Jäähyväiset pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle

Vanhimpaa juutalaista perinnettä noudattavat pitivät ehdottomana ja rikkomattomana sääntönä nimen, kuvan tai esineen palvomisen kieltämistä. Kysymys on Mooseksen lakien kymmenen käskyn toisesta kohdasta, joka kieltää jumalan nimen mainitsemisen rangaistuksen uhalla. Tavoitteena ei ole nimen tai esineen palvominen, vaan messiaaninen, historiansisäinen, harmoninen ja tasapainoinen yhteiskunta. Juutalaisyhteisön tavoitteet olivat maanpäällisiä, todellisia mutta samalla yhteiskunnallisesti visionäärisiä. Kultaisen vasikan palvomisen lopettaminen merkitsi samalla myös kannanottoa omistamisen määrään ja laatuun; karja on tarpeen mutta sen abstraktin muodon, kultaisen vasikan palvominen ei tule kysymykseen. Tuon perinteen sanotaan katkenneen, kun Saul voideltiin kuninkaaksi. Nimen, henkilön tai esineen palvominen sai tätä kautta muotoja joita Mooseksen lait sisäistänyt ei voinut enää hyväksyä.

Otin tuon esimerkin siksi, että koen näinä päivinä myös pohjoismaisen, kansanvaltaisen hyvinvointivaltion perinteen olevan katkeamassa. Hallituksemme on kehysriihessään tehnyt suurta sosiaali- ja terveysuudistusta koskevan suuntaratkaisun, joka merkitsee kansanvaltaisen ja rakenteeltaan transparentin,läpinäkyvän ja kontrolloitavissa olevan hallinto- ja toteutusrakenteen korvaamista tilaaja-tuottajamallilla, jossa kaikki toteutukseen liittyvät toiminnat on yhtiöitettävä. Tätä perustellaan kilpailun tasapuolistamisella siten, että yksityinen, voittoa tavoitteleva ja julkinen, laadullista ja eettisesti kestävää tulosta tavoitteleva asetetaan samalla lähtöviivalle. Juutalaista ja raamatullista mytologiaa seuraten tässä kultainen vasikka nostetaan kuninkaaksi. Harmonian ja tasapainon tavoittelu saa väistyä. Lepopäivän pyhittämisellä, tuolla suurella harmonian ja sopusoinnin symbolilla ei tämän jälkeen ole sitä samaa merkitystä, jota se yhteistä hyvinvointia tavoittelevalle on tähän saakka merkinnyt.

En ole yksin arvostellessani hallitustamme ja sen noudattamaa politiikkaa, jonka keskeiset lähtökohdat, perustelut ja toimenpide-ehdotukset tulevat Euroopan Unionin määräyksistä. Viimeksi tänään on John Weeks, Lontoon SOAS Yliopiston emeritusprofessori arvostellut mitä jyrkimmin ilmaisuin Euroopan Unionin omaksumia autoritaarisia toimintakäytäntöjä. Eurooppaan on onnistuttu luomaan epädemokraattinen rakennehirviö joka uhkaa lopullisesti tuhota prinsessa Europan sosiaalisen ulottuvuuden. Vaikuttaa todellakin siltä, että Euroopan Unioni  on kuin muinainen Minotaurus, jolla on ihmisen vartalo ja härän pää. Ei oikein jaksa uskoa todeksi sitä, että valistuneiksi luokiteltavat kansanedustajat eivät näe - eivät suostu näkemään - vaihtoehtoja tälle Unionin tarjoilemalle politiikalle.

Visio pohjoismaisesta, kansanvaltaisesta, voittoa tavoittelemattomasta hyvinvointivaltiosta alkaa siis todella olla historiaa. SOTE:n uudistukset - mikäli ne todella tulevat eduskunnassamme kaavaillussa muodossa hyväksytyiksi - yhdessä jatkuvan säästö- ja kurjistamiskierteen merkitsevät sen aikakauden loppua, josta käytimme nimitystä "pohjoismainen hyvinvointivaltio".

Ruotsin television aamuohjelmasta nappasin ilmaisun "parlamentaarinen tila", "parlamentariska läget" lähtökohtana sille, kuinka hyvin parlamentaarinen demokratia toimii. Euroopan Unionin kohdalla parlamentaaarisesta tilasta voidaan tuskin puhua ja seuraavasta syystä: jos sattuisi käymään niin, että nykyiset oppositiovoimat voittaisivat eduskuntavaaleissa, EU:n ja EKP:n peruskirjat eivät muutu miksikään. Vahvan, kansanvaltaisen hyvinvointipolitiikan toteuttaminen ei ole mahdollista, koska EU:n perussäännöt tukevat vain markkinalähtöistä politiikkaa. Valtioiden, kuntien ja julkisten instituutioiden tukeminen on EKP:n peruskirjassa kategorisesti kielletty. Nyt vähemmistöasemassa olevien voitto EU:n parlamenttivaaleissa ei myöskään muuta asetelmaa toiseksi, koska pelkällä enemmistöpäätöksellä perustavaa laatua olevia, laajaa konsensusta vaatineita peruskirjoja ei voida muuttaa. Poliittinen demokratia, jossa myös poliittinen vaihtoehto voi tulla ohjelmallisella ja käytännön tasolla kysymykseen, ei näillä näkymin ole mahdollista Euroopan Unionin politiikassa.

Mitä tämä merkitsee sosialidemokraattisen politiikan ja sosialidemokraatisen aatemaailman kannalta? Sellaisen sosiaalisesti oikeudenmukaisen, vahvan ja kansanvaltaisen yhteiskunnan, jota olemme jo vuosikymmeniä tottuneet kuvaamaan demokraattiseksi sosialismiksi, sellaisen rakenteellinen kehittäminen on Euroopan Unionin peruskirjoissa ja EKP:n perussäännössä yksiselitteisesti kielletty. Tässä mielessä sosialidemokratia on tullut poliittisesti kuohituksi, kesytetyksi markkina-alisteisen kehityksen apupuolueeksi. Sosialidemokraattinen arvomaailma varmaan säilyy pitkään, mutta sille käy samoin kuin varhaisjuutalaisuuden puolestapuhujille, Maimonidekselle ja muille. Tavallisesta sosialidemokraatista tulee yhteiskunnallinen mystikko, jonka ratkaisuehdotukset ja visiot eivät voi tulla kysymykseen, kiitos tämän alunperin hyvää tarkoittavan eurooppalaisen rakenteen, Euroopan Unionin. Ovatpahan nuo arvot ja käytännöt muisto menneisyydestä, jolloin tuo idea sai ilmenemismuotoja muutaman vuosikymmenen aikana 1900-luvun lopulla kansanvaltaisen, vahvaan julkiseen sektoriin perustuneen hyvinvointivaltion muodossa.