Vaikuttaako elämäntapamme tai lääkärimme siihen kuinka kauan elämme? Väärin, sanoo epidemiologi Richard Wilkinson. Suurin terveyteemme vaikuttava tekijä on resurssien oikeudenmukainen jako!
Standard: Voidaanko siis sanoa, että sosiaalinen ja taloudellinen epätasa-arvo johtavat aikaisempaan kuolemaan?
Wilkinson: Vastaus tähän on yksinkertainen. Epätasa-arvo tapaa meidät. Mitä epätasa-arvoisempi yhteiskunta on, sitä suurempia sosiaaliset ongelmat ovat. Epätasa-arvoiset yhteiskunnat eivät pärjää elinaikaodotuksissa, niissä on enemmän huumeidenkäyttäjiä, enemmän henkisesti sairaita kuten masentuneita, enemmän rikollisuutta. Miten voimakas tämä vaikutus on, nähdään USA:ssa: USA oli vielä 1950-luvulla korkeimman elinaikaodotuksen maa. Tänään se on tilastoissa jossakin sijalla 25 tai 30. Miksi? Epätasa-arvo on sitten 1950-luvun räjähtänyt USA:ssa. Japanissa kehitys oli päinvastaista. Maa oli kaukana kärjestä, mutta sitten 1980-luvun japanilaiset elävät tilastollisesti pisimpään. Samaan aikaan Japani on vähentänyt nopeasti sosiaalista epätasa-arvoa.
Standard: Yleisesti arvellaan että elämäntyyli ja lääketieteellinen hoito vaikuttavat eniten siihen, kuinka vanhaksi elämme.
Wilkinson: Lääkkeitä yliarvostetaan! On todella vaikeaa löytää yhteyttä henkeä kohden lasketuissa terveysmenoissa ja elinajanodotuksessa. Sama pätee myös lääkärien ja sairaalapaikkojen määrään. Tämä ei tarkoita sitä että lääkkeet eivät olisi olleet tehokkaita. Mutta niiden vaikutusta varjostavat muut sosioekonomiset tekijät. Tilanne on kuin sodassa: Sairaalat ovat tärkeitä. Mutta taistelussa kuolleiden määrä ei ole niille ratkaisevaa.
Standard: Mutta mitä vaikuttaa elämäntyyli, tupakointi, juominen?
Wilkinson: Sillä on vaikutusta. Mutta äskettäin ilmestyi metatutkimus, jossa analysoitiin tusinoittain alan muita tutkimuksia. Siinä tultiin päätelmään, että ystävien määrä on tärkeämpää, tupakoitpa tai et.
Standard: Mutta kuinka joku eläisi pidempään neljän ystävän kanssa kuin kahden?
Wilkinson: Tätä selittää krooninen stressi. Liian paljon stressiä johtaa prosessiin, jota voidaan nimittää nopeaksi vanhenemiseksi. Kun ihmistä kohtaa stressi, hänen kehonsa reagoi siihen kuin uhkaavaan vaaraan. Se kuluttaa äärimmäisen paljon energiaa. Lihakset jännittyvät, reaktioaika lyhenee. Samaan aikaan keho laiminlyö jännittyneenä muita jatkuvia toimintoja kuten liikeratojen käytön ja ruuansulatuksen. On jokseenkin yhdentekevää, jos stressi kestää pari tuntia. Mutta jos se jatkuu kuukausia ja vuosia, alkaa ihminen sairastella. Miksi ystävät ovat tärkeitä? Sosiaalisten suhteidemme laatu aiheuttaa suurimman stressin elämässämme. Tärkeää on, että meitä kunnioitetaan ja meistä välitetään ja että ystävyys- ja parisuhteemme tukevat meitä.
Standard: Stressitekijöistä puhuttaessa ajattelevat useimmat ihmiset kaiketi ammattia ja uralla etenemistä?
Wilkinson: Yksilöllisesti on varmasti stressaava, jos joutuu työnsä tai asuntonsa menettämisen uhkaamaksi. Mutta myös yhteiskunnallisella tasolla stressiä aiheuttavat alhainen sosiaalinen asema, raskas lapsuus ja huonot sosiaaliset kontaktit.
Standard: Kuinka sitten sosiaalinen epätasa-arvo aiheuttaa sairautta?
Wilkinson: Aineelliset erot vahvistavat tiettyyn luokkaan ja sosiaaliseen asemaan kuulumista ja ovat yhteydessä yleiseen terveydentilaan.
Standard: Kertokaa esimerkki!
Wilkinson: USA:ssa ja Englannissa on köyhiä alueita, joilla elinajanodote on 20 vuotta matalampi kuin hyvinvoivilla alueilla. Tämän ei pitäisi yllättää ketään. Lukemattomat tutkimukset osoittavat, että tällaiset sosiaaliset erot vaikuttavat kielteisesti elinajan odotuksiin kaikissa sosiaalisissa kerroksissa. Siis näyttää siltä, että noin 95% väestöstä elää terveempänä yhteiskunnissa joissa vallitsee suurempi tasa-arvo. Suuren aineellisen eriarvoisuuden yhteiskunnissa ihmisen pelko pudota ulkopuolelle on suurempi ja samoin käy stressille. Siis sekä rikkaat että köyhät pelkäävät enemmän.
Standard: Tulette tutkimuksessanne jopa tulokseen, että tulonjaon merkityksellä on suurempi merkitys elinaikaan kuin yhteiskunnan absoluuttisella hyvinvoinnilla?
Wilkinson: Kyllä, joskaan tämä ei päde sellaisiin köyhempiin yhteiskuntiin kuin kehitysmaihin. Siellä on absoluuttisella hyvinvoinnilla suurin merkitys. Mutta kun on ylitetty tietty hyvinvointitaso, silloin nousee oikeudenmukainen jako voimakkaammin näkyviin. On myös tärkeää todeta, että elinajanodote kasvaa myös teollisissa maissa. Mutta se voisi kasvaa vielä nopeammin.
Standard: Ovatko sosiaaliset tekijät yhtä tärkeitä kaikkien sairauksien kohdalla?
Wilkinson: On sairauksia, joiden kohdalla sosiaalisilla loukuilla ei ole juurikaan merkitystä, kuten esimerkiksi on syövän kanssa. Kaksi yleisintä syöpäsairautta, rintasyöpä ja eturauhassyöpä ovat rikkailla yhtä yleisiä kuin köyhilläkin. Tulehdussairauksissa, henkitysteiden sairauksissa, sydän- ja verisuonisairauksissa sekä onnettomuuksissa epätasa-arvo on tärkeä tekijä.
Standard: Kuinka tavallinen ihminen voi hyötyä teidän tutkimustuloksistanne? Voiko ryhtyä tupakoimaan, jos sattuu saamaan useamman ystävän?
Wilkinson: Ei, ei missään nimessä. Tutkimus osoittaa vain, että ystävät ovat tärkeitä ja että niitä ei voi korvata millään tavoin. Epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa ihmisellä on jatkuva pelko siitä, miten muut ihmiset häntä arvostavat. Siksi masennus ja skitsofrenia ovat niin yleisiä. Samalla tutkimukset osoittavat, että ihmisillä on taipumus yrittää näyttää paremmilta kuin mihin heillä on mahdollisuuksia. Epätasa-arvoisissa yhteiskunnissa on siis myös narsismi, itsetehostuksen tarve yleisempää.Ehkä meidän olisi tultava tietoisiksi siitä, miten vahvasti nämä asiat vaikuttavat yksilölliseen hyvinvointiimme.
Standard: Mitä voimme yhteiskuntana tehdä tälle asialle?
Wilkinson: Yhteiskunnilla on mitä erilaisimpia mahdoillisuuksia vähentää epätasa-arvoa. Voidaan jakaa palkkasummaa tasaisemmin tai leikata huippupalkkoja ja niiden bonuksia. Todennäköisesti meidän pitäisi käyttää kaikkia näitä keinoja. Se tulisi tekemään yhteiskunnistamme jokaiselle paremman paikan elää.
(DER STANDARD, 14.3. 2015)
Richard Wilkinson (s. 1943) on Nottinghamin yliopiston epidemiologian ja Lontoon College Yliopiston professori. Viimeksi häneltä on ilmestynyt yhdessä Kate Pickettin kanssa kirja "Yhdenvertaisuus on onnea")
Käännös saksasta: Ilpo Rossi
http://goo.gl/TmuEnB
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti