Tutkittu tieto ja feminismi sosialidemokratian periaatteina

Kiinnittäisin vielä huomiota Sosialidemokraattisen puolueen periaateohjelmaluonnoksessa pariin kohtaan, joissa sanavalinnat lähtevät omalle ajallemme tunnusomaisista mutta arvopohjaltaan vaikeasti perusteltavista ilmaisuista.

Ohjelmaluonnoksen sivulla 2, riveillä 14-17 sanotaan:"Sosialidemokratiassa pidetään tärkeänä, että yhteiskunnallinen päätöksenteko perustuu tutkitulle tiedolle ja asiantuntijoiden arvioille. Aatteellisuuden ja tosiasioiden tulee ohjata tavoitteita ja toimintaa. Sosialidemokratia syntyy ihanteiden ja realismin liitosta."

Työväenliikkeen - ja sosialidemokratian sen keskeisenä perinnön kantajana - arvot perustuvat materialistiseen historiankäsitykseen, jonka perustana on ihmisen oma kokemus elämästään ja elinolosuhteistaan. Sen mukaan "Olla radikaali tarkoittaa menemistä asioiden juuriin. Asioiden juuri on kuitenkin ihminen itse". Karl Marxin toisen maksimin - elämää ohjaavan periaatteen - kerrotaan olleen lausahdus "Jokainen tarkistus on tarkistettava". Lähtökohtaisesti tieteellinen tieto on tässä suhteessa ylätason idealistisesta arvostuksesta kuin ihmisen kokemuksesta lähtevä. Kuka varmistaa tieteellisen tiedon pätevyyden - varsinkin jos se on ristiriidassa ihmisen arkikokemuksen kanssa? Väheksymättä tieteen ja siihen perustuvan tiedon merkitystä Sosialidemokraattisen Puolueen periaateohjelman soisi tässä suhteessa pysyttelevän humanistisessa, ihmiskeskeisessä perustassa kuin vannovan arvopohjaltaan relativistisen,  alati muuttuvan ja vaikeasti tarkistettavan tieteellisen totuuden nimiin.

"Sosialidemokratia on humanistinen, feministinen ja antirasistinen liike, jonka politiikassa ja toiminnassa kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia."

Ohjelman kirjoittaneet eivät näytä erottavan syvällä sosialidemokratian ytimessä olevaa matriarkaalista arvoperintöä 1960-luvulta lähtien muotiin tulleen feminismin sisällöistä. Asian havainnollistamiseksi nostan tässä esiin apostoli Paavalin kirjeen korinttolaisille. Matriarkaalisen arvoperinnön keskeistä sisältöä edustaa hänen kirjoittamansa "Rakkauden korkea veisu", jonka sisältö on tarkoitettu ennenkaikkea yhteiskunnalliseksi ohjeeksi ja pitää tässä mielessä sisällään myös sosialidemokraattisen 'ehdottoman rakkauden' suuren periaatteen: "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii."
(1. Kor. 13:4-7)

Apostoli Paavali ei kuitenkaan ollut feministi. Hän kirjoitti:"Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia/ alamaisia, niin kuin lakikin sanoo. Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa. … Tämä mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä" (1.Kor.14:34-38).

Sosialidemokratian käsitys naisesta yhteiskunnallisena toimijana on alusta saakka perustunut ihmisten yhdenvertaisuuteen ja tässä suhteessa feminismi ei ole ollut arvopahjana sosialidemokratiaa havahduttamassa. Kun siis sosialidemokratia päättää periaateohjelmasta, tulisi sen pitää sisällään tämä toveruuden, ihmisten yhdenvertaisuuden ja demokratiakäsityksemme olennainen arvoperusta.  Lähtökohtana on siis ihmisen biologisesta tunnepohjasta, äiidinrakkaudesta  kumpuava ja sosialidemokratian politiikassa rationaalisia muotoja saava arvoperusta.

Olen toisessa yhteydessä kirjoittanut tästä Karl Marxin aikalaisen J.J. Bachofenin "äidin oikeudesta", jonka Frankfurtin koulukunnan tunnettu sosiaalipsykologi Erich Fromm on kirjoituksisaan nostanut yleiseen tietoisuuteen. Matriarkaalisuuden 'ehdottoman rakkauden' periaate on yksi niitä harvoja elementtejä, jotka tulevat työväenliikkeen ja sosialidemokratian arvoperinteeseen ns. marxilaisen filosofian ulkopuolelta.

Pieni lisäkaneetti: arvopohjasta puhuttaessa niistä ei periaateohjelmassa tulisi kirjoittaa imperfektissä, menneessä ajassa...