SOTE osana ideologista sodankäyntiä

Sote-uudistusta koskeva viimeisin raportti on nyt luovutettu sosiaaliministeri Rehulalle ja hän kommentoi sitä Ylen aamun 1.6.2016 televisio-ohjelmassa. Hän vaikutti suhteellisen tyytyväiseltä esiteltyyn malliin ja ilmeisesti onkin niin että vastakohtaisia jännitteitä on jonkin verran tässä mallissa onnistuttu vähentämään.

Juuri eläkkeelle jäänyt professori ja tohtori Pentti Arajärvi kommentoi Studio 55:n lähetyksessä SOTE-uudistusta ja osuvasti kuvasikin sitä. Kysymys on sosiaalisista ja terveydellisistä oikeuksista palveluihin. Lainsäädännön tulisi tukea nimenomaan tätä ensisijaista tavoitetta. Hallituksessa Kokoomukselle on osoittautunut tärkeimmäksi tietty elinkeinopoliittinen lähtökohta, jota on taitavasti peitelty valinnan vapauden vaatimuksella. Kyseenalaista on toteutuuko valinnanvapaus etenkään pienituloisen ja vähävaraisen kansalaisen kohdalla tapauksessa, jossa palvelun hinta ylittää edellytetyn korvaustason.

Sosiaaliministerin kannanotoista kävi kyllä selville sekin,  että sosiaali- ja terveyspalvelujen  kustannustasoa pyritään ohjaamaan tarkasti  ja että  valinnan vapaus voi toteutua myös julkisen sektorin piirissä. Kansalainen voi valita myös maantieteellisesti, oman kotikuntansa ulkopuolella olevia palveluja ja varsinkin lomakaudella tämä on suorastaan välttämätöntä. Voisin kuvitella että terveys- ja sosiaalipalveluihin syntyy erilaisia ratkaisumalleja myös maakuntatasolla, joten valinnanvapaus on mahdollista myös ilman antautumista busineksen sätkynukeksi.

Tässä yhteydessä kannattaa mainita tietenkin myös SOTE-hankkeen hallinnollinen ratkaisutapa, joka perustuu Keskustapuolueen pitkäaikaiseen tavoitteeseen maakuntahallinnon aikaansaamiseksi. Sekään ei ole sosiaali- ja terveyspoliittisesti perusteltu lähestymistapa, vaan liittyy keskustapuolueen edunvalvontatehtävään. Pienimmät maakunnat eivät kykene millään rahoittamaan asiakasperusteisesti edes julkista palvelua väestöpohjaan ja palveluiden käyttöön perustuvalla rahoitusrakenteella. Muu maa - lähinnä väestöpohjaltaan ja osin myös tulotasoltaan vahvempi Etelä-Suomi - joutuu tässä helposti hallintomalliin sisältyvien taloudellisten ja tasa-arvopuutteiden maksajaksi. Tämä ei  olisi  ensimmäinen kerta - samoin kävi aikanaan terveyskeskusmallia rakennettaessa.


Elinkeinopoliittisten tavoitteiden ja kilpailun asettaminen kansalaisen palveluun liittyvien oikeuksien lisäehdoksi saattaa tässä suhteessa aiheuttaa yllätyksiä. Yksi suuri - ja SOTE-uudistuksen yhteydessä vähänkeskusteltu - ulottuvuus on Euroopan Unionin ja USA:n välillä solmittava transatlanttinen vapaakauppasopimus TTIP ja erään muutkin samanhenkiset vapaakauppahankkeet kuten CETA ja TISA. Ne saattavat keikauttaa koko SOTE-uudistuksen päälaelleen tavalla, joka pohjoismaisen hyvinvovintivaltion ja sen demokratiavaatimusten kannalta tuntuu enemmän kuin oudolta. Kun julkinen sektori jatkossa toimii yhtenä vaihtoehtona markkinoiden ja kolmannen sektorin tarjonnan rinnalla,saattaa juuri tämä  laukaista vapaakauppasopimuksissa olevan markkinavaihtoehdon mukaisen välimiesoikeusmenettelyn. Se on tarkoitettu alistamaan julkinen sektori maksajaksi  ja sen omana työnä toteutettu toiminta muodostaa kilpailua häiritsevän elementin - siis juuri sen perusteen jolla välimiesoikeusmenettelyä tultaisiin käyttämään. Markkinaehtoiset palvelut ovat kauttaaltaan  kansainvälisesti  organisoituja globaaleja toimijoita, eivätkä ne epäile hetkeäkään käyttää sopimusten suomia ja lainsäädäntöön rinnastettavia oikeuksiaan tavoitteidensa läpiviemiseksi. Siinä kahakoinnissa kansallisesti asetetut korkeat eettiset arvopäämäärät heitetään arvelematta romukoppaan, varsinkin kun sen tukena on vahva porvarillisesti sitoutunut eduskuntaenemmistö.

Juuri valinkauhassa oleva kilpailukykysopimus on yksi tärkeä strateginen askel Suomen muuttamisessa globaaleiden markkinoiden ehdoilla toimivaksi. Ammattiliittojen ja työmarkkinaosapuolten välisten neuvottelujen tärkein momentti on se, kuinka pitkälle työmarkkinajohtajat ovat sisäistäneet tämän markkinapelin hengen. Samalla testataan myös sitä, löytyykö työväenliikkeen omasta arvoperinnöstä vastavoimaa vaihtoehtoisen kehityksen vakuuttavaan perusteluun. Ammattiliittojohtajien kannanottoja ja liittojen arvovalintoja on katseltava myös tästä  näkökulmasta.

SOTE-ratkaisut ovat osa samaa kokonaisuutta - pelissä on koko yhteisen hyvinvoinnin tulevaisuus.