Katse eteenpäin

Hallituksen elvytyspaketti ns. minihallitusneuvottelujen tuloksena on herättänyt - tietenkin -  kahdenlaisia tunteita. Myönteisimmillään sen uskotaan tuovan lisää uusia työpaikkoja. Kuntaliito näkee sen tuovan kunnallisen infrastruktuurin korjaamisen ja pantamisen myötä uutta työtä. Paikallinen valinta sitten on, tehdäänkö tuo työ kunnan omana toimintana vaiko ostopalveluna. Uudella työllä on joka tapauksessa heijastusvaikutuksia paikalliseen elinkeinoelämään ja laajemminkin.

Julkisen sektorin kautta tapahtuva elvytys nähdän toisaalta väliaikaiskeinona, joka hyväksytään yhä hankalammaksi käyvässä työllisyystilanteessa. Parempi olisi saada yritystoiminta nousuun. Elvytyspaketti sisälsi myös näitä elementtejä. SDP:n johto ja myös eduskuntaryhmä ovat liputtaneet selkeästi uskovansa myös tämän vaihtoehdon siunauksellisuuteen. Miljardeja näihin tukiin, helpotuksiin ja rakennemuutoksiin onkin viime vuosien aikana upotettu, pääasiassa vuoden 2007 suunnanmuutoksen jälkeen. Odotettua elpymistä ei ole tapahtunut.Näyttöä porvarillisen elvytyspolitiikan tuloksellisuudesta ja tehokkuudesta ei ole saatu.Satsatut pääomat ovat haihtuneet odotusarvojen avaruuteen ja lisää supistuksia, säästämistä, kurjistumista palvelujen alasajon muodossa ollaan vaatimassa.  Uskon tämän olleen Jyrki Kataisellekin suuri pettymys.

Työväen Akatemian 1950- ja -60 lukujen rehtorin ja 1940-luvun lopun sosialisoimiskomitean sihteerin Väinö Liukkosen mukaan yhteinen säästäminen on sosialidemokratian konsepti sosialismin, yhteisen hyvinvoinnin toteuttamiseen. Konservatiivinen säästämisjattelu lähtee yksilön lyhytnäköisestä säästämisintressistä yhteisen edun kautta saavutettavien laadullisten ja määrällisten etujen kustannuksella. Sosialidemokratia perustuu yhteisen sektorin, hyvinvointivaltion vahvistamiseen, ei sen heikentämiseen ja alasajamiseen.

Hallinnon kannalta julkinen sektori edustaa avointa, transparenttia ja kansanvaltaista rakennetta, yksityinen taas suljettua, läpinäkymätöntä ja viime kädessä yksinvaltaista, autoritaarista ja hengeltään kaupallista rakennetta. Julkisen sektorin, kuntien ja valtion palvelurakenteen  tavoitteena on tuottaa välittömästi  hyvinvointia kaikille  kansalaisille. Yksityisellä toimijalla  tämä on vain väline todelliseen tarkoitukseen, joka on voiton, lisäarvon tuottaminen omistajan asemassa olevalle.

Tapanilan työväenyhdistys teki SDP:n vuoden 2014 puoluekokoukselle aloitteen uusien rahoitusinstrumenttien luomiseksi julkiselle sektorille. Tavoitteena on tukea hyvinvointivaltion taloudellisen pohjan vahvistamista ja mahdollistaa uusia yhteiskunnallisia hankkeita avoimen, kansanvaltaisen hallinnon piirissä. Tapanilan työväenyhdistyksen aloite tähtäsi kansalaisten hyvinvointiyhteiskuntaa ja yhteisiä palveluja tunteman kiinnostuksen konkretisoimiseen, joukkovelkakirjatyyppisen säästämisen mahdollistamiseen suoraan kunnallisiin ja yleensä julkisen sektorin hankkeisiin. Tietääkseni se sai puoluekokouksessa myönteisen vastaanoton herättämättä puheenjohtajakohun vallitessa kuitenkaan asian ansaitsemaa huomiota. Tällainen kokouksen kulkuhan  on yksi niitä suomalaisen sosialidemokratian helmasyntejä.

Mielestäni julkisia rahoitusinstrumentteja koskeva aloite on nostettava mappi ööstä uudelleen keskusteluun. Kun ajatellaan tulevien eduskuntavaalien jälkeistä aikaa, sillä olisi erityisen suurta merkitystä. Vaikka Keskustapuolue kuuluukin Unionin parlamentissa konservatiivisesta ja uusliberalistisesta hengestään tunnettuun "Alde" -ryhmään, voi puheenjohtaja Sipilän avausten perusteella elätellä ainakin heikkoa toivoa siitä, että vahvoilla julkisen sektorin rakenteilla on tulevaisuudessakin merkitystä. Sitä todistaa myös juuri saavutettu Sote-ratkaisu.