Mihin olen menossa?

Sigmund Freudin mukaan koko ihmiskunta on tavoitettu väärine uskomuksineen ja naivine asenteineen aina silloin tällöin ns. housut kintuissa. Väärät uskomukset ovat haavoittaneet pahasti ihmisen omanarvontuntoa ja vain vaivoin on hyväksytty muutosta edellyttänyt tieto ja ryhdytty korjaamaan asenteita oikeampaan suuntaan. Freudin mukaan Keplerin lait oli yksi tällainen käännekohta; niiden mukaan aurinko ei kiertänytkään maata vaan päinvastoin; maailma ja etinkin voimakas katolinen kirkko joutui tottumaan ajatukseen jonka mukaan maapallomme ei ollutkaan kaikkeuden keskipiste vaan tähden, aurinkomme planeetta linnunradan, yhden galaksin äärilaidalla.

Charles Darwin järkytti 1800-luvulla uskonnollista ja tieteellistä järjestystä. Hän esitti kokoamaansa tieteelliseen todistusaineistoon nojaten kaikkien eliölajien kehittyneen ajan saatossa yhteisestä kantamuodosta  luonnonvalinnaksi nimetyn prosessin kautta. Ihminen ei ollutkaan jumalan luomus sillä tavoin kuin ainoassa oikeassa lähdeteoksessa ja kirkon suvereenilla voimalla haluttiin uskotella. Vähitellen joutui ihmiskunta tottumaan ajatukseen, jonka mukaan polveudumme samasta lähteestä kuin muukin elämä maapallolla ja että geneettiset erot ovat joissakin tapauksissa hyvinkin pieniä, vaikkakin ovat elämän ja lajin selviytymisen kannalta johtaneet toisenlaiseen lopputulokseen – tai välivaiheeseen jos katsomme asiaa lajien synnyn ja kehittymisen pitkässä saatossa.

Freudin oma löytö, havainto tiedostamattoman olemassaolosta ja sen keskeisestä vaikutuksesta, siitä että ihminen ”ei olekaan herra omassa talossaan” vaan että tiedostamattomat ja hyvin kätketyt vietit määräävät viime kädessä hänen tietoisia toimiaan, on kolmas Freudin itsensä havaitsema haavoittuvuus ihmisenä olemisessa. Viimeistään Freudin tiedostamattoman löytymisen jälkeen ei voi enää olla varma siitä, että kun ihminen sanoo olevansa rehellinen ja puhuvansa totta että näin asianlaita todellakin on. Eikä siitä, että jos joku - arvovaltaakin omaava - puhuu vapauden ja jopa sen puolesta, että hän todella sitä tarkoittaa.

Tunnettu saksalainen internetekspertti ja Internetin puolestapuhuja Sascha Lobo kirjoitti Frankfurter Allgemaineen 13.1. 2014 esseen, jossa hän luetteli näitä ihmiskunnan keskeisiä heikkouksia ja mainitsi nyt neljäntenä haavoittuvuutena oman ja ihmiskunnan naiviksi osoittautuneen uskon Internetin vapauteen. Edward Snowdenin tekemien paljastusten myötä olemme joutuneet kaikki surullisen, omaa naiviuttamme osoittavan tosiasian eteen: kaikki digitaalinen informaatio on jäljitettävissä, avattavissa ja tulkittavissa maailman mahtavien välineillä ja resursseilla. He yksin päättävät, millä tavalla tätä tietoa kerätään, varastoidaan, jäsennetään ja käytetään. Mitkään turvaohjelmat, salasanat eikä edes huolellisetkaan tekniset keinot muuta toiseksi sitä tosiasiaa että digitaalisen tekniikan käyttäjää ja hänen toimiaan voidaan tarkkailla ja hänen vapautensa, omaehtoisuutensa ja personallisuutensa kyseenalaistaa tai ryövätä sen enempää lupia kysymättä.

Saksalaisen internetekspertin nolo naivius ei koske yksin häntä, vaan kaikkia meitä jotka olemme puhuneet tämän välineen erinomaisuuden puolesta ja pitäneet sen ”hallitsemisen” oppimista ikäihmisellekin lähes välttämättömänä. Ne jotka suhtautuivat epäilevästi ja torjuen digitaalisen tiedon käyttöön ja sen henkilökohtaiseen omaksumiseen, saattavat naurahtaa – joskaan syntyneiden uhkakuvien ulkopuolella eivät ole hekään.

USA:n presidentti Barak Obama on nyt pitänyt puheen, jossa hän käsittelin asiaa ja kuvaili yleisellä tasolla sitä tapaa jolla virallinen USA tätä uskomattoman suurta ongelmaa lähestyy. Taustalla oli hänen joululukemiseksi saamansa raportti ”Liberty and Security in changin World”. Kyseeenalaiseksi jää, onko internet ylipäättän palautettavissa sellaiseksi vapauden välineeksi, jollaisena suuri osa ihmiskuntaa on se kokenut. Pikemminkin näyttää olevan toteutumassa George Orwellin kuvaama kauhukuva totaalisesta kontrollista – ja vieläpä moninkertaisena; tätä ”tarkkailua” tekevät USA:n NSA:n ohella kaikki suurvallat ja monet kehittyneet pienemmätkin valtiot.

Olen toiminut vähän toistakymmentä vuotta aika aktiivisesti Eläkkeensaajien Keskusliiton alaisessa EKL-Werkkoviestijät yhdistyksessä. En voi sanoa olevani ekspertti mutta internetin ja sosiaalisen median puolestapuhuja kylläkin. Merkkejä on toki ollut ennenkin siitä että kaikki eivät suhtaudu sen enempää vapauteen kuin yksityisyyteenkään minun tavallani, ei edes suomalaisten tai eurooppalaisten, eikä edes suuren osan ihmiskuntaa edellyttämällä tavalla. 

Quo vadis, Domine?