Tammi kasvaa ja suma seisoo...

Kuinka käy Brexit -äänestyksessä Britanniassa huomenna 23.6. 2016? Mitä äänestys merkitsee Britannialle ja mitä Euroopan Unionille ja sen jäsenmaille?

Kun muistetaan että Britannia ei ole tähänkään saakka ollut valuuttaunionissa ja se saa hoitaa raha- ja finanssipolitiikkaansa itsenäisen maan tapaan, ero Euroopan Unionista ei tässä suhteessa merkinne suurta muutosta Britannian politiikkaan. Rahaa pitää vaihtaa entiseen tapaan ja Euroopan talousalueen muut raamiratkaisut siirtyvät sivuun. Suuret etuoikeudet, joita Britannia on matkan varrella suhteessa muihin EU-maihin itselleen vaatinut ja saanut, jäävät sen jälkeen historiaan. EU:n maataloustuet ovat saarivaltiollekin tärkeitä ja ilmeisesti maatalous pelkää - sielläkin ja uusissakin olosuhteissa - asemansa heikkenevän.

Cameronin keskeinen pointti Brexit-äänestyksen järjestämisessä oli alun alkaen se, että hänen edustamansa maa joutuu maksamaan liikaa osallistumisesta Euroopan Unioniin . Brexit-uhka oli tarkoitettu keinoksi kiristää lisää etuisuuksia Unionilta muiden maiden kustannuksella ja muista sen enempää välittämättä. Nyt kun uhka erosta on todellinen, kieli Cameronin kellossa on muuttunut. Hän pitää viime hetken palopuheita Unionissa pysymisen puolesta. Ilmeisesti aateveljien ja erityisesti USA:n  toiveet ja korostettu painotus EU:ssa pysymisestä ovat tehneet tehtävänsä.

Mitä sitten tapahtuu jos Britannia sittenkin jää Unioniin? Konservatiivinen kiristyspolitiikka on ajanut Britanniassakin väen kahteen leiriin, menestyjiin ja häviäjiin. Juuri palkallaan elävä työväestö on joutunut kärsimään etujen alasajosta, työttömyydestä ja heikentynesetä turvasta sosiaalisen tuen ja terveydenhoidon alalla. Myös asuminen ovat käyneet tavalliselle ihmiselle liian kalliiksi.

Oletan konservatiivien tulkitsevan EU:ssa pysymistä tuloksena niin, että on edelleen luotava talouskilpailulle suotuisampia edellytyksiä sääntelyä purkamalla, palkkoja laskemalla ja jatkamalla ylipäätään austeristista politiikkaa - yhä kovemmilla kierroksilla.

Tämän aamun MTV:n ohjelmassa Risto J. Penttilä arvosteli voimakkain sanakääntein Euroopan Unionin epäonnistumista useilla eri rintamilla. Keinoksi hänkin tuntui painottavan sitä, että on siirryttävä vihdoinkin aitoon liberaaliin talous- ja yhteiskuntapolitiikkaan.

Euroopan talousalueen ja erityisesti valuuttaunionin yksiniittinen lähestymistapa Euroopan kuntouttamisessa on epäonnistunut - potilas ei pääse jaloilleen oikeiston politiikkaan perustuvasta matokuurista huolimatta. Se on pikemminkin heikentänyt jäsenvaltioita ja varsinkin Valuuttaunioniin kuuluvia "sisärenkaan" maita. Ytimessä olo ja Unionin pohjalastina oleminen  uhkaa hukuttaa yhä pahemmin vuotavassa yhteisessä veneessä myös aina uskollisen vallanpitäjien sylissäistujan, Suomen.

Britannian pysyminen Unionissa ei tule näillä näkymin tuomaan Unioniin sellaisenaan mitään uutta, pikemminkin entisenlaista menoa ja kovemmilla kierroksilla. Varoittavat äänet yksipuolisesta pankkien ja markkinoiden rahoittamisesta ovat kaikuneet kuuroille korville. Perusteellisempi paradigman vaihdos ei näytä kelpaavan poliittiselle oikeistolle edes pragmaattisena, todellisuuden asettamana väistämättömänä ehtona. Eivät Euroopan sosialidemokraatitkaan ole tässä suhteessa niin selkeitä olleet että kansa hurraata tälle Europan poliittiselle vähemmistölle huutaisi.

Jo nuoruudessa oppimani sosialidemokraattinen periaate oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja yhteisöllisyyden toteuttamiseksi on valtion ja ylipäätään julkisten, kansanvaltaisesti hallinnoitujen rakenteden vahvistaminen. Kunnioitettu opettajani tässä asiassa oli Väinö Liukkonen, Työväen Akatemian rehtori 1950-60 lukujen taitteessa. Hän korosti yhteisen säästämisen suurta merkitystä voimavarojen kokoajana ja kansantalouden voimistajana ja  kuntouttajana. Julkinen talous voi luoda resursseja ja sitä kautta rakenteita ja projekteja. Yksityinen sektori puolestaan tarvitsee kysyntää ja ostovoimaa voidakseen - ja rohjetakseen - investoida. Julkisen sektorin elvyttämisen ja kuntouttamisen elementti puuttuu Euroopan Unionin taloudellisesta ulottuvuudesta. Keskeisiltä osiltaan se on suljettu Maastrichtin sopimuksessa ja siihen perustuvissa lisäpöytäkirjoissa sekä Euroopan Valuuttaunionin peruskirjassa käytännössä kokonaan keinovalikoiman ulkopuolelle. Edistyksellisen politiikan tehtävänä on nostaa tämä ulottuvuus mukaan eurooppalaiseen talouspolitiikkaan.

Juhannuksen vieton ja kesäpäivän seisauksen myötä alkavat taas päivät lyhetä ja yöt pimentyä. Eurooppalaisessa raha- ja finanssipolitiikassa kesää ja valoisaa, auvoista aikaa ei tullutkaan. Mustan taloudellisen vallanpidon pilvet eivät päästä päivää paistamaan eikä kuuta kumottamaan. Kalevalan myyttinen tammi ulottuu taivaisiin ja jämähtäneen ajattelun muodossa estää pilviä väistymästä.

Mistähän ilmestyy se peukalon mittainen vaikuttaja joka kaataa tämän talouden valoisampaa elämää pidättelevän tammen?