Miljardipotti

Suomen ulkomaan kaupan vaihtotase on kääntynyt viime vuosina negatiiviseksi: tuonti on useita miljardeja suurempaa kuin vienti. Lääkkeeksi ehdotetaan vientiteollisuuden elvyttämistä laskemalla tuotantokustannuksia, enenkaikkea palkkoja. Tässä käydään markkinasotaa kahdella rintamalla: kilpaillaan verisesti muiden maiden – myös muiden EU-jäsenmaiden – kanssa markkinoista. Viimeisimpänä esimerkkinä on Suomessa majaansa pitävän STX-telakan häviäminen kilpailussa ranskalaiselle – valtio on siellä telakkateollisiessa omistajana mukana – laivanvalmistajalle. Toisen rintaman muodostaa taistelu kotimaassa työmarkkinapolitiikan suunnasta. Palkkakustannuksia pitää saada pienennettyä. Tässäkin sodassa kaikki keinot näyttävät olevan sallittuja; kiveäkään ei jätetä kääntämättä palkkakustannusten pienentämiseksi. Omistajien voitto-osuuksiin ja johdon palkkioihin ei haluta kajota eikä niistä edes keskustella – ilmoituksista riippuvainen media on omalla panoksellaan vaikenemassa tärkeästä rakennemuutoskekustelussa. Ei rohjeta purra ruokkivaa kättä.

Olisiko muita keinoja käytettävissä valuuttavirran kääntämiseksi siunauksellisempaan suuntaan? Yhtenä suurena valuuttavirtana tulee mieleen kiivastahtinen ulkomaanmatkailu kansainvälisiin turistirysiin. Suomen matkailutase on noin 1.000.000.000 euroa negatiivinen. Toisin sanoen kansainvälisten matkailutulojen ja -menojen suhde on negatiivinen. Tämä tarkoittaa, että maassa käyneiden ulkomaisten matkailijoiden tuomat tulot ovat pienemmät kuin suomalaisten kulutus ulkomaanmatkoilla. Päivää kohden tämä tarkoittaa Suomen Matkailuyhdistyksen mukaan n. 2.700.000 euroa alijäämää. Yksi keino asiantilan parantamiseksi on lisätä ulkomaalaisten matkailijoiden rahankäyttöä tai houkutella Suomeen entistä enemmän ulkomaalaisia matkailijoita. Molemmat vaihtoehdot ovat erittäin haasteellisia. Miljardin euron alijäämän kattaminen ulkomaalaisten matkailijoiden nykyisellä rahankäytöllä edellyttäisi n. 50 % lisäystä nykyiseen määrään, joka puolestaan tarkoittaa yli 3.000.000 uuden vuotuisen ulkomaalaisen kävijän löytämistä. 
 
Matkailun painopiste näyttää olevan ennenkaikkea rahakkaiden turistien houkuttelemisessa eri ilmansuunista shoppailemaan, laskettelemaan ja kylpemään. Entä se tavallinen kansalainen, joka elää vähemmillä varoilla tai jota tavallinen suomalainen elämänmuoto kiinnostaa? Kysymys on ns. maltillisesta matkailusta, joka poikkeaa arvoiltaan tavanomaisesta turismista; halutaan löytää ihmiset, elämäntapa, kansallinen kulttuuri, luoda pysyviä ystävyyssuhteita, elää tässä suhteessa omaa kielitaitoa ja sosiaalisia suhteita kehittäen.

Työväen Retkeilyliitto kuuluu jäsenenä kansainväliseen Luonnonystävien maailmanjärjestöön IFN:iin (International Friends of Nature,Naturfreunde Internationale NFI). Tämä maailman vanhin kansainvälinen ympäristöjärjestö (perustettu jo vuonna 1895) on tunnettu majaverkostostaan, ja on ympäristöjärjestönä keskeisin maltillista matkailua edustava maailmanjärjestö. Suomen jäsenjärjestö TRL on jo vuosia ollut kehittämässä maltillisen matkailun verkostoa NFI:n puitteissa. Monelle lienee tuttu Retkeilijä-lehdessä oleva majaruudukko, jossa on mukana paitsi liiton ja jäsenseurojen kohteita, myös yhteistyökumppaneita. Arvoperinteensä mukaisesti TRL, IFN:n Suomen jäsenjärjestö pitää yhteyttä palkansaajiin ja on sopinut yhteistoimintasopimuksen mm. SAK:n kanssa. Tarkoitus on kasvattaa ammattiliittojen – ja osastojen sekä työyhteisöjen kanssa maltillisen matkailun verkostoa. Tavallinen palkkansaaja meillä ja muualla tarvitsee vaihtoehtoista, maltillista matkailutarjontaa.

Maltillisen matkailun kohteet ovat eläneet vuosia hiljaiseloa eivätkä ole paljon julkistaneet olemassaoloaan. Kun katselee kotimaan matkailutasetta ja sen yli miljardin vuosittaista alijäämää, tekee mieli haastaa ammattiyhdistysliike suurena joukkojärjestönä ja yhtenä maltillisen matkailun lukuisten kohteiden haltijana ryhtymään toimiin tavallisen palkansaajan mahdollisuuksien rajoihin sopivan matkailurakenteen kehittämiseen. Aloiteoikeus tässä on jokaisella ammattiliitolla, ammattiosastolla ja työyhtyeisöllä, jolla on vajaakäytössä oleva vapaa-ajanviettopaikka. Tässä on mahdollisuus visonääriselle aloitteellisuudelle. Sosiaalinen media ja sen käytön kehittäminen tukee uutta aloitteellisuutta tälläkin alalla.

Miljardipotti on ulottuvillamme; on oikeastaan uskomatonta että juuri maltillisiin arvoihin perustuva vapaa-ajanvietto tarjoaisi tällaisen mahdollisuuden.