Joulupukki pankkiin jo käy...

Pukki on ollut joulun alla pankkiasioilla. Perinteisesti pukilla on mukanaan sekä lahjoja että piiskoja. Pankkien tuhmasta ja tyhmästä käyttäytymisestä johtunee, että nyt on puhuttu enemmän piiskoista eli siitä, millä tavalla pankit otetaan eurooppalaisella tasolla suurennuslasin alle jos ja kun bisnesviritykset alkavat mennä päin pöheikköä. Mutta tuliko pankkiunioniratkaisussa pankeille myös lahjoja?

Pankkiunionista ja siihen liittyvistä päätöksistä alkaa tulla tietoa, todennäköisesti kuitenkin paljon on vielä pimennossa. Keskustelua sen sisällöstä on kuitenkin viritettävä. Suomen edustajat, pääministeri ja valtionvarainministeri ovat aivan ilmeisesti olleet sekä persoonallisuuksina että vastuuhenkilöinä aivan asian ytimessä ja heidän kokonaisnäkemykseensä tässä on luotettava. Voi kuitenkin käydä niin, että seuraavan aisaparin muodostavat näissä asioissa vaikkapa Sipilä ja Soini – tulevan toiminnan analyysia saatetaan siis tehdä kokonaan toisennäköiseltä pohjalta.

Useimmiten ollaan jo aika pitkällä ennenkuin huomataan mitä oikein on tapahtumassa. Kysymys on valtavista pääomavirroista ja valtioiden – myös Euroopan Unionin - asioihin puuttuminen on johtunut siitä että pankki on ollut liian suuri jotta sen voisi päästää kaatumaan. Keskitetylle, tehokkaaseen valvontaan kykenevälle elimelle on siis kysyntää. Ainakin jossakin määrin demokraattisesti kontrolloidun pankkijärjestelmän tulee olla Euroopan Keskuspankin valvonnassa ja sillä tulee olla oikeus puuttua pankkien toimintaan. Omistajien, takaajien ja tallettajien vastuuta näytetään lisäävän – demokraattisista käytännöistä puhutaan tässä yhteydessä kuitenkin vähän. Taloutta tunteva hyvä ystäväni Saarijärveltä toteaa, että viime kädessä kansalaiset maksavat laskun joka tapauksessa.

Vaatimusta perinteisten pankkien ja investointilaitosten erottamista toisistaan ei tehty vaikka sitä monet talousasiantuntijat ovat sitä vaatineet. Pankkien rinnalle voi syntyä edelleen odotusarvojen varaan rakentavia varjopankkeja joiden tehtävä on tehdä rahalla rahaa. Tiedossa on että uusia rahoitusinstrumentteja kehitetään koko ajan. Riskialttiita finanssituotteita ei ainakaan tässä yhteydesä ole kielletty.

Juuri pankkiunionin hyväksymistä edeltävinä viikkoina toistakymmentä Euroopan maata ovat työstäneet esitystään finanssisektorin transaktioiden verottamisesta. Taitaa mennä uuden vuoden puolelle ennenkuin tämän aloitteen ajankohtaisesta tilanteesta kuullaan.

Veroparatiiseja – eurooppalaisiakaan – ei tiettävästi olla sulkemassa. Verokilpailu Unionin piirissä jatkuu siis edelleen ja se vahingoittaa yhteistä hyvinvointia tavoittelevaa kansalaisyhteiskuntaa. Verokilpailun sijasta tarvittaisiin juuri yhteistä sektoria tukevia rahoitusinstrumentteja. Voi vain ihmetellä sitä että aloitteita tässä suhteessa ei juurikaan näytä syntyvän. 

Eurooppa etenee siis pankkiunionin kehittämisessä valtaa pitävän konservatiivisen hegemonian ratkaisumallien pohjalta. Poliittiselle vasemmistolle ja sosialidemokratialle tämä merkitsee sitä, että on tyydyttävä tuomaan laimentavia ajatuksia kovin kurjistaviksi ja riistäväksi käyviin lääkkeisiin. Pääomavirrat kiertävät siis edelleenkin kaukaa yhteiset ja kansanvaltaista hyvinvointia vahvistamaan tarkoitetut rakenteet. 

(Olen käyttänyt tausta-aineistona kirjaa Mythen des Sparens (Beigewum VSA -Verlag Saksa 2013); kysymys on neuvostosta joka etsii vaihtoehtoisia ratkaisumalleja taloudellisiin käytäntöihin).