Kirje Pertille

Pertti moi!

Kiitos postauksestasi ja SDP:n uutta periaateohjelmaa koskevasta maininnastasi.En ole käynyt periaateohjelmaluonnosta lävitse, mutta otan sen ohjelmaan.

Omasta puolestani olen tässä miettinyt sosialidemokratian asemaa, tehtäviä ja mahdollisuuksia globaalissa maailmassa. Erityisen paljon olen pohtinut sosialidemokratian mahdollisuuksia Euroopan Unionissa. Syynä tähän on se, että Unionin konsolidoitu perussopimus, erityisesti artiklat 123-125 näyttävät sulkevan  mielestäni täysin ja ehdottomasti  valtion ja julkisten yhteisöjen ja laitosten kautta tapahtuvan "yhteisen säästämisen" so. voimavarojen kartuttamisen ja tätä kautta tapahtuvan kansanvaltaisen hyvinvointivaltion kehittämisen pois laskuista. Mietin yhä uudelleen ja uudelleen, miten tällainen rakenne on voinut syntyä konsensusperiaatteella. Mielestäni se sulkee sosialidemokraattisen tavan, jolle pohjoismainen hyvinvointivaltio on rakennettu, kokonaan pois Euroopan Unionin kehittämisestä. Jos tämä lähtökohta hyväksytään myös periaateohjelmassa, niin sosialidemokratian keinot vastuunottoon ja yhteiskunnan muuttamiseen arvoperintömme suuntaan ovat todella vähissä.

Kun valtio, veroa kantavat yhteisöt ja julkiset laitokset eivät voi tulla raha- ja finanssipoliittisen tuen kohteeksi, mitä mahdollisuuksia jää jäljelle? Harmaan talouden kitkeminen ja veropohjan tiivistäminen voi tuoda jonkin verran lisää mahdollisuuksia. Samoin taistelu palkoista ja palkankorotuksista voi mahdollistaa yhteisen potin kasvattamista. Taistelu kaupallistamista vastaan täytyy olla yksi tärkeä keino yhteisen sektorin rakentamisessa. Voidaan ajatella myös rahoitustoiminnan muotojen kehittämistä julkisella sektorilla niin, että "eettinen sijoittaminen" julkisiin hankkeisiin käy mahdolliseksi. Tärkeänä näen myös osuustoiminnallisen kuluttamisen ja s-liikkeen palvelutarjonnan monipuolistamisen. Osuustoiminta ja sen kehittyneet muodot ovat tärkeitä sosialidemokratian työvälineitä myös jatkossa.

Pertti, tällaisia asioita tulee mieleen  heti spontaanisti asiaa pohtiessani. Muistelen myös aikaa kotkaliikkeessä 1970-luvun alussa, jolloin tulin kirjoittaneeksi aika hyvää tekstiä omaehtoisuudesta kaikkein parhaimpana inhimillisen aktiviteetin perustana. Tämä kotkaliikkeen ja työväen sivistysliikkeen kautta esiinnoussut periaate tarjoaa toiminnalle ammattiyhdistysliikkeessä, kasvatuksessa ja koulutuspolitiikassa edelleenkin dynaamisen kehittämispohjan.

Miten parantaa osallistumista ja osallistamista? Haaveilen edelleenkin omaehtoisen toiminnan ottamista osaksi hyvinvointivaltion visiota. Se merkitsisi "osallistamisen valtatien" rakentamista, jossa kaikki kansalaistoiminta otetaan tuen kohteeksi ja jossa tehtävää työtä kehitetään ammattimaiseen, erilaista työtä, toimeentuloa ja tietoisuutta kehittävän suuntaan. Valtava mutta toistaiseksi toteutumaton visio, Forssan 1903 kokouksen lupaavasta alusta huolimatta.

Minä uskon että sosialidemokratia löytää maailmalta runsaasti yhteistyökumppaneiksi sopivia edistyksellisiä, humanistisia liikkeitä ja arvoperinteitä, joiden kanssa voidaan asettua yhteistyöhön. Frankfurtin koulukunnan mestari Erich Fromm kirjoitti tästä aiheesta kirjan "Ihmisluonto" (ei suomennettu), johon hän kokosi erilaisia humanistisia suuntauksia, lausuhduksia, oman aikansa "twiittejä" herättäen mielenkiinnon siihen että me emme ole yksin...

Entä suhde sotaan, NATOon ja omien arvojen puolustamiseen?  Itsenäinen kansa ja yhteistyön maailma; omaa mielipidettä ei pidä peitellä, mutta sanktioiden tiellekään ei pidä lähteä. Se on sotaan johtavan polun ensimmäinen askel. Sosialidemokratia ei ole tässä suhteessa missionäärinen liike, joka yrittää pakkokeinoin viedä omia arvojaan toisille kansoille. Sosialidemokratia on löydettävä...Työväenlaulun sanoin:"Kun hetki lyö, niin poistuu yö ja kunniassa on kansa ja työ..."

Kun löydän periaateohjelmaluonnoksen, tutkiskelen sitä ja otan Sinuun uudelleen yhteyttä...

Terveisin Ilpo