Hetken ma heilua jaksoin...

Aloitetaan - vuoden vaihteen autoriteetteja seuraten - mahtavasti: Kansalaiset!
Joulukuussa, alkaen itsenäisyyspäivästämme ja jatkuen joulunpyhien yli vuodenvaihteeseen, olemme kuulleet valtionkirkkomme ja myös katolisen kirkon rauhansanomaa radioista, televisioista ja muista tietotusvälineistä. Kaikkialla on korostettu rauhan ja rakkauden sanomaa. Kansalaisia kaikkialla maailmassa on kehotettu antamaan tilaa rakkaudelle, inhimillisyydelle ja järjelle. Juuri äsken, ennen tämän kirjoituksen aloittamista, Paavi Fransiscus antoi Vatikaanin aukiolta joulupäivän julituksessaan ihmisille heidän tekemänsä synnit anteeksi. Sanoma oli vaikuttava ja uskon sen olleen monille kirkkoon ja sen sanomaan  vilpittömästi uskoville myös helpottava, vapauttava ja mielenrauhaa vahvistava viesti.

Vuodenvaihteen jälkeen tämä kristillisten kirkkojen ekumeeninnen sanoma saa vaistyä syrjään, ja otamme yllemme toisen asun, toisen ilmeen ja uuden roolin: alamme puhua taloudesta, markkinoiden menestymisestä,  viennin edistämisen välttämättömyydestä, Olemme taas huolissamme rauhasta maailmassa ja pidämme tärkeänä varustautua puolustamaan jopa sotilaallisesti läntisiä arvoja, demokratiaa. Vuoden vaihde alkaa kovalla kilpailukoetuksella, kun seuraamme Val di Fiemmen kovia kilpailuja siitä, kuka on maailman paras hiihtäjä miehissä ja naisissa. Katseeemme kohdistuvat idoleihin ja heidän juhlimiseensa, ilmeisesti jopa palvontaan. Näin siitäkin huolimatta, että Jumala varoitti Moosesta ja juutalaisten heimoa epäjumalanpalvonnasta, 'idolatriasta'.

Sallikaa minun sanoa, että mitä ilmeisimmin olette maallisisssa askareissanne ja maailman tilanteen tarkstelussa tulleet heittäneeksi kokonaan sivuun ja unohtaneet sen, mitä joulun ja uudenvuoden sanomissa ja niihin hiljentyessänne toivoitte itseltänne ja maailmalta. Kilpailu, menestymisen uho ja raivokas, eläimellisiin vaistoihin perustautuva reviirien puolustaminen on taas vallannut mielenne.

Kysymys ei ole hetken tapahtumasta eikä pelkästään tästä päivästä. Vaaleissa olette tukeneet voimia, jotka uskovat markkinoiden ja kilpailun kaikkivoipaisuuteen. Näytätte uskovan että menestymisestä taloudellisessa kilpailussa. Sinullekin tippuu pöydältä murusia jonka varaan voi tulevaisuuden rakentaa. Muistatko vaalitilanteen lähes kymmenen vuotta sitten, jolloin tapahtui porvarillinen 'toivon vallankumous' ja konservatiivit ottivat päälleen työläisen haalarit? Piti alkaa uusi edistyksellinen aikakausi, jolloin Sari Sairaanhoitajat ja muut pienillä palkoilla työtä tekevät saavat vihdoinkin oikeutta arvokkaalle ja uhrautuvalle työlleen. Uuden dynaamisen vaiheen suomalaisessa yhteiskunnassa ja jopa koko Euroopassa piti olevan alkamassa.

Ei ole alkanut, ei sinnepäinkään. Yhteisen hyvvinvoinnin ylläpitämisen sijasta on hyvinvointivaltio joutunut jatkuvan silpomisen ja leikkausten kohteeksi. Optiota vientivetoisesta, markkinoihin perustuvasta hyvinvoinnista on tuettu miljardeilla samaan aikaan kun kaikkein heikoimmassa ja puolustuskyvyttömimmässä asemassa olevilta on jatkuvasti leikattu.

Kierre alaspäin on koskenut nimenomaan yhteistä hyvinvointia ja sen varmistamista. Pörsseissä on samaan aikaan koottu valtavia voittoja ja ero rikkaimman kymmeneksen ja köyhän enemmistön välillä on koko ajan kasvanut. Rakenteelliset ehdot tähän politiikkaan tulevat nykyään yhä suuremmassa määrin Euroopan Unionista, Euroopan komissiolta ja sen aloitteesta. Suomen hallitus - se jota olette äänestyspäätöksillänne olleet tukemassa - on toiminut tässä Euroopan Unionin konservatiivisen, markkinaehtoisen ja markkinoille alisteisen politiikan aktiivisena, jopa ylilyöntejä harrastava toteuttajana. Kansalainen! Demokratia on puhunut. Sinä itse olet yhtenä omilla päätöksilläsi ollut aikaansaamassa tätä ilmeiseen syöksyyn johtavaa kierrettä. Olet antanut vallan voimille, jotka tekevät näitä yhteistä hyvinvointia yhä selkeämmin vaarantavia virheellisiä ohjausliikkeitä.

Puhutko vielä pohjoismaisesta hyvinvoinnista ja kaipaatko maailmalla liikkuessasi takaisin turvalliseeen ja hyvinvoivaan Suomeen? Hyvinvointi ja turvallisuus ei koske enää läheskään kaikkia. On turvattomia, suuria ryhmiä, jotka kokevat elämisensä ja tulevaisuutensa uhanalaiseksi. Kysymys on työttömistä, nuoresta sukupolvesta ja lisääntyvässä määrin myös suurten ikäluokkien edustajista, jotka olivat toisen maailmansodan jälkeen rakentamassa hyvinvointi-Suomea. Toivoa ei ole Suomen Pankin laman taittumista lupailevista ulostuloista huolimatta odotettavissa. Luvattu puolentoista prosentin kasvu ei jakaudu tasaisesti, vaan kansalaisten joukossa on suuri enemmistö, jonka tulotaso ja ostovoima putoavat. Sari Sairaanhoitajaltakin leikataan julkisella puolella puolet  lomarahasta kiitoksena pienellä palkalla tehdystä työstä. Työttömät, opiskelijat ja eläkeläiset eivät saa muuta kuin lisää menetyksiä. Kaiken lisäksi valtionvarainministeri varoittaa jo uusista tulevista leikkauksista. Markkinauskovaiset sanovat tämän johtuvan siitä, että ei jo aikaisemmin leikattu riittävästi.

Poliittisen opposition mahdollisuudet muutokseen ovat kaukana ja todellisuudessa lähes olemattomat. Päätöksiä  kasvun ja kehityksen reunaehdoista ei tehdä enää kotimaassa - suuret linjat talouteen tulevat Euroopan Unionilta. Oletko kuullut puhuttavan hankintalaista? Esitys SOTE-uudistuksista, maakuntahallinnosta ja 'vapaasta valinnasta' on kantautnut kaiketi jotain Sinunkin korviisi? Muistatko kuinka kävi ns. Vanhushoitolain ja sen henkilömitoituksen?  Kaikki nämä todistavat että oikeistoenemmistöisessä valtiossa ja yhteishallitukseen mentäessä vähemmistöryhmä ei saa muuta kuin kurat silmilleen. Alistummeko porvarillisen enemmistön markkinauskoon ja siihen uskovien luonteenpiirteistön sinnikkääseen ja irrationaaliin odotukseen, että ehkä kuitenkin vielä muutos on taloudessa tulossa? Sitä ei ole tulossa.

Suurin oppositiopuolue SDP valmistautuu puoluekokoukseensa. Nyt väännetään kättä paitsi puoluejohdosta, myös periaateohjelman sisällöstä. Asioiden kulkua suhteellisen pitkään seuranneena olen pessimistinen. Kun puolue jättää periaateohjelmassaan avoimeksi suhtautumisen eurooppalaiseen yhteistyöhön ja näyttää uskovan sosiaalisen ulottuvuuden toteutumiseen Unionin nykyisten peruskirjojen ja sääntöjen valossa, on usko yhteisen hyvinvoinnin säilymisestä koetuksella. Nykyisissä oloissa myöskään vaalituloksella eduskuntavaaleissa ei ole kuin marginaalinen merkitys politiikan suunnan muuttamiseksi. Yhä suurempi - keskeinen - osa rakenteistä tulee Euroopan Unionin perustuslaillisista rakenteista ja niiden sovellutuksista. Niihin vaikuttaminen tavalla joka johtaisi muutokseen on mitä epätodennäköisintä.

Krisitillisen lähimmäisenrakkauden periaate on ratkaisemattomassa ristiriidassa sovellettavan yhteiskuntapolitiikan kanssa paitsi Suomessa, myös Euroopassa ja - jos pääomasta kirjoittaneesen Pikettyyn on uskomista -  koko maailmassa. Oma lähestymistapani on ollut perinteinen sosialidemokraattinen ja toivorikas luottamus sen vuosikymmenten aikana aikaansaamiin kansanvaltaisiin ja transparenteihin hyvinvoitirakenteisiin. Historiallinen ikkuna avautui 1960-70-luvulla hetkeksi jolloin valtaosa noista rakenteista saatiin aikaan. Euroopan Unioni ja maailma ei tunnista tätä hyvinvointivaltiota, vaan unelmoi kapitalistisesta, ihmisen ulottumissa olevien markkinoiden varaan rakentuvasta menestyksestä.

Karismaattinen ja omaperäinen laulajatähti Irwin Goodman ja hänen legendaarinen sanoittajansa Vexi Salmi kirjoittivat jo ennen liittymistämme Euroopan Unioniin laulun, jonka kertosäkeessä pantiin rukkaset naulaan ja pensselit santaan, sillä "eihän tässä muukaan auta". Tuon laulun sanat näyttävät olevan tämän päivän maailmassa enemmän totta kuin vielä laulua julkaistaessa, olihan silloin mahdollisuus vielä poliittiseen vaihtoehtoiseen vaikuttamieen omassa maassa. Veljeyden ja logiikan rautaisten lakien Euroopassa sitä mahdollisuutta ei ole. Ei ainakaan ilman järisytttävää muutosta.

Tämä saattaa jäädä viimeiseksi poliittista analyysia käsitteleväksi blogikirjoituksekseni. Saattaa olla että ajan kuluessa asenteet ja arvot muutuvat, jolloin voin herätä ja tulla mukaan aktiiviseen toimintaan. Siihen saakka noudatan tiikerin logiikkaa: kannattaa hyökätä vain kun saalis on lähellä. Nyt se ei ole lähellä.

Päätän tämän toistaiseksi viimeisen poliitista analyysia edustavan blogikirjoitukseni  Eino Leinon 'Elegiaa' lainaten: "Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin..."