Tuhoamisen vimma

Ajassa näyttää olevan nyt tapahtumassa yhteisen hyvinvoinnin kannalta niin paljon tuhosuuntaista, alasrepivää ja elintilaa rajoittavaa, että muutkin kuin minä tuntevat itsensä kaiken tapahtuvan keskellä voimattomiksi ja neuvottomiksi. Se että eduskunta keskustelee yhden istunnon verran sosialidemokraattisen kansanedustajan Nazima Razmyarin aloitteen pohjalta vihapuheesta, vihan ilmauksista ja uhkaavaa, väkivaltaista käyttäytymistä ennakoivasta kielenkäytöstä, osoittaa että myös suomalaisessa luonteenpiirteistössä on piilevänä, ehkä voimakkaanakin, tuhosuuntaisen asennoitumisen mahdollisuus, joka vain odottaa suotuisia olosuhteita päästäkseen todella valloilleen.

Sitä ei tahdo oikein mielellään uskoa, että vihapuheiden taustalla  on todella syvä, pysyvä ja otollista hetkeä odottava luonteenpiirteistö, joka on - ei ainoastaan valmis tarttumaan väkivaltaan - vaan myös valmis tappamaan ja tuhoamaan. Kuitenkin merkkejä tuosta luonteenpiirteistöstä näkyy tavan takaa sekä jokapäiväisessä käyttäytymisessä ja jopa politiikasssakin, jos vain osaa pitää silmänsä auki ja rohkenee nähdä rationalisointien, hyväksyttyyn kaapuun puetun käyttäytymisen läpi.

Otetaanpa puheeksi vaikka isänmaallisuus. Sitä tapaa aika usein ihmisiä, jotka kantavat isänmaallisuuden tunnuksia koristeena tai muussa ilmiasussa mukanaan. Vahva, kultainen leijonariipus, asusteisiin liitetty tai kehoon tatuoitu Suomen lippu, kaikkihan me noita olemme nähneet. Nationalistiseen asenteesen liittyy usein kuitenkin vihje toiminnallisesta valmiudesta ja erilaisesta, pelottomasta ja muista viis veisaavasta asennoitumisesta kaljuksi ajetuine päineen ja kovaan toimintaan viittaavine varusteineen vöiden, kenkärautojen ja vastaavien muodossa. Kaikki tämä liittyy meillä kuitenkin hyväksyttyyn ja normaaliuteen, mutta luonteenpiirteistönä se antaa viitteen myös siitä, että "täältä pesee" jos tarve vaatii.

Kun Frankfurtin koulukunnan kuuluisa sosiaalipsykologi Erich Fromm kuvaa omiin, myös yhteiskunnallisiin (1930-luvun Saksa) ja kliinisiin (toiminta psykoanalyytikkona) kokemuksiinsa perustuvaa käsitystä ihmisluonteesta, näkee hän elämää ylläpitävien, biofiilisten luonteenpiirteiden rinnalla myös epäproduktiivisia asennoitustapoja ja kaavautumista. Tällaisia asennoitumistapoja ovat autoritäärinen, alistava ja alistuva persoonallisuustyyppi, kiihkeästi hamuava, omistamiseen ja riistämisen tähtäävä  pysyvä pyrkimys. Tähän ryhmään kuuluu myös taipumus sadismiin, kiusaamiseen, melkeinpä viihteellinen mobaamiseen taipuva asennoituminen sekä myös kylmäkiskoinen kaupallinen karaktääri, joka on valmis näkemään kaiken vaihdettavissa olevana, "kunhan hinnasta vain sovitaan". Ihan oman lukunsa muodostaa epäproduktiivisten luonteenpiirteistöjen joukossa kuitenkin elotonta tavoitteleva tappamisen vimma, joka haluaa tuhota, särkeä, pistää pirstaleiksi, aiheuttaa sekasortoa - ja nauttii tätä kautta saamastaan voimantunteesta.

Pohjoisiin kansoihin, kuten islantilaisiin, viikinkeihin liittyy meillä vähemmän tunnettu käsite berserkit, joka kuvaa vihan ja raivon päästämistä valloilleen ja tällaisessa mielentilassa tehtyjä kauhutöitä. Meidän kulttuurissamme kaiketi "Härmän häijyt" osoittivat ylivoimaista urhoollisuuttaan puukkotappeluineen ja hävitystöineen. Vaaniiko tällainen berserkkimäinen käyttäytyminen jokapäiväisessä elämässämme sivistyksen ohuen kamaran alla odottaen vain sopivaa tilaisuutta ponnahtaakseen yleiseksi hävitysvimmaksi?

Rajun kuvauksen tuhoamisen voimasta antaa myös kansalliseepoksemme Kalevala kuvatessaan Kullervon taustaa, elämä ja toimintatapoja. Kullervon toimista löytyy koko tuhosuuntaisen asennoitumisen arsenaali ja tuohon vimmaan liittyvä voima,  joka sitten tuhoaa myös Kullervon itsensä. Kullervon puolustukseksi voi sanoa vain sen, että Kullervon vimmaisen vihan juuret löytyvät orjuudesta, vapauden ja ihmisyyden riistosta ja sen aiheutamista seurauksista. Tässä Kalevalamme antaa tämän päivän päättäjille tärkeän neuvon: älkää tuhotko oikeudenmukaisuutta, älkää alistako ihmistä loputtomiin, älkää ottako ihmisarvoa kansalaisiltamme, älkää orjuuttako kansaamme uudelleen!

Olen monissa blogikirjoitukisssani yrittänyt kuvata myös niitä vaaroja, jotka nyky-yhteiskunnassamme uhkaavat yleisesti tunnustettua normaalia asennoitumista, "demokratiaa elämäntapana". Tästä ulottuvuudesta pitäisi demokratiaa ja kansanvaltaa rakastavien ihmisten kyetä keskustelemaan perusteellisemmin ja analyyttisemmin kuin mitä nyt tapahtuu. Muuten on olemassa vaara että annamme tuhosuuntaisille voimille vallan, jotka näkevät pirstomisen tuhoamisen oikeutetuksi ja hyväksyttäväksi. Myös työväenliikkeessä nämä voimat ovat päässeet aika ajoin etulyöntiasemaan ja seuraukset ovat demokratian kannalta myös olleet tuhoisia. "Alas lyökää koko vanha maailma ja valta teidän silloin on" - tuo säe kansainvälisen työväenliikkeen laulussa ei sulje pois tuhosuuntaisen virittäytymisen mahdollisuutta. Tuhoamisen vimma on siis piilevänä mahdollisuutena jokaisessa,  ihmisluonteessa ylipäätään.

Kun tässä ihmetellään nykyisen hallituksemme keinoja talouden ja työllisyyden parantamiseksi ja nähdään, että ehdotetuilla ja toteutettavissa keinoilla ei ole juurikaan yhteyttä yhteisen hyvinvoinnin turvaamiseen, vaan selvästi on nähtävissä vimmaa ajaa yhteistä hyvinvointia yhä ahtaammalle, jää kysymään: onko tuhoamisen vimma ottamassa meillä vallan myös politiikassa ja yhteiskunnallisessa käyttäytymisessä?

Euroopan Unioni, joka on perussopimustensa mukaisesti sitoutunut markkinavetoisen maanosan rakentamiseen, näyttää tässä suhteessa esimerkkiä ja luo asenneilmastoa, jossa riskinottoa ei vältetä. Yhteistä sektoria, julkisia palveluja ehdollistetaan kaupallisuudelle, alistetaan markkinoille, joiden toimintaan ei kansalaisella ole hallinnollista äänivaltaa sitten kun ne on valittu keskeisiksi toimijoiksi. Meillä on vuosikausia ajettu yhteistä sektoria alas verohelpotuksin ja yhteiskuntavastuuta yhä vähäisemmäksi rajaten. Vauhti näyttää vain kiihtyvän lainsäädännön valmistelussa, osallistamista ja aktiivista kansalaisuutta rajaavien rakenteiden aikaansaamisessa. Sitä jää kysymään: mikä on vastuuta ottavien motiivi? Mitä he oikein tavoittelevat?  Millaisella luonteenpiirteistöllä nuo kylmäkiskoista vallankäyttöä ajavat poliittiset voimat oikein  on varustettu?

Euroopassa ja Suomessakin on ollut aikoja, jolloin tuhoamisen vimma on päässyt valloilleen. Historia on tällaisista täynnä esimerkkejä ja ne näkyvät muodostavan televisionkin historiallisissa dokumenteissa merkittävän ulottuvuuden. Entä jos berserkkimäinen tuhoamisen vimma on todellakin iskemässä Suomeen, Eurooppaan ja tähän aikaan, jonka luulimme jo vapautuneen nekrofiliasta, vimmaisesta pirstomisesta, tappamisesta ja tuhoamisesta?

Siltä näyttää, että järkipuhe, perustelut yhteisen hyvinvoinnin arvosta ja merkityksestä eivät tunnu vaikuttavan juuri ollenkaan vallankäyttäjiin. Vaalilupaukset ja vakuutukset "pelkkänä korvana olemisesta" näyttävät olevan kokonaan vailla merkitystä. "Pelastukoon ken voi" henkitaitaa olla saamassa yhä suuremman vallan, kunnes yhtäkkiä on astuttu kaikkien pidäkkeiden rajojen yli ja helvetti on päässyt täysin valloilleen. Sitä on tapahtunut ennenkin, sitä on tapahtunut meilläkin, sitä on tapahtunut maanosassamme.

Joko tuhoamisen vimma on päässyt meillä ja maanosassamme todellakin valloilleen?

19.12. 2020

Helsingin Koskelassa kolme kuusitoistavuotiasta poikaa kiusasi samanikäistä toveriaan äärimmäisen raa'alla tavalla. Kiusaaminen oli kestänyt jo pidempään. Tapaus antaa aihetta olettaa, että tauistalla oli vahva sadistisen väkivallan taipumis ja todennäköiusesti myös aito halu tappaa, tehdä elottomaksi.

FORSSIN mukaan uhriin kohdistettiin tilanteessa eri puolille kehoa vakavaa ja pitkäkestoista väkivaltaa, jonka katsotaan olleen erityisen raakaa ja julmaa.

”Poliisin tietojen mukaan 16-vuotiaan uhrin pahoinpitely on kestänyt useita kymmeniä minuutteja, ja se on tapahtunut useammassa paikassa Koskelan sairaala-alueella. Uhrin vartalossa on todettu erilaisia ja lukuisia vammoja kauttaaltaan, jotka on aiheutettu eri tavoin”, Forss kertoo tiedotteessa.