Juhannussaarna ihmisyydestä ja arvoperinnöstä

Oikella vai vasemmalla?
Joudun aika-ajoin tilanteisiin jossa ulkopuoliset yrittävät määritellä, minkä lajin sosialidemokraatti oikein olen. Puhutaan oikeistososialidemokraateista ja vasemmistososialidemokraateista. Minulle tämä jako sopii huonosti, koska liikkeen suhde kanssaihmiseen määritellään toveruuden pohjalta. Se tarkoittaa sitä että hyviksi tovereiksi toisiaan kutsuvat pitävät selvyytenä yhteistä arvopohjan tulkintaa.

Ihmisyys
Keskeinen lähtökohta on mielestäni kuvattavissa yhdellä sanalla: ihmisyys. Sosialidemokratian tulkinta lähtee aina liikkeelle ihmisenä olemisesta ja sen eri puolien kuvaamisesta. Tässä mielessä sosialidemokratia edustaa radikaalia humanismia, koska se ei aseta ihmisen ja ihmisenä olemisen yläpuolelle mitään erityistä auktoriteettia. Jokainen tarkistus on oltava kaikissa olosuhteissa edelleen tarkistettavissa.

Pallokoordinaatio
Ihmisyyden ulottaminen jokaiseen ihmiseen tarkoittaa radikaalin humanismin ymmärtämistä koko lajia koskevana suurena periaatteena. Liikkeen arvoperusta avautuu tästä keskeisestä lähtökohdasta suurenevina renkaina yhä laajemmille ihmisyyttä kuvaaville aloille ja alueille, samoin kuin veteen putoavan kiven aiheuttamat renkaat etenevät joka suuntaan, tosin sosialidemokratiasta puhuttaessa tämä tapahtuu pallokoordinaatiossa, joka suuntaan laajenevana, eräänlaisena ihmisyyteen liittyvänä tietoisuuden alkuräjähdyksenä. SDP:n puheenjohtajanakin toiminut  Pertti Paasio puhui asioiden katselemisesta "pallokoordinaatiossa".

Kansanvalta

Liikkeen kansanvaltakäsitys on siten ihmislajiin liittyvä, sosialidemokratian kehittämä  sovellutus työväenliikkeen arvoperinnöstä, jossa jokaisen ihmisen ihmisoikeudet tulevat mahdollisimman suuressa määrin huomioonotetuksi. Tähän radikaaliin humanismiin en kuitenkaan katsoisi kuuluvan sellaisten oikeuksien tai etujen hankkiminen itselle, joita ei voida ulottaa kaikkiin lajin edustajiin. Sosialidemokratia pitää sisällään eettisen rajauksen, joka sulkee itsekkyyden, narsismin, oman voiton tavoittelun suhteessa kanssaihmiseen pois arvolähtökohtana.
Epäproduktiivisuus

Sosialidemokratia sulkee siis pois joukon epäproduktiivisia, tuhosuuntaisia ja yhteistä intressiä huomioonottamattomia lähestymistapoja jo lähtökohtaisesti, koska ne eivät tarjoa mahdollisuutta yhdenvertaisuuden toteuttamiseen ihmisyhteisössä oikeastaan millään niistä tasoista joilla tätä “epäproduktiivisuutta” esiintyy. Hamuava omistaminen, ahnehtiminen muista piittaamatta on yksi tällainen, aikaamme liittyvä vakava epäproduktiivinen suuntaus.

Omistamisen ulottaminen jokaiseen tasajaon muodossa ei sellaisenaan poista itse ahnehtimisen motiivia eikä tässä mielessä kuulu sosialidemokratian todellisiin tavoitteisiin, vaikka turvallisuuden ja toimeentulon kannalta tietty määrä omistamista onkin tarpeen ja hyväksyttävissä.

Alistamishalu, nujertaminen ja toisaalta alistumishalu, johtajan palvonta ovat saman autoritaarisen asennoitumisen mitalin kaksi puolta ja ovat sosialidemokratialle vieraita. Historia osoittaa että “miljoonien hulluus” voi lähteä liikkeelle myös tätä kautta. Se nimittäin voi johtaa laadultaan vaaralliseen tapaan hakea ratkaisuja asioihin väkivallan, epäluulon kasvattamisen, viholliskuvien rakentamisen ja sotaan valmistautumisen kautta. Vaara vaanii tässäkin suhteessa ihan lähietäisyydellä.

Jos vielä mainitsisin yhden, kunnioituksen puutteen elämää kohtaan, välinpitämättömyyden, silmittömän halun tuhota, saattaa toimimattomaksi - ja pitää toimimattomuutta elämän lähtökohtana, olen tullut nimenneeksi ne paon mekanismit, joista erityisesti kuuluisan Frankfurtin koulun sosiaalipsykologit ovat meitä varoittaneet. 
Markkina-alisteisuudessa, kaupallisuudessa on koko joukko juuri näitä elämään välinpitämättömästi suhtautuvia, nekrofiileja piirteitä. On surullista jos poliittisesti merkittävässä asemassa oleva ihminen joutuu paaduttamaan sydämensä ja pysyttelemään lujana markkinahengen muodostamasa veljeyden vankilassa.

Omaehtoisuus

Ihmisen keskeinen piirre on ilmaista itseään toiminnan, tekemisen, tuottamisen, ajattelun, ilmaisemisen, tuntemisen, haistamisen ja maistamisen kautta. Juuri näiden, ihmisyyteen olennaisesti liittyvien ulottuvuuksien toteutuminen on ollut uhattuna läpi koko ihmiskunnan tähänastisen historian.

Sosialidemokratia on kehittänyt lukuisan joukon ilmaisuja kuvaamaan näihin ihmisyyden piirteisiin kuuluvia toiveitaan. Työväen sivistysliike on kautta aikojen puhunut omaehtoisuudesta. Pohjosimaisen sosialidemokratian kautta käyttöön on tullut luovuus, “skapandet” joka ilmaisuna on jo suomalaista yleiskieltä. Työväenliikkeen arvoperinnössä puhutaan ihmisen toiminnallisesta vapauttamisesta ja erityisesti “työn vapauttamisesta”, jolla tarkoitetaan ihmisen toimintaan liittyvien, orjuuden eri asteita kuvaavien elementtien poiskitkemistä.  Ammattiyhdistysliike saa voimansa juuri työn vapauttamisen suuresta, radikaalihumanistisesta lähestymistavasta.  Sosialidemokraattien periaateohjelmissa tätä ulottuvuutta on kuvattu ilmaisulla "demokratia elämäntapana ja yhteistyön välineenä". Tämä muodostaa pohjan jokaiselle oman aikansa yhteiskunnan kriittiselle tarkastelulle ja omien toiminta- ja ajattelutapojen kehittämiselle.
Ihmisen esihistorian päätös

Lopullisena tavoitteena ei siis ole palkkaorjuuden ulottaminen jokaiseen ihmiseen, mikä näyttäisi olevan tämän päivän aate- ja arvokeskustelun keskiössä, vaan sellaisten olosuhteiden luominen joissa ihmisen omaehtoisuus, luontainen ja ehtymätön aktiivisuus pääsee oikeuksiinsa. Vasta silloin - kun tämä periaate on saatu hallitsevaksi, hegemoniseksi arvolähtökohdaksi, alkaa ihmiskunnan esihistoria tulla päätökseensä ja uusi,  globaali  tietoisuus näyttää tietä tulevaisuuteen.

Kun nyt taas kerran periaateohjelmasta keskustellaan, voi vain todeta, että kysymys on ihmisyydestä liikkeen keskeisenä voimavarana.