Eurooppalainen unimaailma

Olemme lähestymässä perjantain mielenosoitusta, jota ammattiyhdistysliike on järjestämässä, kuljetusalan ammattiliitot etunenässä. Nyt kysytään, osallistuako mielenilmaukseen vai koettaa pysytellä työpaikalla. Virkamiehiä painostetaan aivan erityisesti - heillä ei katsota olevan oikeutta sen enempää lakkoiluun kuin mielenilmauksiinkaan.
Kuljetusalan ammatillisten federaatioiden kanta lähtee järjestäytymisen liittyvästä ammatillisesta solidaarisuudesta - ehdottomasta sellaisesta: kun joku ammattiliitto - tai sitten jopa keskusjärjestö - kutsuu työtaisteluun tai pyytää tukea toimilleen, kuljetusalalla on aina vastattu tukipyyntöön myönteisesti. Lähtökohta on, että sillä joka kutsun toimenpiteeseen esittää, on ammattiyhdistysliikkeen arvoihin kytketyt perusteet  taistelutoimiin. Tukea annetaan automaattisesti - jälkeenpäin selvitetään kuka laskun maksaa ja miten syntyneet riitatilanteet ratkaistaan. Kysymyksessä on joukkovoimaan perustuva tahdonilmaisu eikä yksityinen asian vatulointi tule kysymykseen.
Onko työtaistelu ja siihen liittyvä poliittinen tahdonilmaisu tässä muodossa järkevää? Voidaan vain todeta, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Hallituksen toimet elvytyksen aikaansaamiseksi ovat irrationaalisia ja johtavat mitä ilmeisimmin aivan päinvastaisiin tuloksiin kuin mitä niiltä odotetaan. Suomi syöksyy yhä syvemmälle spiraalinomaiseen kierteeseen alaspäin, jossa ideologisin, konservatiivista ajattelumallia seuraavin perustein tehdyt ratkaisut upottavat maata itserakennettuun eurooppalaiseen suohon. Hallituksen kokemattomuudesta kielii se, että se on suostunut elinkeinoelämän lobbaamiin linjauksin, joiden tarkoituksena on yhteisiin päätöksiin perustuvan taloudellisen vastuun vähentäminen. Kysymys tässä ei ole yhteiskuntavastuusta, vaan yritysten edunvalvonnasta ja niiden takana vaikuttavasta taloudellisen voiton motiivista. Kun tähän yhdistetään se valtavan monisäikeinen tukijärjestelämä joka vime vuosien aikana on rakennettu, voidaan kaiketi puhua yrittämisen riskien kokonaisvaltaisesta siirtämisestä työntekijöiden ja veronmaksajien niskoille.
Mitä olisi sitten se vaihtoehtoinen politiikka, jota hallituksen pääministeri perää? Ammattiyhdistysliike ei ole esittänyt kokonaisvaltaista ratkaisumallia ja sitä tuskin missään olosuhteissa edes hyväksyttäisiin, niin vahvaa korporaatioiden varaan rakentuivaa ajattelutapaa se edustaisi. Sosialidemokratia on rakentamassa laajaan keskusteluun perustuvaa "Kättä päälle" yhteiskuntasopimusta. Sosialidemokratian valitsema linja vientivetoisesta kasvusta on kuitenkin niin lähellä hallitusvastuussa olevien ajattelutapoja, että ei ole perusteltua odottaa Ihalaisen vetämältä ryhmältä jotakin aivan uutta, esimerkiksi kysyntää vahvistavia jälkikeynesiläisiä ratkaisumalleja, vaikka niitä jopa puoluekokouspäätösten muodossa toki tarjolla onkin.
Koko ongelmavyyhti on jo nyt erittäin suuressa määrin seurausta eurooppalaisesta konservatiivisesta ja uusliberaalista hegemoniasta. Eurooppalainen sosialidemokratia sekään ei ole osoittanut vakuuttavia heräämisen merkkejä. Heräämisen tärkein mekki olisi se että valtioille ryhdyttäisiin antamaan resursseja moniongelmaisen Euroopan nostamiseksi jaloilleen., Niidenhän tulisi  sekä muodollisesti että todellisuudessakin vartioida ja vahvistaa eurooppalaista demokratiaa ja turvallisuutta.  Euroopan Unionin rakenteiden muuttaminen näyttää olevan tämän päivän poliitikoille liian suuri kysymys. Eurooppalaisen sosialidemokratian irtautuminen markkina-alisteisesta, sinänsä oikeudenmukaisuutta vaativasta lähestymistavasta ei näytä juurikaan nousevan alitajunnasta avoimeen ja vaihtoehtoja herättävään keskusteluun.
Euroopan - ja Suomen -  tila muistuttaa unta johon koko vanha maailma on vaipunut. Ennestäänkin, jo ennen pakolaisvirtojen kasvua tilanne on etenkin uuden työhön tulevan sukupolven osalta vaikuttanut toivottomalta. Keinoja olisi tietoisille ja voimakkaille liikkeille tarjolla, mutta uni jatkuu ja kuorsausta voimakkaampia merkkejä uudenlaisesta ajattelutavasta ei kuulu. Britannian Labourin uusi johta Jeremy Corbyn saattaa nousta uudeksi eurooppalaiseksi tiennäyttäjäksi - elleivät markkinoiden ja niiden omistaman median valtavat voimat saa moukaroitua häntä maanrakoon. Nyt valmisteilla oleva mielenosoituslakkokaan ei sellaisenaan edusta työväenliikkeen arvoperinnön mukaista negaation voittamista ja uuden vaihtoehdon esillenostoa - tarpeellisuudestaan huolimatta.
Minäkin tässä taidan kääntää kylkeä - mutta yritän pysyä kuitenkin hereillä...