Friedrich Ebert Stiftung julkaisi 16.12. 2016 keskusteluvideon, jossa tästä teemasta käytiin keskustelua Social Europe -lehden päätoimittajan Henning Meyerin johdolla. Keskustelussa oli mukana europarlamentaarikot Perenche Berès Ranskasta, Tanja Fajon Sloveniasta ja Javi Lopez Espanjasta sekä Friedrich Ebert Säätiön johtaja Uwe Optenhögel. Siis mikä on Saksan rooli Euroopassa?
Perenche Berès (Ranska): Mikä on Saksan rooli EU:ssa ja miten se on kehittynyt? Saksa ehkä puskee liian voimakkaasti omaa agendaansa. Näyttää siltä että Euroopan Unionista on tullut uusliberalismin suuri sankari. Samaan aikaan Brexit Briteissä ja Trump USA:ssa osoittavat että harjoitettu politiikka ei ole tuonut odotettua hyvinvointia. Myös Saksassa nationalistiset ja populistiset voimat nostavat päätään. Tämän pitäisi antaa Saksalle pohdittavaa. Liittokansleri Merkelinkin asema on ollut viimeaikoina hieman epävakaa ja mikä huolestuttavinta, Euroopan vakaussopimus ei näytä tuottavan toivottua tulosta.
Tanja Fajon (Slovenia): Rva Merkelin kanta pakolaiskysymyksessä herätti meissä paljon sympatiaa, koska jouduimme toteamaan solidarisuuden ja yhteistyön puutteen Euroopan maiden välillä. Jos Merkel olisi epäonnistunut Saksassa pakolaispolitiikassaan, sillä olisi ollut seurauksia koko muulle Euroopalle. Saksa on muutenkin onnistunut maahanmuuttajien integraatiossa paremmin kuin esimerkiksi Slovenia. Saksan merkitys on erityisen suuri Slovenialle, koska se yhtenä ensimmäisten joukossa havaitsi Slovenian itsenäistymistarpeet. Tunnustamme Saksan merkittävän roolin, joskus vahvemman, ja joskus heikomman. Mutta olemme myös tyytymättömiä toisaalta siihen, että kaikki asiat kiertävät Saksan kautta ja ylipäätään suurten valtioiden rooli nousee musertavan voimakkaaksi suhteessa pieniin jäsenmaihin.
Javi Lopez (Espanja): Saksan keskeinen asema ja vahva liberaali talous on toiminut moottorina koko Euroopalle. Euroalueella ei ole kuitenkaan tehty kaikkea sitä mitä olisi pitänyt ja seuraukset ovat nähtävissä.
Henning Meyer (Social Europe): Onko Saksa satunnainen maailmanvalta?
Uwe Optenhögel (Friedrich Ebert Stiftung): Toinen ilmaisu mitä Saksasta varsinkin taloustieteilijät käyttävät, on 'vastentahtoinen ylivalta' (hegemooni). Aikaisemmin Saksa miellettiin pienten valtioiden puolestapuhujana, mutta sitten 1990-luvun alun Saksa on kiinnostunut ennenkaikkea omista eduistaan. Tällä vuosituhannella Saksa on noussut kaiketi ilman tietoista pyrkimystä johtavaksi taloudelliseksi voimaksi Euroopassa. Saksa olisi tietenkin toivonut muulta Euroopalta vahvempaa tukea, mutta seurauksena onkin ollut Brexitin kaltaiset tapahtumat. Vahva asema tuo myös vastuuta. Täytyy kertoa aikeistaan, täytyy perustella tekemisiään ja kertoa motiiveistaan. Tässä rva Merkel on epäonnistunut ja tämä koskee erityisesti pakolaiskriisiä. Moraalisessa mielessä hän oli varmasti oikeassa, mutta eurooppalaisessa katsantokannassa hän epäonnistui. Saksan on siis kyettävä informoimaan aikeistaan ja tarkoitusperistään paremmin. Euroalueen politiikassa Saksa on ollut väärässä. Saksa on ollut austerity-politiikan moottori ja tulokset viimeisen kahdeksan vuoden ajalta ovat heikkoja. Kreikalla on nyt enemmän velkoja kuin oli kriisin alkaessa ja siksi Saksan olisikin pitänyt ajaa ekspansiivisempaa politiikkaa. Tässä mielessä Saksa on vastuussa euroon liittyvissä ongelmissa.
Henning Meyer (Social Europe): Minunkin mielestäni Saksan politiikka on ollut tuhoisaa ja kysynkin, olisiko Saksan pitänyt olla avoimempi talous- ja rahapoliittisille vaihtoehdoille?
Uwe Optenhögel (Friedrich Ebert Stiftung): Mielestäni kyllä, sillä Ranska ja Italia ovat tehneet aloitteita ekspansiivisemman talouspoliittisen vaihtoehdon puolesta. Tosin esimerkiksi Espanja on ollut tässä suhteessa pidättyvämpi. Tämähän ei olisi merkinnyt luopumista budjettikurista, mutta olisi täydentänyt sitä voimakkaalla investointiohjelmalla. Saksa on kuitenkin pysäyttänyt tämän vaihtoehtoisen politiikkalinjauksen.
Henning Meyer (Social Europe): Onko Saksa ollut sanelija vai onko se nähty yhteistoimintahaluisena?
Perenche Berès (Ranska): Kun Hollande valittiin presidentiksi, hän on vuodesta 2012 lähtien ajanut pankkiunionia ja vahvempaa investointipolitiikkaa. Saksa on puolestaan ajanut vakaussopimusta. Tässä on kaksi erilaista poliittista näkemystä vastakkain: toisella puolen Reiniä uskotaan poliittisiin päätöksiin ja toisella puolen yhteiskunnalliseen liikkeeseen. Tämä kärjistyy Maastrichtin sopimuksen keinotekoisissa budjettirajoissa. Saksalla on oma vientivetoinen strategiansa ja siihen liittyvä oma sisäinen ohjauksensa. Tämä ei ole hyväksi koko Euroopan Unionille, koska kaikki eivät voi hyötyä yhtä aikaa vientivetoisesta talouspolitiikasta. Tavallaan Saksa tunnustaa tämän investointeihin suuntautuneilla Eurooppa-aloitteillaan kuten investointi- ja vakaussopimuksella, mutta päätetyissä poliittisisa rajoissa se ei toimi.
Henning Meyer (Social Europe): Saksa siis rakentaa sääntöjen pohjalle ja oman vientivetoisen strategiansa varaan. Eurooppalaisesta rahapoliittisesta tasapainosta ei Saksassa ole kuitenkaan suostuttu keskustelemaan. Onko siis Saksan lähestymistapa liian kapeaa omaan lautaseen tuijottamista ja jos on, niin miten tämä voidaan ratkaista?
Tanja Fajon (Slovenia): Yhdyn täysin siihen mitä on sanottu Saksan keskittymisestä omiin etuihinsa ja mehän koimme kaikki tämän Kreikan vakauskriisin ja kiristyspolitiikan yhteydessä. Tästä ovat kärsinet muutkin euromaat tavallaan. Euroopan Komission asema on tällä hetkellä äärimmäisen heikko - valtiot ovat ne jotka sanelevat politiikan suunnan. Eli pitää soittaa Berliiniin ennenkuin asiat lähtevät liikkeelle. Pakolaiskriisistä voidaan sanoa, että vaikka Saksassa Merkel sanoi että kaikki pakolaiset ovat tervetulleita, niin tosiasiassa ryhdyttiin rakentamaan sääntöjä ja ehtoja joilla pakolaisvirtaa ruvettiin rajaamaan ja kääntämään jopa takaisin. Juuri pakolaispolitiikassa näkyy se että me emme ajattele eurooppalaisesti vaan pysyttäydymme tiukasta kansallisissa oletetuissa intresseissä. Eurooppa tarvitsee isompaa taloudellista kapasiteettia näiden asioiden hoitamiseen.
Henning Meyer (Social Europe): Onko Saksan politiikka myös Espanjan mielestä liian kapeasti omaan etuun tuijottavaa?
Javi Lopez (Espanja): Siltä näyttää minunkin mielestäni. Erityisesti rahapolitiikassa on epäonnistuttu, koska investointeja ei nykyisissä kehyksissä saada liikkeelle. On siis Saksan ja muiden välinen luottamuspula, pohjoisen ja etelän vastakohtaisuus, myös lännen ja idän välinen luottamuspula on aivan ilmeinen. Kaikissa näissä asioissa Saksalla on keskeinen rooli suunnan näyttämisessä.
Henning Meyer (Social Europe): Diagnoosi siis näyttää olevan, että Saksa on kiinnittänyt suurena ja keskeisenä maana huomiota enemmän omiin etuihinsa kuin koko Euroopan tasapainoiseen kehittämiseen. Ovatko Saksan poliitikot tietoisia tästä?
Uwe Optenhögel (Friedrich Ebert Stiftung): Eivät ole. Tosiasiassa saksalaiset poliitikot ovat enemmän provinssisuuntautuneita kuin parikymmentä vuotta sitten. Tämä selittyy kovalla poliittisella kilpailulla oman alueen asioiden eteenpäinviemisessä. Saksassa ei vaaleja voiteta eurooppapolitiikalla, keskeistä ovat kansalaisia lähellä olevat hintoihin, palkkoihin ja omiin rakenteisiin liittyvät kysymykset. Eurooppapolitiikka on Saksassakin nykyään osa sisäpolitiikkaa. Jos poliitikolla ei ole käsitystä Saksan asemasta Euroopassa eikä globaalisena vaikuttajana, päädytään juuri käsittelemättömiin suuriin vastakkainasetteluihin. Saksalaiset poliitikot - myöskään sosialidemokraatit jotka ovat mukana hallituksessa - eivät ole kertoneet kansalle kuinka paljon Saksa on hyötynyt tästä tilanteesta. Tähän saakka Saksa on koko ajan hyötynyt eurosta ja euroalueesta. Saksa ottaa tässä ison riskin, koska koko pajatso saattaa räjähtää. Meillä saksalaisilla on siis todellinen kommunikaatio-ongelma omien kansalaistemme suuntaan. Oli mukavaa kertoa kansalle, että me suojaamme teitä töpeksiviltä kreikkalaisilta. Tämähän ei pidä paikkaansa, koska köyhät kreikkalaiset kustantavat osaltaan saksalaista hyvinointia.
Henning Meyer (Social Europe): Mitä voitaisiin tehdä tälle tilanteelle, jotta eurooppalainen moottori saataisiin käyntiin?
Perenche Berès (France):Ranskassa tilanne suhteessa eurooppalaiseen keskusteluun on sama kuin Saksassakin. Kaikki eurooppalaiset valtiot näyttävät olevan pulassa, miten vastata globalisaation mukanan tuomiin kriiseihin. Ilmeisesti uusia lähtökohtia on etsittävä sekä kansallisilla että Euroopan Unionin tasoilla. Euroopan Unionilla ei ole riittävästi resursseja, ei henkilökuntaa eikä määrärahoja näiden suurten ongelmien hoitamiseen. Kun kansallisella tasolla ei Euroopan ongelmia osata käsitellä, vaarana on todellakin euron henkiinjäämisen vaarantuminen.
Tanja Fajon (Slovenia): Saksan tehtävä on jatkossakin pitää Euroopan Unioni vahvana. Jotta selviäisimme tässä vastakohtaisuuksien ristiriidassa ja jotta löytäisimme uudelleen eurooppalaisen solidaarisuuden, tarvitsemme vahvaa Saksaa. Minun unelmani on että Euroopan mantereella ei syttyisi sotaa. Nationalismin nousu ja keskinäiset vastakkainasettelut saattavat johtaa suureen turvallisuuden järkkymiseen. Turvallisuuden ohella tarvitaan taloudellista tasapainoa ja yhteistä vaurautta. On kerrottava myös hyviä uutisia Euroopasta. Olemme varakas mantere, mutta varallisuuden jakautuminen on väärä. Jos ihmiset kokevat turvallisuuta ja voivat elää arvokkaasti, heille on paljon helpompi kertoa eurooppalaisista ongelmista, tavoitteista ja käytännön suunnitelmista.
Javi Lopez (Spain): Monissa Euroopan Unionin maissa (mm. Saksassa ja Ranskassa) on vaalit ja muutos voi alkaa koska tahansa. Euroopan Unionin on käytävä laajempaa keskustelua koko maailman kanssa. Me voisimme olla avoimen ja suvaitsevan yhteiskunnan suuria puolustajia. Jos me emme puolusta näitä keskeisiä arvoja, kuka niitä sitten puolustaa?
Uwe Optenhögel (Friedrich Ebert Stiftung): Saksan on tietenkin aloitettava keskustelu näistä kysymyksistä kotimaassa, mutta lisää kommunikaatiota tarvitaan myös Berliinin ja Brysselin välillä. Olen kuitenkin optimistinen, koska kansalaiset kuitenkin tietävät joskus paljon enemmän kuin heidän johtajansa. Meidän suuri vaaramme on että me kuolemme ylisäädeltyyn yhteiskuntaan, mikä on samalla myös suuri saksalainen ongelma. Myös pohjoismaissa on totuttu tiukkaan säätelyyn, mutta monissa Euroopan Unionin maissa on täysin toisenlainen kulttuuri ja niiden yhteiskunta toimii joka tapauksessa. Kahden prosentin inflaatiorajalla tai prosentin kasvurajalla ei ole mitään tieteellistä perustaa, ne ovat täysin keinotekoisia rajoja. Kun saksalainen on sisäistänyt nämä todennäköisesti tyhmät ja ongelmia aiheuttavat raja-arvot, niistä olisi päästävä eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti