksiaan ja tutkimustuloksiaan.

Ilpo Rossi: Vaihtoehtonen ja tehokas tie, so. julkisen sektorin kasvattaminen ei Euroopan Unionissa käy edes päinsä, sillä rajat- Maastrichtin sopimuksen muodossa tulevat nopeasti vastaan. Euroopan Unionin toimintarakenne on valettu betoniin peruskirjoissa ja -sopimuksissa, sitä ei voida muuttaa kuin yksimielisellä, konsensukseen perustuvalla päätöksellä. Tätä kautta demokratiaan luuluva vapaa arvottaminen on otettu hengiltä. Miksi tällaista totaalista, vaaleista ja vaihtoehtoisista poliittisista ohjelmista riippumatonta järjestelmää pitäisi kutsua? Läntinen arvoyhteisö? Totalitarismia 2000-luvun paketissa?

Seppo Tuovinen: Ilpo Rossi. Noita rajoituksia eivät poliitikot Suomessa edes tunne, joista kerrot.

Ilpo Rossi: Minusta tämä tilanne on yhdellä sanalla sanottuna hirvittävä.

Seppo Tuovinen: Ilpo Rossi. Niin on kuten kirjoitat - hirvittävää. Melkein koko poliittinen eliittimme sivuuttaa tämän olankohautuksella. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että demokraattinen järjestelmämme on vakavasti uhattuna.

Seppo Tuovinen: Ilpo Rossi.  Tätä taustaa vasten ymmärtää, miksi sd-liikkeet ovat Euroopan Unionin alueella heikkoja. Niiden ainut linja on ollut sopeutua oikeiston politiikkaan pienin omin lisäyksin. Äänestäjät ovat tähän kyllästyneet. Seurauksena on ollut oikeisto ja osin myös vasemmistopopulismin nousu. Nyt on oikeiston ja talouseliitin hyökkäyskohteena ay-liike ja sen tuhoaminen tai tekeminen hampaattomaksi. Esimerkkejä löytyy. Emmanuel Macron näyttää jatkavan tätä politiikkaa Ranskassa ja Euroopassa Angela Merkelin myötävaikutuksella. Muutosta ei liene odotettavissa.

Seppo Tuovinen: Ilpo Rossi. Tätä taustaa vasten ymmärtää, miksi sd-liikkeet ovat Euroopan Unionin euroalueella heikkoja. Niiden ainut linja on ollut sopeutua oikeiston uusliberalistiseen politiikkaan pienin omin lisäyksin. Äänestäjät ovat tähän kyllästyneet. Seurauksena on ollut oikeisto- ja osin myös vasemmistopopulismin nousu. Nyt on oikeiston ja talouseliitin hyökkäyskohteena ay-liike ja sen tuhoaminen tai tekeminen hampaattomaksi. Esimerkkejä löytyy. Emmanuel Macron näyttää jatkavan tätä politiikkaa Ranskassa ja Euroopassa Angela Merkelin myötävaikutuksella. Muutosta ei liene nykylinjaan odotettavissa. Saksan vaalit ovat tärkeät siinä mielessä, mihin suuntaan EU:ta viedään. Jatkuuko Wolfgang Schäublen sanelulinja EU:n talouspolitiikassa?

Ilpo Rossi Euroopan Unionin määrällisen elvytyksen dynamiikasta käytiin jo tähän mennessä niin laadukasta keskustelua, että olen - luvallanne - tallentanut tämän keskusteluketjun puheenvuorot kyseisen blogikirjoitukseni jatkeeksi. Täällä Facebookissa keskustelu jää ennenpitkää muun materiaalin alle ja helposti tavoittamattomiin. Saksan työväenliikkeen voimattomuudesta taistelussa Hitlerin 1930-luvun Saksassa seuraamani Frankfurtin koulukunnan sosiaalipsykologi teki laajan tutkimuksen nimellä "Saksan työväenliike kolmannen valtakunnan aattona." Tutkimus osoitti että Saksan työväenliike ei ollut sellaisessa henkisessä tilassa, että se olisi kyennyt vastustamaan Hitlerin valtaannousua. Koulukunnan johtaja Max Horkheimer kieltäytyi kuitenkin julkaisemasta tätä Frommin yhteiskuntarakenteen ja luonteen vuorovaikutusta kuvaavaa tutkimusta. Fromm luopui tämän seurauksena koko eliniän pituiseksi tarkoitetusta koulukunnan sosiaalipsykologian laitoksen johtajan tehtävästä ja pakeni aluksi Sveitsiin ja sitten Yhdysvaltoihin. Tämä tutkimus julkaistiin Frommin toivomuksesta vasta hänen kuolemansa jälkeen nimellä "Arbeiter und Angestellte am Vorabend des Dritten Reiches"( DTV ISBN-3-423-04409-8). Yllätyksekseni hiomasin että Wikipedia ei Frommin esittelyn yhteydessä mainitse tästä tärkeästä, Frommin luonnekarakterologiaan liittyvästä dramaattisesta tutkimuksesta mitään. Miksi kerron tämän tässä yhteydessä? Siksi että sosialidemokratian hiljaisuus tämän historialliseksi käänteeksi arvioitavan vyöryn keskellä kertoo paljon omasta luonteenpiirteistöstämme ja kyvystämme analysoida ja tarvittaessa vastustaa demokratialle vaaraksi koituvia ilmiöitä. 

Pentti Hämäläinen Ilpo Rossi : käytit sanontaa hirvittävä. Se kuvaa tilannetta aivan oivallisesti. On ilmaisuna vieläpä hyvin paasikiviläinen, mikä ansioksi luettakoon. Tämä kehitysvirta saattaa johtaa siihen, että itsesäilytysvietin johdattamana joudumme etsimään vaihtoehtoisen ratkaisun EU-kansalaisuuden sijaan. Mikä se olisi, ei ole vielä ajatuksissa, mutta nykymallikin on johtamassa umpikujaan, jos haluamme pitää sosiaalisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan rakennuspiirustuksista edes kohtuullisesti kiinni. Minkälainen rakennusmestari uuteen ratkaisuun tarvitaan, on ns. hyvä kysymys.

Ilpo Rossi Pentti Hämäläinen Kun euroopanlaajuien hegemoninen järjestelämä, joka asettaa markkinat erityiseen suojeluksensa ja kieltää yhteisen, kansanvaltaisesti rakennettavan hyvinvoinnin yhteiusten rakenteiden, so. julkisen sektorin ja valtio instituutioiden kautta, muodostaa se sellaisenaan jo valtavan esteen nuoremmalle sukupolvelle edes miettiä yhteisten hyvinvointirakenteiden merkitystä. Internetkaudella, jolloin mikään ei ole enää yksityistä ja jolloin kaikki esitetyt mielipiteet voidaan koota tarkasteltavaksi profiiliksi, muodostaa sosialidemokraattisten arvojen esilletuominen todennäköisesti pysyvän esteen mm. ammatillisella uralla etenemiselle. Työelämässä näytetään edellytettävän sellaista "poliittista korrektiutta", jossa omat mielipiteet ja yhteiuskunnalliset näkemykset pidetään visusti piilossa - mikäli mahdollista. Työpaikat syntyvät - jos ovat syntyäkseen - sinne missä rahaa on käytettävissä ja määrällisen elvytyksen aikana resurssit kiertyvät markkinoiden maailmaan. Poliittinen omaehtoinen aktiivisuus ja moniarvoisuus on vaarallinen ulottuvuus totalitaarisissa järjestelmissä. Demokratian, kansanvallan kannalta tässä on kysymys todella hirvittävästä menetyksestä...

Ilpo Rossi: 
Litan tähän vielä linkin Euroopan Unionin kilpailuttamisen periaatteista. Kun puhutaan yritysten tukemisesta, on muistettava, että Euroopan Unionissa on kaikewnlainen jonkin yrityksen erityionen taloudellinen tukeminen missä muodossa tahansa kielletty
1.9. 2017
Tämä sama kysymys nousi esille valtion budjetista vuodelle 2017  Mikko Elon Facebook-palstalla käydyssä keskustelussa:

1. syyskuuta 2017 9:27 Ilpo Rossi kysyi Mikko Elon Facebookissa sivullaan avaamassa keskustelussa hallituksen vuoden 2018 budjetista:
Osaisiko joku kertoa, miten EU:n "määrällinen elvytys" (QE) toimii valtion talousarviossa? Vuodesta 2018 ei tässä suhteessa ole tietoa, mutta EU:n vuosien 2015-2017 valtavasta elvytyspaketista - kooltaan vähintään 3600 mrd on ainakin yksi prosentti eli 36 mrd suuntautunut Suomeen valtion velkakiejojen oston muodossa pankkien kautta. Miten tämä näkyy budjetissa? Onko sillä vaikutusta myös vuoden 2018 budjetin rakentamiseen?

Ilpo Rossi vastasi omaan kommenttiinsa.:
Luulen, että avainsana on "lisävelka" vuodelle 2018, jota otetaan n. 3 mrd; velkaa otetaan enemmän ja todennäköisesti sitä otetaan suurin piirtein saman verran kuin mitä Euroopan Keskuspankki ostaa pankkien kautta Suomen valtion velkakirjoja omaan taseeseesa. Ne ovat vastattavien puolella ja EKP voi - teoriassa - vaatia niiden lunastamista.Kun määrällinen elvytys on Suomen osalta vähintään 0,6 mrd kuukaudesa, on lainanottovaraa kertynyt aiakin 7,2 mrd. Tämä "flow" kulkee valtion yritystoimintaa tukevien päätösten ja rakenteiden - mm. Tekes, Finvera - mitä niitä lieneekään - yritystoiminnan "määrälliseen helpottamiseen". Sitä osaa ei saa käyttää EKP:n sääntöjen mukaan valtion todellisin menoihin, vaan se on suunnattava yritystoimintaan. Uutena yritystuen muotona tulee houkutteleminen uudeksi yrittäjäksi. Kysymyksessä on riskaabeli hanke, koska ostovoima ei ole kovin suuressa määrin lisääntymässä - neuvottelupohjaisia palkankorotuksia ei ilmeisesti tule. Lisävelkaa ei siis tarvitse ottaa enempää, kun velkakirjojen osto- ja myyntiohjelma huolehtii lopusta. Määrällinen elvytys kuitenkin saattaa tulla tiensä päätökseen, kun EKP:hen tulee uusi johtaja Mario Draghin jälkeen ilmeisesti jo tänä syksynä. No, luulo ei ole tiedon väärtti, myönnettäköön. Mutta kun määrällisen elvytyksen osalta näyttää vallitsevan lähes täydellinen uutispimennys, niin epätarkkuudet ja väärät oletukset menevät niiden piikkiin, jotka tiedostaan huolimatta eivät ole sitä jakaneet. Pelkällä Varsinais-Suomeen keskittyneellä kasvulla ei Suomen talouden ousu ole selitettävissä.

Timo Karjalainen vastasi: "Tärkeän pointin toit esille. Jos Suomen Pankissa olisi asiansa osaavia ihmisiä johdossa,he kertoisivat maakohtaisilla tilastoilka,miten tasapuolisesti EKP auttaa QE-ohjelmalla euromaita julkisen velan hoidossa."

Jos kuvaamani "flow" vastaa edes pääpiirteissään asioiden kulkua, luulen tietäväni myös mistä hiljaisuus johtuu. Näillä valtavilla pääomavirroilla ei saada aikaan sitä, mitä tavoiitellaan eli investointeja ja työllisyyttä. Pääosa elvytykseen tarkoitetuista varoista valuu omistajilta odotusarvoiseen talouteen, eli rahan tekemiseen rahalla, osakkeisiin, voitto-odotuksiin ja muuhun elvytyksen kannalta täysin toisarvoiseen. Vaarana on lisäksi mitä todennäköisimmin uusi finanssikupla.