Hiekkaan valuavia unelmia

Amerikka – hiekkaan valuvia unelmia? Näin sanotaan Bonnier-palkitun toimittajan Pekka Mykkäsen Amerikkaa käsittelevässä kirjassa, joka on jo pari vuotta vanha, mutta joka kuvailee läntisen pallonpuoliskon mahtavimman valtiokokonaisuuden USA:n (United States of America) olemusta, tilaa ja kehitysnäkymiä. Sain tämän kirjan lainaksi ystävältäni Tenho Keinäseltä Tapanilan Eläkkensaajissa. Olemme ottaneet tavaksi kierrättää mielenkiintoiksi kokemiamme kirjoja kaverilta toiselle ja tällaisen ”Fact Finding Missionin” tuloksena minäkin tämän kirjan luettavakseni sain.

Amerikka on ollut meille kaikille suuren vapauden valtakunta, ei ainoastaan meidän sukupolvellemme vaan jo monelle edellisellekin. Meiltä on lähdetty jo yli sata vuotta sitten Amerikkaan kultaa vuolemaan ja aika monille se on onnistunutkin. Oman ikäpolvemme sankareita ovat ne tavalliset suomalaiset, jotka 1960-luvun maaltamuuton yhteydessä eivät suunnanneetkaan naapurimaahan Ruotsiin, vaan löysivät itsensä joko Amerikasta tai Kanadasta. Sinne lähti ystäväni Onni Putkonenkin, jonka kanssa keskustelen silloin tällöin uuden mantereen asioista Skypen avulla. Viidenkymmenen vuoden jälkeen hän ei vieläkään hallitse englanninkieltä, mutta taitavana kirvesmiehenä ja käytännön osaajana pisti itselleen pystyyyn firman, jolla on tienannut itselleen ja perheelleen loistavat elinolosuhteet.

Amerikka haluaa pitää itseään vapauden ja demokratian esikuvana, johon sitä velvoittaa jo maan perustuslaki. Perustuslain esipuheessa Yhdysvaltain olemassaolon tarkoitus tiivistetään kuuteen periaatteeseen, jotka ovat yhteiskunta, oikeudenmukaisuus, rauha, turvallisuus, liittovaltio ja vapaus. Se tuli voimaan 17. syyskuuta 1787 perustuslaillisen konventin hyväksyttyä sen, ja se yhdisti Yhdysvaltain silloiset 13 osavaltiota.

Kirjan ja – minunkin näkemykseni – mukaan näyttää siltä että lähes kaikki tuon kuuluisan perustuslain periaatteet ovat vaarassa.

Mitä tulee yhteiskuntaan, Amerikka on jakautunut kahteen tasavahvaan ja tiukasti toisiaan vastaan taistelevaan blokkiin, demokraatteihin ja republikaaneihin – tässä yhteydessä aakkosjärjestyksessä mainittuna. Republikaanit näkevät valtion – Amerikan yhteiskunnan poliittisen rakenteen – mitä suurimpana vaarana vapaudelle ja amerikkalaiselle elämänmuodolle. Demokraatit, jotka ovat viimeisten parin vuosikymmenen aikana yrittäneet vahvistaa mm. yhteiskunnan perustaa varmistavaa terveydenhoitoa, ovat jatkuvasti joutuneet luopumaan kalliin, tehottoman ja toistaiseksi rahan ehdoilla toimivan terveydenhoitojärjestelmän kehittämisestä. Sama koskee pitkälle suhdetta monia muitakin yhteiskunnallisia rakenteita. Pohjoismaat ja Suomikin näyttävät amerikkalaisesta näkökulmasta katsottuna lähes kommunistisilta kummajaisilta.

Voidaan siis todeta että perustuslain toinenkaan tärkeä periaate, oikeudenmukaisuus ei nykyisessä USA:ssa toteudu eivätkä yhteiskunnan rakenteet sen toteutumista edistä. Varallisuuserot tässä yrittämisen luvatussa maassa ovat kasvaneet huimasti. Rikkain kymmenen prosenttia väestöstä omistaa 70 % koko omaisuusmassasta. Joka kuudes amerikkalainen elää köyhyysrajan alapuolella, arvioi Yhdysvaltojen väestötietoja tilastoiva Census Bureau. BBC:n mukaan köyhyydessä eli 46,2 miljoonaa amerikkalaista vuonna 2010. Köyhyysaste nousi Yhdysvalloissa samana vuonna 15,1 prosenttiin edellisvuoden 14,3 prosentista. Köyhyysaste oli korkein sitten vuoden 1983 ja samalla tasolla vuoden 1993 kanssa.

Suuri pankkikriisi lähti liikkeelle USA:sta ja levisi sieltä sitten talousajattelussa Amerikkaa matkivaan Eurooppaan tunnetuin seurauksin. USA on ollut irtautumassa pankkikriisin paheista tyypilliseen vauhdikkaaseen amerikkalaiseen tapaan, Eurooppa sen sijaan mataa Maastrichtin sopimuksensa hengessä edelleen poliittisen oikeiston suosimien, markkinaliberalistisen ajatusten vankina.

Entä rauha? Yhdysvallat on sotkeutunut maailmanpoliisin elkein sotiin kaikkien presidenttiinsä aikoina toisen maailmansodan jälkeen. Korean tai Vietnamin sodat eivät taida olla enää nuoremman polven muistissa. Kaukana suurten valtamerien keskellä oleva manner on valmistautunut sotaan ja osallistunut siihen kaikilla muilla mantereilla paitsi omallaan. Syyskuun 11. vuonna 2001 vielä voimisti ajattelutapaa ratkaisevasti WTO:n tornien romahtaessa. ”Jokainen joka ei ole meidän puolellamme on meitä vastaan”, tokaisi silloinen presidentti Georg W. Bush valmistellessaan sotaa Irakia vastaan. Irakilaisia ei ollut tuhotyön tekijöiden keskuudessa eikä maasta sinne tehdyn hyökkäyksen jälkeen löytynyt kätkettyjä atomiaseita tai niiden laukaisualustoja, vaikka maa ei mikään herranenkeli suhteessaan naapurimaihinsa ollutkaan. Amerikka koki turvallisuutensa uhatuksi, perusti jopa salaisia vankileirejä Kuuban saarella sijaitsevan Guantanamo Bayn vankileirin  lisäksi eri puolille maailmaa. Mikä pahinta, sotajoukot syyllistyivät hallituksen suostumuksella ja tuella vankien kidutukseen ja monenlaiseen fyysistä, uskonnollista ja poliittista vapautta loukkaavaan nöyryytykseen.

Liittovaltio on edelleen hengissä, tosin eräät niistä ovat vapauksia soveltaessaan ajautuneet lähes vararikkoon, Kalifornia yhtenä niistä muskelisankari Arnold Schwarzeneggerin johdolla. Amerikkalainen infrastruktuuri on kurjassa kunnossa, yhteisen vastuun puute paistaa harvoille suuntautuneen ylenpalttisen rikkauden rinnalla joka kulmasta.

Entä vapaus? Amerikka on julistautunut demokratian ja vapauden esitaistelijaksi. Jo toisen maailmansodan jälkeen keskeiseksi vastustajaksi nousi Neuvostoliiton johtama kommunismi, jona amerikkalaiset tätä slaavilaishenkistä byrokraattista hyvinvointivaltioksi tarkoitettua hirmujärjestelmää pitivät. Kommunismin vastustamisesta tuli suuri ideologinen missio, jonka seurauksista myös Amerikan kyljessä elävä Castrojen tähän saakka johtama Kuuba edelleen kärsii.

Kaiken keskellä on kuitenkin sitten 1980-luvun alun Kiina alkanut nousta yhä merkittävämmäksi maailmanmahdiksi. ”Kissan värillä ei ole väriä, pääasia on että se pyydystää hiiriä”, kerrotaan Kiinan 1980-luvun johtajan Deng Xiaopingin tokaisseen. Kiinalaiset ovat kasvattaneet yhteiskunnallista varallisuutta suorastaan uskomattomiin määriin – se on Yhdysvaltain jälkeen maailman  toiseksi suurin talousmahti, jonka kasvu jatkuu edelleen lähes 10 %:n tuntumassa.. Tällä hetkellä Kiina rahoittaa lainanannollaan ja osakeomistuksillaan huomattavan osan amerikkalaisesta hyvinvoinnista. Paradoksaalista on, että tämä talouden supermahti on jäämässä keskeisimmän arvovastustajansa, kiinalaisen tapaan rakennetun kommunismin taloudelliseksi vangiksi.

Tämä amerikalaisen perustuslain analyysi antaa tietenkin aika lohdutoman kuvan maasta, joka kuitenkin kykenee edelleenkin juuri vapauden hengestä johdettuine periaatteineen ja aseteineen jatkuvasati valloittamaan maailmaa. Erityisesti tämä näkyy verkkoviestinnän ja tietokoneen käyttöön perustuvan sosiaalisen median SOMEn alueella. Google, Facebook, Youtube, Twitter, Skype – nämä kaikki fantastiset internet-ajan superjätit ovat amerikkalaisomistuksessa ja arvatenkin kontrolloivat maailmanlaajuisesti paitsi siihen liittyvää tekniikkaa, myös tietovirtoja ja sisältöjä. Ei ole kun ajan kysymys, kun kaikkien näiden innovaatioiden seurauksena putkahtaa taas esiin jotain uutta, mullistavaa, amerikkalaista...

”Tarvitsemme ihmisiä, jotka osaavat unelmoida asioista joita ei vielä ole” - presidentti John F. Kennedy puheessaan Irlannin parlamentille kesäkuussa 1963.

”Kaikki Yhdysvaltain ongelmat voidaan jäljittää Amerikan intiaanien harjoittamaan valistumattomaan siirtolaispolitiikkaan” - edesmennyt koomikko ja moninkertainen presidentivaalien huumoriehdokas Pat Paulsen.

”Se on kaikki yhtä suurta valhetta” - historian suurimman pyramidihuijauksen tunnustanut Benard Madoff pidättäjilleen joulukuussa 2008

”Voit aina luottaa siihen, että amerikkalaiset tekevät asiat aina oikein kunhan ovat ensin kokeilleet kaikkea muuta” - Britannian edesmenneen pääministerin Winston Churchillin usein lainattu tokaisu

Tämä kirjoitus syntyi siis toimittaja Pekka Mykkäsen ansiokkaan Amerikka-kirjan (ISBN 978-952-240-102-1) inspiroimana; lopun lainaukset ovat kirjan sisällysluettelosta.