Mietteliästä joulua...

Ollaan laskeutumassa jouluun. Minun käsitteistössäni tämä tarkoittaa hiljentymistä, rauhoittumista ja jopa tietynlaista nauttimista tästä vuoden pimeimpien viikkojen ajasta. Vuosisatainen kristillinen joulusanoma puhuu joulurauhasta, mielen hiljentymisestä ja kristinuskon perussanoman välittymisestä tätä kautta ihmismieleen. Joulun ajan, ehkä koko elämän perustarkoitus on rauhoittuminen, henkinen, spirituaalinen ja jopa kosminen tietoisuus. Tietäjien kulkua ohjaava tähti, maailman vapahtajan etukäteen tiedossa ollut syntymä, avaruusolentojen kaltaisten enkeleiden ilmestyminen paimenille ja etenkin se että vastasyntynyt on hengeltään ihmisen biologian ulkopuolelta tulevaa, universaalia alkuperää. Sen ottaminen todesta pistää mietteliääksi.

Materiaalisia arvoja noissa olosuhteissa edusti Rooman valtakunta, joka piti ennusteita ja niiden mukaan toimimista hyökkäyksenä Rooman valtakunnan autoriteettia vastaan. Kaikkien vastasyntyneiden poikalasten tappaminen osoitti sen että Rooma piti oppia vaarallisena, vaikka tiettävästi alueella vaikuttaneet juutalaiset eivät taivaallista sanoman tuojaa odottaneetkaan. He tavoittelivat uskossaan messiaanista aikaa, historian sisällä syntyvää harmoniaa, jossa ihminen elää sopusoinnussa itsensä, kanssaihmistensä, luonnon ja ja oman toimintansa kanssa. Tuota uskoa symbolisoi sapatti – yksi päivä viikossa piti vietettämän tuon vision hengessä. Se oli Mooseksin laintauluihin kirjoitettu – ne oli tuo kankeakielinen kansanjohtaja saanut tiedoksi pilveltä, joka jyrkästi kielsi käyttämästä itsestään mitään nimeä ja vaati nimen, esineiden ja niistä johdettujen käsitteiden ehdotonta välttämistä ankaran rangaistuksen uhalla. Sen sijaan oli palvottava harmoniaa, tasapainoa, ehyttä elämää, integriteettiä, lyhyesti sanottuna lähes äärimmilleen pelkistettyä elämäntapaa viikon seitsemännen, pyhän päivän muodossa.

Uskoako kosmiseen, universaaliin voimaan, vaiko materiaaliseen, elämälle musertavia ehtoja  asettavaan todellisuuteen, vai olisiko sittenkin mahdollista luoda harmonia maan päälle jatkuvalla harjoituksella joka huipentuu viikottaiseen, harmionian hengessä vietettyyn vuorokauteen?

Nykyajan joulu näyttäisi yrittävän sovittaa yhteen näitä kaikkia kolmea lähestymistapaa. Kosmista, ylimaallista tietoisuutta välittää perinteinen kristillinen joulumme joululauluineen, virsineen, adventteineen, hiljetymisineen, joulukirkkoineen, joulutähtineen, uskonnollisine perinteineen.

Materiaalista joulua ja maallisia arvoja edustaa tietenkin kaupallinen joulu, joka seuraa joulumyynin edistymistä ja houkuttelee juhlan kunniaksi kansan tekemään reilusti ostoksia, hankkimaan ruokaa, juomaa ja tavaraa enemmänkuin mitä joulupukin pulkkaan tai pieneen kerrostaloasuntoon mahtuu. Logistiikka jouluostosten tekemisen jälkeen ei ole enää kaupan ongelma, siitä huolehtii itsekukin omalla tavallaan. Yksi tapa on hyväntekeväisyys, markkinatalouden anteliaisuuden muoto, täsmäohjattu hyvänmielen tuoja juuri sillä kertaa julkisuuteen nostetulle kohderyhmälle. Hyvää mieltä sekin tuo, tosin valikoidusti ja armorikkautta säännöstellen jakaen.

Joulun viettäminen hiljaisuudessa ja historian sisäiseen harmoniaan todellisena mahdollisuutena uskoen? Se taitaa edellyttää uudelle tietoisuuden tasolle kasvamista. Vielä tänäänkin vallalla oleva käsityksen mukaan työväenliikkeen arvoperintö olisi olemukseltaan erityisen materialistinen. Lakot, palkankorotusvaatimukset, ammattiyhdistysliike ja poliittinen työväenliike näiden vaatimusten tukena muka viittaavat siihen. Viimeksi Tampereen itsenäisyyspäiväjuhlan yhteydessä esiintynyttä väkivaltaa epäiltiin jonkin työväenliikkeen ääriryhmän tekoseksi, kateuden ja ahneuden epätoivoiseksi ilmenemismuodoksi. 

Voi se näinkin olla, mutta tosiasiassa työväenliikkeen visio harmoniasta on lähempänä sapatin pelkistävää ja turhasta pidättäytymisen henkeä kuin kaupallisuuden tarjoamaa äärimmäisen materialistista, ikuiseen imeväisyyteen perustuvaa tavarataivasta.

Materialistista työväenliikkeen arvoperintö on toki siinä mielessä, että aineelliset olosuhteet sanelevat armottomalla voimalla ehtoja ehyelle elämälle. Muodot vaihtelevat joulun ajan taivaita tavoittelevasta tavaratarjonnasta julkisen hyvinvoinnin avoimeen alasajon vaatimukseen – eikä yksin meillä vaan kaiketi koko globaaliin kaupallistumiseen ehdollistuneessa maailmassa. Rauhaa hakevalle jää henkilökohtaisen arvovalinnan varaan se, hakeeko joulurauhaa kosmisesta, ylimaallisesta ja tuonpuoleista tavoittelevasta sanomasta, vaiko historian sisäisen harmonian hakemisesta pelkistämisen ja pyhäpäivien tässä hengessä viettämisen muodossa.

Tekee siis mieli toivottaa mietteliästä joulua.