Kalevalan portit ovat auki ja Sampo uhattuna...
Tieto jolla voi hallita elämää, arvellaan olevan rikkautemme avain. Hyökkäys Kalevalaan Sampoa ryöstämään - taistelu. Sampo Ilmarinen jättää tehtävän Ainolle. Sampo yritetään kuitenkin saada ymmärtämään. Kurt pahoinpitelee Pohjolan emännän, Sammon äidin. Tämä saapuu Väinämöisen luo, pyytää anteeksi. Sampo pahoinpidellään, syytetään Firman ja osakkaiden tuhoamisesta. Sampo aloittaa keskustelun eettisistä periaatteista. Tuhon voimat kutsutaan omistamisen tueksi. Aino pelastaa Sammon hukuttamiselta uima-altaaseen. Sampo kalauttaa veljensä Joukahaisen joka putoaa uima-altaaseen. Perinteen ja nykyajan rinnakkainen kuljetus jatkuu. Väinämöinen lupaa kuitenkin rituaalissa Joukahaiselle uuden elämän.
Aino kertoo Kurtille vuotaneensa tiedot julkisuuteen. Aino joutuu Firman "koneeseen". Ainon äiti tulee noutamaan Ainon Tuonelaan. Kone on kuin nielaiseva vatsalaukku tai tuhoisa kohduhn muunnelma.
Kullervo
Väinämöinen tulee torumaan nuorta Kullervoa. Hän vastustaa. Väinämöinen pistää Kullervon koetukselle. Kullervo putoaa kerroksista kivetykselle. Business korjaa Pohjolan emänän elottoman ruumiin. Paha on täällä. Väinämöinen puhuttelee Sampoakin ja syyttelee häntä veljen uran tuhoamisesta. Mikä on voitokas tie tulevaisuuteen? Sampo tulee nuorena poikana tapaamaan Kullervoa. Aikatason kohtaavat kuuden tuhannen vuoden jänteellä. Uusi mieli, on tulossa, Sampo rohkaisee Kullervoa.
Kurt ja Väinämöinen, uusi aika ja perinne taistelevat. Mikä on Sampo, ihmeellinen kone? Kurt uhkailee sekä Väinämöistä että Sampoa. Kurt uhkailee myös äitiään, joka on tuhonnut pahaksi kokemansa sikiön sisällään. Kurt päästää Ainon Kalevalaan, mutta ampuu liikekumppaninsa.
Henkilöhahmot, aikakauden perinne ja nykyaika esiintyvät tässä monikerroksisina ja päällekkäisinä. Äidiltä tässä edellytetään loppujen lopuksi valon ja elämän voimaa.
Kurt osoittautuu loppujen lopuksi kaikkia vaivaavaksi tiedostamattomaksi vihaksi. Naisen voima pysäyttää loppujen lopuksi tuhosuuntaisuuden ilmentymän.
Ilmatar
Uuden ajan syntymistä odotellaan, Väinämöinenkin jo tuskistuneena odottelee. Pohjolan emäntä pyytää Väinämöistä tunnustelemaan itseään. Riitta osoittautuu Väinämöisen äidiksi, Ilmattareksi. Hän vaatii nyt Väinämöistä uuden ajan innovoijaksi. Ilmatar haluaa nähdä Väinämöisen uuden ajan, kosmisen tietoisuuden kantajana. Näin Väinämöinen, ihminen ja Kalevala syntyy uuteen aikaan, uuden lempemmän tietoisuuden tuojana. Se on sitten se uusi Sampo, kohtu, uuden synnyttäjä.
Vaikeaa, oudon tuntuista? Näiden nopeiden muistiinpanojen tehtävänä on vain rohkaista Sinua katsomaan tämä Kalevalaa yhteiskuntakriittisesti tulkitseva luomus lähiaikoina YLE:n Areenassa...
Analysointia
Kolmiosaisen "Kalevala - Väinämöisen uusi laulu" analysointi alkaa siis tästä. Oma seurantani pohjautuu siihen, että Kalevalan sosiaalipsykologinen sanoma perustuu jossakin historian vaiheessa, menneinä aikoina koettuun ja on siinä mielessä historiallisesti totta. Ihmisen on rakennettava elämälleen asennoitusmiskehys - siis se joka muodostaa luonteenpiirteistömme - ja juuri tässä suhteessa me eroamme toisistamme ja myös tämä suuntautuminen meitä myös yhdistää.
Omassa analyysissani seuraan aika pitkälle ns. Frankfurtin koulukunnan sosiaalipsykologista viitekehystä, jonka keskeinen luoja oli Erich Fromm Frankfurtin koulun eliniäkseen valitsemana sosiaalipsykologina. Ihminen voi suuntautua biofiilisesti, elämää ylläpitävään suuntaan tai rakentaa oma asennoitumiskehyksensä vähemmän produktiivisista ainesosista, joihin Fromm lukee autoritaarisuuden, väkivallan, kaupallisen orientaation ja elottoman rakastamisen, nekrofilian.
Kalevalassa Kullervo edustaa juuri näitä tuhosuuntaisia voimia ja Ilmarinen, Väinämöinen ja mm. Lemminkäisen äiti produktiivisia, luovuuden ja rakkauden varaan rakentavia voimia. "Väinämöisen uuden laulun" pointti on siinä että se nostaa kaupallisuuden tuhoisana, väkivaltaisena ja osin nekrofiilisena, elotottomasta viehtyneenä voimana niin voimakkaasti esille. Tosin ilmaisun keinot ovat myös sidoksissa väkivallan seurauksien nauttimiseen ja tämä valinta osoittaa sen, että jopa taiteellinen esitys on puettava väkivaltaiseen muotoon jotta katsoja saadaan jäämään ruudun viereen - vähän samaan tapaan kuin vauhdin hiljentämistä tapahtuu uteliaisuudesta kolaripaikalla.
Ehdottoman rakkauden suuren voiman - sen joka pystyy herättämään kuolleista henkiin ja ylittämään pelon rajan - kuvaaminen on meidän oloissamme äärimmäisen vaikeaa, eikä tässäkään esityksessä tuo elämälle ja "uudelle laululle" pääse kuin viitteellisesti esille Sammon ja Väinämöisen asenteissa ja asennemuutoksen kuvaamisessa mm. Ainon ja Väinämöisen äidin kohdalla. Esityksen sanoma ei kuitenkaan jää epäselväksi: kalevalainen henki voi nostaa uuden aikakauden vielä esille ja sen on perustuttava elämää ylläpitäville, produktiivisille voimille. Vain siten Sammon voima voi purkautua yhtyeiskunnan kohdusta esille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti