Uuden arvopohjan moottori

Maailmantilanne näyttää olevan muuttumassa nyt, kun perjantaina 20.1. 2017 USA:n uusi presidentti vannoo virkavalansa ja ryhtyy tositoimiin. Ennenkin on kuultu tuossa maassa inhottavaa tekstiä virkaansa aloittavien presidenttien suusta, mutta aikaa myöten sekä puheet että teot ovat pehmenneet. Aina ne ovat kuitenkin muodostaneet uhan paitsi omalle maalleen, myös koko ihmiskunnalle.

Uusi presidenti Trump haluaa pistää turhakkeena pitämänsä NATOn uuteen asentoon. Mikäli sitä ylipäätään lainkaan tarvitaan, ainakin Euroopan pitää maksaa itse oma puolustuksensa; ilmeisesti myös asenteiden pitää muuttua suhteessa Venäjään ja pakotteiden tulee ilmeisesti väistyä eurooppalaisen ja amerikkalaisen politiikan välineinä. Trump näkee Britannian eron EU:sta askeleena kohden uutta maailmanjärjestystä, jossa hajoava EU näyttelee vain epämääräistä, USA:n kannalta toisarvoista roolia. Läntinen arvoyhteisö on puhunut - saa nähdä kuinka äkkiä ja millä tavalla uuteen paradigmaan Euroopassa, Suomessa ja eurooppalaisessa politiikassa  ruvetaan suhtautumaan.

Millaisen hasteen tämä muodostaa Euroopalle ja täällä harjoitettavalle politiikalle?  Ensimmäiset vakavat äänenpainot - viimeksi Suomen tasavallan presidentin ilmaisemana - puhuvat eurooppalaisen sotilaallisen puolustusyhteistyön voimistamisen puolesta. Sen verran eurooppalaista ilmapiiriä on jo opittu tuntemaan, että tämä saattaa hyvinkin olla se tapa, jolla muuttuvaan maailmantilanteeseen pyritään vastaamaan. Sen avulla ei kuitenkaan ainakaan nopealla aikataululla pystytä todellisuudessa poistamaan sitä Europpan Unioniin suuntautuvaa sisäistä kritiikkiä, joka kumpuaa lisääntyvästä sosiaalisesta ja taloudellisesta turvattomuudesta, kansojen ja kansalaisten voimavarojen polarisoitumisesta yhtäällä hyvin menestyviin ja toisaalla heikossa asemassa oleviin. Jos ääni ja henkilö perustetta demokratiaan sovellettaisiin, olisi varmaankin ylivoimainen enemmistö valmis kiihkeästi satsaamaan kokonaan muualle, kuten kansallisten talouksien elvyttämiseen.

Onko siis sotilaallinen varustautuminen  tässä uudessa tilanteessa se ensisijainen tehtävä, johon voimavaroja on suunnattava? Kun tapanani on tässä blogissa katsella asiaa myös suomalaisen ja eurooppalaisen sosialidemokratian lähtökohdista, väittäisin että tässä henkisessä tilassa Eurooppa ei ole kykenevä puolustamaan niitä yhteisiksi nimitettyjä arvoja, joiden varaan yksin voi koko maanosaa koskeva sotilaallinen varustautuminen ja mahdollinen militantti yhteistyö asevoimineen perustua.

Syynä tähän mielestäni tarpeettoman heikkoon tilaan on Euroopan Unionion oma rakenne, joka pohjautui 1980-luvun lopulta lähtien ns.olemassaolevan sosialismin voittamiseen ja ehdottomaan nujertamiseen. Tässä on ilmeisesti onnistuttu, mutta samalla onnistuttiin ajamaan nurkkaan myös pohjoismainen, skandinaavinen ihme, pohjoismainen hyvinvointivaltio, joka rakentui - näin voidaan hyvällä syyllä sanoa - sosialismin demokraattisen lähestymistavan toteuttamiseen monipuoluejärjestelmineen ja avoimen, kansanvaltaisen hyvinvointijärjestelmän rakentamiseen ruotsalaisen Ernst Wigforsin kansankotiajattelun pohjalle.

Historiallinen akkuna avautui Suomessakin 1960- ja 70 luvuilla siten,että monia keskeisiä yhteisen hyvinvoinnin rakenteita kyettiin luomaan. Niiden hyvän puskuroinnin varaan on siten vuosia voitu rakentaa toisenlaisesta ajattelutavasta lähtevää mallia, jota voisi takavuosien brändityöryhmän mukaan kutsua kapitalistiseksi, kilpailuun ja yksityisen aloitteeseen perustuvaksi hyvinvointijärjestelmäksi. Pohjosmaista mallia ei Euroopan Unioni tunnista eivätkä sen rakenteet tue kansanvaltaisen valtion varaan rakentuvaa hyvinvointia.

Rautaesiripun takainen taantumuksellinen ja autoritaarinen malli on eurooppalaisessa ajattelussa vaihtumassa kaupallisiin ja perusasenteeltaan välinpitämättömiin taloudellisiin rakenteisiin. Tämä muodostaa Euroopan Unionille ennennäkemättömän uhkatekijän, joka uudessa maailmantilanteessa saattaa tehdä lopun rauhan ja demokratian periaatteilla aloitetulle, hiili- ja teräsunionina alkaneelle yhteystyölle Euroopassa. Minun mielestäni tätä perintöä ei ole vaalittu eikä kunnioitettu, vaan tilalle ovat tunkeneet yhteistä turvallisuutta ja rauhaa uhkaavat arvot ja asenteet.

Samalla kun ilmaisen tässä nämä saatanalliset säkeet, olen näkevinäni historiallisen asennemuutoksen ikkunan avautuvan myös Euroopan Unionin kohdalla. Nyt on alkamassa aika, jolloin Unionin  perusrakenteita on muutettava suuntaan, joka mahdollistaa nopean ja voimakkaan  yhteisen turvallisuuden lisäämisen. Parhaiten se onnistuu muuttamalla yhteisön poliittisia ja taloudellisia  perusrakenteita siten, että perinteisen pohjoismaisen hyvinvointimallin mukainen rakennustyö voidaan käynnistää koko Euroopassa. Nyt ei ole aika jäädä tuleen makaamaan ja inttäen odottamaan viennin kasvua tai kilpailukyvyn paranemista. Euroopan Unionin rehabilitointi ja kuntouttaminen on saatava käyntiin. Vahvojen voimien on kyettävä puhumaan samalla katsekorkeudella Saksalle, Ranskalle, Britannialle ja viime kädesä kaikille Unionin jäsenmaille paradigman muutoksen välttämättömyydestä.

Se voima, jolla on omasta kokemuksestaan, aatteellisesta lähtökohdastaan ja arvopohjastaan johtuen myös mahdollisuus tämän muutoksen moottoriksi, on sosialidemokratia.