Perimmäisten periaatteiden äärellä

Jos analyysini "Valuvian anatomiasta", siis Euroopan Unionin keskeisistä toimintaperiaatteista pitää paikkansa, on sosialidemokratia aatteellisena ja yhteiskunnallisena uudistusliikkeenä joutumassa aidosti perimmäisten kysymysten äärelle.

Kun puhutaan sosialidemokratiasta yhteiskunnallisena uudistusliikkenä, on sillä tarkoitettu poliittista, taloudellista ja sivistyksellistä demokratiaa, joiden toteuttamisessa valtiolla ja julkisella hallinnolla on mitä keskeisin asema. Toteuttaakseen demokratian ydinalueisiin kuuluvia uudistuksia sosialidemokraattisessa liikkeessä on totuttu ajattelemaan juuri julkista hallintoa "demokraattisen sosialismin" toteuttamisen keskeisenä välineenä. Tästä tullaankin olennaiseen Eurooppaa, Suomea ja sosialidemokratiaa koskevaan kysymykseen: millaisia mahdollisuuksia Euroopan Unionin oloissa on visioida ja toteuttaa juuri sosialidemokratialle tyypillisiä yhteiskunnallisia uudistuksia?

Vastaus on sosialidemokratian kannalta yksinkertaisuudessaan mahdollisimman tyly: ei minkäänlaisia, koska Euroopan Unionin Maastrichtin sopimuksessa ja Euroopan Valuuttaunionin peruskirjassa yhteisen sektorin koko on rajattu tiukasti ja pysyvästi olemassaolevaan. Yrityksille, pankeille ja finanssilaitoksille annetaan noissa sopimuksissa etusija ja keskeinen rooli sisämarkinoiden rakentamisessa. Valtion ja julkisen sektorin rooli uusien suurten haasteiden toteuttamisessa on rajattu pois, se ei tule kysymykseen sääntöjä rikkomatta. Sääntöjä toki rikotaan kuten velkaantumisasteesta, korruptiivisesta politiikasta ja jopa ylimääräisten setelien painamisesta (Irlanti) tiedetään,  mutta suurena periaatteellisena linjana noita toimia kuitenkaan ei voitane pitää.

Kun siis sosialidemokratia Euroopan Unionin tasolla näyttää hyväksyvän markkinoiden "ensi yön oikeuden" ja julkisen sektorin alisteisuuden markkinavoimille, on tällä tietenkin suuria seurauksia esimerkiksi sosialidemokraattien uuden periaateohjelman sisältöön. Euroopan Unionin yhteydessä ei voida enää puhua "demokraattisesta sosialismista" siinä merkityksessä että yhteisillä rakenteilla, valtiolla, kunnilla ja ylipäätään julkisilla rakenteilla olisi tavoittelemassamme yhteiskunnassa keskeinen merkitys. Kysymys liikkeen yhteiskunnallisesta päämäärästä joutuu Euroopan Unioniin liittymisen myötä ja sen omaksumien periaatteellisten rakenteiden kautta uudelleen punnittavaksi. Markkinoiden ehdoilla  ja niiden hallussa olevalla pääomalla, kaupallisesti ehdollistetulla tulevaisuudella ei ole mielestäni kuitenkaan mitään tekemistä  demokraattisen sosialismin kanssa.

Pohdittavaksi jää siis suhteemme Euroopan sisämarkkinoihin ja siihen suuntaan jonka se näyttää yhä selkeämmin saavan. Vaihtoehdot ovat aika vähissä: ensimmäisenä on tietenkin pysyminen Euroopan Unionissa ja vaikuttaminen sisältäpäin rakenteiden uudistumiseen. Kysymyksessä on äärimmäisen raskas ja monella tapaa epävarma tulevaisuuden työkenttä. Enemmistö Euroopan Unionin Parlamentissa antaisi suotuisissa olosuhteissa jonkin verran happea sosialidemokraattiselle lähestymistavalle, mutta peruskirjojen muuttaminen ei pelkillä äänestyspäätöksillä parhaimmissakaan olosuhteissa onnistu. Tarvitaan konsensusta, suurta yksimielisyyttä jota aina on haettu suurten ratkaisujen yhteyssä. Jo nyt  markkinoilla on ylivoimainen lobbausvoima mitä tulee Unionin rakenteiden kehittämiseen ja sisämarkkinoiden politiikkaan ylipäätään.

Toinen tie olisi eroaminen Eurosta tai Euroopan Unionista ja yritys selvitä omin päin yhteismarkkinoista ja sen tavoitteista huolimatta. Euroopan Unioni käyttää jo nyt huomattavassa määrin sanktioita, raja-aitoja, asevoimia ja rangaistuksia suhteessa naapureihinsa. Pelkkä kansallinen hyvinvointivaltion tavoittelu ei oikein istu sosialidemokraattiseen periaateohjelmaan. Historiallisen ikkunan avautuminen pohjoismaisen hyvinvointivaltion päivittämiseen saattaa tulevaisuudessa olla mahdollista, mutta ei siitäkään taida periaateohjelmatason ratkaisuksi sentään olla.

En pitäisi mahdottomana sitäkään että Euroopan Unioni valuvikoineen hajoaa omaan mahdottomuuteensa. Globaali kilpailu ajaa yhteismarkkinat niin ahtaalle, että edellytykset Unionin pystyssä pysymiselle tuhoutuvat. Markkinat eivät voi luoda kysyntää, ne tarvitsevat sitä investoinneilleen ja toiminnalleen. Kun julkisen, siis yhteisen sektorin kehittäminen on suljettu pois laskuista, tie kansallisille päätöksille Unionin oven paiskaamisesta kiinni on enemmän kuin luonnollista. Sosialidemokraattisen periaateohjelman suuntaviitaksi tuostakaan dystopiasta kuitenkaan  ole.

Onko demokraattisen sosialismin tie kuljettu loppuun? Euroopan Unioni asettaa sosialidemokratialle uskomattoman kovan haasteen ja samalla uhan jonka myötä jo rakennettu kansanvaltainen, pohjoismainen hyvinvointimalli saattaa kokonaan tuhoutua. Periaateohjelmatyössä pitäisi kyetä antamaan vastaus tähän ajan asettamaan haasteesen.

Jos yhteistä rakennetta, valtiota ja julkista sektoria ei enää voida käyttää tulevaisuuden hyvinvoinnin rakentamiseen, jäljelle jää vain kimppu autonomisia, omaan yhteistyöhön perustuvia ratkaisuja, joiden luonne ei ole enää universaali, kaikkia koskeva, vaan edunvalvontaluonteinen, toivottavasti luja solidaarisuus. Ammattiyhdistysliike ja yhteen hiileen puhaltava osuustoiminta ovat näitä, jo vanhastaan käytettyjä ja hyvin toimineita ratkaisuja. Euroopan Unioni näyttää ajavan laajamittaisesti alas myös  kolmannen sektorin, kansalaisjärjestöjen tukea ja toimintaa. Autonomisessa sivistämisessä ja tietoisuuden lisäämisessä niillä on tietenkin merkitystä. Mutta visio yhteisestä turvallisuudesta, kansanvaltaisesta hallinnosta ja sosiaalista koheesiota ylläpitävästä valtiosta on menetetty.

Kun siis uutta periaateohjelmaa laaditaan, kysymys ei ole pelkästä kaunokirjallisesta tuotteesta ja onnistuneista muotoiluista tulevaa, oikeudenmukaista ja yhdenvertaisuuteen perustuvaa yhteiskuntaa kuvattaessa. Sen vision täytyy tarjota konkretiaa juuri tässä ajassa olevien suurten yhteiskunnallisten kysymysten ratkaisemiseen tavalla, joka saa lukijan uudelleen eloon, hereille ja toimintaan.

Voiko tarjolla olevalle pohjalle vielä rakentaa demokratiaan ja sosiaaliseen oikeudenmkaisuuteen perustuvaa yhteiskuntaa?