Työn orjat...

Meitä haastetaan arvokeskusteluun politiikan suunnasta. Sosialidemokratian arvopohjassa työllä ja työväenliikkeellä on aivan erityinen merkitys. Nyt kuitenkin näyttää vetävän kaikista ovista. Työttömyys on vanhalla mantereella korkeissa lukemissa, kasvun moottorit ovat hakusessa. Työtä tarvittaisiin – vaikka kerrostaloasunnon kaikki kaapit ja seinänvieret on jo pakattu tavaraa täyteen.

Jussi Pikkusaari, Työväen Sivistysliiton pääsihteeri takavuosilta kirjoitti 7.2. 2013 Demokraatin ”Lukijan ääni” palstalla perustulosta, tuosta ”älyllisesti vähintäänkin mielenkiintoisesta” työhön ja toimeentuloon liittyvästä ajatuksesta. Sosialidemokratia ja  ammattiyhdistysliike on sitä vastustanut käytännöllisesti katsoen koko ajan kun asiasta on puhuttu. Myös Kokoomus on ollut ajatusta vastaan, näin olen ymmärtänyt.

Samaan aikaan kaikki poliittiset puolueet haastavat sosialidemokratiaa työväenpuolueena. Se kokee kantavansa työväenliikkeen parasta arvoperintöä juuri työn puolueena, kuten näinä päivinä tavataan sanoa. Onko niin että liikkeen paras arvoperintö on menettänyt tehonsa ja hohtonsa? Onko kaikki olennainen jo saavutettu ja aloite on siirtymässä muille voimille?

Ihannetavoitteena on täystyöllisyys ja ehyt, koko aktiivi-iän jatkuva työura. Siihen perustuu myös vanhuuden toimeentulo työelämän jälkeen. Aika harva nuori tajuaa että niukalla toimeentulolla – joko omasta halusta tai vakavan nuorisotyöttömyyden seurauksena - eletyt työuravuodet nuoruuden ajalta heijastuvat myös  viimeisten rakennemuutosten myötä eläketuloa alentavasti. Jokainen päivä, jokainen kuukausi ja jokainen vuosi lasketaan.

Työväenliikkeen huomion kohteena oli proletariaatti, joka muinaisessa Roomassa tarkoitti kaikkein halveksituinta, kaikkein alistetuinta ja nöyryytetyintä kansanosaa, jonka ainoa hyväksytty tehtävä oli orjatyön tekeminen ja orjatyövoiman uusintaminen. Henri de Saint-Simon otti Ranskassa tämän termin käyttöön kuvaamaan kaikkein nöyryytetyimmässä asemasssa olevaa kurjalistoa, jonka vapauttamisesta Marxin filosofiassa oli kysymys. Kysymys ei ollut työläisen roolin ulottamisesta jokaiseen, vaan sen poistamisesta ja jokaisen orjan työvoiman vapauttamisesta. Tämä oli uuden kommunistisen yhteiskunnan otettava lähtökohdaksi. Aikataulusta ei tässä yhteydessä puhuttu mitään, ei myöskään sen väkivaltaisesta toteuttamisesta. Ihmisen ikuinen tarve toteuttaa itseään ja elää omaehtoisesti oli se pysyvä käyttövoima joka johti uuden yhteiskunnan kypsymiseen ja syntymiseen vanhan kapitalistisen, työn pakkoon perustuvan yhteiskunnan "kohdusta".

Voi olla etä tämä työväenliikkeen arvoperinnön keskeinen ajatus on niin radikaali että sen toteuttamiseen lähteminen aiheuttaa paniikkireaktion kaltaisia tunteita. Tämän arvoperinnön initioija kuvasi aika tarkkaan miltä tuo omaehtoinen työ olisi ja miltä sen pohjalle järjestetty yhteiskunta näyttäisi: tuossa yhteiskunnassa

”kenelläkään ei ole muut alueet poissulkevaa tehtävää, vaan jossa jokainen voi kouluttautua haluamaansa suuntaan, jossa yhteiskunta säätelee yleistä tuotantoa ja juuri tätä kautta mahdollistaa minulle tehdä yhtä tänään, huomenna toista, metsästää aamuisin, kalastaa iltapäivisin, ajaa illalla karjaa laitumelta, kritisoida illallisen jälkeen, juuri sen mukaan kuin mikä minua haluttaa, ilman että ryhtyisin metsästäjäksi, kalastajaksi, paimeneksi tai kriittiseksi kriitikoksi. Tämä tiukka istuttaminen johonkin tehtäväään, tämä itse asiassa väkivaltainen tuottamisen lujittaminen osaksi itseämme, joka pyyhkii pois oman kontrollimme, joka on ristiriidassa omien odotustemme kanssa ja joka murskaa omat toiveemme, tämä on tähänastisen historiallisen kehityksen tärkeimpiä kysymyksiä.”

(Marxin taloudellisista ja filosofisista käsikirjoituksista)

Kysymys työväenliikkeen arvoperinnössä on kaikkein kärsivimmän kansanosan avulla tapahtuvasta omaehtoisen työn, vapautetun työn alueen toteuttamisesta. Minun mielestäni tämä visio ei sulje pois perustuloon pohjautuvaa vapautusliikettä. Itse asiassa tämä periaate on jo toteutettu monilta osin: lasten, sairaiden, lomalla olevien, vanhusten tai vammaisten ei tarvitse elättää itseään ainakaan kokoaikaisesti palkatyöllä.

Kun seuraa työmarkkinoilla olevaa vastakkainasetteulua ja yhä selvemmäksi käyvää työn muuttumista palkkaorjuudeksi, olemme henkisesti palaamassa takaisin siihen lähtötilanteeseen joka Euroopassa vallitsi 1800-luvun puolivälissä. Saavutettuja rakenteita voidaan jonkin aikaa pommittaa ja heikentää. Jossakin vaiheessa tapahtuu murtuminen, josta eräät Europan Union valtiot ovat jo pahanenteisinä esimerkkeinä.

Mitä seuraa, jos tätä omaehtoisuuden periaatetta, inhimillisen yhteiskunnan liikkeellelähdön perustekijää ei toteuteta? Seuraa vieraantumista, etääntyminen itsestä ja omista todellisista tarpeista, ihminen kokee toimintansa itselleen vieraaksi, ikävystyttäväksi, voimaksi jossa hänen oma työpanoksensa toimii häntä itseään vastaan. Seurauksena on sairas, rampautunut ihminen joka kokee menettäneensä elämäänsä liittyvät todelliset mahdollisuudet.. Siksi juuri olisi nämä rampauttavat kahleet katkaistava ja suuntauduttava omaehtoisen työn ja sen yhteiskunnan tasolla tapahtuvan koordinoinnin suuntaan.

Nyt on kuitenkin kasvun odottaminen ja sen mukana tulevaksi oletetun täystyöllisyyden toteutuminen noussut keskeiseksi yhteiskunnalliseksi teemaksi. Sitä se on ollut jo ainakin 1980-luvun alusta saakka ja pidempäänkin; useita sukupolvia on ehtinyt menettää mahdollisuutensa. Yhden jois toisenkin lähipiiristä löytyy näitä sosiaalisia, normaaliina pitämäämme elämään kuuluvia sairaskertomuksia.

Huoltosuhde? Teknistynyt ja automatisoituva tuotanto sanan laajassa merkityksessä tuottaa tarvitsemaamme jo selkeästi yli tarpeemme. Huoltosuhteen heikkeneminen ei muodosta ongelmaa, työn tuloksen, arvojen väärä jakautuminen kylläkin. Tarpeetonta ja tulevaisuuden kannalta vahingollista työtä tehdään jo nyt aivan liikaa. Pikkusaari viittaa tältä osin professori Reima Suomen Talouselämä lehdessä 7.1. 2013 julkaistuu kirjoitukseen.

Työväenliikkeen arvoperustasta lähtien ei voi muuta kuin yhtyä Jussi Pikkusaaren näkökantaan, jonka mukaan sosialidemokratian olisi aktiivisesti ryhdyttävä tukemaan tätä kansalaisaloitetta.