Kollektiivisesta kohtuullistamisesta

Aamun (29,1, 2013) MTV:n aamuohjelmassa oli haastateltavana Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Antti Kasvio, joka pohtiessaan maailman tilaa ja ihmisen vastausta siihen käsitteli myös downshifting -ilmiötä, jossa halutaan irtautua hektisestä ja stressaavasta elämäntyylistä ja etsiä rauhallisempaa, leppoisampaa, omia todellisia arvoja paremmin vastaavaa elämäntapaa. Uudet tekniset innovaatiot  uudistavat rakenteita   maailmanlaajuisella rakenteita, planetaarisella tasolla, jolle palkkatyö on nopeasti ehdollistumassa. Työn rakenteet muuttuvat, työn hakija alkaa muistuttaa yhä enemmän entisajan metsästäjää, joka toivoo löytävänsä edes jonkinlaista elämisen keinoa nykyajan riistapolultaan.

Mikä vaikutus kasvavalla ja tehostuvalla globaalilla tuotannolla on maapallon tilaan? Kestääkö planeettamme työyhteiskunnan vaikutuksen, jossa kaikki mitä intensiivisimmällä tavalla osallistuvat työn kautta ympäristön, yhteiskunnan ja luonnon muokkaamiseen? Eikö tuloksena ole Eero Paloheimon mm. kirjassaan ”Sanoin” kuvaama entropia, kaiken luonnollisen materiaalin, niin maa-ainesten, ilman  kuin vedenkin muuttuminen käsitellyksi, sekavaksi mössöksi.

Kun näin on, niin tulee kysyneeksi, eikö maltillisempi, kollektiivinen elämäntapa ole aikaisemmin putkahtanut kenenkään mieleen? Vai onko ihmiskunnan ikuisena tavoitteena kasvuhakuisuus, kilpailu ja voittaminen, heikompien tuhoutuminen ja vitaalisemman yhteiskunnan tavoittaminen tätä kautta? Onko harmania, tasapaino, equilibrium ylipäätään mahdollista tai tavoittelemisen arvoista?

Antti Kasvio lanseerasi haastattelussaan ”kollektiivisen kohtuullistamisen” käsitteen. Minkälaisia muotoja se voisi saada? Löytyykö sellaista moraalista ja eettistä voimaa, joka ohjaisi ihmistä ja ihmiskuntaa tulevaisuuden kannalta kestävämmelle tielle?

Kristinuskomme perustuu Mooseksen vuorella pilvessä saamiin kymmeneen laintauluun, kymmeneen käskyyn. Niitä on ehdottomasti noudatettava. Huomiota kiinnittää se, että jo toisessa käskyssä kielletään lainlaatijan nimen manitseminen, kuvan piirtäminen hänestä tai ylipäätään minkäänlaisen palvonnan kohdistaminen suurten periaatteiden initioijaan, julistajaan. Sen sijaan annetaan jo kolmannesa käskyssä tiukat ohjeet yhden päivän, seitsemännen viettämisestä harmoniassa itsensä, kanssaihmistensä, luonnon ja kulutuksen kanssa. Juutalaisessa sapattiperinteessä kiteytyy tämän vaatimattomuuteen tähtäävän elämäntavan pelkistävä luonne. Pyhäpäivä tässä muodossa oli tarkoitettu paitsi symboliseksi, myös käytännön elämään liittyväksi ohjeeksi ihmiskunnan tulevaisuutta ajatellen. Kysymys oli kollektiivisesta kohtuullistamisesta, downshiftaamisesta, jonka oli noustava keskeisimmäksi eettiseksi arvoksi jo varhaisten kristittyjen elämäntavassa.

Millä tavalla työväenliikkeen arvoperusta liittyy tähän kristillisen arvoperustaan? Erich Fromm, yksi Frankfurtin koulukunnan suurista mestareista, on todennut Marxin sosialismin olevan kymmenessä käskyssä ilmaistun periatteen ilmaisemista 1800-luvun yhteiskunnallisella kielellä. Kysymys on samasta asiasta, harmonian tavoittelusta historian sisällä eikä vasta taivaassa. Tässä mielessä jokainen sosialisti kantaa sisällään niitä spirituaalisia arvoja, joita Mooseksen kansa alkoi toteuttaa, milloin paremmalla, milloin huonommalla tietoisuudella ja menestyksellä.

Tässä yhteydessä voisi sanoa sanasen myös uskonnollisesta kokemuksesta. Rakenteeltaan autoritaariselle ihmiselle sen voi muodostaa heittäytyminen kaikkivaltiaan jalkojen juureen alistumisen ja syntien anteeksisaamisen toivossa. Yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta tavoittelevalle tuon kokemuksen keskeinen kohde on harmonian tavoittelu, ainakin yhden viikonpäivän viettäminen kollektiivisen kohtuullistamisen hengessä.