Palava jää...

Tänään 11.10.2012 puhutaan Greenpeacesta, kansainvälisestä ympäristöjärjestöstä, sen toimintatavoista ja politiikan sekä lainsäädäntömme suhteesta tähän toimintaan.

Minä haluaisin aloittaa varsinaisesta toimijasta, yhdestä kahdeksasta merkittävästä ympäristöjärjestöstä maailmassa. Teen tämän siksi että itsekin olen aktiivisesti mukana yhdessä niistä, nimittäin NFI:ssä, Naturfreunde Internationaalissa, siis kansainvälisissä luonnonystävissä. NFI on tietääkseni vanhin ympäristöinternatioinaali, se perustettiin jo 1895 Itävallassa, jossa se kansallissosialistista aikaa lukuunottamatta on jatkuvasti toimistonsa pitänytkin. Tämä järjestö on alusta lähtien rakentanut toimintansa kansanvaltaisille periaatteille, jossa jäsenillä on järjestön edustuksellisen demokratian kautta mahdollisuus vaikuttaa viimekädessä kaikkiin päätöksiin.

Valtavasti rahaa keräävästä Greenpeacestä ei voi valitettavasti sanoa samaa. Basiksen, ruohonjuuritason tehtävänä on kerätä rahaa ja osallistua tätä kautta tämän rakenteeltaan autoritaarisen järjestön toimintaan. Miten hallinto kootaan ja miten se täyttää lainsäädäntömme yhdistyslain edellyttämät vaatimukset, on minulle jäänyt hämäräksi. Toiminnallisia auktoriteetteja näkyy löytyvän, mutta missä ja miten he ovat pätevyytensä hankkineet, sekin on epäselvää. Hankkeet keskittyvät näyttäviin julkisiin esiintuloihin, joiden lainsäädännön rajoja ylittäviä toimia perustellaan ympäristötuhon uhalla ja luonnonvaroja riistävien valtiollisten ja kaupallisten yritysten kovakorvaisuudella, välinpitämättömyydellä ja ahneudella.

Tämä yhteiskunnallinen vastakkainasettelu ei ole uutta; työväenliike syntyi aikanaan taistelemaan niitä epäinhimillisiä riiston muotoja vastaan, jotka ennen tieteellisteknistä vallankumouusta aiheuttivat kärsimystä ja tuhoa kylissä, kaupungeissa ja esimerkiksi siirtomaapolitiikan muodossa myös kansainvälisellä tasolla. Työväenliiikkeen suuret ja osin myyttisiksi muuttuneet perinnehahmot Karl Marx ja myös V.I. Lenin näkivät kapitalismin imperialistisen kehityssuunnan ja ennenkaikkea Lenin kehitti taistelua tuota järjestelmää vastaan autoritaariseen, yhden vallankumouksellisen ja tiukasti järjestäytyneen ammativallankumouksellisen ryhmän ja puolueen suuntaan. Greenpeace toimii läntisessä maailmassa samanlaisilla eväillä, mutta minkälainen yhteiskuntamalli tällä itsetietoisella ympäristöjärjestöllä on - sekin on ainakin julkisuudessa toistaiseksi vailla vastausta.

Kansanvallan  varaan rakentaminen vaatii  tällaisissa olosuhteissa mielenlujuutta, joka voi perustua vain historiallisiin kokemuksiin sodankaltaisen tilanteen mielettömyydestä ja tuhoisuudesta kansakunnan keskuudessa, puhumattakaan kokemuksista maailmansotien tasolla. Sosialidemokratia pitäytyi tiukasti kansanvaltaisissa menettelytavoissa ja työväenliikkeen arvoperinnön kannalta keskeisessä, ihmisen, kansalaisen yhdenvertaisia oikeuksia puolustavassa ja kannustavassa lähestymistavassa.

Demokratian varaan rakentaminen ei ole kiitollinen tie ainakaan julkisuuden kannalta. Tiukka pitäytyminen kansanvaltaisissa muodoissa ei saa kiitosta eikä julkisuutta mediassa eikä sitä myöskään valtiovallan toimesta juurikaan tueta. Osallistuminen on heikkoa ja kampanjat jäävät näkymättömiksi. Edes työväenliike itse ei tunnista omien, historian saatossa syntyneiden rakenteidensa rationaliteettia - ja jättää käytännössä yhä enemmän tilaa laillisuuden rajoilla ja populistisin keinoin toimiville kaappari-instituutioille, jollainen Greenpeacekin näyttää olevan.

Ministeri Hautala joutuu nyt vastaamaan ministerinä toimiessaan noudattamastaan toleranssista, mikä näkyy  perustuvan Greenpeacen rinnastamiseen yhdistyslakia noudattaviin ja kaikin puolin lainsäädäntömme mukaan toimiviin kansalaisjärjestöihin. Nyt saadaan näyttöä siitä, onko "palavan jään" taktiikalla toimiva fanaattinen liike ja sen toiminta myös maan virallisen käsityksen mukaan salonkikelpoista.

Palava jää? Se on sosiaalipsykologiassa aika usein käytetty ilmaisu fanaattisuudesta. "Burning ice" käy kuumana asioiden puolesta, mutta on kylmä ihmisiä kohtaan...

Mistä Hautalaa ja Suomenkin hallitusta, politiikkaa ylipäätään tässä yhteydessä voi ja pitäisi syyttää? Demokratian kunnioituksen ja tukemisen puutteesta, koskipa se sitten lainsäädäntöä, kansanvaltaista toimintatapaa ja sen arvostusta, aikaisempien sukupolvien kantamaa elämänkokemusta ja historian varoituksia. Toiminta kansanvallan puolesta on Sisyfoksen epäkiitolliseen ja raskaaseen kivenpyörittäjän rooliin joutumista. Fanaatikot ja populistit näyttävät heittävän kevyesti tällaisen taakan harteiltaan.